MURHA.INFO

näin unta että heräsin aamulla, avasin koneen ja huomasin että koko minfo oli kaatunut. kaikki kirjoitetut viestit oli poissa, niinku sivua ei ois koskaan ollutkaan. aika kauheaa

Itseasiassa jo parin yön takainen uni, mutta kuitenkin.

Minfolaiset olivat yhteistuumin päättäneet tappaa minut. Oli kesä ja olin pyöräilemässä kauppaan, kun pyörätielle eteeni oli parkkeerattu sellainen ruman vaaleankermanruskea auto, vanhanmallinen Mersu mahdollisesti. Hermostuin koko pyörätielle parkkeeramisesta ja hyppäsin pois pyöräni selästä, nostin pyörän ylös tangostaan ja iskin sen auton tuulilasia vasten pariin otteeseen. Joku nousi apukuskin paikalta konekiväärin kanssa, luultavasti Jape tai joku vastaava. Autossa oli kolme muutakin henkilöä, kaikki miehiä ja Minfolta. Jack the Ripper, EuroJr ja Johnny tai Aarno. Jape latasi konekiväärin (!) ja kysyin, aikoiko se tappaa minut sillä. Vastaus oli myöntävä, joten kysyin et saanko kokeilla miltä oikea konekivääri tuntuu kädessä pidellä, kun en ole koskaan saanut kokeilla. En edes uskonut sen onnistuvan, mutta Jape ojensi aseen minulle ja käski pitää vedintä pohjassa, ettei ase laukea ( ). Pitelin asetta jonkin aikaa ja kysyin sitten, että minkä takia he olivat minua tappamassa. Vastaus oli, että minun pitäisi se tietää. Ilmoitin olevani hyvin tietämätön tuosta syystä ja ehdotin, että he ovat erehtyneet henkilöstä. Jape kalpeni, samoin muut autossa olevat ja sieppasivat aseen minulta, hyppäsivät autoon ja kurvasivat pois paikalta. Nostin pyöräni ja jatkoin matkaani kauppaan. Tosin perinteisesti käyttämäni kaupan sijasta meninkin pienempään ja hieman kauempana olevaan Siwaan (jota tosin ei oikeasti ole olemassakaan, mutta unessa oli) ja selitin siellä myyjälle, että minut oli juuri uhattu tappaa. Hän käski soittamaan KRP:lle, koska hänen mielestään se juttu liittyi olennaisesti aiempiin kokemuksiini KRP:n kanssa. Yritin etsiä sen poliisin numeroa joka antoi numeronsa minulle tulevia hätätapauksia varten, että jos näkisin tai kuulisin jotain outoa, voisin siitä ilmoittaa. Numero oli kuitenkin kadonnut puhelimestani ja kun kauppakin alkoi sulkeutumaan, jouduin palaamaan kotiin.
Kotona minua odotti vastassa Loka, jolla oli eri menetelmät tappamisekseni - myrkytetty soodavaniljasokeri! ( ) Kotiäidin taattu myrkky? Jaa-a. Sitä kuitenkin jouduin siinä syömään, aine kuulema vaikuttaa hitaasti, joten kysyin voinko käydä suihkussa, että olisi edes puhdas ruumis sitten kun se löydetään. Loka antoi luvan ja hiippailin suihkuun. Siellä oksensin salaa lavuaariin sitä soodamössöä, joka oli nyt muuttunut samanlaiseksi paksuksi vaahdoksi kuin joku parranajovaahto, mutta kellertäväksi sävyltään.

Sääli, etten tiedä miten tässä Minfo tappaa VoDKan-operaatiossa lopulta kävi, sillä heräsin tuossa oksenteluvaiheessa.

^Mä en edes tiedä, mihin soodaa käytetään. Toki pakko sanoa että onhan tuo nyt aika omaperäinen tapa myrkyttää, järkeväksi sitä tuskin voi sanoa?

Vodka otettaisiin hengiltä siten, että se viittaisi ainoastaan itsemurhaan. Se olisi helpoin tie.

Mä en kyllä koskaan ole nähnyt unia täkäläisistä nimimerkeistä. Pitääkin illalla miettiä tarkoin josko joku tulisi uniin.

Tämä uni ei varsinaisesti sisältänyt muita minfolaisia, mutta sopinee tänne, koskapa on ilmiselvästi seurausta liiasta minfoilusta.

