MURHA.INFO

Juliet Jones kirjoitti: Silminnäkijäkuvauksista löysin erään mielenkiintoisen seikan:
Laivan yökerhossa, joka sijaitsi kannella 4, oli klo 1.15 vain kuusi henkeä joista kolme kuului miehistöön. He pakenivat välittömästi kun lattialle alkoi tulvia vettä ja tavarat siirtyilivät paikoiltaan. Yksi pakenevista yökerholaisista huomasi heti halliin päästyään halkeaman sen katossa ja veden valuvan siitä sisään. Huom! Siis kansi 4 on syvyyssuunnassa keskellä ja autokannet sen alapuolella. Veden kerrotaan selvityksissä tulleen autokannen rikkonaisen keulan kautta laivaan. Huomioitavaa on se, ettei laivan kallistuma tuolloin ollut vielä hälyyttävä, eikä vesi tullut yläpuolelta kallistuman vuoksi. Ihmiset olisivat paenneet yökerhostakin jo aiemmin, sillä vettä hörppäävä kallistuma olisi toki huomattu pelkällä tasapainoaistilla..

Keli oli myrskyisää ja varsin keikuttavaa jo jonkin aikaa ennen onnettomuutta, mikä ilmenee hyvin monista silminnäkijäraporteista sekä tietenkin tunnetuista tuulen ja allokon voimakkuuksista. Juuri n. klo 1.15 tilanne muuttui hyvin nopeasti jo lukkonsa särkeneen visiirin irrotessa noihin aikoihin saranoiltaan ja repiessä samoin jo jonkin verran vuotaneen rampin kokonaan auki, jolloin autokannelle virtaavan veden määrän lisääntyi radikaalisti ja johti aluksen kaatumiseen ja uppoamiseen vain n. 25 minuutissa.

Silminnäkijälausunnot ja varsinkin niiden ajoitukset onnettomuus- ja paniikkitilanteissa ovat tunnetusti erittäin virhealttiita. Tämä nähtiin jo niinkin "rauhallisen" uppoamisen kuin Titanicin tapauksessa, jossa meri oli peilityyni ja uppoaminen tapahtui vasta n. 2,5 h törmäyksen jälkeen. Silti silminnäkijälausunnoissa on runsaasti ristiriitaisuuksia ja erityisesti tapahtumien kronologian ja järjestyksen suhteen. Voi vain kuvitella, miten paljon kaoottisemmat olot rajussa myrskyssä ja aallokossa keinuneessa ja 25 minuutissa uponneessa Estoniassa oli.

Samaan aikaan, eli klo 1.15- 1.20 noin kuului ainoa matkustajille suunnattu kuulutus naisäänellä, jota on kuvattu heikoksi, pelokkaaksi ja loukkaantuneeksi. Se tuli todennäköisesti laivan infosta: "Häire, häire, laeval on häire!"

Tuo on se kuuluisa kuulutus, josta löytyy runsaasti mainintoja. Kiinnostavaa kyllä, tarkkaa tietoa ei ilmeisesti ole kenen ääni se oli. Ilmeisin arvaus ajankohta ja muut tekijät huomioon ottaen olisi, että kyse olisi ollut 5. kannen infotiskillä päivystäneestä naisesta. Silminnäkijöiden mukaanhan paikalla oli kaksikin miehistöön kuulunutta naista, joskaan eivät ilmeisesti enää kauhean toimintakykyisiä:

Near the information desk and the main staircases there were two female crew members who did not seem to know what was happening or what to do.

Mahdollisesti tässä oli kyse samoista naisista hetkeä myöhemmin:

In the main foyer a female crew member slid violently across the floor, screaming loudly. When she hit the wall she became silent. Shortly afterwards, another woman slid the same way.

Varmaa lienee ainoastaan se, että molemmille kävi ikävästi niin kuin 850 muullekin...

Valdovas kirjoitti:

Juliet Jones kirjoitti: Sirje Piht, kapteeni Avo Pihtin aviovaimo (hän kielsi itseään kutsuttavan leskeksi), etsi totuutta kuolemaansa (uudenvuodenyö 2005- 2006) asti. Hän ei suostunut uskomaan miehensä, eikä niiden muidenkaan pelastettujen ja sittemmin kadonneiden kuolemaa.

