Bodom Mediassa

[LexVeritas]

Haapalainen ja Salonen kertoivat kuulusteluissa nähneensä miehen makaavan teltan päällä ja samaan aikaan toisen miehen poistuvan murhapaikalta alas rantaan. Mistään liikkeestä telttakankaan päällä he eivät maininneet.


Salosen ja Haapalaisen kuulustelukertomukset kesältä 1960

Maanantaina 13 päivänä kesäkuuta 1960 keskusrikospoliisissa komisario Niilo Jaakolan kuulustelemana ja komisario Arvo Leirimaan kuulustelutodistajana läsnä ollessa.

Todistaja, koululainen Heikki Kalevi Salonen, osoite Helsinki, Steniuksentie 24.B.14, puh. 479201, ilmoitti syntyneensä 9 päivänä toukokuuta 1944 Hankasalmella, mutta olevansa kirjoilla Huopalahden seurakunnassa.
Asian johdosta kuultuna kertoja selitti asuvansa kesäaikana vanhempiensa Espoon Bodomjärven rannalla Högnäsissä sijaitsevalla kesähuvilalla. Tämän huvilan läheisyydessä asuu kesäisin hänen poikatoverinsa Kalevi Haapalainen, jonka kanssa kertoja on usein retkeillyt ympäristömaastossa. Sunnuntaipäivän aamuna eli 5.6.1960 he olivat keskenään tekemänsä sopimuksen mukaan lähteneet kello 5.30 aikoihin kävelemään Bodomjärven etelärantaa pitkin tarkoituksella suorittaa eri lintujen rengastamista. Aamu oli ollut hyvin rauhallinen eikä mitään erikoisia ääniä ollut kuulunut. Heidän saavuttua kertojan oletuksen mukaan vähän ennen kello 6.00 n.s. murhaniemekkeen välittömään läheisyyteen kertoja oli kuullut jotain ääntä niemekkeen suunnasta. Kertoja ei osannut määritellä tätä ääntä tarkemmin, mutta oli hänelle jäänyt siitä sellainen käsitys, että se oli ihmisääntä. Kertoja ei ollut tähän ääneen kiinnittänyt muutenkaan sen tarkempaa huomiota, koskapa hän ei ollut siitä siinä vaiheessa toverilleenkaan mitään maininnut. Käveltyään murhaniemekkeen itäistä rantaa kulkevaa polkua pitkin he olivat kääntyneet jyrkästi vasemmalle kulkevalle polulle, koska heillä ei ollut ollut tarkoituksena mennä sanotun niemen kärkeen. Kertoja ei sanonut enää muistavansa kumpi heistä oli kävellyt edellä. Noustuaan niemekkeellä olevan kumpareen päälle kertoja oli nähnyt siitä noin 20-25 metrin päässä niemen kärkeen päin kaksi puunrunkoja vasten nojollaan olevaa moottoripyörää ja niiden välittömässä läheisyydessä kasassa olevan teltan ja teltan viereen puhin pingotetun narun, jossa näytti olevan pyyheliina ja jotain muutakin vaalealta vaikuttavaa vaatetta kuivumassa.Kertoja oli nähnyt lisäksi, että kasassa olevan teltan päällä makasi mies, jolla oli tummat housut päällään, muuta miehestä ei näkynytkään. Kertoja oli nähnyt myös kuinka teltan niemen kärjen puoleisesta päästä oli lähtenyt joku mies niemekkeen itärannalle päin.
Tästä miehestä kertoja ei voinut sanoa muuta kuin, että sillä ei voinut olla mitään tummia vaatteita eikä tämä myöskään ollut erittäin iso- tai pienikokoinen, sillä siinä tapauksessa se olisi kiinnittänyt enemmän huomiota. Mies oli ilmeisesti jäänyt puiden ja pensaiden varjoon, sillä mitään liikettä järvelle sen paremmin kuin maallekaan päin sieltä ei ollut tapahtunut. Kun kertojan toveri Kalevi Haapalainen oli ehdottanut, että mentäisiin lähemmin katsomaan moottoripyöriä, niin kertoja oli vastannut siihen, ettei mentäisi häiritsemään, sillä kertojan mielestä teltassa olijat olivat jo heränneet ylös. Näiden havaintojen teko oli kestänyt ehkä parisen minuuttia, minkä jälkeen he olivat lähteneet jatkamaan matkaa Oittaalle päin. Tultuaan sanotun niemekkeen ja sen länsipuolella olevan toisen niemekkeen välisen lahden pohjukkaan olivat he siihen pysähtyneet tarkastamaan eräässä koivussa olevaa peipon pesää ja oli kertoja kiivennyt puuhun ja todennut pesässä olleen yhden munan mutta muuten pesän hyljätyksi. Ennen puuhun kiipeämistä kertoja oli käynyt siitä ehkä noin 30 metrin päässä Veston työmaalle päin tarkastamassa eräässä kuusessa olevaa laulurastaan pesää, jonka kertoja oli todennut hävitetyksi. Tätä puuhailua oli kertojan oletuksen mukaan kestänyt 5-10 minuuttia, mutta kertoja ei ollut tuona aikana kuullut mitään erikoista ääntä eikä liioin ollut nähnyt mitään liikettä. Tämän jälkeen he olivat jatkaneet matkaa jo sanotussa suunnassa ja olivat he ylitettyään Veston työmaalle menevän vesijohtoviemärin sen läheisyydessä olevalla luodolla nähneet istumassa nuoren ehkä noin 10-12 vuotiaan pojan, josta kertoja ei osannut sanoa lähempiä tuntomerkkejä. Poikaan ei ollut kiinnitetty sen enempää huomiota, vaan oli jatkettu matkaa jo mainitussa suunnassa ja ylitetty Oittaalle menevä maantie sekä jatkettu matkaa Oittaan kartanon länsipuolella olevaan maastoon, jossa jonkun aikaa kierreltyään he olivat lähteneet paluumatkalle. Ollessaan paluumatkalla Oittaan kartanon itäpuolella olevan lahdenpoukaman kohdalla ehkä noin 9-9.15 aikoihin hän oli nähnyt lahdessa veneen, jossa oli kaksi pikkupoikaa ja edellämainitun kallioluodon länsipuolella kaksi miestä, joilla näytti olevan vaaleanruskea buldogin mallinen koira mukanaan. Lisäksi kertoja oli nähnyt ainakin yhden miehen läntisen niemekkeen länsirannalla, voimatta kuvata tätä miestä tarkemmin. Näiden havaintojen jälkeen kertoja oli toverinsa kanssa lähtenyt kävelemään suoraan eteläänpäin ja kiertänyt sitten Korsbackan kautta metsäpolkuja pitkin kotiinsa kesähuvilalle, jonne he olivat saapuneet kello 10.00 aikoihin.

