MURHA.INFO

Tiedetään.

Laki on ok. Ei se silti poista sitä tosiasiaa, että valinnan joutuu tekemään yksilö, ei lain laatija.

Joissakin maissahan abortti on lailla kielletty. Euroopassa esimerkiksi Irlannissa ja Puolassa. Irlannista käy joka vuosi tuhansia naisia Britannian puolella abortissa. Eli se kieltokaan ei ehkäise ainakaan kaikkia abortteja jos voi käydä naapurimaassa abortissa. En sitten tiedä onko Irlannissa, Puolassa tai jossain muussa maassa, jossa abortti on kielletty niin onko siellä kuinka paljon omatekoisia kotiabortteja ja millaisia seurauksia näistä on? Kuinka monta naista on vuosittain sairaalassa tämän takia? Onko kenties joku peräti kuollut tai tullut muita vammoja, kuten kohdun vammat ja jouduttu kohtu poistamaan tai muuta vastaavaa.

muistaakseni jokunen vuosi sitten tuli joku dokumentti jossa käsiteltiin näitä irlantilaistyttöjen abortteja. siellä on abortin takia kuoltukin eli joku puoskari on abortin tehnyt. tätä varten siinä irlannin ja brittien rajamailla sahas joku tälläinen "aborttilaiva eli sinne pääsi tekemään abortin "laillisesti".

ABC kirjoitti:

Loka kirjoitti:^Jos abortti laitettaisiin luvanvaraiseksi, alettaisiin kohta löytää kotona synnytettyjä vauvoja roskiksista kitumasta. Ruumiita löytyisi joka viikko. Näin se menisi. Eli sinänsä hyvä että abortti on mahdollinen jokaisen teettää. Ainoa asia johon puuttuisin on edelleen tuo sikiön oikeus. Siinä vaiheessa kun sikiö on valmis elämään maan päällä, hänellä pitäisi olla jo kohdussa oikeutensa. Jos äiti tappaa lapsensa mahaan, se on hänen asiansa. Jos kuvitellun lapsen isä potkaisee äitiä mahaa ja sikiö kuolee, kyseessä on vain äidin pahoinpitely.

Siis Suomessahan abortti nimenomaan on luvanvarainen eikä vapaa. Suomessa on yksi Euroopan tiukimmista aborttilainsäädännöistä, tiesittekö sitä?

Aivan oikein, annoin ajatuksestani virheellisen kirjoitusmuodon. Tarkoitin tietenkin sitä, ettei aborttia sallittaisi ollenkaan ilman perustetta/ei sallittaisi kuin tiukan perusteen jälkeen (raiskaus tmv.) josta syystä lapsia dumpattaisiin kaduille.

Mikä noissa Ebelingiltä lähtöisin olevissa kuvissa on mielestäsi virheellistä? Se, että niissä näkyy jotain sellaista, miltä haluat sulkea silmäsi?

Itseäni häiritsee se, että euroopassa aborttiin kohdistuva kritiikki on liiaksi uskonnollisten piirien käsissä. En nyt kritisoi aborttia, joka tehdään heti raskauden alussa.

Mutta sitten kun ollaan pitemmällä raskaudessa, niin on kyseessä ihan samalla tavalla ihminen kuin keskoskaapissa oleva vauva.

ABC kirjoitti:
Suomessa abortinvastaisen propagandan parissa on kunnostautunut erityisesti Mika Ebeling, jonka jäljet johtavat uskonnon sylttytehtaalle. Monet suomalaisilla keskustelupalstoilla esitetyistä kuvista ovat peräisin häneltä, eikä niissä ole mitään totuuspohjaa väitetyssä yhteydessä.

vasikka kirjoitti:Mikä noissa Ebelingiltä lähtöisin olevissa kuvissa on mielestäsi virheellistä? Se, että niissä näkyy jotain sellaista, miltä haluat sulkea silmäsi?

Itseäni häiritsee se, että euroopassa aborttiin kohdistuva kritiikki on liiaksi uskonnollisten piirien käsissä. En nyt kritisoi aborttia, joka tehdään heti raskauden alussa.

Mutta sitten kun ollaan pitemmällä raskaudessa, niin on kyseessä ihan samalla tavalla ihminen kuin keskoskaapissa oleva vauva.

ABC kirjoitti:
Suomessa abortinvastaisen propagandan parissa on kunnostautunut erityisesti Mika Ebeling, jonka jäljet johtavat uskonnon sylttytehtaalle. Monet suomalaisilla keskustelupalstoilla esitetyistä kuvista ovat peräisin häneltä, eikä niissä ole mitään totuuspohjaa väitetyssä yhteydessä.

