MURHA.INFO

Joo samanlaiset oireet oli. Oiskohan Hipsulla nyt ollu yli vuoden virtsakiviä, ikää sillä nyt on 2½-vuotta. Jonkinlaisia virtsavaivoja sillä oli jo alle puoli vuotiaana. Onneksi tuo poika tykkää juoda vettä, monta kuppia päivässä ja se on koiran vesikuppi.

Laitan linkin kissojen kuvaa, ei jaksa yrittää laittaa kuvaa tähän viestiin. Menee liian vaikeeksi.

http://sv.tinypic.com/view.php?pic=2cz66c9&s=4

http://sv.tinypic.com/view.php?pic=2vlmoo9&s=4

http://sv.tinypic.com/view.php?pic=2d9zix&s=4

Tuo pitkäkarvanen on tuon oranssivalkoisen äiti. Ei kyllä uskois kun äiti kissa on tosi pieni ja poika on tosi iso.

^Sulosia! Sitä oltiin niin matkoille lähössä. Nätti väritys tuolla tyttelillä.

Mulla itellä on joskus ollut oranssi kissa ja sen kehräysääni oli huikea, niinku pieni moottori olis jyrähtäny käyntiin. Jostaki sitte luin, että tietyn väriset kissat omaavat joitakin erityispiirteitä. Sen mukaan oranssit olisivat juuri kovaäänisiä kehrääjiä, mites sulla? Samoin ku, harmailla laaja skaala maukumisessa. Tuon mun norjalaisen suhteen se kyllä pitää paikkansa, skaala on monipuolinen ja ossaa se poika vollottaa välistä kauhialla äänellä. En tiedä onko kuitenki sitte legendaa, mutta nuo nyt on sattuneet sopimaan tuohon.

Suosittelisin kaikkia ja varsinkin virtsakivistä/kiteistä kärsiville kissanomistajille laittamaan vesikupin kauas erilleen ruokakupeista. Moni kissa juo huomattavasti paremmin/enemmän, kun kuppi on muualla. Toki vesikuppeja voi laittaa enemmänkin kuin vain yhden.

Meillä toi tyttö on tosiaankin todella äänekäs ja tykkää "jutella" paljon. Helmin vanhemmissa vai toinen vanhemmista oli kuulemma norjanmetsäkissa ja oon lukenu että ne yleensä tykkää maukua aika paljon. Helmi muistuttaa ulkonäöltään aika paljon norjanmetsäkissaa tosin se ero että Helmi on kääpiö kokoinen.

Aivan ihania kisuja minfolaisilla niin söpöjä!

Täällä kun on ollut juttua virtsakivistä, niin ajattelin kertoa siihen oman kokemukseni.

Meillä oli kissa kun olin pieni ja se kuoli vain viisi vuotiaana. Se oli ulkokissa joten se teki aina tarpeensa sinne, emmekä me pystyneet seuraamaan kuinka usein se kävi, minkä väristä virtsaa siltä tuli jne.
Kissa oli ronkeli ruoan suhteen eikä se suostunut syömään kuin punaista felineä. Siihen aikaan, vuonna -90 ei kaupassa paljon vaihtoehtoja ollut. Oli sinistä ja punaista felineä, kissan makkaraa ja kuivamuonaa. Vuosikausia kissammen siis söi pelkkää felinenä.

Muistan ikuisesti, että se oli keskiviikko aamu kun heräsin siihen, että kissamme oli sänkyni jalkopäässä. Meinasin ottaa sen syliin, mutta se sähisi ja murisi minulle, jota se ei ollut koskaan tehnyt. Se oli aina viihtynyt ihmisten läheisyydessä. Pari päivää myöhemmin veimme kissan eläinlääkäriin koska se ei selvästikään ollut kunnossa. Silloin emme vielä tieneet, että se ei pystynyt pissaamaan. Raukka oli niin kivulias. Mikään ei auttanut. Se olisi pitänyt viedä heti lääkäriin. Siltä lakkasivat munuaiset toimimasta ja sunnuntaina se lopetettiin. Olin 11 vuotias ja kissa oli paras ystäväni. Ennen kuin se aamulla vietiin lopetettavaksi, menin yöllä kylpyhuoneeseen jonka lattialla se makasi. Se oli ihan turvonnut kun virtsa oli keräääntynyt sen elimistöön. Lupasin sille etten koskaan unohda sitä. Sitten leikkasin siltä hieman karvoja. Seuraavana aamuna ystäväni oli poissa. Alan nytkin itkemään kun mietin tätä asiaa. Sillä oli virtsakiviä emmekä me vieneet sitä ajoissa lääkäriin. Virtsakivien syntyyn vaikutti suuresti sen yksipuolinen ruokavalio. Nykyään kun kissalle ostaa ruokaa, niin ainakin kuivamuonasta kannattaa katsoa tuoteselosteesta hehkutusjäännös. Sen pitäisi olla alle 10. En tiedä miten, mutta tällä on jotakin tekemistä virtsakivien syntyy. Nykyisille kissoilleni ostan milloin mitäkin ruokaa, mutta vaihtelen sitä, ja ne syövät sekä purkki- että kuivamuonaa. Joten, jos kissa vähänkin oireilee, yrittää pissata eikä tule kuin tippa veristä pissaa, kissa on kivulias niin HETI lääkäriin.