Luettu ja omistettu
Heikki Salonen

ja

Maanantaina 13 päivänä kesäkuuta 1960 keskusrikospoliisissa komisario Niilo Jaakolan kuulustelemana ja ylikonstaapeli (?) kuulustelutodistajana läsnä ollessa.

Todistaja, myymäläharjoittelija Martti Kalevi Haapalainen, osoite Helsinki, Porvoonkatu 55.A. 10. puh. kotiin 770138, ilmoitti syntyneensä 4 päivänä lokakuuta 1945 Helsingissä ja olevansa kirkonkirjoissa Alppilan seurakunnassa.
Asian johdosta kuultuna Kalevi Haapalainen kertoi lauantaina 4 päivänä kesäkuuta 1960 menneensä vanhempiensa omistamalle Bodomjärven eteläpäässä itäisellä rannalla Högnäsin alueella sijaitsevalle kesähuvilalle. Tämän huvilan välittömässä läheisyydessä on kesähuvila Salosen perheelle ja siellä asuvan kertojan poikakaveri Heikki Salosen kanssa kertoja oli päättänyt seuraavana aamuna eli 5 päivänä kesäkuuta 1960 lähteä tarkkailemaan lintuja Bodomjärven rantamille ja sen välittömään läheisyyteen. Tälle matkalle he olivat lähteneet sanottuna aamuna kello 5.35 aikaan sillä kertojan isä oli hänet herättänyt 5.30 aikaan, Yhdessä Salosen kanssa kertoja oli lähtenyt kävelemään Bodomjärven etelärannassa olevaa polkua pitkin länteen päi havaitsematta vielä tällöin mitään erikoista. Heidän saavuttua ehkä noin 15 minuutin kuluttua eli siis kello 5.50 – 5.55 aikoihin Bodomjärven etelärannassa olevan itäisen niemekkeen (murhaniemekkeen) läheisyyteen he olivat kuulleet jotain ääntä niemen suunnasta. Tähän ääneen he eivät olleet kuitenkaan kiinnittäneet erikoista huomiota, mutta kertojalle on jäänyt siitä sellainen käsitys, että se oli ihmisääntä, kertojan voimatta tarkemmin määritellä millaista ääntä. Tästä äänestä välittämättä sen kummempaa he olivat jatkaneet matkaa sanotun niemekkeen itärantaa kulkevaa polkua pitkin, mutta nähtyään niemekkeellä teltan, he olivat kääntyneet jyrkästi vasempaan ja nouseet niemekkeellä olevan harjanteen päälle, josta he olivat paremmin havainneet teltan ja sen välittömässä läheisyydessä kaksi moottoripyörää, jotka olivat kertojan käsityksen mukaan olleet paikalla kasvavia koivupuita vasten nojollaan. Moottoripyörät havaittuaan kertoja oli nähnyt jonkun lähtevän teltan vierestä alas rantaan eli itärantaan. Tästä liikkujasta kertoja ei voinut sanoa muuta kuin, että se oli ilmeisesti mieshenkilö ainakin koosta ja ruumiinrakenteesta päätellen, mutta kertoja ei osannut sanoa olisiko tämä ollut ilman päähinettä ja vaatetukseen nähden kertoja sanoi vaan, että se ei missään tapauksessa ollut tumma. Mies oli ilmeisesti pysähtynyt puiden ja pensaiden varjoon sillä jos tämä olisi lähtenyt kävelemään siitä maihin päin, niin kertoja olisi sen varmasti havainnut. Kertoja oli lisäksi nähnyt, että joku mies makasi kasassa olevan teltan päällä. Miestä oli näkynyt vain vyötäröstä alaspäin, joten kertoja oli nähnyt tällä olevan päällään tummat housut ja oli kertoja olettanut miehen ottavan aurinkoa. Kertoja oli huomauttanut toverilleen, että mentäisiin katsomaan moottoripyöriä, mutta hänen toverinsa Salonen oli sanonut, ettei mentäisi häiritsemään leirillä olijoita. Tämä havaintojen teko oli kestänyt ehkä noin 5 minuuttia, minkä jälkeen he olivat lähteneet kävelemään k.o. paikalta länteenpäin lähtevää polkua pitkin. käymättä kuitenkaan sanotun niemekkeen välittömässä läheisyydessä olevalla läntisellä niemekkeellä, vaan jatkaneet matkaansa polkua pitkin ja nähneet sitten viimemainitun niemekkeen länsipuolella olevalla kallioluodolla istuvan noin 10-vuotiaan pojan, jonka lähemmistä tuntomerkeistä kertoja ei osannut lähemmin sanoa mitään. Kertoja oli toverinsa kanssa jatkanut matkaa pitkin mainittua polkua ja ylittänyt maantien sekä sen jälkeen kierrellyt Oittaan kartanon länsipuolella olevassa metsikössä ja palannut kesämökilleen Korsbackan kautta läpi metsikön ja saapunut sinne kello 10.00 aikoihin. Paluumatkalla he eivät olleet havainneet mitään erikoista.

