MURHA.INFO

Olen jauhanut tätä asiaa vuosia, ja onneksi sitä nyt jauhetaan Kokoomuksen ja Perussuomalaistenkin suulla. Niinikään entinen ministeri Maria Guzenina Richardson SDP kommentoi lyhyenä virkakautenaan lastensuojelussa olevan vakavia puutteita:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/65611-k ... pyha-lehma

Myös Lastensuojelun keskusliitto on pahasti huolissaan lastensuojelumme tilasta.

Kansanedustajat ovat huolissaan lastensuojelun tilanteesta Suomessa. Kansanedustaja Hanna Mäntylä (ps.) vaatii hallitusta puuttuman ongelmiin. Kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok.) korostaa kuntien roolia.

Mäntylän mielestä huostaanottojen määrä ei saisi olla ainoa laskentaperuste valtionosuuden määräytymisessä kuntien lastensuojeluun. Hänen mielestään hallitus on tehnyt vain pieniä kosmeettisia korjauksia lainsäädäntöön ja lisännyt vähäisen määrän rahaa niiden toimeenpanoon.

–En ymmärrä miksi tämä lastensuojelu on niin ”pyhä lehmä”, ettei siihen kukaan oikein halua puuttua – ei vaikka vahvat alan ammattilaiset muutostarpeista puhuisivat ja ovat puhuneet jo kauan, Mäntylä ihmettelee, Puheenvuoron blogissaan.

Sarkomaa patistaa kuntia vertailemaan kustannuksia ja ottamaan käyttöön malleja, joissa investoimalla varhaiseen ja ennaltaehkäisevään perheiden tukeen on saatu huostaanottomäärät pienemmiksi sekä samalla säästettyä rahaa ja lisättyä perheiden hyvinvointia.

–On käsittämätöntä, että edelleen on kuntia, joissa perheen ensimmäinen apu on lastensuojelu ja huostaanotto. Erityisesti ennaltaehkäisevää kotiapua ja lasten lähellä toimivien aikuisten ja toimijoiden yhteistyö on saatava toimimaan lapsen parhaaksi ja koko perheen tukemiseksi, Sarkomaa kertoo tiedotteessaan.

Mäntylän mielestä kaiken lähtökohta olisi laittaa lastensuojelun rahoituspohja kuntoon, myöntää, että ”nykyisestä lastensuojelukerroinmallista eivät yksinkertaisesti hyödy muut kuin sijaishuoltoa tuottavat yritykset”.

Mäntylän mukaan lastensuojelua leimaavat epäluulot, pelot ja kyräily.

–Siitä on tehty lyömäase niin huoltajuus kuin naapuririitoihin, Mäntylä toteaa.

Myös Mäntylän mielestä olisi tärkeää satsata kevyempiin toimenpiteisiin kuin lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle.

Mäntylä jätti tänään toimenpidealoitteen, jossa vaaditaan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin lastensuojelukertoimen uudistamiseksi, varhaista puuttumista ja avohuollon toimenpiteitä painottaen.

–Lastensuojelukerrointa ja valtionosuuden määräytymistä tulisi pikaisesti uudistaa niin, että huostaanottojen määrä ei olisi ainoa laskentaperuste, vaan siinä huomioitaisiin kaikki lastensuojelussa tehtävä työ, toimenpidealoitteessa vaaditaan.

Sarkomaa korostaa, että kunta- ja sote -uudistuksessa olisi tärkeää katsoa, miten lastensuojelun kehittämisessä konkreettisesti edetään. Hän muistuttaa, että ennen joulua eduskunnassa hyväksytyssä talousarviomietinnössä ilmaistiin huoli siitä, että lastensuojelun painopiste ei ole toistaiseksi siirtynyt ennaltaehkäiseviin palveluihin ja avohuollon työhön, vaikka se on lastensuojelulain tavoite.

–Eduskunnan asiantuntijakuulemisessa on todettu, että lasten huostaanoton ja sijoittamisen kustannukset ovat niin suuret, että yhdenkin huostaanoton välttämiseksi melkein mikä tahansa määrä ehkäisevää työtä tai avohuollon työtä on kannattava, Sarkomaa kertoo.

Myös Lastensuojelun Keskusliitto on huolissaan Suomen lastensuojelun tilanteesta. Keskusliitto ehdottaa, että sosiaali- ja terveysministeriön johdolla kootaan yhteen keskeiset toimijat.

Tummennettu kohta tarkoittaa sitä, että valtionosuudet lastensuojelun määrärahoissa kasvavat sitä suuremmiksi mitä enemmän huostaanottoja kunnassa/ kaupungissa tehdään. Aika vääristynyttä, eikö vain?

Tämän hallituksen aikana ei kannata odottaa edes järkevää kannanottoa tai tämä on nyt vähän huonosti muotoiltu, kun tekemisen meininki on Tammisaaren vankileirin tyylistä toimintaa, niin kyllä sillä vaikutus on tietty näihin lastensuojelu asioihinkin. Eikä se ihme ole jos lypsäjiä riittää, olkoot lehmä sitte pyhä tai muuten vaan sopiva. Pääministeri on harmissaan suomen kielteisestä ilmapiiristä, tavallista kun widuttaa letkeän iloiset sisäpiiri punkerot, mutta sehän on positiivista, eikö? Aamulla sama herra oli tyytyväinen, kun suomeen on tullut uusia innowaatsia yrityksiä, meinaan startup yrityksiä, sekin on positiivista, varsinkin kun niitä pusketaan etiäpäin säätiöiden ja kansalaisten eläkevaroilla. Toimi ta kun näyttää hyvältä ja riskit on pienet niin sitten löytyy yksityistärahhookin, eikös ole hianoo...Unohtu kertoo, että suomessa on samaan aikaan tavallsilla yrityksillä 55000:lla maksuhäiriö merkintä. Tämähän ei ole lasten, eikä nuorten vika, mutta saattaapi heijastusta, silmiä pikkasen häikästä niilläkin. Happamia on pihlajan marjat juu, mutta jyrkihän niitä syö hymyillen.

Satakunnan Kansa otti myös asian esille tämän päivän lehdessä, mielestäni hyvin ja kuitenkin ilman politiikkaa.

”Lastensuojelu on Suomen suurin ihmisoikeusongelma”
Asiantuntija: Viranomaisten valtaa on lisätty.

Päivi Seeskorpi Marjo Sormunen

STT, OULU Sosiaalisessa mediassa julkaistu video kahden pikkupojan kotoa hausta on hyvä keskustelun herättäjä, sanoo lasten oikeuksia pitkään puolustanut varatuomari Leeni Ikonen . Hänen mukaansa video on yksi esimerkki siitä, miten lastensuojelun asioita ei pitäisi hoitaa.