Eiköhän nuo myöhempien viikkojen abortoinnit tehdäkin juuri siksi, että sikiö on vakavasti sairas.
Itseäni vaivaa ajatus, että sikiö ei olisikaan niin vakavasti sairas, kuin on luultu. Terveitäkin lapsia syntyy, vaikka heidän on luultu olevan sairaita tai vammaisia.
Kuullessani tarinoita, joissa vanhemmat ovat päätyneet aborttiin sikiön sairauden vuoksi, tunnen silti epätoivoa sikiön vuoksi, vaikka ymmärrän, että vanhemmat pitävät päätöstään oikeana.

Eettistä keskustelua käydään, omasta mielestäni olisi tärkeintä että ihmiset selvittäisivät oman etiikkansa rajat ja toimisivat niiden mukaisesti -lain sallimissa rajoissa.

^No tuolla välillä 20-24 niin onkin. En sitten tiedä olisiko se diagnostiikalle ylivoimainen haaste pystyä toteamaan vamut aikaisemmin tulevaisuudessa.
Mutta on tuo 20. viikkoonkin saakkakin liian myöhäinen ajankohta mielestäni.

vasikka kirjoitti:Mikä noissa Ebelingiltä lähtöisin olevissa kuvissa on mielestäsi virheellistä? Se, että niissä näkyy jotain sellaista, miltä haluat sulkea silmäsi?

Se, ettei missään mainita lähteitä, eikä muutenkaan ole juuri todisteita väitetystä. Kuva kun on vielä tunnetusti helppo huijausväline.

^olin juuri sanomassa samaa. mikään ei todista näiden kuvien aitoutta ja hiukan on asioita dramatisoitu. Olen leikkausosastolla ja "aborttisalissa" työskennelleenä nähnyt abortin ihan pieniltä viikoilta sinne viimeiselle mahdolliselle viikolle ja tosiasia on, että väitteet raajojen irti kiskomisesta on kirjaimellisesti paskapuhetta ja hyväuskoisten pelottelua.

^Peesaan edellisiä tässä asiassa.

Patricia C. Itämaa kirjoitti:Loka.En voinut katsoa kuviasi.En kertakaikkiaan voinut,sillä itselläni on päättynyt ensimmäinen raskaus keskenmenoon vko:lla 13 eli aika myöhään. Koen tämä asian raskaana,sillä ymmärrän täysin ihmisiä jotka eivät lasta halua elämäntilanteesta johtuen,kuten aiemmin kirjoitin. Mutta minä halusin,halusin enemmän kuin mitään muuta.Keskenmenot ovat toki varsin yleisiä,varmaan täälläkin moni on kokenut sen,eikä kaavinta ole mitään herkkua siinä tilanteessa,ei todellakaan.

Katsoin kuvat. Enpä ollut ennen ajatellut, että se ensimmäinen lapsi, jonka menetin abortus spontaneuksessa, oli noin valmis, sama viikko 13. Itseäni lohduttaa kuitenkin ajatus, etten joutunut synnyttämään vaikeasti vammaista lasta. Onneksi en joutunut ratkaisemaan asiaa, teenkö abortin vai en. Kun olin tuolloin sairaalassa, viereisessä sängyssä oli nainen, joka oli synnyttänyt vaikeasti vammaisen lapsensa alatietä: pienen lapsen, vesipään, jolla ei ollut aivoja. Se oli abortti. Tuollaisen ratkaisun ymmärrän, mutta itse en silloin ymmärtänyt tuon naisen surua, koska hänellä oli jo yksi lapsi. Miten kipeältä tuntui, kun naisen poika tuli käymään. Mikä oikeus tuolla naisella oli itkeä menetettyä lasta, kun itsellä ei ole yhtään. Miten kipeältä tuntui, kun miehen siskon kanssa meillä piti olla lasketut ajat n. kuukauden välein. Miten kipeältä tuntui, kun hän oli saanut lapsensa ja eräs sukulaisnainen tuli hihkuen kylään ja sanoi, miten ihana vauva on, onko ihanampaa tuoksua. Mieheni ja minä katosimme paikalta vähin äänin.

Kaavinta, joo, on tunnissa ohi, mutta minullepa tuli päälle kohtutulehdus, mutta onneksi sain ajoissa lääkkeet, joilla se talttui ja nyt minulla on kaksi ihanaa lasta.

Kavereistani kolmelle on tehty abortti. Yhdelle yläasteen aikana, taidettiin olla ysillä tai jotain. Toinen teki abortin ennen viimeistä lukiovuotta. Viimeisenä lukiovuotena katsottiin se kauhuvideo abortista. Sehän tuli ihan liian myöhään. Kaveri lähti kauhuissaan luokasta pois. Kamalaa... Näillä kahdella on molemmilla useampia lapsia. Kolmannelle myös tehtiin abortti n. 17-vuotiaana, mutta hänen epäonnekseen hän ei voikaan enää saada lasta. Kukaan ei vain voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan.