Luettu ja omistettu
Kalevi Haapalainen




ETP:

Todistaja Heikki Salonen (13.6.1960 kuulustelu) kertoo olleensa tapahtuma-aikaan 16-vuotias ja lähteneensä yhdessä Kalevi Haapalaisen kanssa 5.6.1960 kello 5.30 kävelemään Bodominjärven etelärantaa, tarkoituksenaan rengastaa lintuja. Lähestyessään tapahtumapaikan niemekettä vähän ennen kello 6:tta Salonen oli kuullut ääntä, minkä hän arveli ihmisääneksi. He olivat saapuneet niemekkeeseen ja nähneet noin 20-25 metrin päässä kaksi puunrunkoja vasten nojallaan olevaa moottoripyörää ja niiden välittömässä läheisyydessä kasassa olevan teltan. Salonen kertoi nähneensä kasassa olevan teltan päällä makaavan miehen, jolla oli ollut päällään tummat housut, mutta muuta miehestä ei ollut näkynyt. Teltan takaa oli lähtenyt mies niemen itärantaan päin. Salonen ei osannut tarkemmin kuvailla miestä. Salonen arveli miehen jääneen puiden ja pensaiden varjoon, sillä hän ei ollut havainnut mitään liikettä järvelle tai maalle päin. Salonen ja Haapalainen olivat poistuneet paikalta, etteivät häiritsisi Salosen arvion mukaan ”jo heränneitä retkeläisiä”. Salonen ja Haapalainen olivat jatkaneet matkaa Oittaan suuntaan ja he olivat arviolta 5-10 minuutin ajan tarkastelleet lintujen pesiä niemekkeiden välisen lahden pohjukan alueella. Tuona aikana he eivät olleet nähneet mitään liikettä tai kuulleet mitään erikoista ääntä. Jatkettuaan matkaa he olivat nähneet Veston työmaalle menevän vesijohtoviemärin läheisyydessä arviolta 10-12 vuotiaan pojan.

Uudelleen kuultuna (14.8.2003) Salonen kertoo, että hän oli ollut noin 20 metrin päässä teltasta, Haapalainen muutaman metrin edempänä. He olivat riidelleet, mennäkö tutkimaan moottoripyöriä. Salosen mukaan vaaleaan paitaan tai takkiin pukeutunut aikuisen ihmisen hahmo oli poistunut teltan ja niemen kärjen välistä rantaan poispäin todistajasta. Salosen arvion mukaan hahmo oli varmasti kuullut heidän äänensä. Ilma oli tuolloin kuulas ja tyyni. Tämän jälkeen he olivat niemekkeiden välisessä lahden pohjukassa noin 20-30 metrin päässä niemekkeestä viidestä kymmeneen minuuttia ja olisivat tuolloin Salosen arvion mukaan kuulleet esimerkiksi avunhuudot. Salosen mukaan heidän ollessaan teltan lähistöllä he olisivat havainneet, jos joku olisi teltan päällä liikkunut tai valittanut. Kysyttäessä Salonen kertoo, ettei teltan päällä maannut henkilö ollut alaston, henkilön kasvoja ei näkynyt, eikä hän osaa tarkemmin kuvata näkemäänsä.

[LexVeritas]

Rantaan menneestä miehen hahmosta Salonen muistaa, että tämä oli vaalea. Tummat housut jäivät Salosen mieleen teltan päällä maanneesta miehestä. Miehen jalat eivät liikkuneet.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006501635.html


”Siellä on kolme ihmistä tapettu...” – kaksi koulupoikaa lähti 60 vuotta sitten linturetkelle, joka johti keskelle kauhujen näyttämöä
Tavallisesta koululaisesta Heikki Salosesta tuli yksi Bodomin kolmoismurhan avaintodistajista.


Sari Autio
10.5.2020 8:30

Se oli ihan tavallinen lämmin ja tyyni kesäaamu Bodominjärvellä Espoossa.

