Toimittaja Katariina Lehtikannon kirjoittama Tyttö, joka sai kaulapannan (Docendo) julkaistaan 2. marraskuuta.
Kirja kertoo Maurasen/Koiviston hyväksikäyttämän "Mintun" tarinan
Kirjan nimi juontaa juurensa Mintun 15-vuotissyntymäpäivään. Silloin hän sai Kari Mauraselta lahjaksi koiran kaulapannan, merkiksi ”omistajuudesta”.
Nuori Minttu itse oli salaa haaveillut kihlasormuksesta.
Mintun teini-ikäisenä kokeman helvetin ei uskoisi olevan mahdollinen Suomessa. Se, mitä kaikkea hänelle tehtiin, on vain yksi puoli painajaista.
Toinen on se, kuinka painajaiseen ei puututtu ennen kuin Minttu itse puhui ja alkoi ymmärtää, ettei hänen kokemansa ollut oikein.
Nuoren tytön ahdinko, jota hän ei itse sellaiseksi mieltänyt, meni läpi niin monesta yhteiskunnan turvaverkosta, että sitä on vaikea uskoa. Tilannetta eivät nähneet – tai millään tavoin ainakaan puuttuneet siihen – esimerkiksi lastensuojelu, opettajat, Mintun vanhemmat tai terveydenhuollon ammattilaiset.
Eivätkä ne sadat ihmiset, jotka hyväksikäyttövuosien aikana saapuivat alaikäisen tytön asiakkaiksi. Heistä vain yksi jätti seksipalvelut ostamatta, kun ei saanut nähdä Mintun papereita.
Heidän suvussaan oli normaalia, että tytöt itsenäistyvät tai että heidät pakotetaan itsenäistymään teini-iässä. Lähes kaikki suvun naiset olivat muuttaneet kotoa jo ennen täysi-ikäisyyttään. Mummokin oli lähtenyt jo 15-vuotiaana töiden perässä toiselle puolelle Suomea ja saanut 17-vuotiaana esikoisensa.
Lastensuojelu tuli osaksi Mintun perheen elämää hänen nuoremman sisaruksensa väkivaltaisen ja psykoottisen oireilun vuoksi.
Kiltti ”ysin tyttö” jäi huomiotta, koska hänhän pärjäsi kyllä. Minttu ei halunnut aiheuttaa jo valmiiksi kuormittuneelle äidilleen lisäharmia ja oli mahdollisimman paljon poissa tieltä. Todellisuudessa hänkin voi huonosti. Minttua koulukiusattiin ja hänellä oli syömiseen liittyviä ongelmia.
– Lastensuojelua ei esimerkiksi kiinnostanut, miksi lopulta olin päätynyt asumaan Kuopioon, vaikka olin yhä kirjoilla äitini luona. Eikä se, miksi aikanaan lopetin koulussa käymisen kokonaan ja tein kaiken etänä.
Opettajat kyllä huolestuivat kasvavista poissaoloista ja harkitsivat lastensuojeluilmoitusta. Harkinnaksi se jäi.
Äitiään Minttu ei syytä, sillä hänellä oli omat taakkansa. Äitikään ei saanut kaikkea sitä apua, jota olisi yhteiskunnalta tarvinnut. Isä taas oli muutenkin usein poissa kuvioista.
Äidilleen ja useille muille läheisilleen Minttu oli sepittänyt tarinan parikymppisestä ”Teemusta”. Hän oli arvioinut, että tämän ikäeron he vielä sulattaisivat, yli 30 vuotta eivät missään nimessä.
Se, että ”Teemu” tuli varakkaasta perheestä oli näppärä peitetarina kaikille niille hotelli- ja mökkireissuille, joille Mintulla yhtäkkiä oli pääsy.
– Kukaan ei koskaan vaatinut minua kertomaan esimerkiksi pojan sukunimeä.
Aikanaan terveyskeskuksessa Mintulla todettiin nielutippuri. Lääkäri ei kysynyt, mistä teinityttö olisi sen voinut saada.
Sairastamansa verenvuototaudin vuoksi Minttu joutui hyväksikäyttövuosien aikana myös sairaalaan. Minttu haettiin kahdesti Kari Maurasen kotoa ambulanssilla, ja mies vieraili tytön luona, kun tämä oli hoidossa.
– Päivystyksen lääkärille ja hoitajille riitti, kun sanoin, että olen lomalla, enkä ole menossa hetkeen omalle asuinpaikkakunnalleni.
Ei ole epäilystäkään, etteikö Kari Mauranen olisi tiennyt tarkalleen, mitä teki.
Hän ja Minttu tutustuivat verkon chat-palvelussa ja alkoivat tapailla. Paljon myöhemmin oikeudenkäynnissä selviäisi, ettei Minttu ollut suinkaan ainoa lapsi, jonka kanssa mies oli hakeutunut puheisiin. Maurasen tietokoneelta löytyi noin 300 000 lapsiin ja varhaisnuoriin kohdistunutta seksiviestiä.