Noh. Unessa tapahtui kaikenlaista minulle, mutta sitten juttu sai toisen käänteen. Osuin paikalle, kun poliisisetä otti kiinni tummapintaisen kaverin, joka oli pakoillut poliisia, koska hänet oli määrätty karkotettavaksi maasta. Tällä kaverilla oli suomalaisen naisen kanssa lapsia, mutta nainen oli kuitenkin jo alkanut seurustella valkoisen suomalaisen miehen, jonkun yrityksen omistavan hepun kanssa.
Unessa olin ajelemassa keskellä yötä, ja menin sitten syömään huoltikselle, joka kuitenkin oli kohta menossa kiinni. Huoltiksen myyjätär ei olisi enää oikein myynyt safkaa, joten imartelin neitosta hiukan. Kaunis nuori nainen hän olikin, pitkä, ja vaaleat hiukset olkapäille, hyvin samannäköinen kuin Lucy Punch. Olin justiinsa siinä sitten sapuskoimassa, kun paikalle pöllähti tämä toimitusjohtaja tai mikälie. Lyhyehkö, pyöreänaamainen, pottunokkainen, kuoppa leuassa ja saamaton olemus. Hän pyysi tarjoilijaa treffeille, ja menin mukaan iltaa viettämään kun pyydettiin, koska aavistin pahaa tämän epäsuhtaisen parin tapaamisen suhteen.
Talo oli valkoinen yksikerroksinen ns. ökytalo jossain ruohottuneen lahden rannalla. Ilmiselvästi kallis paikka. Talossa luukkuava "tyttöystävä", jolla siis oli kersoja jo monen miehen kanssa, oli häipännyt jonnekin juhlimaan, ja jättänyt miehen mutsin vahtimaan vauvaansa miehen huusholliin. Vanhahko nainen istuikin sohvalla lapsi sylissään. "Johtaja" alkoi sitten liehittelemään deittiään, mutta ei siitä meinannut tulla mitään, ja koska äijä käyttäytyi omituisesti, ehdotin tytölle varovaisuutta ja poistuin paikalta.
Tässä kohtaa uni hyppäsi eteenpäin.
Talon piha oli täynnä poliisiautoja. Aikamiespoika oli lahdannut sekä mutsinsa että pikkulapsen; nuori nainen oli pelastunut viettämällä yli vuorokauden pihassa olleessa autonromussa piilossa, mukanaan talossa ollut pieni koira.

Olen harvoin nähnyt unessa taloa niin selvästi. Nyt kaikki Lucy Punchilta näyttävät, teitä on varoitettu.

Nytpä näitä Minfo-unia pukkaa. Seurausta selkeästi vähentyneestä Minfon käytöstä.