Läheistensä kuoleman kieltäminen on yleinen inhimillinen ilmiö, mutta mitään todistusvoimaahan sillä ei ole. Tällaisiin tapauksiin liittyy usein vielä enneunia, haamuja ja muita etiäisiä.

Tottahan tuo toki on, jos ei ole ruumista niin läheisen kuolema ei konkretisoidu. Muistettava kuitenkin on, ettei Sirje Piht ollut/ ole ainoa, joka uskoi kapteeni Pihtin elossaoloon. Useat uskovat vieläkin.

Valdovas kirjoitti:

Juliet Jones kirjoitti: Sirje Piht oli saanut Ruotsista virallisia teitä pitkin tiedon, että Avo Piht otettiin yöllä 28. syyskuuta pelastushelikopteri Q97:n kyytiin, ja toimitettiin "täysissä voimissaan" klo 4.20 Suomeen Utön saarelle. Klo 4.47 vietiin Piht edelleen Maarianhaminaan kopterilla Y69.

http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=166716

Ta on Rootsi ametlikest kanalitest teada saanud, et Avo Piht võeti 28. septembri öösel päästekopteri Q97 pardale ja toimetati täie tervise juures kell 4.20 Soome lähedale Utö saarele. Kell 4.47 viidi Piht edasi Marienhaminasse helikopteriga Y69.

Eivätpä taida nuo õhtulehden "tiedot" ikävä kyllä pitää paikkaansa. Tarkkaan dokumentoidun onnettomuusraportin mukaan ruotsalainen Super Puma kopteri Q 97 starttasi Visbysta Gotlannista klo 2.50 (Viron aikaa kuten kaikki raportin ajat) ja saapui tuntia myöhemmin eli klo 3.50 onnettomuuspaikalle, noukki 6 henkilöä (kukaan heistä ei ollut Avo Piht) kahden kumoon kaatuneen pelastusveneen päältä ja lennätti heidät Utöön, jonne kopteri saapui klo 5.00. Ei siis täsmää yllä väitettyyn aikatauluun mitenkään.

Voi täsmätäkin.
Jos kopteri oli onnettomuuspaikalla klo 3.50, niin kuinka paljon aikaa kului kuuden henkilön noukkimiseen merestä, jos käytössä oli yksi vinssi? Henkilöt pelastettiin kahdesta pisteestä, joten siinä kohtaa ei luultavasti aikaa tuhraantunut. Minun suomennokseni ei välttämättä ole kirjaimellisesti eksakti (eikä toisaalta uutinen edes täsmennä asiaa), eli Q97 saattoi lähteä onnettomuuspaikalta kohti Utöa klo 4.20. Olisiko tuohon kopterimatkaan voinut kehnossa säässä kulua 40min?

Valdovas kirjoitti: Vielä heikommin tilanne on väitetyn Boeing Kawasaki kopterin Y 69 lennon kanssa, sillä se starttasi Ronnebysta Etelä-Ruotsista klo 4.30 ja saapui onnettomuuspaikalle vasta klo 6.45 ja yritti nostaa kolmea henkilöä kumoon menneeltä pelastusveneeltä, mutta sen nostovinssi meni epäkuntoon ja se joutui pyytämään toista samanlaista kopteria Y 74 pelastamaan sekä mainitut kolme henkilöä että Y 69:n pintapelastajan, joka oli loukkaantunut lyötyään päänsä veneen kylkeen alloon heittäessä hänet sitä vastaan. Kaikki mainitut henkilöt saatiin turvaan, mutta vinssittömänä Y 69 lensi Marianhaminaan.

Eli hiukan vaikea olisi tainnut "Pihtin" olla kavuta Y 69:än Utössä 4.47 jos se vasta 17 minuuttia aiemmin oli startannut satojen kilometrien päästä Ronnebysta...