Me teimme sen virheen, ettemme vieneet kissaamme heti lääkäriin ja se menehtyi sairauteen viidessä päivässä.

Mutta lupaukseni olen pitänyt. Minulla on kissamme kuva ollut siitä lähtien kirjahyllyssä ja sen karvat ovat yhtä tallella melkein 20 vuoden jälkeen. Enkä koskaan unohda sitä kuinka ihana kissa se oli. Ajan myötä sitä on oppinut antamaan itselleen anteeksi sen, että se periaatteessa kuoli meidän takiamme. Jos olisimme toimineet heti, sen olisi voinut ehkä vielä pelastaa.

Ja kissakin löytyy sen koiran lisäksi, josta laitoin tuonne koiraketjuun. 3-vuotias leikattu kolli, oikein kaunis hopeatiikeri-valkoinen norjalaisen metsäkissan ja maatiaisen risteytys. Onneksi siitä ei kuitenkaan tullut pitkäkarvaista. Koiran harjaaminen on jo ihan tarpeeksi.

Löytyyhän noita maatiaisia 2 kappaletta. Lisää on kyllä tarkoitus ottaa.. Vielä tosin on epäselvää otetaanko maatiaisia vai rotukissoja.

kaksi maatiasta löytyy Mauri ja Volvo

Pitää päivittää tilanne. Kuus kissaa kotona, kaks on veljeksiä, kaks sisarukset ja loput kaks vaan.. on

Kaksi mirriä löytyy, Rontti joka on joku pitkäkarvainen sekoitus (näön puolesta) ja sitten löytyy tavallinen maatiaiskissa ulkonäöltään latz-kissa nimeltä Roope

Yksi on ollut Neiti nimeltään. Se sit olikin vähän pitempään, eli 16v ja iso kuin hevonen. Tuli kerran sukulaisia yökylään ja ne yritti nukkua olkkarissa vuodesohvalla huonoin tuloksin. Neiti kiipes kirjahyllyn päälle ja väijyi sukulaisia sieltä koko yön, eikä ne uskaltanut silmiään ummistaa tai vessassa käydä. Neiti kuoli vuorollaan ja eipä niitä sukulaisia ole yökylässä sen koomin näkynyt. Oikeasti Neiti oli kiltti kissa, mitä nyt poikkeuksellisen suurikokoinen.

Yks kisu löytyy. 3-vuotiaana tuli meille puolisen vuotta sitten. Ihan huippu otus Koiria silti enemmistö, eli 2kpl.

Kaksi kattia löytyy, sukulaisia ovat keskenään jollain muotoa hyvin suurella todennäköisyydellä. Meidän Neiti, nyt jo 6v. asustelee siskoni luona ja Vanha Herra 12v. asustelee meillä.

Meidän Neiti oli jo vähän villiintynyt kun otin sitä niskasta kiinni eräänä lokakuisena iltana, eli varmaan 4-6kk villikissa oli silloin. Vähän sitä villiä puolta vielä näkyy ja hyvin itsenäinen ja itsetietoinen pikimusta kissa on.

Vanha Herra on kaikkea nähnyt ja kokenut hyvinkin seurallinen katti, joka seuraa tarkasti mitä tehdään ja on nenä ensimmäisenä tutkimassa. Kräkättää kun haluaa ruokaa. Se on kyllä hauska. Kissa sanoo "kräk kräk" kun siltä kysyy, että otakko siansydäntä. Fiksu kissa on, ei karkaa eikä tee pahojansa.

Meillä on 4 kissaa...
Isäntä ei anna ottaa enempää, kun on noita muitakin otuksia (kaloja, sammakoita ja lisko)

Kaks ihanaa kollipoikaa löytyy