Re: Anneliin myönteisesti suhtautuvien ketju
Lähetetty: Ke Syys 21, 2011 12:53 am
Reorreva.
Alpon viestien tulkinta on oma taiteenlajinsa.
Alpo on kantansa ilmaissut. Se on enemmän kuin vain mielipide. Se on osin "mitään en purematta niele, kaiken kokeilen itse" -menetelmällä saavutettu johtopäätös.
Taksikuski on viime kesänä saanut tuomion. Erittäin vastenmieliseen tekoon oli syyllistynyt, omien nuorten poikiensa pahoinpitelyyn. Kerran jo totesinkin, että varmasti Anneli ja veljensä vaimoineen ovat oikeudenkäynnistä ja tuomiosta tietoisia olleet. Luultavasti nuorimmille lapsillekin korviin jotakin kantautunut ehkä tuntemansa tai tietämänsä miehen omiin lapsiinsa kohdistamasta väkivallasta, nyrkillä hakkaamisesta täällä yksi nimimerkki kertoi. Tuollaiseen syyllistynyt isä oli tuomittu eikä poikien enää tarvinnut asua isänsä luona. Niin siinä jutussa oli käynyt. Lasten pahoinpitely ja kurittaminen on hyvin tuomittavaa, tietää joka lapsi. Rangaistavaa.
Paljon lapsia on myös valokuvattu, sen he varmaankin muistavat. Mitä varten niitä kuvia on otettu, se voi nuorimmilla olla hämärän peitossa. Äidin bisnekset. Monta vuotta sitten niitä otettiin, ne näkyy netissä. Sen ehkä tietävät. Täällä kovin moni paheksuu noita kuvia, ihmettelee kuinka joku tekee niin omille lapsilleen. Ottaa kaikenlaisia kuvia, joita sitten pedofiilit silmät kiiluen katselee. Mitä ne pedofiilit ja namusedät on kyselevät nykyajan lapset. Vaikea niille on vastata.
Ja ennenkuin kukaan nenuun herneen vetää, niin en ole valehtelusta ketään syyttämässä tai juonittelusta. Minä aina uskon lasten vilpittömyyteen. Lapsilla on oikeus leikkiin ja vapaasti assosioida (satuilla) kuulemillaan ja käsittämillään asioilla. Aikuisten velvollisuus on yrittää ymmärtää mistä aineksista piirrustukset ja kertomukset ovat kokoonkasatut. Aikuisten velvollisuus on ottaa selvää mitä lasten elämänpiirissä on tapahtunut, mitä he ovat kokeneet, nähneet ja kuulleet kerrottavan. Mitä he pelkäävät, mitä he haluavat tulevaisuudelta. Lasten kertomisen käsittäminen ei onnistu tai tulkinta ei pätevää ole, jos se vain videoita katselemalla tehdään. Roppakaupalla taustatyötä on tehtävä.
Tätä käytettävissä ollutta aikaa kritisoin. Jos näytössä sattuisi keskeisellä sijalla näitten lasten kertomukset olemaan, niin esitutkinnalle ei vain olisi tarpeeksi aikaa ollut. Valkaman kertoman mukaan seksirikosepäilyt tulivat ilmi "jotakin" kautta elokuussa eli silloin kun rouva Auerin lapsia on kuulusteltu syyttäjän pyynnöstä oman äitinsä uudelleenvangitsemiseen tähtäävän korkeimman oikeuden valitusta varten. "Kaikkea sanomaanne voidaan käyttää äitinne vangitsemiseen". Virallisesti emme tietenkään tiedä kenen lapsiin nuo oletetut raiskaukset ja pahoinpitelyt ovat kohdistuneet tai mistä tieto niistä on tullut. Epävirallisesti sen kyllä arvaa.
Aikuista kuulusteltaessa voidaan loputtomasti kysellä ja loogisuutta odottaa, oikeussalissa valan velvoittamana vaatia totuudessa pysymään. Lasten kanssa asiat ovat toisin. Palaan jo kerran esittämääni mielipiteeseeni. Nämä lapset voivat olla traumatisoituneita (lyhyt katsaus asiasta: http://koti.welho.com/marhalla/TR_PTSD_ ... rilla.html). Ja aivan varmasti ovat , jos ovat joutuneet kokemaan sen mistä tutkintavankeudessa olevia epäillään. Mutta jo ilman niitäkin kokemuksia. Lasten isä on väkivaltaisesti tapettu, siitä tappamisesta on joku nauhoitus olemassa. Sitä on oikeudessa kuunneltu silloin kaksi-kolme vuotta sitten. Joskus kauan sitten. Sen nauhoituksen avulla oli saatu selville, että äiti oli tappanut isän. Nauhoituksessa on kuulunut kaikenlaisia ääniä, napsahduksiakin. Mutta ei huppumiehen ääntä. Sitten tänä kesänä olikin kuulunut sellainen napsahdus, joka todisti äidin syyttömäksi. Onko lapsille selvinnyt/ selvitetty kuka oikein sen nauhoituksen on tehnyt. Mistä se saatiin.
