Ei meinannut löytyä enää ketjua, kun jotenkin odotin että tämä olisi siirretty Henkirikoksiin: kukaanhan ei ole enää kadoksissa, Brown löytyi hengissä ja Kohlheppin jäljiltä löytyi kuitenkin 7 ruumista.. no, onneksi on hakutoiminto!
Outoa ettei enempää keskustelua ole herännyt tästä tapauksesta, Kohlhepp kun kuitenkin taitaa olla niin klassinen psykopaattisarjamurhaaja että koko homma on melkein kuin suoraan jostain Hollywood-leffasta tai bestselleristä. On korkea ÄO, psykopaatin oireet lapsesta asti, menestyvä yritys, ystäviä jotka ei arvaa mitään jne.
Ymmärtääkseni oikeuskäsittely on alkanut nyt maaliskuussa 2017. Mitään isompia artikkeleita en aiheesta löytänyt, lukuunottamatta mainintoja siitä, että "preliminary hearings" on pidetty (alustavia kuulemisia tai jotain?).
Ihmettelen kyllä suuresti jos ei jury tuomitse tätä Kohlheppiä kuolemaan, kun sellainen vaihtoehto kerran Etelä-Carolinassa on tarjolla. Tai en kyllä keksi millaiselle ihmiselle capital punishment sitten kuuluu jos ei tälle sarjamurhaajaraiskarille.
Aikani kuluksi käänsin yhden suhteellisen syväluotaavan jutun vastaajasta, tässä se "iloksenne":
Hakasulkeissa allekirjoittaneen kommentit, mm. alkuperäiset ilmaisut niiltä osin kun olen ollut epävarma tahi tietämätön oikeasta käännöksestä.
--
Kohlhepp: PELON KASVOT
(alkuperäinen artikkeli englanniksi
täällä)
Apulaisseriffi Rilie Johnson oli vasta aloittanut työssään.
Osana hänen koulutustaan etsintälupien täytäntöönpanosta hän oli yksi pienestä apulaisseriffien ryhmästä, joka toteutti etsintää jalkaisin marraskuun kolmantena [2016] eristyneellä 96 eekkerin tilalla Woodruffissa.
Sitten he kuulivat koputusta.
Äänet kuuluivat tavallisesta metallisesta tavarankuljetuskontista tilalla ja ensiksi ajateltiin niiden johtuvan putoavista terhoista [acorn]. Mutta Ronson intti niiden olevan jotain enemmän.
Apulaisseriffit koputtivat takaisin vääntyneisiin metalliseiniin ja saivat välittömästi vastaukseksi huudon.
Se oli Kala Brown.
Brown, 30, kadonneeksi ilmoitettu nainen Andersonin piirikunnasta, jota apulaisseriffit olivat etsimässä, oli löytynyt - elossa.
Tämän ällistyttävän löydön johdosta alkoi nopeasti paljastua järkyttävä tarina useista murhista ja miehestä niiden takana, joka oli elänyt näennäisesti hyvin tapahtumaköyhää elämää sen jälkeen kuin istui vankilassa teini-ikäisenä.
Ne monet ihmiset, jotka olivat olleet hänen kanssaan tekemisissä näiden vuosien varrella - kollegat, asiakkaat, ystävät, luokkatoverit, naapurit - joutuivat yht’äkkiä ihmettelemään:
Kuka onkaan Todd Kohlhepp?
Vaikea elämä
Todd Kohlhepp syntyi Todd Crisopher Sampsell nimisenä 7.3.1971 Fort Lauderdalessa, Floridassa.
Oikeuden asiakirjat kuvaavat ongelmaisen lapsuuden. Kohlheppin vanhemmat, Regina ja William Sampsell, erosivat hänen ollessaan vielä vauva ja Kohlhepp ei elämänsä alkuvaiheessa ollut lainkaan yhteydessä biologisen isänsä kanssa.