– En tiedä, mistä videolla on kyse, mutta jokainen voi sanoa, ettei lapsia voi kohdella noin. Viranomaisten päätöksen täytäntöönpanon täytyy olla hienovaraista.

Perheen isä kuvasi videon, jossa poliisi ja sosiaalityöntekijät hakivat pienet pojat kotoa. Pojat vastustavat hakua kirkuen ja rimpuillen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan Suomessa oli toissa vuonna huostaanotettuna noin 10 000 lasta. Lisäksi noin 8 000 lasta oli sijoitettu kodin ulkopuolelle niin sanottuina avohuollon tukitoimina.

Ikonen pitää lukuja liian isoina. Hän uskoo, että huostaanotettujen määrä putoaisi murto-osaan, jos lastensuojelu toimisi lakeja noudattaen. Hänen mukaansa kriisitilanteissa perheet jäävät usein heitteille.

– Lastensuojeluasia on suomalaisen yhteiskunnan suurin ihmisoikeusongelma. Myös kansalaisella pitäisi olla jonkinlaista suojaa, mutta sitä ei ole. Viranomaisten valtaa on lisätty.

Hän on vastikään kirjoittanut kirjan, jossa hän arvostelee nykyistä lastensuojelua.

Myös Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen näkee ongelmia lastensuojelussa. Hänen mukaansa toimintakäytännöt esimerkiksi lasten huostaanotoissa vaihtelevat alueittain.

– Lastensuojeluun ohjautuu edelleen lapsia, joita toivoisi voitavan auttaa varhaisemmassa vaiheessa tai muilla kuin lastensuojelun tarjoamilla palveluilla.



Lasten huostaanottojen taustalla voi olla monenlaisia syitä tai olosuhteita, jotka vaarantavat lapsen kasvua ja terveellistä kehitystä, kertoo palvelupäällikkö Teija Sulisalo Oulun kaupungista. Syynä voi olla esimerkiksi vanhempien väkivalta tai nuoren rikollinen käytös.

– Huostaanoton valmistelu käydään perheen kanssa läpi. Mitään ei tapahdu asiakkaan selän takana, Sulisalo huomauttaa.

Espoon kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Riina Mattila korostaa, että myös lasta kuullaan prosessin aikana. Suurin osa huostaanotoista sujuu vanhempien kanssa yhteisymmärryksessä.

Vastentahtoiset huostaanotot päätyvät hallinto-oikeuksiin. Nämä ovat tapauksia, joissa joko huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa.

Ikonen siirtäisi lasten huostaanottokiistat käräjäoikeuksiin. Hänen mukaansa hallinto-oikeuksissa on monenlaisia ongelmia liittyen muun muassa salaisiin oikeudenkäynteihin.

– Hallinto-oikeudessa pääsääntöisesti hyväksytään se, mitä viranomainen esittää. Voittoprosentti on siellä tosi vähäinen.



Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle on traumaattinen kokemus sekä lapselle että vanhemmille. Mattila ja Sulisalo kuitenkin tähdentävät, että perheen ja lapsen kanssa yhteistyötä jatketaan myös huostaanoton jälkeen.

– Lapselle kerrotaan hänen ikänsä mukaisesti, mitä on tapahtunut. Lapsi saa tavata vanhempiaan ja soittaa heille. Huostaanotto on väliaikainen ratkaisu.

Fakta

Huostaanotto on väliaikainen

Huostaanotosta määrää lastensuojelulaki.

Lapsi on otettava huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos kodin olosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen uhkaavat vaarantaa vakavasti lapsen kehitystä tai terveyttä.

Huostaanottoon ja sijaishuoltoon voidaan ryhtyä vain, jos avohuollon tukitoimet eivät ole olleet sopivia tai ne eivät ole riittäneet.

Ennen päätöstä tulee myös arvioida, että sijaishuolto on lapsen edun mukaista.

Huostaanotto ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen ovat väliaikaisia ratkaisuja. Ne on lopetettava heti, kun tarvetta ei enää ole.

Suomessa ei ole pysyvää huostaanottoa kuten useissa Euroopan maissa.
"

Vareksenpoikanen kuuleppa tuossa on politiikkaa ylipoalet. Minäpä sinulle kiteytän tämän kirjoituksen tuohon yhteen kohtaan:

Huostaanottoon ja sijaishuoltoon voidaan voidaan ryhtyä vain, jos avohuollon tukitoimet eivät ole olleet sopivia tai ne eivät ole riittäneet.

Ja heti tämän jälkeen ilman tätä lausetta ei tapahdu yhtään huostaanottoa:

Lapsen käytös uhkaavaa ja vaarantaa hänen kehitystä ja terveyttä.

pissis kirjoitti:Oma kantani videon perusteella on, että koti oli ainakin siisti, eikä mikään narkkikämppä. Kuvaaja/isä käyttäytyi hyvin rauhallisesti, ja niiden kuullun muutaman lauseen perusteella ei ollut mistään päihtynyt.

Minkälainen on narkkikämppä? Tuntemieni huumeidenkäyttäjien asunnot ovat siistejä, ihan tavallisia. Myöskään äänestä ei yleensä kuule onko huumeissa vai ei.

Juliet Jones kirjoitti: Ei se 80- luvulla ollut mikään lastensuojeluasia, että nuori kapinoi, koulumenestys repsahti tietyssä iässä jne. Noin kävi minullekin kännikokeiluineen. Mutta kaikki on okei. Korotin arvosanoja yläkoulun viimeisellä, hankin ammatinkin (joka kyllä on aikuisiällä vaihtunut), enkä käytä alkoholia nykyisin ollenkaan. Jos tuohon olisi lastensuojelu puuttunut, minua ei varmasti olisi enää. Niin tärkeää oli saada kasvaa lapsuudenperheessä, että sen mahdollisuuden riistäminen olisi aikaansaanut minussa sellaisen rikon, ettei sitä olisi enää millään korjattu. En ole mitenkään harvinainen tapaus, sillä ikätoverini kävivät läpi ihan samoja asioita.

90- luvulla takaoven kautta nuorisotyössä olleena voin sanoa menon olleen melkolailla saman. Meidän asiakkailla oli omat kokeilunsa, eikä niitä pidetty seurauksena huonoista vanhemmista ja huonoista kotioloista.