Luulen, että lähes jokainen abortin tehnyt nainen miettii joskus, millainen se menetetty lapsi olisi ollut. Jokainen miettii, mitä teen jos tulisin tahtomattani raskaaksi, ehkäisy pettäisi tms. Pakkohan lapsi olisi vastaan ottaa. Itse varmasti tekisin niin, vaikka tiedänkin sen olevan raskasta. Ja kun nyt katson omia lapsiani, en voisi elää sellaisen ajatuksen kanssa, että miten ihanan ihmisen elämän olisin kieltänyt. Elämää parempaa lahjaa ei voi toiselle ihmiselle antaa.

tre_1982 kirjoitti:

Merope kirjoitti:Minusta useat noista abortinvastaisilta sivuilta kerätyt kuvat ovat hyvin epäilyttäviä. Harvoissa mainitaan minkäänlaisia lähteitä. Mistä minä tiedän, nehän voisivat aivan hyvin olla pelkkiä makaabereja vahanukkeja jostain kauhukabinetista. Monet näkemistäni kuvista ovat myös esitelleet esim. köyhistä maista löytyneitten kotikutoisten aborttilääkäreiden toimenpiteitä ja jälkiä, hylättyjä sikiöitä roskiksista ja itsetehtyjen abortinyritelmien tuloksia. Minä en oikein ymmärrä, mitä he ajavat tällaisilla takaa.

Ja ne kertomukset joiden mukaan 20vk ikäinen abortoitu lapsi olisi alkanut huutaa ja se olisi vain jätetty kuolemaan, on puppua. Yksikään alle 20vk ikäinen sikiö ei tulisi toimeen kohdun ulkopuolella, ja keuhkot eivät myöskään ole kehittyneet. Myös itse toimenpide aiheuttaa sen verran asioita, että sikiö ei ole enää ulos tullessaan ns.'hengissä'.

Noin 24-27vkon ikäisistä on kiisteltyä tietoa, mutta jos otetaan huomioon että silloin (Suomessa 24vkon ikäisinä) abortoidut ovat todella vaikeasti vammaisia, niin en usko että niissäkään tapauksissa tuollaista tapahtuisi.

Anteeksi vain olet täysin väärässä tässä asiassa.Itse tunnen kaksi 25 viikolla syntynyttä,yes voipaketinkokoisena.Toiselle jäi lievät vammat ja toinen on aivan normaali.Ei pitäisi puhua jos ei tiedä,raja on hyvin häilyvä tässä vaiheessa.

^ Mutta eihän tre_1982 väittänytkään, etteikö 25-viikolla syntynyt voisi selvitä? Kyse oli ainakin käsittääkseni siitä, että ne sikiöt, jotka tuossa vaiheessa abortoidaan, eivät suinkaan ole terveitä tai "muuten vaan" abortoituja, vaan todellakin niitä vaikeasti vammautuneita, jotka eivät muutenkaan kohdun ulkopuolella selviäisi. Johan tuolla aiemminkin sivulla sanottiin, että tuon ikäinen keskonen voi toki jäädä eloon, jos muuten on kaikki kunnossa. Näillä vain ei ole.

vasikka kirjoitti:Ihan tavallisessa terveyskeskuksessa?

Varmaan jossain Kuusamon tapaisessa terveyskeskuksen nimellä olevassa aluesairaalassa tehdäänkin.

Olettaisi, että lääkkeilläkin tehtynä ko. toimenpide vaatisi gynekologin ja anestesialääkärin varallaolon.

lääkkeellinen keskeytys tehdään kotona, jossa joku on seurana. ei tarvita anea eikä gyneä varalle.

niin ja unohdin kokonaan, että vastikää oli iltasanomissa juttu pienimmästä elossa selvinneestä keskosesta.

25.05.2008 18:16, päivitetty 25.05. 19:43


Amilia Taylor on maailmanennätysvauva. Hän on varhaisimmassa vaiheessa syntynyt koskaan henkiin jäänyt vauva. Syntyessään 21. raskausviikolla Miamissa Floridassa Amilia painoi vain 284 grammaa ja oli 24 senttiä pitkä.

Äitinsä mukaan hän osoitti kuitenkin heti vahvaa taistelutahtoa ja sen mukaan hänet nimettiin Amiliaksi eli "kamppailijaksi".

- Ensimmäisinä kuukausina en nähnyt edes hänen kasvojaan letkujen alta, mutta jokin sanoi päässäni jo synnytyksen aikana, että hän on kunnossa, Sonja Taylor kertoo.

Nyt Amilia on 1,5-vuotias pirteä lapsi, joka on kehittynyt normaaliin tahtiin. Puoli vuotta sitten hän sanoi ensimmäisen sanansa: isä.

- Se oli kauneinta maailmassa. Hän on tehnyt kaiken, mitä lasten kuuluukin. Hän on noussut istumaan, ottanut ensi askeleensa ja nyt hän juttelee koko ajan, äiti kehuu Daily Mail -lehdessä.

IS

25.05.2008 18:16, päivitetty 25.05. 19:43



http://iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/ ... id=1536074