Siitä aamusta tuli Suomen rikoshistorian synkkä luku, verihelluntai, joka muistetaan 60 vuotta myöhemminkin.

Heikki Salonen oli ihan tavallinen koululainen. Hänestä tuli yksi verityön avaintodistajista. Sellainen tuli myös hänen kaveristaan Kalevista, mutta hän ei ole enää kertomassa havainnoistaan. Kalevi kuoli 1977.

– Muutama sekunti ja muutama askel lisää, niin Kalevi olisi nähnyt kaiken. Juttu olisi saattanut ratketa siihen jo 60 vuotta sitten. Nyt se on yhä auki, täysi mysteeri, Heikki Salonen, 76, sanoo mökillään Tervossa.


Heikki Salonen ja Kalevi Haapalainen Bodominjärvellä 6. kesäkuuta 1960. KUVA: LEHTIKUVA



Tapahtumat herättivät uteliaisuutta lähiseudun asukkaissa. KUVA: LEHTIKUVA


Poliisit suorittamassa tutkimuksia murhapaikalla. KUVA: LEHTIKUVA

Palataan siihen sunnuntaiaamuun 5. kesäkuuta 1960. Pojat olivat varhain liikkeellä lintujen pesiä katsomassa.

– Se on oma tarinansa, miksi me olimme siellä. Minun ja Kalevin kaverihan se oli varsinaisesti lintujen rengastaja. Kaveriltamme puhkesi umpisuoli ja hän oli sen takia sairaalassa. Kävimme Kalevin kanssa häntä sairaalassa katsomassa. Hän oli murheissaan, kun ei päässyt rengastamaan lintuja. Minä ja Kalevi lupasimme käydä katsomassa lintujen pesiä hänelle valmiiksi. Siksi me olimme siellä rannalla silloin.

Pojat olivat liikkeellä varhain, koska Heikkiä odotti kesäkodissa peltotyöt.

– Isällämme oli kovat viljelykset tiluksillamme. Heikin piti tulla päiväksi sinne töihin, Heikin sisko, Maija Salonen kertoo.


Heikki Salosesta tuli avaintodistaja Anja Tuulikki Mäen, Maila Irmeli Björklundin ja Seppo Antero Boismanin murhatapauksessa. KUVA: TIMO HARTIKAINEN

Maija Salonen pihamaalla, jonka lähistöllä tapahtui yksi Suomen rikoshistorian suurista mysteereistä. KUVA: JOONAS SALO / IS

Heikki Salonen nuorena valokuvaajaoppilaana. Hän teki pitkän uran valokuvaajana. KUVA: TIMO HARTIKAINEN

Perheen mökki sijaitsi tuolloin ja sijaitsee yhä Bodominjärven ja Matalajärven välissä Högnäsin peltoalueella.

– Alue syntyi sodan jälkeen. Mökkejä rakennettiin niistä tarpeista, mitä kukin käsiinsä sai. Niitä syntyi VR:n junien purkulaudoista ja Karjakunnan laatikoista. Meidän mökkimme valmistui 1950. Kaikilla lapsilla oli oma pikku mökki tontilla, niin Heikilläkin, joka oli omastaan ylpeä. Sieltä pikkumökistään hän silloin Kalevin kanssa retkelleen lähti, Maija-sisko kertoo.

”Kuka oli se rantaan menijä, en voi sanoa, että murhamies, minä sanon vain, että joku liikkuja. Muut tehkööt siitä päätelmiä."

Heikki oli silloin 16-vuotias ja Kalevi vuoden nuorempi. He lähtivät aamulla noin puoli kuuden aikaan kävelemään Bodominjärven etelärantaa kohti.

Ilma oli kuulas ja tyyni. Pojat tulivat niemekkeeseen ja näkivät puunrunkoja vasten nojaavat moottoripyörät. Pyörät kiinnostivat erityisesti Kalevia, joka halusi mennä niitä katsomaan.


Heikki Salonen osoittaa vuonna 2005 surmia uudelleen tutkimaan saapuneille poliiseille paikan, jossa hän ja Kalevi Haapalainen olivat katselleet telttapaikan suuntaan. KUVA: ESITUTKINTAPÖYTÄKIRJA


Kello 5.50 näkymä niemelle on kuvattu vuonna 2010. KUVA: LAURA OJA

– Silloin oli teltta kasassa jo. Luulin, että joku nukkui, kun jalat näkyivät teltan päällä. Huomasin jonkun kävelevän rantaan. Minä ajattelin silloin, että mies on menossa aamutoimille rantaan, pesemään hampaita tai hakemaan kahvivettä ja toinen ottaa vielä torkut teltan päällä.

Kalevi oli Heikkiä 2–3 metriä edellä.

– Sain hänet kiinni ja sanoin, lähdetään pois, ettei häiritä retkeläisiä, siellä ollaan herätty jo. Ne olivat ihan muutaman sekunnin asioita. Sitä olen miettinyt, että jos Kalevi olisi saanut 2–3 sekuntia lisää aikaa ja kulkenut vielä muutaman metrin matkan, hän olisi nähnyt kaiken. Tätä me pohdimme yhdessä Kalevin kanssa, Salonen kertoo.

Maisema oli silloin aivan erilainen kuin nykyään.