Tässäpä tämä muutos tulikin pähkinänkuoressa. Itse muutin pois kotoa 80-luvulla ollessani 16-vuotias. Menin töihin, maksoin ihan itse vuokran jne eikä yksikään sosiaalitoimen ihminen kysellyt perääni vaikka minun tiedettiin muuttaneen omilleni.

Kännissä tuli välillä sähellettyä, poliiseja juostua pakoon jne. Jos saivat kiinni niin se oli kaljat maahan ja puhuttelu. Ei puhettakaan mistään huostaanoton tarpeesta tms.

Tänä päivänä kun 17v jää oluesta kiinni kylillä tehdään asiasta samantien lastensuojeluilmoitus. Varmastikin kyseisellä keinolla poimitaan joukosta myös niitä teini-ikäisiä jotka tarvitsevat tukea omien perhetilanteidensa takia, mutta kuinka iso osa käynneistä on ihan oikeasti tarpeen?

Samaan aikaan kun joissain kohdissa mennään todellakin yli lastensuojelutoimissa jää myös hoitamatta niitä, jotka oikeasti sitä apua tarvitsisi. Ja niin. Eikö ensin pitäisi tukea perhettä ja se huostaanottohan on se viimeinen keino puuttua?

Ei saa huostaanottaa!
10.1.2014 12:55 - minamina

Internetissä leviää video, jossa kaksospojat haetaan kotoaan. Hakemassa on sosiaalityöntekijä ja poliiseja. Yleinen kanta tuntuu olevan, että näin ei saa tehdä. Isä kuvaa videota. Niin taas saa suuren yleisön mielestä tehdä.
Kuvittele itsesi tilanteeseen: ovikello soi ja sisään astuu ihmisiä, jotka ottavat lapsesi ja vievät mennessään? Mitä tekisit? Ottaisitko käteen videokameran ja kuvaisit lastesi itkua ja hätäännystä?

Kyllä. Jos tarkoituksesi olisi mustamaalata viranomaisia.

Et. Jos sinulla olisi vanhemmuus edes jotenkin hallinnassa.

Itse keskittyisin rauhoittamaan lapsia, olipa tilanne mikä vaan. Jos kyseessä olisi jokin ”väärinkäsitys” ja lapseni vietäisiin ”ihan huvikseen”, niin kuin lehtien palstoilla raivoavat ihmiset näyttävät ajattelevan, rauhoittelisin lapsia silti. Kertoisin, ettei ole mitään hätää ja että asia selviää kyllä. Pakkaisin kassin mukaan ja selvittäisin asian sitten aikuisten kanssa ilman lapsia.
Jos taas lapseni kaapattaisiin, yrittäisin estää tapahtumaa. En keksi yhtään tilannetta, jossa alkaisin kuvaamaan tilannetta.
Ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että kyseessä on vain jokin tapaus, jossa ensimmäisenä keinona käytetään sitä, että lapset haetaan kotoaan. Kuvaajan etuna on se, etteivät viranomaiset voi puolustautua ja kertoa tarinan taustoja vaitiolovelvollisuudesta johtuen.

Lehtitietojen mukaan perheeltä on aiemmin otettu jo kolme lasta huostaan ja isä kertoo, että aikoo jatkossakin kuvata tulevia huostaanottoja. No, terveisiä isälle, että keskity sen kuvaamisen sijasta siihen, että alat hoitamaan perhettäsi niin, ettei huostaanottoja tarvitse tehdä!

Mitä on tämän tapahtuman taustalla? Epäily siitä, että lapsia on kotona pahoinpidelty. Oli tai ei ollut niin eikö se ole joka tapauksessa hyvä, että asia tutkitaan? Jos joku epäilisi, että minun lapsellani on jokin asia huonosti, toivoisin ehdottomasti, että asia tutkittaisiin ja lastani autettaisiin.

Kun Eerika kuoli, kiljuttiin, että miksette ottaneet huostaan, miksette tehneet mitään? Nyt huudetaan, että miksi otatte, miksi teette?

Ja vedotaan siihen, että pojat eivät halunneet lähteä. Voiko kukaan olla niin yksinkertainen, että kuvittelee että lapsi kovinkaan helposti kääntyy vanhempiaan vastaan. Ettekö ihmettele sitä, että yleensä vaikka insesti tapauksissa lapset kertovat asiasta, jos edes koskaan kertovat, vasta aikuisena. Miksi? Siksi, että lapsi on yleensä viimeiseen asti lojaali vanhemmilleen. Riippumatta siitä mitä vanhempi tekee tai on tekemättä.

Nyt yleisöllä on tiedossa se, mitä perhe on kertonut tapauksesta.
Onko sinun lapsi joskus vain haettu viranomaisten toimesta ihan muuten vaan?
Jotain pohjaa asioilla on ja jos ilmenee, että ei ole, tilanne korjataan. Nyt ollaan sitä mieltä, että kaksospojat traumatisoituivat videon tapahtumista. Luuletteko, ettei perheelle annettu mahdollisuutta esimerkiksi itse toimittaa lapset tukiperheeseen tai muuhun vastaavaan? Videosta päätellen perhe ei sitä tehnyt. Eli kenen syytä siis on se, että pojat haettiin virka-apua apuna käyttäen? Luuletteko, että huostaanotto on ensisijainen keino? Perheellä on lehtikirjoitusten mukaan olemassa jo tukiperhe, joka on jo avohuollon tukitoimenpide, joka on heille avuksi annettu JOSTAKIN SYYSTÄ!

Pitäisikö viranomaisten siis tehdä niin, että jos perhe ei halua apua, eikä suostu tukeen, jonka avulla heidän elämänsä muodostuisi sellaiseksi, että lapset voisivat asua kotona, antaa vaan olla? Seurata tilannetta. Niinhän tehtiin Eerika kohdalla. Seurattiin tilannetta.
Eikö näitä poikia olisi pitänyt hakea kotoa jos epäiltiin että he ovat vaarassa? Mikä keino olisi ollut teille ok? Pimpottaa ovikelloa ja kysyä, että ”onks pojat ja voitaisko ottaa ne?”. Jos vanhemmat ois sanoneet että ”ei käy”, niin sitten että ”okei ei sit mitään”.

Kun lapsi kiireellisesti huostaanotetaan on kyseessä väliaikainen päätös, jonka aikana tilannetta tutkitaan ja tilanne mahdollisesti rauhoittuu. Viimeistään kuukauden kuluttua asiasta tehdään seuraava päätös, jolle pitää olla jokin pohja jolle se perustuu. Lasten sijoittamisen yhteydessä tehdään aina suunnitelma siitä, miten lapset voisivat palata kotiin. Kun huostaanotonkriteerit eivät enää täyty, palaa lapsi kotiin. Myös sille on varmasti jokin syy, ettei kaikkia lapsia huostaan otettu. Uskokaa pois. Eivät viranomaiset varmastikaan unohtaneet, että talossa on muitakin lapsia, voi esimerkiksi olla niin, että muut lapset ovat vanhempia ja vaikkapa paljon tukiperheissä.