Noin toki olisikin, mikäli kyse oli kopterista Y69. Oliko, vai sattuiko mahdollisesti sekaannus jonkun toisen kopterin kanssa? Sirje Piht oli itse tietysti toisen käden tiedon varassa, eikä häntä varmasti helpottanut kaikkien kysymysten äärellä saadut ristiriitaiset tiedot. Kiinnostaisikin, mikä oli se virallinen kanava, jonka kautta hänelle kapteeni Pihtin pelastumisesta tiedotettiin? Se sittemmin työnsä jättämään joutunut sairaalan ylilääkäri, joka myöskään ei ole koskaan perunut puheitaan kapteeni Pihtin pelastumisesta ja sairaalaan saapumisesta?

Viidi edasi voidaan tulkita myös "toimitettiin eteenpäin". Huomasin sen juuri, eli tuokaan ei tarkoita, että henkilö oli tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, vaan saattoi vasta olla matkalla sinne.

Juliet Jones kirjoitti:Voi täsmätäkin.
Jos kopteri oli onnettomuuspaikalla klo 3.50, niin kuinka paljon aikaa kului kuuden henkilön noukkimiseen merestä, jos käytössä oli yksi vinssi? Henkilöt pelastettiin kahdesta pisteestä, joten siinä kohtaa ei luultavasti aikaa tuhraantunut. Minun suomennokseni ei välttämättä ole kirjaimellisesti eksakti (eikä toisaalta uutinen edes täsmennä asiaa), eli Q97 saattoi lähteä onnettomuuspaikalta kohti Utöa klo 4.20. Olisiko tuohon kopterimatkaan voinut kehnossa säässä kulua 40min?

Pintapelastajalta kesti viime syksynä turvallisuusmessujen näytöksessä hiukan vajaa viisi minuuttia kolmen henkilön nostamiseen. Kopterina oli Agusta Bell 412s. Voidaan puhua optimaalisista olosuhteista. Sen sijaan myrskyisällä säällä kopteria ei voida laskea yhtä matalalle, koska niin hullulta kuin se kuulostaakin, aallot keinuttavat kopteriakin, tehden pääroottorin nosteesta epävakaan. Tosin itse vinssaminen ei kuluta aikaa, vaan pelastettavien löytäminen. Pääroottorin ilmavirta nostaa vesisumun, joka haittaa näkyvyyttä pimeyden ja myrskyn lisäksi. Ainakin Suomen Super Pumat ovat kaikki varustettu lämpökameralla, mutta en tiedä miten oli Ruotsissa tuolloin. Suurin osa pelastetuista kuulemma pelastettiinkin vasta valoisan aikaan. Joten on aika hankala arvioida kauan pintapelastukseen on mennyt, mutta varmaankin kaksinkertainen aika nähden optimiin on ehkä mielestäni hyvä suoritus. Eli 20min.

Kopteri oli ilmeisesti Ruotsin merivartioston Super Puma. Kopteri on tunnettu erinomaisesta joka sään toimintakyvystään. Kopterin huippunopeus on 240km/h, mutta tuossa säässä tuskin Super Pumakaan on sitä saavuttanut... toisaalta, kopterin miehistö ei varmasti ole säästellyt konetta tuossa tilanteessa.
Tietojeni mukaan matkaa Utön-saarelle olisi ollut 35kilometriä. Super Pumalta matkaan menee kymmenen minuuttia hyvissä sääolosuhteissa. Olisin aika yllättynyt, jos matkaan olisi mennyt edes kaksikymmentä minuuttia tuolloin.

Kiitos, Motiiviton!
Miten lie, mahtoiko noiden 15v. sitten käytössä olleiden koptereiden suorituskyky olla sama kuin näillä uudemmilla, ja minähän vuosina mahtoi kalusto olla otettu käyttöön? Ei kai se kapasiteetti niin huikeasti ole lisääntynyt, vaikka tekniset ominaisuudet olisivatkin.

5min kolmen melkolailla toimintakyvyttömän uhrin nostamiseen tuulessa, myrskyävän meren yläpuolella.. sitä en kyllä mitenkään voi uskoa mahdolliseksi, kopterit eivät pystyneet laskeutumaan kovin alas.
Jos taas lentomatka oli ainoastaan n. 35km, niin 40min olisi "liikaa", siltä osin ajatukseni ei vaikuta osuvalta..