Kun hän oli 3-vuotias, hänen äitinsä meni uusiin naimisiin ja isäpuoli adoptoi hänet hänen ollessaan 5-vuotias ja tuolloin myös hänen nimensä vaihdettiin [Sampsellista Kohlheppiksi].
Mutta Kohlheppien perhe-elämä oli epätasapainoista. Kohlhepp, omien sanojensa mukaan, ei koskaan tullut toimeen isäpuolensa kanssa eikä koskaan hyväksynyt tätä. Jännittynyt suhde isäpuolen ja pojan välillä aiheutti ongelmia äidin avioliitossa ja johti siihen, että pari erosi ja meni uudelleen naimisiin kahdesti.
Lapsena Kohlheppin käytös oli antisosiaalista ja aggresiivista. Päiväkodissa hän löi muita lapsia ja tuhosi heidän projektejaan [”In nursery school he would destroy other children’s projects.”] Kahdesti hänet erotettiin/lähetettiin pois [”dismissed”] partiolaisista, koska häntä pidettiin ryhmässä ”liian häiritsevänä”.
Asiakirjoissa myös huomioidaan tapauksia, joissa hän löi toisia lapsia, laittoi kultakalan valkaisuaineeseen koska halusi gerbiilin ja ampui koiran/koiraa airsoft-aseella [BB gun; ilmeisesti jonkinlainen airsoft-tyyppinen ase?].
Vuonna 1980 hänet passitettiin Georgia Mental Health Instituteen koulussa esiintyneen vihamielisen ja aggresiivisen käytöksen vuoksi. Se oli ensimmäinen kerta, kun hänen käytöksensä johti tapaamisiin mielenterveysalan ammattilaisen kanssa, muttei suinkaan viimeinen.
Näiden Georgian terapiasessioiden aikana Kohlhepp oli ”hyvin avoin vihamielisyydestään isäpuoltaan kohtaan” ja ”hänen mieltään hallitsi seksuaalinen sisältö”. Lopulta hänelle aloitettiin lääkityksenä Thorazine [antipsykoottinen lääkeaine, Suomessa kauppanimellä Klorproman] ja vaikutti siltä, että vaste hoitoon oli hyvä.
Kun äiti ja isäpuoli erosivat 1982, Kohlhepp vietti kesän biologisen isänsä luona Arizonassa. Palattuaan tältä vierailulta hän alkoi häiriköimään, kuten myöhemmin kertoi oikeuden virkamiehille, tuhoten vasta remontoidun makuuhuoneensa vasaralla ja uhaten tappaa äitinsä, jollei tämä päästäisi häntä asumaan isänsä luokse.
Lokakuun viidentenä 1982 Stanburg School District 3:n viranomaiset suosittelivat Kohlheppille [psykologista] arviointia [”recommended evaluation”]. Testien mukaan hän häiriköi luokassa, turhautui helposti, vastusteli ja oli herkkä kritiikille.
Joulukuun 1982 ja toukokuun 1983 välillä Kohlhepp osallistui kahdeksaan terapiaistuntoon psykologi William Bakerin kanssa Spartanburgissa.
Regina Kohlhepp halusi antaa itselleen aikaa saada itsensä kasattua ja vihdoin Toddin ollessa 12-vuotias antoi hänelle luvan muuttaa väliaikaisesti isänsä luokse Tempeen Arizonaan.
Kohlhepp kertoi oikeudessa että aluksi hänen suhteensa isäänsä oli hyvä, mutta pian suhde alkoi rapistua. Hänen sanojensa mukaan he riitelivät toistuvasti ja väitti isän käyttäneen henkistä ja fyysistä väkivaltaa häntä kohtaan.