Minä en tiedä asian todellisia taustoja. Te ette tiedä asioiden todellisia taustoja. Sen kuitenkin tiedän, että Suomessakin on aivan liian monta perhettä, joihin ei pitäisi lapsia koskaan syntyä. Liian monta perhettä, jossa viina tai huumeet estävät vanhemmuuden ja lasten terveen kehittymisen.

Mutta, kuten muissakin ihmisissä, niin myös viranomaisissa on henkilöitä, jotka toimivat väärin. Käyttävät valtaa vain koska voivat. Lastensuojeluntyöntekijällä on niin suuret oikeudet että yhtä suuret taitaa olla vain Jumalalla: hän saa päättää siitä onko jollakin lapsi kotona vai ei. Olisi siis hyvä jos näillä työntekijöillä olisi ns. ”pipo kunnossa”.
Lopuksi. Suomen kansan mielipide tuntuu olevan se, että ei saa suojella lapsia jos joku ei halua. Kuitenkin pitää suojella sen verran, ettei kukaan kuole.

Lähde: http://minamina.blogaaja.fi/ei-saa-huostaanottaa/

(Tummennukset minun tekemiä)

Eli tässä blogikirjoittaja tuo ilmi sen että huostaanottoja tässä perheessä tehty jo aiemminkin ja että myös tarjottu tukitoimenpiteitä. Onkohan näille faktapohjaa tai onko isän itse esille tuomia?

Kaksosten äidin antama kertomus tilanteen taustoista on levinnyt ympäri nettiä, löytyy mm. täältä:
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=9462

Lisätietoa julkaistavaksi lasten äidiltä (toimitettu 6.1. ja julkaistaan ilman oikolukua suorana kopiona):

"Voit meidän luvalla valaista sivullasi muillekin tilannetta. tukiperheäiti teki kesäkuussa ilmotuksen että isä pahoinpitelee lapsia (hakkaa, potkii, heittelee seinille ym.) poliisi on kahteen kertaan tutkinu asian. Pahoinpitelyä meidän perheessä ei ole!! Kaksoset sijoitettiin kuulustelujen ajaksi onnelaan ja sanottiin ettei ole syitä eikä perusteluita pitää sen pidempään. Huostaanottohakemukset piti laittaa sossun mielestä varalta jos kuukustelut ei ehdi olla kiireellisen aikana.

Kuitenki kuulemisessa kuultiin ettei pojat pääsekään kuulustelujen jälkeen kotiin niin ennemmin sanottiin. Kun sossut tajus ettei pahoinpitelyä ole (syyttämättäjättämispäätöksetki tullu) väittää silti että sitä ehkä silti on! Myös kotona on jotai pielessä, mutta eivät suostu kertoon mitä vaikka kysytty monta kertaa! Muut lapset voi silti olla kotona. Miten voi siis osalla olla huono koti ja osalla ei? Sitä en ymmärrä minä eikä kukaan mukaan!

Sillon kun pojat valheellisen väkivaltaepäilyn takia sijoitettiin niin ne meni tukiperheestä onnelaan. Perheen 11v oli nähny kun tukiperheäiti oli rinnuksista pitäny toista poikaa seinää vasten ja huutanu että "te ette mene kotiin". Tukiperheäiti sanoi hallinto-oikeudessakin että eihän kukaan ole nähnyt mitä siellä toimistossa tapahtu!! Eipä tehny sossut siitä tutkintapyyntöä. Se toinen video on siis alkusyksyltä kun pojat ei suostunu palaamaan onnelaan ja me ei aleta lapsia väkivalloin tuollalailla repimään!

Tukiperheen äiti oli valehdellut sosiaalityöntekijälle, että perheen isä käyttää väkivaltaa kasvatuksessa. Poliisi tutki ja totesi, että ei ole totta. Lapsia ei palautettu kotiin, heillä oli ikävä isää, äitiä ja siskoja ja veljiä. Karkasivat ja sosiaalitäti tuli poliisien kanssa hakemaan".

(Boldaukset minun.) Varmaankin tästä äidin kertomuksesta on peräisin se tieto, että tukitoimia on ollut ennen huostaanottoa.

Poikien sisko (eli siis se perheen kolmas huostaanotettu lapsi) puolestaan avautuu Facebookissa:

minä olen poikien sisko ja myös huostaanotettu.. asia meni niin että pojat karkasivat kotiin onnelan lastenkodista ja äiti (Ritva) ja isä (Janne) ei ilmottanu siitä sossuille ja muille. sitten sossut oli saanut jostain tietää ja tuli kyttien kans hakee poikia. joo, olen ite sitä mieltä et ihan oikee et tuli poikia hakee, mutta ei silti tarvittis tolla tyylillä viedä. tiedän kyllä täysin miltä pojista tuntuu kun itsekkin olen useamman kerran joutunut samanlaiseen tilanteeseen kyttien kanssa. syy siihen miksi minut ja kaksospojat huostaanotettiin, ei ole niin iso, että se olisi peruste huostaanottoon.. mun mielipide asiasta on se, että pojat pääsisi kotiin, jos kerran haluaa sinne. tiedän, että tämä on pojille raskasta olla vain onnelassa, koska olin itsekkinkk siellä.. mutta sehän on äidin ja isän oma vika, että kaksoset kärsii onnelassa, koska ei päästä niitä lähtemään perheeseen. he olisivat tullu samaan perheeseen missä itse olen mutta siihen äiti ja isä ei suostunut. vanhemmat ovat yrittäneet saada minutkin karkaamaan täältä, koska haluavat, että olisin metsolan lastenkodissa, jossa kaikki ovet on lukittuja ja ne saa auki vai ohjaajien avaimilla.. lisäksi metsolassa on vain pieni sisäpiha jossa saa käydä ulkoileen.. isä ja äiti ei saa lapsiaan takaisin tällä menolla, että käskee karata ja sitten kun karkaa ja kytät + sossut tulee hakeen, niin kuvataan vain videoa.. äitikin olisi voinut olla vähän reilumpia omia poikiaan kohtaan...