Juliet Jones kirjoitti: Tottahan tuo toki on, jos ei ole ruumista niin läheisen kuolema ei konkretisoidu. Muistettava kuitenkin on, ettei Sirje Piht ollut/ ole ainoa, joka uskoi kapteeni Pihtin elossaoloon. Useat uskovat vieläkin.

Niinpä... Mielenkiintoinen psykososiaalinen ilmiö tosiaan...

Voi täsmätäkin.
Jos kopteri oli onnettomuuspaikalla klo 3.50, niin kuinka paljon aikaa kului kuuden henkilön noukkimiseen merestä, jos käytössä oli yksi vinssi? Henkilöt pelastettiin kahdesta pisteestä, joten siinä kohtaa ei luultavasti aikaa tuhraantunut. Minun suomennokseni ei välttämättä ole kirjaimellisesti eksakti (eikä toisaalta uutinen edes täsmennä asiaa), eli Q97 saattoi lähteä onnettomuuspaikalta kohti Utöa klo 4.20. Olisiko tuohon kopterimatkaan voinut kehnossa säässä kulua 40min?

Kannattaa muistaa, että tuohon aikaan oli vielä pilkkopimeää, meri myrskysi ja aiheutti pärskeitä ja eloonjääneitä yritettiin etsiä merestä pärskeiden ja talonkorkuisten aaltojen keskeltä heiluvien valonheittäjien heittelehtivässä valossa erittäin vaativissa lento-olosuhteissa. Kun vihdoin lautta löytyi vinssattiin pintapelastaja alas sitomaan puoliksi kuolleet, viluiset, vähäpukeiset ja osin panikoivat pelastettavat yksi kerrallaan valjaisiin ja sitten ylös ennen seuraavan nostoa toivoen, ettei vinssi jumita tai pintapelastaja loukkaa itseään mitä myös useita kertoja yön aikana tapahtuikin ja jostain syystä erityisesti ruotsalaisille koptereille...

Jos arvioidaan kaikkine vaiheineen varovaisesti n. 10 min per pelastettava se tekisi kuuden pelastetun osalta n. tunnin, mikä itse asiassa lisättynä n. 10-15 min lentomatkaan Utöön (etäisyyttä 48 km) täsmää erittäin hyvin tuohon saapumiseen sinne klo 5.00. Tuolla väitetyllä klo 4.20 ajalla ei siten ole mitään erityisempää merkitystä, sillä tuohon aikaan pintapelastus ko. kopterin osalta oli varmasti vielä täydessä käynnissä, ja sitä paitsi eihän se ole tässä tapauksessa edes millään lailla olennaista, mihin aikaan ko. kopteri kääntyi kohti Utötä, vaan se mihin aikaan se sinne saapui, ja klo 5.00 saapuvasta kopterista on lievästi sanottuna vaikeahkoa siirtää sen enempää kummittelevia kapteeneita kuin keitään muitakaan klo 4.47 lähtevään toiseen kopteriin. Sitä paitsi tuohon aikaanhan Utössä ei edes mitään toista kopteria ollut.

Noin toki olisikin, mikäli kyse oli kopterista Y69. Oliko, vai sattuiko mahdollisesti sekaannus jonkun toisen kopterin kanssa?

Ruotsilla on mittava helikopterilaivasto ja Estonian pelastustöihin tuona yönä ja seuraavana päivänä niistä osallistui peräti 14 (9 Y-tunnuksilla varustettuja kaksiroottorisia enemmänkin sukellusveneiden torjuntaan tarkoitettuja ja pelastustöissä hiukan kömpelöiksi ja epävarmoiksi osoittautuneita Boeing Kawasakeja sekä 5 O- ja Q-tunnuksin varustettuja perinteisemmän mallisia ketterämpiä ja paremmin pelastustöihin soveltuvia Super Pumaa). Näistä tosin 5 saapui paikalle vasta myöhemmin päivällä ja niiden tehtäväksi jäikin lähinnä vain tilanteen tarkistaminen ja muutamien ruumiiden nosto.