William Sampsell itse sanoi myöhemmin että ”vaikutti siltä, että ainoa tunne jota Todd pystyi näyttämään, oli viha”. Sampsell sanoi, että hänen täytyi usein nuhdella poikaansa, koska tämä käyttäytyi kuin kiusaaja etenkin itseään nuorempia lapsia kohtaan ja kun hän osti pojalleen pienoismalleja [”model kit”] opettaakseen tätä rakentamaan asioita, poika heitti ne menemään tai tuhosi ne niiden ollessa vasta osittain valmiita.
Väkivaltainen rikos
Sitten, 25.11.1986, Kohlhepp osoitti aseella 14-vuotiasta tyttöä ja pakotti hänet kotiinsa. Siellä hän peitti tytön suun ilmastointiteipillä, sitoi tämän kädet köysin ja pakotti tämän seksuaaliseen tekoon.
Kun poliisi myöhemmin kuulusteli häntä, Kohlhepp sanoi, ettei hän tiedä miksi kävi tytön kimppuun. Hän sanoi, että se saattoi olla ”kapinointia” isää vastaan joka tuolloin oli poissa kaupungista.
Kohlheppin ehdonalaisvalvojalle [”probation officer”, mutta miksi ehdonalaisvalvoja ennen vankilaa?] osoitetussa kirjeessä Regina Kohlhepp pyysi armeliaisuutta pojalleen, koska ”Todd ei ole paha poika” ja tiesi tehneensä väärin.
”Minun sydäntäni särkee sen pienen tytön puolesta”, Regina kirjoitti, ”mutta samoin sitä särkee poikani puolesta. Hän on vasta 15-vuotias.”
Kohlhepp teki sopimuksen ja tunnusti syyllisyytensä kidnappaukseen, jolloin syytteet pakottamisesta seksuaaliseen tekoon hylättiin. Hänet tuomittiin viideksitoista vuodeksi vankeuteen ja rekisteröitymään seksuaalirikolliseksi.
1987 Kohlheppille tehtiin psykiatrisia testejä vankilassa. Kohlheppillä todettiin olevan tunne-elämän ongelmia, jotka ”voisivat pahentua tulevaisuudessa tai johtaa uudelleen aggresiiviseen käyttäytymiseen muita kohtaan”.
Tohtori Roger Martig, joka suoritti testaamisen, tuli tulokseen että vaikka Kohlhepp ei ollut psykoottinen hän usein muutti tai jätti huomiotta osia todellisuudesta defenssimekanismiensa vuoksi. Kohlheppilla oli myös ”runsaasti omituisia impulsseja ja tunteita” ja ”rajallinen kapasiteetti kestää epämiellyttäviä affekteja”, Martig kirjoitti.
Hänen testiensä mukaan Kohlhepp oli myös ”tavallista älykkäämpi, jopa lähellä huippuälykkyyttä” mutta että hänellä oli myös erittäin ”antisosiaalinen persoonallisuus”.
Arizonan oikeuden virkailijan mukaan ”tämä kirjoittaja näki syytetyn (Kohlhepp) äärimmäisen kylmänä ja jokseenkin paatuneena nuorena miehenä, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä väkivaltaisten ja aggresiivisten tekojensa tuhoisista vaikutuksista”.
Vankilassaoloaikanaan Kohlhepp suoritti tutkinnon tietojenkäsittelytieteessä vankilan kuntoutusohjelman kautta.
Paluu Etelä-Carolinaan
Vapauduttuaan vankilasta elokuussa 2001 Kohlhepp muutti takaisin Spartanburgiin. Hän rekisteröityi seksuaalirikolliseksi marraskuun 30. päivänä samana vuonna.
Vuosien 2004 ja 2007 välillä hän opiskeli University of South Carolina Upstatessa, yliopiston tiedottaja on vahvistanut.
Frank Rudisill opetti Kohlheppia eräällä tämän liiketalouden kurssilla, muttei muista hänestä mitään huomionarvoista.
”Hän oli melko hyvä oppilas ja muistan hänen työskennelleen kiinteistönvälitysfirmassa noihin aikoihin”, Rudisill sanoi.