^^ Jos tuo ylläoleva on tosijuttu, niin pakkohan se on myöntää että huostaanotto ja poikien haku on ollut oikein. Vain vanhempien käytös väärin. Jos perheen vanhin lapsi kertoo että pojat pidetään lastenkodissa kun vanhemmat ei suostu luovuttamaan sijaisperheelle? Ei vanhemmat kyllä lasten parasta ajattele.

Yksi onnellinen hetki
Julkaistu: 16.1.2014 6:00

Huostaanotot ovat aina tragedia, enkä väheksy niihin ajautuneiden vanhempien tuskaa.
Ystäväni, sanotaan häntä vaikkapa Pekaksi, työskentelee erityislastenkodissa. Se on paikka jonne tullaan, kun kaikki muut vaihtoehdot on jo kokeiltu.

Pitkän työkokemuksensa perusteella Pekka sanoo, että nämä lapset voidaan jakaa tulevaisuudennäkymiensä suhteen karkeasti kolmeen ryhmään. Kolmasosa päätyy rikos- ja päihdekierteeseen, kolmasosa syrjäytyy arjen jättömaille.
Kolmasosa selviytyy.

Mikä heidät erottaa muista? Pekan mukaan se, että vanhemmat suhtautuvat sijoittamiseen myönteisesti ja että lapsella on edes yksi tolkullinen aikuiskontakti.

Vihamielinen ja huostaanottoa vastustava vanhempi taas huonontaa lapsen oloa entisestään.

***

Netissä julkaistiin viime viikolla video, jossa kouluikäiset pojat haetaan kotoaan poliisin avustuksella. Lataamista perusteltiin argumentilla jota käytetään aina, kun oma pointti onnahtelee: tarkoitus oli ”herättää keskustelua”.

No keskustellaan sitten.

Video kertoo – viittaamatta kyseisen tapauksen taustoihin, joita en tunne – mielestäni eniten siitä, mistä se ei kerro: vanhempien osuudesta prosessissa, joka huostaanottoja edeltää.

Lasten ja nuorten pahoinvoinnille on etsitty syytä niin tositelevisiosta, ”kilpailuyhteiskunnasta” kuin tietokonepeleistäkin. Mutta miten olisi vaihteeksi tämä: lapsen huonovointisuus johtuu useimmiten hänen vanhemmistaan eikä siitä, että lapsi on sattunut näkemään pari jaksoa Voice of Finlandia.

Viranomaiset eivät ole erehtymättömiä. Monet huostaanotot johtuvat myös siitä, että edeltäviin lastensuojelutoimenpiteisiin ei ole ollut (häpeällisesti!) riittävästi resursseja. Mutta lastensuojelutapausten ympärillä vallitsee myös vahva, tehtäväänsä kykenemättömiä vanhempia suojaava ilmapiiri.

Laki suojaa biologisen vanhemman oikeutta lapseensa huomattavasti lujemmin kuin lapsen oikeutta turvalliseen lapsuuteen. Siksi on tärkeää, että lapsen parasta ammattimaisesta näkökulmasta tarkasteleville ammattilaisille annetaan työrauha.

Huostaanotot ovat aina tragedia, enkä väheksy niihin ajautuneiden vanhempien tuskaa. He ovat usein olleet lastensuojelun asiakkaita itsekin. Mutta jos vanhemmat eivät suostu ottamaan happinaamaria omille kasvoilleen, se on voitava antaa lapselle, vaikka vanhempi sitä vastustaisikin.

Virpi Suutarin dokumenttielokuva Hilton! kertoo Nuorisosäätiön tukiasunnoissa asuvista vähäosaisista nuorista.

Yksi päähenkilöistä, 27-vuotias Janne kertoo eräässä kohtauksessa väkivaltaisen isänsä riehumisesta.

”Sitten poliisit ja lastensuojelulaitos tuli paikalle ja äidin sisko haki meidät pois... ja siinä oli yks vitun onnellinen hetki.”

Sellainenkin onni pitää mahdollistaa.


Kirjoittaja on toimittaja ja tuottaja

Anna Perho

Lähde: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 44595.html

Tuohon on helppo yhtyä, kyllä jokainen lapsi ansaitsisi ainakin yhden täyspäisen aikuisen lähipiiriinsä. Mistäs sitä muuten oppii aikuisten tavoille jos ei ole mallia mitä seurata ja mihin pyrkiä.

Edit: Tummennukset tekstiin minun

http://uutiset.perussuomalaiset.fi/perh ... ojistamme/

Kurhelan kymmenlapsisen perheen huostaanotetut kaksospojat karkasivat lastensuojelulaitoksesta kotiinsa tammikuun alussa 2014. Pojat eivät suostuneet palaamaan laitokseen. Poliisi antoi sosiaalityöntekijöille virka-apua ja haki pojat väkisin kotoa. Poikien vanhemmat kertovat kohua herättäneen tapauksen taustat.

Montako pellillistä sämpylöitä on voideltu kyynelillä? Monenko lapsen kasvot on pesty kyynelillä? Kukaan ei tiedä tarkasti, montako tällaista perhettä Suomessa on, mutta yksi perhe on tässä. Perheenäiti ja lähihoitaja Ritva Kurhela, 37, leipoo kuusi pellillistä sämpylöitä ja kertaa viime vuosien tapahtumia lastensuojeluviranomaisten kanssa.

Sämpylöitä syö nyt seitsemän lasta, iältään 4–13-vuotiaita. Kolme muuta lasta otettiin huostaan kesällä 2013. Tuolloin isän epäiltiin pahoinpidelleen lapsia. Kyseessä ovat kohutulla nettivideolla esiintyvät 9-vuotiaat kaksospojat, jotka karkasivat lastensuojelulaitoksesta kotiin. Isän kuvaamalla videolla kaksi virkapukuista poliisia antaa virka-apua sitä pyytäneillä sosiaalityöntekijöille. Poliisit kantavat kirkuvat, vastentahtoisesti kodistaan lähtevät lapset kahteen eri autoon.

Nyt Ritva ja perheenisä, yrittäjänä asennusalalla työskentelevä Jan-Erik, 34, haluavat kertoa perheensä tarinan omalla nimellään. Miksi?

- Meillä on vielä liikaa menetettävää, isä sanoo.

He eivät enää suostu elämään päivääkään sosiaalityöntekijöiden koston pelossa. He eivät suostu uhriutumaan. Heidän tahdollaan on vain yksi suunta: he haluavat lapset takaisin kotiin. Kotiin, jonne myös pojat kaipaavat lastensuojelulaitoksesta.