Elinkautiseen tuomitun äidin tilanteesta on rehellisesti täytynyt kertoa, vuosikausien poissaolosta, mutta ennen sitä oli ollut pitkä aika, jolloin äiti ei vain tullut lastensa luo. Kaikkeen tottuu kun pakko on. Äitinsä hylkäämäksi jäämiseenkin.
Yhtäkkiä äiti olikin syytön, vapautettu. Ajatelkaa miten voi lapsi tuollaista käsittää. Ei sitä vapautusta ole eno vaimoineen voinut etukäteen hehkuttaa tai toiveita herättää. Seuraus oli, että lapset muuttaa äidin luokse halusivat tai eivät. Sitä odotellen kesä meni. Aivan vihonviimeisenä valituspäivänä (syyttäjä Valkamahan sanoi samaisena päivänä korkeimpaan oikeuteen valitustaan syyttäjien lähettäneen) eno toimitti aineistoa, jonka perusteella "siltä istumalta" syyttäjän sanoja lainaten, päätettiin murhatutkimukset aloittaa uudelleen. Äidin luo muutto siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Mutta poliisit alkoivat kyselemään piirroksista?, saduista? tai mitä se eno sitten syyttäjälle olikin toimittanut.
Viisainta tietysti olisi vain odottaa minkälaista näyttöä ja todistusaineistoa jo kasassa on, mutta kun nyt olen rekkautunut tänne spekulointipalstalle niin käytän oikeuttani julkisesti spekuloida ja pohtia lasten mahdollisesti saamia tietoja. Siis arvuutella osin sellaisten asioiden kautta, jotka ovat kyllä tapahtuneet, mutta joiden kulkeutumisesta lasten tietoisuuteen en tiedä. Anneli Auerin mukaan lapsilla oli vilkas mielikuvitus, he olivat äidistään vieraantuneet, eivät luonaan viihtyneet ja Auerin mielestä lukemansa kertomukset olivat enemmän ja vähemmän mielikuvituksen tuotetta.
Hienoa,että meitä on monta joiden mielestä tämä viimeisin käänne ei case closed -tyyppiseltä vaikuta. Siis näillä tiedoilla. Huomenna voi olla toisin. "Ydinpommia" odotellessa (sanoiko syyttäjä jossakin noin?).
Alpon viestien tulkinta on oma taiteenlajinsa.
Alpo on kantansa ilmaissut. Se on enemmän kuin vain mielipide. Se on osin "mitään en purematta niele, kaiken kokeilen itse" -menetelmällä saavutettu johtopäätös.
Taksikuski on viime kesänä saanut tuomion. Erittäin vastenmieliseen tekoon oli syyllistynyt, omien nuorten poikiensa pahoinpitelyyn. Kerran jo totesinkin, että varmasti Anneli ja veljensä vaimoineen ovat oikeudenkäynnistä ja tuomiosta tietoisia olleet. Luultavasti nuorimmille lapsillekin korviin jotakin kantautunut ehkä tuntemansa tai tietämänsä miehen omiin lapsiinsa kohdistamasta väkivallasta, nyrkillä hakkaamisesta täällä yksi nimimerkki kertoi. Tuollaiseen syyllistynyt isä oli tuomittu eikä poikien enää tarvinnut asua isänsä luona. Niin siinä jutussa oli käynyt. Lasten pahoinpitely ja kurittaminen on hyvin tuomittavaa, tietää joka lapsi. Rangaistavaa.
Paljon lapsia on myös valokuvattu, sen he varmaankin muistavat. Mitä varten niitä kuvia on otettu, se voi nuorimmilla olla hämärän peitossa. Äidin bisnekset. Monta vuotta sitten niitä otettiin, ne näkyy netissä. Sen ehkä tietävät. Täällä kovin moni paheksuu noita kuvia, ihmettelee kuinka joku tekee niin omille lapsilleen. Ottaa kaikenlaisia kuvia, joita sitten pedofiilit silmät kiiluen katselee. Mitä ne pedofiilit ja namusedät on kyselevät nykyajan lapset. Vaikea niille on vastata.
Ja ennenkuin kukaan nenuun herneen vetää, niin en ole valehtelusta ketään syyttämässä tai juonittelusta. Minä aina uskon lasten vilpittömyyteen. Lapsilla on oikeus leikkiin ja vapaasti assosioida (satuilla) kuulemillaan ja käsittämillään asioilla. Aikuisten velvollisuus on yrittää ymmärtää mistä aineksista piirrustukset ja kertomukset ovat kokoonkasatut. Aikuisten velvollisuus on ottaa selvää mitä lasten elämänpiirissä on tapahtunut, mitä he ovat kokeneet, nähneet ja kuulleet kerrottavan. Mitä he pelkäävät, mitä he haluavat tulevaisuudelta. Lasten kertomisen käsittäminen ei onnistu tai tulkinta ei pätevää ole, jos se vain videoita katselemalla tehdään. Roppakaupalla taustatyötä on tehtävä.