Cherry Laurens, josta tuli Kohlheppin ystävä, sanoi heidän olleen opiskelukavereita tilastotieteen tunneilla. Hän kertoi Kohlheppin olleen puhelias ja ulospäinsuuntautunut.
”Minusta on edelleen vaikea ymmärtää että kyse on samasta ihmisestä”, hän sanoi. ”Se ei vain tunnu oikealta.”
Kohlhepp työskenteli tovin graafisena suunnittelijana ja hänellä oli pari muutakin työpaikkaa ennen kuin hän sai kiinteistönvälittäjän lisenssinsä kesäkuussa 2006. Alle vuotta myöhemmin hän osti kotinsa Mooressa, josta käsin hän pyöritti firmaansa TKA Real Estatea monien vuosien ajan.
2014 hän käytti 305 602 dollaria 95.57 eekkeriin Wofford Roadilla Woodruffissa. Hänen LinkedIn-sivunsa kertoo, että hän suunnitteli tilasta ”luonnonvaraisen luonnon turvapaikkaa seuraavalle sukupolvelle”.
Maalaismiljöö
Maatila, jonka alaa peitti pitkä ruohikko ja joka rajoittui tiheään metsikköön, sijaitsi alueella, jota ympäröivät vaatimattomat talot, joita asuttivat pitkäaikaiset asukkaat sekä viljelysmaat. Se on aluetta, jossa ”kaikki tuntevat kaikki”, sanoi koko ikänsä alueella asunut Jay D. Bagwell.
”Täällä ei koskaan tapahdu mitään”, sanoi puolestaan Dale Durham, toinen asukas tämän kaksikaistaisen tien [”two-lane street”] varrelta.
Kohlhepp puhui usein innokkaasti tilastaan, kertoen ihmisille kuinka aikoi rakentaa sinne ”unelmiensa kodin”.
”Hän puhui kuinka hankkisi hyvän kanalan, laittaisi puutarhan, millaisen auran ostaisi… Kaikki keskustelut, joita kävimme paikasta, ne olivat aivan tavallisia asioita”, Laurens sanoi. ”Hänestä oli mukavaa omistaa iso tila. Sinne hän pystyisi pakenemaan kiinteistönvälittäjän elämän stressiä.”
Eräs Kohlheppin työntekijöistä kertoi, että kello 18 jälkeen häneen ei saanut juuri yhteyttä, koska hän teki hommia ”farmilla”, kuten hän usein tilaansa kutsui. Useat työkaverit ja ystävät sanoivat Kohlheppin kutsuneen heidät käymään tilalla, mutta kukaan ei ollut tarttunut kutsuun.
”Hän soitti minulle joitain vuosia sitten kun hän osti sen. Olin aikeissa mennä, mutta minulle tulikin este”, sanoi Candy Hawk, joka on tuntenut Kohlheppin kymmenen vuoden ajan. ”Hän soitti ja kysyi tuntisinko ketään, joka osaisi tehdä aidan ja sanoin että tulen käymään ja voimme katsoa asiaa.”
Monet naapurit sanoivat, että he pitivät kummallisena sitä kun aita sitten nousi tontille. Kohlhepp pystytti verkkoaidan ja ei läpikulkua -kyltit pian tilan hankkimisen jälkeen.
Johnny Ravan, joka asuu tien toisella puolella, sanoi käyneensä aikaisemmin tilalla metsästämässä ja kertoneensa siitä Kohlheppille kun tapasi hänet ensi kertaa.
”Hän sanoi minulle, ’No, nyt metsästysaikasi ovat ohitse’”, muistelee Ravan.
Jotkut naapurit sanovat kuulleensa ”useiden satojen dollarien” arvosta ammuksia ammutun yöaikaa, jättäen heidät miettimään mitä aidan takana oli meneillään.