Vuosi 2008: Karkulaisuus herättää huolen
Yksikerroksisen puutalokodin keittiön pöydällä on kaksikymmensenttinen nivaska lastensuojelun asiakirjoja, kuten esimerkiksi lastensuojeluilmoitukset, avohuollon asiakassuunnitelmat, asiakaskertomukset, perhetyöntekijän laatimat dokumentit, huostaanottohakemukset, huostaanottopäätökset ja syyttämättäjättämispäätökset.

Papereihin on kirjattu perheen elämää viimeisten viiden vuoden aikana. Niihin on merkitty kaikki informaatio, jonka lastensuojelu on nähnyt perheen kannalta raskauttavana.

Miten lastensuojelussa heräsi huoli? Vanhemmat muistelevat hellepäivää kesältä 2009. Sinä päivänä Ritva-äiti kuori katraalleen perunoita. Hän näki ikkunasta, kuinka nelivuotiaat kaksoset ja näitä vähän vanhempi velipoika juoksivat vähissä vaatteissa autotien päässä olevalle pienelle tietyömaalle. Matkaa oli noin 70 metriä.

- Hain pojat hiekkakasalta, äiti kertoo.

Kotona äiti jatkoi ruuanlaittoa ja syötti vauvaa. Sitten hän huomasi poikien kadonneen jälleen. Hän juoksi taas hiekkakasalle, jonne poliisi oli juuri saapunut.

- Poliisi ilmoitti, ettei kotiin saa lähteä: sosiaalipäivystys on tulossa. Joku ohikulkija oli nähnyt pojat ensimmäisellä karkureissulla ja tehnyt lastensuojeluilmoituksen. Sosiaalipäivystäjät kertoivat minulle tulleensa tekemään kiireellisen sijoituksen, äiti puistelee päätään.

Sijoitus voitiin kuitenkin välttää, koska äiti oli paikalla.

Vuosi 2012: Pahoinpitelyepäily tutkintaan
Lastensuojelun huoli vahvistui vuonna 2011. Koulun aloittaneet kaksospojat myöhästelivät aamuisin. Murrosikä kuohutti esikoistytärtä. Vanhemmat kertovat käänteentekevästä palaverista.

- Sosiaalityöntekijä sanoi yllättäen, että asiakasohjausryhmä oli päättänyt huostaanotosta, mutta ”me annamme teille vielä yhden mahdollisuuden”, isä muistelee.

- Lisäksi hän ilmoitti, ettemme voi pärjätä kymmenen lapsen kanssa, koska hän ei itse tahdo jaksaa kahden lapsen kanssa, äiti lisää.

- Siihen minä vastasin, että pitäisiköhän tuostakin alkaa valmistella huostaanottoa, isä sanoo.

Se lause riitti yhteistyökyvyn heikentymiseksi.

Perheelle tarjottu avohuollon tuki tarkoitti kotona tehtävää perhetyötä, jonka vanhemmat kokivat aluksi lähinnä ”kahvitteluksi ja vanhemmuuden arvioinniksi”. Lisäksi annettiin taloudellista apua ja järjestettiin toisessa kunnassa asuva tukiperhe, jossa Kurhelan lapset kävivät viikonloppuisin.

Tukiperheen äiti oli perhekodin toimitusjohtaja. Elokuussa 2012 hän soitti sosiaalityöntekijöille: pojat olivat kertoneet isän hakkaavan, lyövän remmillä ja tukistavan heitä. Ilmoittajan mukaan pojat eivät halunneet palata kotiin.

Pahoinpitelyepäilyjen seurauksena pojat sijoitettiin välittömästi ilmoittajan perhekotiin. Sieltä poikia kuljetettiin kouluun päivittäin.

- Vasta meidän juristisukulaisen puututtua asiaan pojat palautettiin kotiin viikon päästä, vanhemmat sanovat.

Lastensuojelu teki palveluntarjoajansa soiton jälkeen poliisille tutkintapyynnön pahoinpitelyasiasta. Sosiaalityöntekijät käyttivät tutkimuksissa apunaan Nalle-kortteja. Marraskuussa poliisi kuulusteli lapsia.

Toukokuussa 2013 vanhempia kuultiin pahoinpitelystä puhelimitse. Poliisi ilmoitti asiasta tulevan syyttämättäjättämispäätöksen. Samoihin aikoihin perheen murrosikäinen tyttö sijoitettiin avohuollon tukitoimen sijoituksena.

- Siihen suostuimme, koska olimme itse pyytäneet lastensuojelusta apua tyttärelle. Uskoimme sosiaalitoimen lupauksiin lyhyestä sijoituksesta ”pysäytyksenä”, jonka jälkeen tyttö alkaisi noudattaa sääntöjä, vanhemmat myöntävät.

Toisin kävi, oireilu paheni. Tytär karkasi lastenkodista. Siksi sosiaalityöntekijät jatkoivat sijoitusta kiireellisenä.

Kesäkuun puolivälissä tukiperheen isä palautti muut Kurhelan lapset kotiin, mutta ei kaksospoikia. Syy oli se, että tukiperheäidillä oli herännyt uusi epäily poikien pahoinpitelystä. Hän oli ilmoittanut tästä lastensuojeluun, joka teki asiasta uuden tutkintapyynnön.

- Yksi meidän tytöistä juoksi heti kotiin palattuaan kertomaan, että tukiperheäiti oli käynyt velipojan rinnuksiin kiinni, painanut seinää vasten ja huutanut: ”Te ette mene kotiin!”, äiti kertoo.

Tämän kuultuaan isä soitti hätäkeskukseen. Sosiaalipäivystykseen oli jo ennen tätä tullut soitto toisesta perheestä, jonka lapsi oli niinikään kertonut kyseisestä kiinnipitotilanteesta tukiperheessä ollessaan.

Lastensuojelu selvitti tapausta ja piti tärkeänä varmistaa tukiperheäidin oikeusturvan. Tämä kiisti jyrkästi lasten kertomukset.

- Tutkintapyyntöä ei tehty, vaikka meille niin luvattiin. Pojat siirrettiin tukiperheestä lastenkotiin minun ehdottomasta pyynnöstäni, isä painottaa.

Vuosi 2013: Huostaanotto on lapsen etu
Heinäkuussa 2013 lastensuojelijat hakivat kolmen lapsen huostaanottoa: ”Lasten isä on mahdollisesti kurittanut perheen lapsia fyysisesti ja hallitsee heitä pelolla. Vaikka isä ei käyttäisikään väkivaltaa, väkivallan uhka on jossain muodossa olemassa lasten mielessä.”