– Se ei olisi koskaan päässyt meitä karkuun. Siinä oli sellaista pusikkoa, mistä ihminen ei olisi tullut läpi ja töyräs vietti rantaan. Mies ei olisi ikinä päässyt meitä yllättämään. Pitää myös muistaa, että meitä oli kaksi. Kuka oli se rantaan menijä, en voi sanoa, että murhamies, minä sanon vain, että joku liikkuja. Muut tehkööt siitä päätelmiä.

”Sitä olen miettinyt, että jos Kalevi olisi saanut 2–3 sekuntia lisää aikaa, hän olisi nähnyt kaiken."

Rantaan menneestä miehen hahmosta Salonen muistaa, että tämä oli vaalea. Tummat housut jäivät Salosen mieleen teltan päällä maanneesta miehestä. Miehen jalat eivät liikkuneet.

Aamuisella linturetkellään pojat havaitsivat myös onkipojan, Olavin, josta tuli myös yksi avaintodistajista.

– Minut ja Kalevikin oli nähty monessa paikkaa. Maataloissa herättiin aikaisin ja tehtiin havaintoja, Salonen sanoo.

Reissulla pojat harjoittelivat salaa myös tupakan polttoa.

– Eiväthän ne mitään osanneet silloin polttaa, kunhan vetelivät poskisavuja. Jos Kalevi olisi jäänyt kiinni tupakan poltosta, se olisi saanut selkäänsä, Maija Salonen kertoo.

Kotipihallaan Heikki kuuli ensimmäisen sireenin.

– Ensimmäinen reaktioni oli, että nyt on taas joku hukkunut. Sitten sireenit alkoivat soimaan jatkuvasti. Silloin tiesimme, että nyt on jotain mätää siellä.


– Poliisi sanoi, siellä on kolme ihmistä tapettu ja yksi on henkihieverissä. Silloin minulla raksutti, että ei kai herranjumala ne ole ne telttailijat, Heikki Salonen muistelee. KUVA: TIMO HARTIKAINEN

Maija Salonen muistaa, kuinka Heikki-veli, Kalevi ja yksi kolmas poika lähtivät soutaen katsomaan, mitä oli tapahtunut.

– Sittenhän se koko hirveys paljastui meillekin, Maija Salonen sanoo.

Heikki Salonen muistaa, kuinka pillit soivat jatkuvasti, kun he rantautuivat veneestä maihin. Polun varressa ollut poliisi katkaisi kulun niemeen.

– Poliisi sanoi, pääsy kielletty. Minä en reagoinut siihen ensin ja aloin kertoa aamuista matkaa. Sitten minulta jäi lause kesken. Poliisi sanoi, siellä on kolme ihmistä tapettu ja yksi on henkihieverissä. Silloin minulla raksutti, että ei kai herranjumala ne ole ne telttailijat. Poliisi myönsi, että on. Siitä alkoi se ruljanssi.

”Poliisi sanoi, siellä on kolme ihmistä tapettu ja yksi on henkihieverissä."

Salonen muistaa, että häntä kuultiin pian tuon jälkeen Leppävaaran poliisiasemalla. Virallisempi kuulustelu oli maanantaina 13. kesäkuuta keskusrikospoliisissa.

Siinä kuulustelussa Heikki kertoo nojallaan olevista moottoripyöristä, kasassa olevasta teltasta, puihin pingotetusta narusta josta roikkui pyyheliina, miehestä teltan päällä ja miehestä, joka meni rantaan.

Samana päivänä kuulusteltiin myös Kalevi omista havainnoistaan. Hän kertoi hyvin samalla tapaa kuin Heikki.

”Moottoripyörät havaittuaan kertoja oli nähnyt jonkun lähtevän teltan vierestä alas rantaan eli itärantaan. Tästä liikkujasta kertoja ei voinut sanoa muuta kuin, että se oli ilmeisesti mieshenkilö ainakin koosta ja ruumiinrakenteesta päätellen, mutta kertoja ei osannut sanoa olisiko tämä ollut ilman päähinettä ja vaatetukseen nähden kertoja sanoi vaan, että se ei missään tapauksessa ollut tumma.

Mies oli ilmeisesti pysähtynyt puiden ja pensaiden varjoon sillä jos tämä olisi lähtenyt kävelemään siitä maihin päin, niin kertoja olisi sen varmasti havainnut. Kertoja oli lisäksi nähnyt, että joku mies makasi kasassa olevan teltan päällä.

Miestä oli näkynyt vain vyötäröstä alaspäin, joten kertoja oli nähnyt tällä olevan päällään tummat housut ja oli kertoja olettanut miehen ottavan aurinkoa”, poliisi kirjasi ylös Kalevin kertomaa 1960.

Mitään avunhuutoja pojat eivät koskaan retkellään kuulleet.

Maija Salosen mukaan pojat lähtivät mökiltä kohti murhapaikkaa lähempänä kuutta, noin 10 vaille. Hän muistaa katsoneensa silloin kelloa. KUVA: JOONAS SALO / IS

Salosta hämmästyttää, ettei murhaaja jäänyt koskaan kiinni.

– Poliisi pääsi kuitenkin niin tuoreille jäljille heti. Ajattelin silloin, että tapaus selviäisi nopeastikin, mutta niinhän siinä ei käynyt.