Työnarkomaaninen persoonallisuus
Monien kertoman mukaan Kohlhepp laittoi itsensä likoon kiinteistönvälittäjänä. Monet hänen ystävyyssuhteistaan ja kontakteistaan olivat muodostuneet yrityksen kautta. Johtavana kaupanvälittäjänä hän laajensi yritystään niin, että hänellä oli tusinan verran agentteja työskentelemässä firmassaan.
Hänen Zillow-profiilinsa antaa hänelle 5 tähteä kymmenen arvostelun perusteella ja ilmoittaa hänen myyneen 16 kiinteistöä viimeisen vuoden aikana.
Hänellä oli ammattilaisen maine: häntä pidettiin innokkaana, kunnianhimoisena ja työnarkomaanina. Ylimielinen, kyllä, sanoivat työtoverit ja ystävät, mutta aina itsevarma siitä, että hän sai tahtonsa läpi.
”He looks like young man USA [ei taivu suomeksi nyt] ja minulle on kerrottu hänen olleen myös erittäin hyvä kiinteistönvälittäjä”, Spartanburgin piirikunnan sheriffi Chuck Wright sanoi.
Hawk tapasi Kohlheppin kun tämä myi Hawkin ensimmäisen talon ja kaksikko pysyi ystävinä.
”Mitä tahansa pyysin häntä tekemään, hän teki sen”, Hawk sanoi. ”Me aina mokailimme ja jatkoimme taas [”were cutting up and carrying on”]. Halasimme hyvästiksi. En olisi koskaan pelännyt häntä.”
Hawk kuvaili Kohlheppiä mukavaksi, hyvin pukeutuneeksi ja ”pöyhkeäksi”.
”Hän osasi asiansa, kutsuttiin sitä ylpeydeksi tai pöyhkeydeksi tai miksi tahansa sitä haluaa kutsua”, hän sanoi.
Toinen ystävä, Charlotte Groce, kutsui Kohlheppia ”catch”:iksi - hän oli hauska, miellyttävä ja komea - mutta jokin hänessä vaikutti olevan hieman pielessä.
”Kysyin häneltä onko hän koskaan ollut rakastunut ja hän vastasi ’Ei, en ole koskaan ollut rakastunut.’ Jostain syystä minulle jäi olo, että häneltä puuttui tiettyjä tunteita”, Groce sanoi. ”Oli nähtävissä, että hän ei ollut kosketuksessa tunteisiinsa ja häneltä puuttui normaaleja tunteita, joita sinä ja minä tuntisimme.”
Toinen puoli
Toiset, jotka tapasivat Kohlheppin olivat heti varuillaan hänen seurassaan.
”Minulla oli mitä epäsuotuisin reaktio siihen mieheen. Hän inhotti minua, en pitänyt hänestä. Jokin hänessä vain aiheutti kylmiä väreitä”, sanoi Tammy Whaley, joka tapasi Kohlheppin kerran aikoessaan käyttää hänen firmansa palveluita.
Whaley kutsui häntä ”inhaksi bisnesmieheksi” [”sleazy businessman”].
Sandy Clayton, josta tuli kiinteistönvälittäjä samana vuonna kuin Kohlheppistä, muistaa tavanneensa hänet muutama vuosi sitten commercial listingissä [ei aavistustakaan mitä lie].
”Todd ilmaantui paikalle BMWssään ja vaikutti itseriittoiselta ja todella helkkarin ärsyttävältä. Hän antoi kuvan itsestään sellaisena myyntimiehenä, josta ihmettelee ’Kuinka nämä ihmiset kestävät häntä?’” Clayton sanoi.
Mutta ystävien mukaan he eivät olisi koskaan uskoneet hänen pystyvän satuttamaan ketään.
”Minun on hyvin vaikea saada sitä iskostettua päähäni. Hän ei ollut vain hyvä bisnesmies, hän oli hyvä ystävä ja suojeli työntekijöitään”, sanoi Pamela Lyda. ”Hän ei ollut niin hyvä ihmisten kanssa, mutta hän oli todella fiksi ja hyvin liikemiesmäinen ja suojeleva meitä kohtaan. En koskaan kokenut oloani turvattomaksi hänen seurassaaan.”