Huostaanottoa tuettiin myös sillä, että isä nähtiin perheen ainoaksi auktoriteetiksi, eikä äiti pystynyt asettamaan rajoja.

- Tässä lukee, että meillä olisi ollut kasvatuksellisia ristiriitoja ja puutteita hyvien tapojen välittäjinä, emmekä me olisi ottaneet vastaan kaikkia tukitoimia, isä ihmettelee esitellessään huostaanottohakemuksen paperia.

- Viimeinen kohta on ihan totta. Jotkut tukitoimet olivat nimittäin turhia ja meidän kaikkien elämäntilanteeseen sopimattomia, äiti tarkentaa.

Huostaanottohakemuksen perusteella kaksoset oireilivat: myöhästelivät, tappelivat ja sotkivat paikkoja. Perhetyön raporttien mukaan perhearki oli sekasortoista ja rajatonta. Kotona ei ollut siistiä. Äidillä ei ollut voimavaroja.

- No ei ne tavarat tässä suurperheessä ole tiptop-järjestyksessä, mutta ei meidän koti mikään kaatopaikka ole. Ja pojat ovat ihan normaaleja, eloisia poikia, äiti puolustelee.

Isän mielestä perustelut ovat sikälikin erikoisia, että perhetyö oli lopetettu jo nelisen kuukautta ennen poikien kiireellistä sijoitusta.

- Syy oli, että perhetyön tavoitteisiin oli päästy eikä tuelle enää nähty tarvetta. Kaikki oli siis ok.

Todistajana kuultu perhetyöntekijä ei ollut vuoden aikana havainnut isässä väkivaltaisuutta. Isä oli hänelle kertonut kurittaneensa joskus lapsia, vuosia sitten. Äitikin osasi perhetyöntekijän mielestä komentaa lapsia.

- Olen avoimesti puhunut siitä, että nuorempana vaadin liikaa pieneltä lapselta. Tätä asiaa olen käsitellyt paljon ja tullut viisaammaksi, isä pohtii.

Marraskuussa tuli syyttämättäjättämispäätös.

- Mutta poikia ei palautettukaan kotiin, vanhemmat huokaavat.

Muutama päivä ennen joulua perhe sai huostaanottopäätöksen. Hallinto-oikeus katsoi, että kasvuolosuhteet uhkasivat vakavasti vaarantaa poikien kehityksen: ”He tulevat tarvitsemaan sijaisvanhempien erityistä huomiota.”

Hallinto-oikeuden asiantuntijajäsen olisi tosin hylännyt hakemuksen, koska hänestä huostaanoton tarve ei ollut kiistaton.

Vuosi 2014: Taistelu poikien puolesta
Kurheloiden lähipiiri ei tunnista perhettä asiakirjoista.

- Tässä kodissa on välittämistä, huolenpitoa, rakkautta ja rajoja, kertoo äidin sairaanhoitajaystävä.

- Ei Janne tekisi pahaa kärpäsellekään, sanoo puolestaan isän lapsuudenystävä.

Vieraat ovat järkyttyneitä, miksi kolme lasta on huostassa, kun muillakaan ei ole hätää kotona. Nyt kaksospojat eivät saa soittaa kotiin. Vanhemmat saavat tavata heitä valvotusti muutaman tunnin viikossa.

Rajoitukset ovat tulleet voimaan nettivideon julkaisun jälkeen. Vielä julkaisemattomista tallenteista selviää vanhempien olleen yhteistyökykyisiä viranomaisten kanssa: he ilmoittivat karanneista pojista ja koettivat monin tavoin saada poikia palaamaan laitokseen, mutta pojat eivät suostuneet lähtemään. Uuden pahoinpitelyepäilyn pelossa isä ei voinut kantaa rimpuilevia karkulaisia autoon. Eikä äidillä ollut sydäntä retuuttaa lapsiaan pitkin pihoja.

- Me ei voida antaa pojille viestiä, etteivät he olisi tervetulleita kotiin ja että me hylkäisimme heidät, äiti sanoo.

Siksi poliisit tulivat lopulta hakemaan pojat. Viime kesänä oli itkevien karkulaisten hakijana sosiaalityöntekijä kollegoineen. Sitä videota katsellessa isä murtuu.

Hän katoaa takkahuoneeseen, tärisee nurkassa, itkee. Ahdistus purkautuu huutona. Isä kokee, että häntä vastassa on valvomaton lastensuojeluhallinto pakkoapuineen, tyhjine lupauksineen, virkavallalla uhkailuineen sekä epämääräisine oletuksineen, jotka päätyivät asiakirjoihin absoluuttisiksi totuuksiksi kirjattuina.

- Yhdessä palaverissa kuulin, että olisin uhkaillut työntekijää perhesurmalla tekstiviesteissäni! Se oli minulle liikaa, isä kertoo.

Eivätkä tuomarit tarkistaneet, miltä osin kirjaukset olivat totta tai väärinkäsitystä.

- Pojat muka itsetuhoisia ja empatiakyvyttömiä?! Ne sai meidän pojat näyttämään tunnevammaisilta hirviöiltä. Meidän vilkkaat jekuttajat, jotka aina hymyilivät! Jo vauvoina ne keksi seistä pinnasängyissään ja hytkytellä sänkyjä kilpaa pitkin laminaattia.

Mies kiroaa sinisilmäisyyttään. Alusta asti vaisto sanoi hänelle, että lastensuojelun pyrkimyksenä oli löytää jonkinlainen näyttö sille, että lapset voitaisiin ottaa pois.

Siksi hän dokumentoi lastensuojelun toimet – käänteisen todistustaakan vuoksi – pystyäkseen myöhemmin todistamaan itsensä ja vaimonsa syyttömyyden.

- Me olemme ihan loppu, hän itkee, mutta suoristaa kohta selkänsä, pohjalainen mies ja jatkaa:

- Lapset kotiin! Niin kauan minä taistelen. Minulla on kymmenen ja yksi syytä elää: lapset ja Ritva.

Jutun kirjoittaja on siurolainen lastensuojeluun kahden vuoden ajan perehtynyt kirjailija ja toimittaja. Tätä artikkelia tehdessään hän asui kaksi vuorokautta Kurheloilla, luki lastensuojeluasiakirjoja, katseli ja kuunteli vielä julkaisemattomia tallenteita sekä haastatteli myös perheen lähipiiriä. Artikkelin teko taustatutkimuksineen kesti viikon. Sinä aikana Suomessa sijoitettiin kiireellisesti 77 lasta.