Poliisit päästivät pojat katsomaan murhapaikkaa. Salonen muisteli kuulusteluissa teltan paikan olleen tahmeana mattona.

– Poliisihan silloin alussa jo lavasti tapahtumat. Minä ja Kalevikin olimme paikalla, samoin onkipoika. Meitä vannotettiin laittamaan samat vaatteet päälle kuin silloin aamulla.


Johtolankoja etsittiin järvestä ja sen ympäristöstä. KUVA: LEHTIKUVA


15-vuotiaat Maila Irmeli Björklund ja Anja Tuulikki Mäki sekä 18-vuotias Seppo Antero Boisman kuolivat Bodom-järvellä.


Bodomin murhista käytiin oikeutta vuonna 2005, jolloin myös teltta tuotiin saliin nähtäväksi. KUVA: PENTTI KOSKINEN


Teltan sijaintipaikka vuonna 2016. KUVA: MARKO SORSA

TUTKINTA hiljeni kymmeniksi vuosiksi, kunnes se 40 vuoden jälkeen avattiin uudelleen.

Salosen puhelin soi mökillä Savossa. Avovaimo vastasi puhelimeen, kun Heikki oli pitkällään.

– Emäntä tuli toppuuttelemaan, että poliisi soittaa. Rikosylikonstaapeli Markku Tuominen soitti ja sanoi, että tutkinta on avattu. Olin vähän aikaa hiljaa sängynlaidalla. Ajattelin, että 40 vuotta on jo kulunut, kuinkahan tässä käy. Nopeasti siinä sitten ruvettiin suunnittelemaan, koska tavataan.

Tutkinnan aikana Salonen yritti kysellä poliisilta tutkinnasta, mutta ei saanut vastauksia.

– Huomasin outoja piirteitä kesken tutkinnan ja sitten minulle valkeni ihan tyystin, että ne epäileekin Gustafssonia.

Tapahtuma-aikaan 18-vuotias Nils Gustafsson jäi ainoana hyökkäyksessä henkiin. 15-vuotiaat Maila Irmeli Björklund ja Anja Tuulikki Mäki sekä 18-vuotias Seppo Antero Boisman kuolivat.

Espoon käräjäoikeus hylkäsi kaikki murhasyytteet Gustafssonia vastaan 2005. Tekijä on yhä tuntematon.

– Minä kävin Maijan kanssa lukemassa käräjäoikeudessa esitutkintamateriaalin viime kesänä, kun en ollut koskaan Kalevin alkuperäistä kuulustelua nähnyt. Näin siellä arkistossa valokuvia uhreista. Ne kuvat olisivat saaneet jäädä näkemättä, Salonen hiljenee.

– He olivat jo silloin kuolleita, kun me Kalevin kanssa sinne niemeen menimme ja teimme havaintoja. Puolisen tuntia meillä meni matkaan mökiltä.

”Tytöt ovat panneet vastaan ja sitten kävi niin kuin kävi. Kuka sen sitten tekikin, niin veressä oli hänkin."

Erityisesti Salosta liikuttaa nuorten tyttöjen kohtalo. Irmelillä oli käsissä torjuntavammoja ja Tuulikillakin ruhjehaava.

– Tytöt ovat panneet vastaan ja sitten kävi niin kuin kävi. Kuka sen sitten tekikin, niin veressä oli hänkin.

SALOSELLA on yhä vahva side alueeseen. Isän rakentama kesämökki Laulutiellä on yhä olemassa. Se on rapistunut niin kuin moni muukin mökki tuolla alueella.

– Katosta tulivat vedet läpi. Remontoin silloin kamarin, keittokomeron ja eteisen täysin. En viitsi sinne enää rahaa heittää, kun kaavaa ei saada. Heikkikin viettäisi enemmän aikaa mökillä, jos olisi nyky­aikaiset mukavuudet, Maija Salonen kertoo.

– Sisko sen kaava-asian kanssa on taistellut useita vuosia, uhrannut aikaa ja rahaa. Mökkiin on ehditty murtautuakin. Kurjaa se on, kun mökki siellä rapistuu, kun rakentaa ei saa, Heikki Salonen sanoo.

Alue on kaunista, murhaniemikin.

– Se oli niin rauhallinen kylä 1960. Eihän tällaista olisi voinut kuvitellakaan. 2–3 sekuntia ja muutama metri lisää, niin homma olisi ollut selvä. Täpärällä oli, mutta mysteeriksi jäi, Heikki Salonen summaa.

[JasseHames]

Pelkästään Salosen ja Haapalaisen kuulustelukertomuksista saa vahvasti sellaisen käsityksen, että teltan päällä makaava henkilö todella oli Gustafsson ja että he keskeyttivät tekijän toimessaan.

[LexVeritas]

Pelkästään Salosen ja Haapalaisen kuulustelukertomuksista saa vahvasti sellaisen käsityksen, että teltan päällä makaava henkilö todella oli Gustafsson ja että he keskeyttivät tekijän toimessaan.

Kyllä. Silmään pistää, että esitutkintapöytäkirjassa väitetään harhaanjohtavasti, että kuulustelussa 13.6.1960

Salonen ei osannut tarkemmin kuvailla miestä.

vaikka hän nimenomaan kertoi näkemästään miehestä, että

"...sillä ei voinut olla mitään tummia vaatteita"

kuten myös Haapalainen korosti:

"...vaatetukseen nähden kertoja sanoi vaan, että se ei missään tapauksessa ollut tumma."