Minfolaiset olivat päättäneet miitata jollain saarella, joka käsittääkseni sijaitsi vieläpä ulkomailla. Saari ei ollut kamalan iso, sen ympäri pystyi helposti kävelemään lyhyessä ajassa. Siellä oli kuitenkin ahdas hostellin tapainen, jossa jokainen yöpyi, monta ihmistä samassa huoneessa-menetelmällä. Ja hostelli siis tosiaan oli ahdas, käytävällä mahtui kulkemaan yksi ihminen kerrallaan, kahta ei rinnakkain mitenkään. Oli kesä ja ilma oli todella hieno, aurinkoinen. Jostain syystä kaikki olivat levittäytyneet hieman sinne sun tänne, osa humalassa, toiset vähemmän. Saaren alaosassa (hostelli sijaitsi kukkulan päällä) oli jonkinlaista pientä kylää, jossa osa oli. Olin paikalla kaverini kanssa, joka ei tosin Minfoa, mutta joka jostain syystä oli kuitenkin mukana. Luulin nähneeni vuosien takaa erään tutun Minfolaisten joukossa ja lähdin etsimään häntä kaverini kanssa hostellin huoneista ja toivoin todella törmääväni häneen, sillä ei oltu nähty aikoihin. Tuttua ei kuitenkaan löytynyt, joten palasimme alas aulaan. Päätimme lähteä ulos, jolloin samaan aikaan ovista sisälle meidän mennessä ulos tuli keski-ikäinen mies aseen kanssa. Päätimme painella pihalle mahdollisimman nopeasti, mitään sanomatta. Uskoimme ukon olevan vain joku minfolaisista, joka esitteli jotain teoriaansa, sillä hän oli pukeutunut 50-luvun gangsterimaiseen malliin ruskeaan pukuun ja lakkiin. Ulkona seisoimme parkkipaikalla ja juttelimme keskenään siinä jotain, kun paikalle tuli auto. Siitä nousi kaksi miestä, molemmat samaan tapaan pukuun pukeutuneina. Toisella oli tummansininen puku ja toisella musta. He osoittivat meitä aseillaan ja hiljenimme. Hetken päästä he kuitenkin kääntyivät ja lähtivät kohti hostellia. Tajusimme jotain olevan tekeillä ja lähdimme juoksemaan poispäin, tarkoituksena löytää reitti pois saarelta mahdollisimman nopeasti. Jostain syystä tiesimme, että miesten tarkoitus on tappaa jokaikinen paikalla oleva. Rannalla oli joitakin ihmisiä ottamassa aurinkoa ja huusimme heille englanniksi ohi juostessamme, että neljä miestä on tulossa aseiden kanssa, ja suosittelimme piiloutumaan, elleivät halunneet tulla ammutuksi. Nuo rannalla olevat ihmiset olivat tummaihoisia naisia. He nousivat ja lähtivät juoksemaan. Kaverini ja minä yritimme etsiä piilopaikkaa ja kuulimme koirien haukunnan jostain kauempaa takaamme. Siinä vaiheessa tajusimme miehillä olevan koirat apunaan, jotta jokainen pakenijakin löytyisi. Tämä ratkaisi tilannetta sillä, että juoksimme saman tien veteen jälkemme peittääksemme ja jatkoimme etenemistämme vedestä välillä kahlaten, välillä uiden. Viimein löysimme ison kiven joka ojentui hieman veden puolelle ja jonka alaosaa oli vesi kuluttanut aikojen saatossa pois niin, että sinne oli muodostunut eräänlainen pieni syvennys. Änkesimme tuohon syvennykseen ja olimme hiljaa, sillä emme tienneet missä miehet tai koirat olivat. En nähnyt koko aikana ketään tiettyä minfolaista, mutta muistan ajatelleeni siellä syvennyksessä ollessani, että paikalla olisi 1302 minfolaista (!) ja heistä vain muutama tulisi pelastumaan. Lisäksi mietin sitä, miten paikalla olemattomia foorumilaisia tulisi vituttamaan suorastaan se, että minä olisin jäänyt henkiin tuosta hyökkäyksestä, koska tarkoitukseni ei ollut kuolla siellä. Ajattelin myös joidenkin nikkien käyttäjäkuvia ja jostain syystä mieleeni tuli erittäin tarkasti jonkun foorumilaisen käyttäjäkuva, missä on sinisävyinenvalvontakameran kuva Ericistä ja Dylanista ruokalassa. En nyt hereillä ollessaankaan muista kenen käyttäjäkuva se on tai oli (Tatum?), mutta kuva oli sen verran muuttunut, että se oli lähikuva, ja Eric ja Dylan olivat lähempänä siinä toisiaan, kuin siinä kuuluisimmassa kuvassa. En tiedä ajattelinko tuon käyttäjän olevan kuollut vai elossa, mutta muistan ajatelleeni häntä, koska hän oli myös tuolla saarella.

Oli kulunut ihan tolkuttoman kauan siellä suojassa ollessamme, kun rupesimme puhumaan, kuiskaten tosin. Kysyin kaveriltani voisimmeko mahdollisesti uida toiselle saarelle, joka näkyi jonkin matkan päässä, koska sitä kautta voisimme uida edelleen kauempana näkyvälle mantereelle ja löytää sieltä puhelimen tai apua. Kaverini epäröi, enkä minäkään varsinaisesti innokas ollut tuolle idealle, sillä vedessä olisimme törkeän hyvä maali ampujille. Toivoin, että asemiehet olisivat sillä hetkellä saaren toisella puolella ja lähdin uimaan.
Loppu-uni oli lähinnä välähdyksiä. Pääsimme saarelle, uimme siitä vielä manteereelle ja lähdimme juoksemaan metsän läpi, päätyen autotielle. Kuljimme sitä eteenpäin kunnes löysimme vanhan hylätyn mökin. Yhtäkkiä kuolevilla Minfolaisilla ei ollutkaan mitään merkitystä, sillä mukanamme oli kamerat, joten päätimmekin jäädä kuvaamaan tuota mökkiä nyt kun siellä kerran olimme. Mökki oli muuten tyhjä, mutta ovessa roikkui pääkallon muotoinen koriste ja kaapissa oli kehto, sekä joitakin puisia lastenleluja, selkeästi vanhoja. Juuri kun olimme poistumassa mökistä, heräsin.

Että sori vain, ilmeisesti hylätyt rakennukset ajaa reilusti teidän henkenne ohi.

Nyt on jostain syystä pyörinyt parissakin unessa tiettyjä elementtejä, joita täältä m.infolta on tullut luettua. Esimerkiksi tuossa vähän aikaa sitten näin unta, josta en enää muista mitään muuta kuin sen, että olin jossain suht kuvottavassa huoneessa ja mietin, että "tämäkö on se kalman haju, mistä on ollut puhetta?".