MARIA SYVÄLÄ

Kiirellinen huostaanotto pelkällä viranomaisen määräyksellä ei nyt kuitenkaan ole lain mukaan mahdollista, kuin tapauksissa mallia Vilja Eerika, jossa lapsen henki ja terveys ovat välittömässä vaarassa, ainoastaan tällaisessa tapauksessa yksittäinen viranomainen voi määrtä kiireellisen huostaanoton. Videolta näkyy että lakia ei noudeta ja poliisi raahaa pikkupoikia kuin arnarkomarkoja Tampereella itsenäisyyspäivänä. Nekin pääsi yön jälkeen vapaaksi, mutta ei pikkupojat. Hengen ja terveyden välittömästä vaarasta poliisin viemiä lapsia kohtaan ei näy videolla mitään.

Olen tuota Anna Perhoa pitänyt sellaisena "fiilistelijänä" , bloggarit muutenkin pääsee harvoin iltapäivälehtiin. Bloggari ilmaisee asian niin, että siiheen kontekstiin tulee mukaan "pekka" ja näin se konteksti muuttu "pekan" kertomaan, sinäänsä asiaan, jonka Anna sitten kääntää lopuksi lauseeksi, mielipiteeksi, joka hänen elämän katsomuksellaa väärä tai totuus. Näihän se tietty onkin, hänen mielipide. Se siitä.

Tämä "pekka" onkin mielenkiintoinen tyyppi, koska se ei siinä mielessä kuulu lasten suojeluun, että hän olis kykenevä tekemään, näintä päätöksiä. Perhon mukaan hän kuitenkin heittää kevyesti porukan kolmeen ryhmään 30/30/30. En jaksa nyt keksiä syytä tuolle 10 joka ei kuulu mihinkään. Sen sijaan minua kiinnostaa tuo jaottelu, sekä eritoten se, että "Pekka" on noin kykenevä arvioimaan porukan jo sisään tullessa. Matemaattisesti se tarkottaa sitä, että jos pystymme hoitamaan nuo "pekan" selviytyjät" ilman laitoshoitoa, niin rikollistenkin määrä pienenee.

Mutta tähän itse perheeseen. Hyvin erikoista, että on noin vahvasti lähdetty kertomaan perheen asioista. En minä sitä huonona pidä. Sitä minä pidän mielenkiintoisena, että lapsia on nuinkin paljon yhdessä perheessä. Sehän on valtava määrä ja herättää jo sinäänsä huomiota. Tuskin on edes sosiaalitoimessa kokemusta vastaavan tyyppidistä, saatika tutkimus "faktaa" eli toimitaako nyt yleisen mielipiteen vai fakta tiedon, taidon perusteella. Nämä sossut toimii tässä maassa molemmilla tavoilla/tiedoilla, mutta tämän tyyppiseen tapaukseen en usko, että meillä on edes tarjolla riittävää ensiapua, tuskin ainakaan pystyvää.

Korjaan tuon kolmaksennen, ei se tietenkään noin ole kuin yllä mainitsin, vaan 33/33/33 tai jotain sinnepäin. Mutta varmaan se on myöskin niin, että on laitoksia joissa käytännössä on erittäin haastavia tapauksia, eikä se suhde varmaan ole ihan sama silloin.

Poliittisesti ajateltuna meille on pikkasen enemmän hyötyä siitä, että selviytyjen joukko ei edes nouse tuon 33 rosentin yli missään nimessä tai jos huostaanotettujen määrä laskise tuon 33 rosenttia niin valtiolle tulis mahdollidesti muita kuluja, että sinäänsä tämä ei ole mitenkään tarkeä asia ja onhan se melkolailla linjassa, jos 10 lapsesta kolme otetaan huostaa.

Kyllä siellä Oulun seudulla varmaan on lastensuojelussakin totuttu suurperheisiin, onhan siellä runsas lestadiolaispopulaatio, jotka voivat samalla tavalla päätyä lastensuojelun asiakkaiksi kuin muillakin taustoilla sinne päätyvät perheet.

Itse asiassa mietinkin tuon kodin ulkopuolelle sijoitetun tyttären kertoman herättelemänä, että miksi vanhemmat haluaisivat lapsensa ennemmin suljettuun, lasten vapautta tiukemmin rajoittavaan laitokseen? Voiko olla, että tyttären voimakas kapina perhekulttuuria ja sen vaalimia arvoja kohtaan olisi ollut niin voimakas, että "maailman kutsuessa" vanhemmat pyysivät sitten apua lastensuojelusta, ja nyt haluaisivat tytön elämästä mahdollisimman rajoitettua? Ja pikkupoikien tilanne taas on erilainen sikäli (pojathan ovatkin jo 9v., vaikka käsitin jostakin ensin nuoremmiksi), että sijaisperheen äidin, -mikäli perheen antamat tiedot paikkansa pitävät-, käytöksen oltua täysin luokatonta pikkupoikia kohtaan, he haluaisivat pikkupojatkin tavallaan turvaan, mutta turvaan myös maailmalta kuten isosiskonkin ja siksi jälleen tiukempaan valvontaan haluamaansa laitokseen.

Minusta on erikoisen hyvä, että tämä tapaus kaikkinensa on noussut esille, ja siitä keskustellaan.

Oulun seutu ja ympäristö ovat lastensuojelulle muutenkin todella vaikea alue, koska seudulla on niin paljon erilaisiin vanhoillisuskontoihin kuuluvia suurperheitä, joiden lasten pito on niin, näin ja noin. Suomen lastensuojelulle kun ei riitä että herra pitää huolen omistaan, mikä taas usein vanhemmille riittää. eteenkin näitä vanhimpia tyttöjä on jouduttu sijoittamaan, jotta saataisiin turvattua heille lain vaatima peruskoulu. Liian moni joutuu piikomaan kotonaan ja toimimaan äitinä lukuisille nuoremmille sisaruksilleen koulunkäynnin kustannuksella. Yhteen pienempään kuntaan jouduttiin takavuosina palkkaamaan ihan oma viranomainen valvomaan, että suurperheiden vanhemmat tyttäret saattoivat käydä koulua eikä heitä kotona kuormitettu kohtuuttomasti.
Ottamatta mitenkään kantaa siihen, mihin uskontoon tämä kyseessä oleva kymmenlapsinen perhe kuuluu, täytyy sanoa että sosiaalitoimi toimi rohkeasti. Monilukuisten seurakuntien väkeä on kaikkialla ja he pystyvät tekemään virkamiehen elämän hyvin vaikeaksi. Seuduilla kuulee jatkuvasti että on helpompaa päästää tilanne liian pitkälle kuin yrittää puuttua siihen.