Syy siihen, että nämä Salosen ja Haapalaisen lausunnot on esitutkintapöytäkirjassa sivuutettu, on mielestäni ilmeisen tarkoitushakuinen: Yritettiin antaa vaikutelma, että murhapaikalta poistunut mies oli Gustafsson (jonka vaatetukseen tuntomerkit eivät sovi).

[Ross Sullivan]

Pelkästään Salosen ja Haapalaisen kuulustelukertomuksista saa vahvasti sellaisen käsityksen, että teltan päällä makaava henkilö todella oli Gustafsson ja että he keskeyttivät tekijän toimessaan.

Kyllä. Silmään pistää, että esitutkintapöytäkirjassa väitetään harhaanjohtavasti, että kuulustelussa 13.6.1960

Salonen ei osannut tarkemmin kuvailla miestä.

vaikka hän nimenomaan kertoi näkemästään miehestä, että

"...sillä ei voinut olla mitään tummia vaatteita"

kuten myös Haapalainen korosti:

"...vaatetukseen nähden kertoja sanoi vaan, että se ei missään tapauksessa ollut tumma."

Syy siihen, että nämä Salosen ja Haapalaisen lausunnot on esitutkintapöytäkirjassa sivuutettu, on mielestäni ilmeisen tarkoitushakuinen: Yritettiin antaa vaikutelma, että murhapaikalta poistunut mies oli Gustafsson (jonka vaatetukseen tuntomerkit eivät sovi).

Kivilahden mukaan miehellä oli vaalea pikkutakki ja tummat housut.

Lintubongarit havainneet eri henkilön kuin OK?

[MikaK]

Pelkästään Salosen ja Haapalaisen kuulustelukertomuksista saa vahvasti sellaisen käsityksen, että teltan päällä makaava henkilö todella oli Gustafsson ja että he keskeyttivät tekijän toimessaan.

Saa käsityksen että uhreilla on ollut torjuntavammoja. He ovat puolustautuneet. Isokokoisimmalla Gustafssonilla ei torjuntavammoja ollut. Niitä ei silloin ole jos on itsellä ollut tekovälineet käsissään.

Saa myös käsityksen että tekijän on oltava verissäpäin. Havaintoja verisestä kulkijasta ei ole. Miksi?

Se että paikalla nähty mies on ollut murhaaja ei ole minkäänlaista näyttöä. On voinut olla satunnainen kulkija. Tai lavastuksissa käytetty apuri.

[LexVeritas]

Saa käsityksen että uhreilla on ollut torjuntavammoja. He ovat puolustautuneet. Isokokoisimmalla Gustafssonilla ei torjuntavammoja ollut.

Tämä virheellinen väittämäsi on korjattu lukuisia kertoja ja teen sen nyt taas. Tutkintayhteenvedon mukaan:

Lääkärinlausunnoissa kiinnittää huomiota, että kaikilla uhreilla esiintyy myös käsissä hankautumia ja ruhjeita paikoissa, joiden saattaa olettaneen osuneen lyömäaseen eteen joko tahallista tai vaistomaista torjuntaliikettä suoritettaessa. Edelleen tuntuu siltä, että surmaaja on toiminut täysin sokean lyömisraivon vallassa käyttäen sekä tylppää lyömäasetta - todennäköisesti jotain metallitangon tapaista esinettä, jolla on saanut annettua tarpeeksi lujia iskuja - että pistoasetta, ilmeisesti puukkoa tai muuta veistä.

Gustafssonin vasemmassa kädessä olleista hankautumista on mainittu ko. yhteenvedossa myös erikseen.

On ilmeistä, että nikki MikaK jakaa disinformaatiota tarkoituksellisesti.

Havaintoja verisestä kulkijasta ei ole. Miksi?

Varmaan samasta syystä kuin havaintoja verisestä Gustafssonistakaan missään kulkemassa ei ole: Kukaan ei nähnyt, tai ei ole kertonut nähneensä.

Päädyn sittenkin siihen, että MikaK on ...arvaatte kyllä.

[JasseHames]

Se että paikalla nähty mies on ollut murhaaja ei ole minkäänlaista näyttöä. On voinut olla satunnainen kulkija. Tai lavastuksissa käytetty apuri.

Eli Haapalaisen ja Salosen havaitsema vaalea mies muuten vain kävi paikan päällä toteamassa, että kylläpä joku sekopää on puukolla teurastanut muutaman ihmisen, sitten runkkasi johonkin tyynyliinaan, käveli paikalta pois ja lopulta unohti koko jutun laajasta mediarummutuksesta huolimatta.

[Ross Sullivan]

Se että paikalla nähty mies on ollut murhaaja ei ole minkäänlaista näyttöä. On voinut olla satunnainen kulkija. Tai lavastuksissa käytetty apuri.

Eli Haapalaisen ja Salosen havaitsema vaalea mies muuten vain kävi paikan päällä toteamassa, että kylläpä joku sekopää on puukolla teurastanut muutaman ihmisen, sitten runkkasi johonkin tyynyliinaan, käveli paikalta pois ja lopulta unohti koko jutun laajasta mediarummutuksesta huolimatta.