Pöh, mä näin vaan itsestäni unta postilaatikolla jonne oli juuri kilahtanut Alibi

Näin tällä viikolla sekavaa unta, jossa avasin koneen ja kirjauduin minfoon. Sitten huomasin, että minusta oli tehty, vieläpä nickiäni oikean nimen sijaan käyttäen, pitkäksi kasvanut keskustelu Kadonneet-palstalle, jota hämmentyneenä seurasin.

Minä näin tämän unen joitakin päiviä sen jälkeen kun olin tämän foorumin löytänyt. Tänä vuonna siis kuitenkin. Näin unta että minut potkaistiin pois murhainfosta. Syynä se, että olin valehdellut ylläpidolle olevani täysi-ikäinen, vaikka siinä unessa olin muka 16-vuotias. Ylläpito piti sitten valehteluani, eivät siis alaikäisyyttäni, raskauttavana asiana

Jaahas... Joey käväisi unessani viime yönä.
Hän oli aasialainen ja hänellä oli tummaihoinen hyvin kaunis tyttöystävä.
Jostain syystä mulle oli ilmiselvää että tässä on joey vaikkei meitä erityisemmin esitelty.

No, toissayönä näin sellaisen unen, jossa Raisa Räisänen vilkutteli Sokoksen pihalla ja nousi sitten oranssin auton kyytiin jossa oli useampi poika. Sen jälkeen tuli ihan hirveän kylmä ja sitten oltiinkin jossain sorakuopalla jossa mustat hanskat kädessä oleva henkilö kaivoi kuoppaa.

Uni jatkui sitten niin, että Nora Bhatia kompuroi metsässä pullo kädessä, ja kaatui sitten mahalleen. Hetken päästä kääntyi sitten kyljelleen makaamaan. Sen jälkeen tuli taas hirveän kylmä.

Tuo uni oli kyllä pitkästä aikaa pelottavimpia mitä olen nähnyt. Varsinkin se, kun tuli se kylmyys ja "tiesi" mitä se tarkoitti. Mutta ihan selvästi tullut hiukan liikaa seurattua Murhainfoa, kun tuollaisia unia näkee.

tjaahas, näin viimeyönä unta että EuroJR kävi mun luona kylässä
oli ihan avattarensa näköinen stetsonia lukuunottamatta. kyseli että voiko jättää auton talon parkkikselle siks aikaa ku pyörähtää jossakin.. sanoin et toki voi jättää. ihmettelin et mites se nyt tänne saakka on päätyny reissailemaan. outoa.

^Heheh, esmes, tuo oli hauskoin stoori muutamaan päivään

Koskas se lätkän SM-liiga loppuukaan? Eiköhän kysäistä Jiiärrältä, montako minfolaista sinne loppuotteluaitioon mahtuisi kaveriksi katsomaan...

meikä ois syksyllä lähdössä espanjaan mutsin 50-vuotismatkalle, barcelonaa ollaan harkittu mut mullakin on vähän sana valtaa. jos vaikka pääsis JR:n baariin pyörähtää

Oltiin VoDKan kanssa sienimetsällä. Seutu ei ollut kummallekaan tuttua koska oltiin jonkun muun kesämökillä vieraisilla. Niinpä meillä oli oppaana Late Johansson. Mies oli laihtunut ja vanhentunut. Yllään Latella oli samanlainen nykyään epämuodikas verkka-asu kuten Seppo Rädyllä tässä. http://www.youtube.com/watch?v=3ES1iqaydZE

Late puheli tuttavallisesti ja osoitteli puiden juuria, ilmeisesti siellä olisi paremminkin marjastus- kuin sienestysaika. Saimme jotain saalista ja lähdimme alamäkeen VoDKan kanssa Laten lähtiessä jatkamaan metsäpolkua ylöspäin joihinkin menoihin vedoten vaikka kutsuin häntä saunaan. Ajattelin että hän menee varmaan vapaaseurakunnan tilaisuuteen. Saavuimme rantasaunalle ja kukas se siellä saunaa lämmittikään? Kylli!
Kylli ojensi Votkalle ja minulle olutpullot. Aioimme mennä kolmestaan saunaan. Kylli sanoi, että yksi "hyvä tyyppi" olisi vielä tulossa mutta osaisi varmasti rantasaunalle tulla perästäkin. Ja uni päättyi. VoDKa oli sellainen hoikka ja pitkä versio Robert DeNirosta Taksikuskissa, siinä vaiheessa kun se oli leikannut hiuksensa. Kylli oli Kylli.

Tuli nyt kirjoittaessa mieleen, että olen nähnyt videoklipin jossa Johansson osoittelee poliiseille paikkoja vesistön rannalla, yllään verkkarit tai joku sadeasu. Ehkä se tuli sieltä uneen.