Jännityksen ajamana
Se ei ole epätyypillinen reaktio ihmiseen, joka sopii tyypilliseen sarjamurhaajan profiiliin, sanoo Etelä-Carolinassa toimiva oikeuspsykologi Deborah Leporowski, joka on sanojensa mukaan seurannut tapausta. Hänen mukaansa Kohlheppilla on monia sarjamurhaajiin yhdistettyjä piirteitä.
”Hän on miellyttävä, hurmaava, sanoo oikeat asiat kun täytyy mutta voi myös epämiellyttävä, jos asiat eivät suju hänen haluamallaan tavalla.
Ja, Leporowski sanoo, hän on mies, jonka on oltava tilanteen herra.
Leporowskin mukaan jos käy ilmi, että Kohlhepp ei toteuttanut yhtään surmaa Superbike Motorsportsin murhien ja viimeisimpien murhien välillä, voi olla, että hän yritti tietoisesti välttää kiinni jäämistä.
State Law Enforcement Divisionin tiedottaja Thom Berry vahvisti, että ennen kuin Kohlheppiä vastaan nostettiin syyte Brownin kidnappauksesta, hänellä ei ollut rikoshistoriaa Etelä-Carolinassa.
Leporowski uskoo, että Kohlheppin henkinen tila todennäköisesti tekee hänestä kykenemättömän tuntemaan tiettyjä tunteita, joita ”normaalit” ihmiset kokevat.
”Häneltä puuttuu yhteys niihin sopiviin tunteisiin tai tunnereaktioihin joita hänen tekojensa tulisi aiheuttaa”, Leporowski sanoo. ”Hän on ilmaissut tuntevansa katumusta, mutta hän osaa manipuloida ihmisiä. ’Kas, olen hautajaisissa - minun pitäisi käyttäytyä surullisesti’ ennemmin kuin että hän olisi oikeasti surullinen. Katuvainen? En usko. Se ei ole aitoa katumusta. Heitä ei hätkäytetä, he eivät tunne samanlaista pelkoa. Heillä ei ole samoja tunnereaktioilla kuin niin sanotusti normaaleilla ihmisillä on.”
Kuten suurin osa sarjamurhaajista, Leporowski sanoo, Koelhepp toimii todennäköisesti ”jännityksen, vallan ja kontrollin tunteen ajamana joihin monesti sekoittuu himo tai seksuaalinen poikkeavuus”.
Oudot kommentit
Ei kauaakaan sen jälkeen kun Kohlhepp osti Woodruffin tilansa, omituinen sarja tuotearvosteluita ilmestyi Amazon-verkkokauppaan tililtä, jolla voi olla yhteys Kohlheppiin.
Arvostelut pitävät sisällään häiritseviä kommentteja, jotka voivat olla oleellisia nyt käynnissä olevalle tutkinnalle. Tätä Spartanburgin piirikunnan sheriffin toimisto tutkii parhaillaan.
”Kunnon lukot… minulla on viisi tavarankuljetuskontissa.. ei pysäytä heitä.. mutta hidastaa menoa kunnes he ovat luuan vanhoja välittääkseen” lukee hopealukon arvostelussa.
”Pidä tätä autossa kun sinun on piilotettava ruumis ja unohdit täysikokoisen lapion kotiin” taas käsilapion [”entrenching tool” = pienempi kuin tavallinen lapio, sotilaiden kantama versio] kohdalla.
Kohlheppin naapurit Mooressa sanoivat hänen olevan ”sydämellinen”, mutta etteivät tienneet hänestä paljon. Ron Owen sanoi, että naisia kulki jatkuvasti sisään ja ulos Kohlheppin talosta ja hän uskoi heidän olevan Kohlheppin työntekijöitä.