Runkkuliinahan on saattanut jäädä/kulkeutua sinne alueelle jo paljon aiemmin.

"Eli Haapalaisen ja Salosen havaitsema vaalea mies muuten vain kävi paikan päällä toteamassa, että kylläpä joku sekopää on puukolla teurastanut muutaman ihmisen"

Ei se mitenkään mahdotonta ole.

[LexVeritas]

Liina löytyi keskeltä murhapaikkaa. Se löydettiin rullalle kiedottuna. Liinan nyörit olivat hyvinkin mahdollisesti leikatut auki verisellä teräaseella. Kankaasta löydettiin tuntemattoman henkilön veripirskeitä ja spermaa. Näyttäisi siis siltä, että tyynyliinakäärö on mahdollisesti avattu murhien jälkeen murha-aseella ja siihen on onanoitu. Sitten liina olisi rullattu takaisin kääröksi ja se olisi jäänyt epähuomiossa tai jätetty tarkoituksella murhapaikalle. Mielestäni on se jäänyt sinne vahingossa.

[Cohle]

Ulkopuolista DNA:ta ei löydy teltasta ==> "tämä ei sulje pois sitä, etteikö paikalla olisi ollut ulkopuolinen tekijä.”
Ulkopuolista DNA:ta löytyy suositulta uimapaikalta löydetystä runkkuliinasta ==> ”paikalla on ollut ulkopuolinen tekijä.”

Öööööh.

[LexVeritas]

^ Ei saa kyllä selvää, mitä hän tarkoittaa.

Kerrattakoon vielä kuitenkin, että verinen ja spermainen tyynyliina löytyi keskeltä murha- ja telttapaikkaa. Se ei löytynyt uimapaikalta, joka sijaitsee niemien välisessä lahdenpohjukassa.

[Ross Sullivan]

Pelkästään Salosen ja Haapalaisen kuulustelukertomuksista saa vahvasti sellaisen käsityksen, että teltan päällä makaava henkilö todella oli Gustafsson ja että he keskeyttivät tekijän toimessaan.

Kyllä. Silmään pistää, että esitutkintapöytäkirjassa väitetään harhaanjohtavasti, että kuulustelussa 13.6.1960

Salonen ei osannut tarkemmin kuvailla miestä.

vaikka hän nimenomaan kertoi näkemästään miehestä, että

"...sillä ei voinut olla mitään tummia vaatteita"

kuten myös Haapalainen korosti:

"...vaatetukseen nähden kertoja sanoi vaan, että se ei missään tapauksessa ollut tumma."

Syy siihen, että nämä Salosen ja Haapalaisen lausunnot on esitutkintapöytäkirjassa sivuutettu, on mielestäni ilmeisen tarkoitushakuinen: Yritettiin antaa vaikutelma, että murhapaikalta poistunut mies oli Gustafsson (jonka vaatetukseen tuntomerkit eivät sovi).

Kivilahden mukaan miehellä oli vaalea pikkutakki ja tummat housut.

Lintubongarit havainneet eri henkilön kuin OK?

Nisse-uskontoon kuuluu keskeisesti se, että pidetään silminnäkijähavaintoja ehdottoman luotettavina.

Kuka Bodom-silminnäkijöistä on havainnut vääriin? Haapalainen ja Salonen vai Kivilahti? Perustelut?

Kivilahden havainto tummista housuista on ristiriidassa lintubongareiden kertoman kanssa. Hyvin yllättäen käräjäoikeus ei tähän tarttunut millään tavoin.

Vai ovatko havainneet kaksi eri ulkopuolista henkilöä, joista toisella ollut tummat housut?

[Cohle]

^ Ei saa kyllä selvää, mitä hän tarkoittaa.

Sitä tarkoitan, että rikosteknisiä löydöksiä voidaan tulkita eri painoarvoilla ja moneen suuntaan. Varsinkin tuo aikaisemmin jo pohdittu, että jos ulkopuoliseen tekijään osoittavaa löydöstä (kuidut, DNA, sormenjäljet, mitä vaan) ei löydy rikoksen tapahtumapaikalta, niin miten se huomioidaan rikostutkinnassa ja varsinkin kokonaisarvioinnissa. Selitysten todennäköisyys, uskottavuus, mikä painoarvo ns. negatiivisella tuloksella on?

Tarvitseeko oikeuden edessä hikoilevan rikostutkijan erikseen korostaa, että "tämä ei sulje pois sitä, etteikö paikalla olisi ollut ulkopuolinen tekijä"? Tuollainen selittely vaivaa tieteen tekijöitä yleisemminkin.

Onko tietoa, milloin tuo tyynyliina löydettiin?

[LexVeritas]

^ Mitäpä, jos lukisit vihdoin tutkintayhteenvedon vuodelta 1960. Vastaukset moniin muihinkin kysymyksiin selviävät sieltä.

viewtopic.php?t=1194

Käräjäoikeus katsoi tyynyliinan osaltaan tukevan vähäisissä määrin, että paikalla oli mahdollisesti ollut murhien aikoihin tuntematon ulkopuolinen henkilö. Mitenkään merkityksellisenä todisteena tuomioistuin ei siis tyynyliinaa pitänyt.