Tätä käytettävissä ollutta aikaa kritisoin. Jos näytössä sattuisi keskeisellä sijalla näitten lasten kertomukset olemaan, niin esitutkinnalle ei vain olisi tarpeeksi aikaa ollut. Valkaman kertoman mukaan seksirikosepäilyt tulivat ilmi "jotakin" kautta elokuussa eli silloin kun rouva Auerin lapsia on kuulusteltu syyttäjän pyynnöstä oman äitinsä uudelleenvangitsemiseen tähtäävän korkeimman oikeuden valitusta varten. "Kaikkea sanomaanne voidaan käyttää äitinne vangitsemiseen". Virallisesti emme tietenkään tiedä kenen lapsiin nuo oletetut raiskaukset ja pahoinpitelyt ovat kohdistuneet tai mistä tieto niistä on tullut. Epävirallisesti sen kyllä arvaa.
Aikuista kuulusteltaessa voidaan loputtomasti kysellä ja loogisuutta odottaa, oikeussalissa valan velvoittamana vaatia totuudessa pysymään. Lasten kanssa asiat ovat toisin. Palaan jo kerran esittämääni mielipiteeseeni. Nämä lapset voivat olla traumatisoituneita (lyhyt katsaus asiasta: http://koti.welho.com/marhalla/TR_PTSD_ ... rilla.html). Ja aivan varmasti ovat , jos ovat joutuneet kokemaan sen mistä tutkintavankeudessa olevia epäillään. Mutta jo ilman niitäkin kokemuksia. Lasten isä on väkivaltaisesti tapettu, siitä tappamisesta on joku nauhoitus olemassa. Sitä on oikeudessa kuunneltu silloin kaksi-kolme vuotta sitten. Joskus kauan sitten. Sen nauhoituksen avulla oli saatu selville, että äiti oli tappanut isän. Nauhoituksessa on kuulunut kaikenlaisia ääniä, napsahduksiakin. Mutta ei huppumiehen ääntä. Sitten tänä kesänä olikin kuulunut sellainen napsahdus, joka todisti äidin syyttömäksi. Onko lapsille selvinnyt/ selvitetty kuka oikein sen nauhoituksen on tehnyt. Mistä se saatiin.
Elinkautiseen tuomitun äidin tilanteesta on rehellisesti täytynyt kertoa, vuosikausien poissaolosta, mutta ennen sitä oli ollut pitkä aika, jolloin äiti ei vain tullut lastensa luo. Kaikkeen tottuu kun pakko on. Äitinsä hylkäämäksi jäämiseenkin.
Yhtäkkiä äiti olikin syytön, vapautettu. Ajatelkaa miten voi lapsi tuollaista käsittää. Ei sitä vapautusta ole eno vaimoineen voinut etukäteen hehkuttaa tai toiveita herättää. Seuraus oli, että lapset muuttaa äidin luokse halusivat tai eivät. Sitä odotellen kesä meni. Aivan vihonviimeisenä valituspäivänä (syyttäjä Valkamahan sanoi samaisena päivänä korkeimpaan oikeuteen valitustaan syyttäjien lähettäneen) eno toimitti aineistoa, jonka perusteella "siltä istumalta" syyttäjän sanoja lainaten, päätettiin murhatutkimukset aloittaa uudelleen. Äidin luo muutto siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Mutta poliisit alkoivat kyselemään piirroksista?, saduista? tai mitä se eno sitten syyttäjälle olikin toimittanut.
Viisainta tietysti olisi vain odottaa minkälaista näyttöä ja todistusaineistoa jo kasassa on, mutta kun nyt olen rekkautunut tänne spekulointipalstalle niin käytän oikeuttani julkisesti spekuloida ja pohtia lasten mahdollisesti saamia tietoja. Siis arvuutella osin sellaisten asioiden kautta, jotka ovat kyllä tapahtuneet, mutta joiden kulkeutumisesta lasten tietoisuuteen en tiedä. Anneli Auerin mukaan lapsilla oli vilkas mielikuvitus, he olivat äidistään vieraantuneet, eivät luonaan viihtyneet ja Auerin mielestä lukemansa kertomukset olivat enemmän ja vähemmän mielikuvituksen tuotetta.
Hienoa,että meitä on monta joiden mielestä tämä viimeisin käänne ei case closed -tyyppiseltä vaikuta. Siis näillä tiedoilla. Huomenna voi olla toisin. "Ydinpommia" odotellessa (sanoiko syyttäjä jossakin noin?).