Mies piti huolen siitä, etteivät ulkopuoliset saisi tietää tapailusta ja sen yksityiskohdista. Hän osti Mintulle jossain vaiheessa jopa peruukin, jotta tyttöä ei tunnistettaisi.
Miehen toiminta alkoi taidokkaalla groomauksella – manipuloimalla lasta niin, että tämä uskoi kyseessä olevan aito ja luottamuksellinen kiintymyssuhde, jopa rakkautta.
Akateemisen, kohteliaan ja charmikkaan vanhemman miehen huomio imarteli Minttua.
Karuista lähtökohdista olevalle tytölle tällainen hyväksyntä oli jotakin ennenkuulumatonta. Kun tämä kauan kaivattu kokemus oli uhattuna, Minttu oli valmis korjaamaan tilanteen keinolla millä hyvänsä.
Kun miehen entinen kumppani esimerkiksi soitti miehelle kesken kaksikon Helsingin-matkan, mies suuttui silmittömästi. Ex-kumppani oli kuullut 14-vuotiaasta tyttöystävästä ja mies onnistui vain vaivoin selittelemään asiat parhain päin.
Autossa 49-vuotias mies raivosi Mintulle, peruskoululaiselle tytölle riskistä, jonka hän joutui tytön takia ottamaan.
Minttu pyysi anteeksi, aneli ja vannoi, ettei tiennyt kuka ilmiannon teki.
Helpotus koitti viikon ahdistuksen ja epätietoisuuden jälkeen. Mies rakasti Minttua. Kyllä tämä riski olisi sittenkin ottamisen arvoinen, hän viestitti.
Jos mökin omistaja olisi tullut varttituntia aiemmin, olisi vastaanotto ollut toisenlainen ja mökin omistaja olisi keskeyttänyt jotain: silloin Minttu oli vielä maannut alastomana, kahlehdittuna ja pakettiin sidottuna pyykkipoikia nänneissään.
Valitettavasti Mintun tapaus ei ollut Kari Maurasen ensimmäinen kerta asialla. Mintun tapauksen tutkinnan yhteydessä löydettyjen seksiviestien lisäksi hän oli jo aiemmin onnistunut tapaamaan ainakin yhden muun lapsen.
Mies oli vuosien 2006–2010 aikana tehnyt 12–15-vuotiaalle uhrille koskettelemalla ja muilla tavoin seksuaalisia tekoja. Hän oli myös kerran sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa.
Mintun kanssa ollessaan Mauranen painosti tyttöä etsimään kavereistaan heille ”kolmatta pyörää” seksiin. Aiemmaltakin uhriltaan hän oli kysellyt, olisiko uhrilla kaveria, joka haluaisi tavata hänet.
Mintun mukaan miehellä on kaava: hän murskaa uhrinsa niin, ettei tämä koskaan kertoisi tapahtumista eteenpäin.
Kirjallisena näyttönä olevissa keskusteluissa tuntemattomaksi jääneiden henkilöiden kanssa vastaaja on kertonut kohtelevansa ”pimua” alkuun hyvin, ottavansa näin henkisen yliotteen ja sen jälkeen käyttävänsä hyväkseen ja alistavansa oikein kunnolla.
Kari Mauranen otettiin kiinni tammikuussa 2016 Itä-Suomen yliopistossa pitämänsä luennon jälkeen. Hänellä ei ollut ollut aavistustakaan siitä, mitä oli tapahtumassa.
– Hän ei olisi koskaan voinut kuvitella tätä lopputulemaa, Minttu sanoo.
Siitä kieli muun muassa se, että miehellä oli edelleen tietokoneellaan kuvamateriaalia Mintusta – jopa sellaista, josta Mintulla itsellään ei ollut muistijälkeä. Oikeudenkäynnissä hän katseli hämmentyneenä sohvan alta kuvattua videota, jossa näkyivät tutut jalat ja tutut kalusteet.
Mintulla itsellään oli asian käräjäoikeuskäsittelyssä miehelle vain kaksi sanaa: ”haista vittu”.
Videolla näkyy vain tytön ylävartalo vatsasta ylöspäin. Hänellä on yllään muumiyöpaita. Violettisävyisessä paitulissa on raitoja ja kuva jostain Muumilaakson hahmosta. Samanlaisia söpöjä yöpaitoja suomalaiset olivat ostaneet tyttärilleen, tyttöystävilleen, äideilleen ja sukulaisilleen joulu- ja äitienpäivälahjoiksi. Yöpaidan kuva ja raidat heiluvat videolla rytmikkäästi. Tytön pää nytkähtelee samassa rytmissä.
Nykyinen aviomies Perttu koitui Mintun pelastukseksi.
Pitkä juttu Iltasanomissa:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009930961.html