”Nämä ovat niitä tapauksia jotka saavat sinut hieman varovaisemmaksi naapureiden suhteen”, Owen totesi.
Järkyttävä löytö
Kun apulaisseriffit rikkoivat useat lukot jotka sulkivat Kohlheppin tilalla sijaitsevan kontin marraskuun kolmantena, he löysivät Kala Brownin ”kahlittuna kuin koiran” kaulastaan, sheriffi Wright sanoi. Hänellä oli myös kahle nilkassaan ja hänet oli lukittu metalliseen aitaukseen, joka näytti ”haihäkiltä” [”shark cage”].
Pian Kohlhepp pidätettiin.
Brownin poikaystävän, Charlie Carverin, joka katosi samaan aikaan, ruumis löytyi matalasta haudasta kontin läheltä seuraavana päivänä. Piirikunnan kuolemansyyntutkija Rusty Clevenger sanoi Carveria ammutun useasti.
Marraskuun viidentenä tutkijat veivät Kohlheppin tilalle, jossa hän osoitti heille kaksi muuta hautapaikkaa. Ruumiit tunnistettiin myöhemmin Meagan McGraw-Coxieksi ja Johnny Coxieksi, aviopariksi Spartanburgista, jotka olivat olleet kateissa joulukuusta 2015 asti. Molempia oli ammuttu, Clevenger sanoi.
Mutta kenties yllättävin paljastus tuli samana iltana, kun Wright ilmoitti että Kohlhepp oli tunnustanut marraskuun 2003 neloismurhan Superbike Motorsportissa, Chesneessä. Tuolloin Brian Lucas, Scott Ponder, Beverly Guy ja Chris Sherbert oli ammuttu.
Wright kertoi tunnustuksen tulleen noin neljä tuntia sen jälkeen kun Kohlheppin oli annettu tavata äitinsä ja isäpuolensa.
WSPA:n haastattelussa Kohlheppin äiti, nykyiseltä nimeltään Regina Tague, sanoi poikansa kertoneen hänelle, kuinka hän oli tullut vihaiseksi siitä, että hänen sanojensa mukaan Superbiken henkilökunta nolasi hänet hänen pyytäessään heitä opettamaan häntä ajamaan moottoripyörää.
”He lähettivät hänet pellolle, jossa oli näin korkeaa kasvillisuutta ja hän putosi pyörän selästä ja he nauroivat hänelle”, Tague sanoi.
Taguen mukaan Kohlhepp oli silloin kysynyt rahojaan takaisin ja sanonut ettei haluakaan moottoripyörää enää.
”He kertoivat hänelle ottavansa sen takaisin, mutta eivät suostuneet antamaan rahoja takaisin ja nauroivat hänelle.” Tague kertoi.
Tague sanoi myös kysyneensä pojaltaan miksi hän oli tappanut Carverin.
”Kaikki mitä hän kertoi oli, että Charlie viisasteli [”had a smart mouth”] ja hän ei pitänyt siitä”, hän sanoi.
Wrightin mukaan Kohlhepp oli ollut ”kunnioittava” ja ”katuvainen” pidätettynä.
Kohlhepp on esiintynyt kahdesti rauhantuomarin edessä pidätyksensä jälkeen - kerran saadakseen syytteen Brownin kidnappauksesta ja toisen kerran neloismurhasta. Seuraava käsittelypäivä on 19. tammikuuta.
Tague kertoi WSPAlle miettivänsä usein olisiko hän voinut tehdä jotain toisin poikansa kanssa.
”En tiedä mitä olisi voitu muuttaa. Vein häntä kaikkialle, mihin tiesin voivani hänet viedä”, hän sanoi. ”Minun sydämeni on ehdottomasti niiden ihmisten mukana ja tunnen suurta häpeää. Olen todella häpeissäni että poikani satutti heitä.”