Ensimmäisenä näistä saapui paikalle mainittu Q 97, seuraava oli Bergasta klo 3.20 startannut Ruotsin laivaston Y 65, joka saapui paikalle klo 4.00, pelasti yhden lautalla olleen, mutta sitten senkin vinssi juuttui kiinni ja vieläpä niin, että pintapelastaja oli alhaalla 30-40 m mittaisen vaijerin päässä eikä häntä saatu enää vinssattua ylös. Onneksi hänen laskemisensa hengissä alas Silja Europalle onnistui, mutta kopterin piti keskeyttää pelastustyöt ja se lensi ensin Tukholmaan viemään pelastetun sairaalaan ja sitten tukikohtaansa Bergaan korjaamaan vinssiä. Se lähti sieltä takaisin klo 8.12 mukanaan myös SVT:n reportteri ja kuvaaja, mitä sitten myöhemmin kritisoitiinkin rajallisen pelastuskapasiteetin tuhlauksena. Toisella lennollaan se ei enää löytänyt eloonjääneitä, mutta nosti kolme ruumista ja vei ne Hankoon. Utössä Y 65 ei käynyt missään vaiheessa.

Kolmas ruotsalaiskopteri oli onnettomuuden tapahtuessa toisissa meripelastustehtävissä Öölannin eteläpuolella toiminut ilmavoimien Q 99, joka komennettiin pohjoiseen, tankkasi Visbyssä ja saapui paikalle klo 4.40, pelasti viisi ihmistä kahdelta eri lautalta ja toi nämä Utöön klo 5.47. Samalla se tankkasi Utön viimeiset polttoainereservit ja palasi onnettomuuspaikalle. Tämän jälkeenkin pelastuneita tuotiin vielä Utöön, mutta polttoaineen loputtua sieltä kopterit joutuivat lähtemään pelastuspaikalta aiemmin päästäkseen vielä tankkaamaan Nauvoon tai Marianhaminaan, mikä edestakainen matka tietysti vielä hidasti ja heikensi niiden pelastuspanosta.

Nämä olivatkin ainoat ennen klo 5.00 paikalle ehtineet ruotsalaiskopterit. Muut kuten Ronnebysta klo 3.45 startannut ilmavoimien Q 91 ja Bergasta klo 4.45 startannut laivaston Y 64 saapuivat vasta vähän ennen kuutta ja muut vielä tätäkin myöhemmin. Eli summa summarum Utössä ei väitettyyn aikaan ollut muita ruotsalaiskoptereita eivätkä kaksi Suomen rajavartioston tuolloin paikalla toiminutta kopteria, Turussa päivystänyt Super Puma OH-HVG ja Helsingissä päivystänyt Agusta Bell 412 OH-HVD laskeutuneet myöskään sinne. Joten se siitä tarinasta ja epäilen kyllä vahvasti, etteivät muutkaan kadonneiden näkemisiin tai kohtaamisiin liittyvät tarinat taida juuri sen luotettavampia olla...

Hiukan OT:na voisi muuten todeta, että kun maailmalla ja jostain syystä varsinkin ruotsalaisissa esityksissä korostetaan kovasti juuri ruotsalaiskopterien keskeistä roolia, niin on ehkä hyvä muistaa, että ruotsalaiskoptereista 8 sai noukittua elonjääneitä merestä ja yhteensä näitä oli 50. Suomen vastaava saldo 3 kopterilla oli 54 ja loput 34 pelastettiin laivoille. Suomalaisten kopterien suurempi suhteellinen pelastustulos johtui ennen kaikkea siitä, että toisin kuin ruotsalaiskopterien osin asevelvollisista kootut miehistöt suomalaiset rajavartioston ammattimiehet uskalsivat ja kykenivät laskeutumaan läheisille myrskyssä holtittomasti keikkuneille matkustajalauttojen helikopterikansille, jolloin siirtolennot jäivät hyvin lyhyiksi verrattuna ruotsalaisten lentoihin kiinteälle maalle. Varsinainen tuon yön sankari oli kiistatta tuo yllä mainittu Turusta klo 2.30 startannut ja ensimmäisenä paikalle klo 3.05 saapunut OH-HVG, joka yksinään pelasti kunnoitettavat 44 henkeä eli lähes kolmasosan kaikista turmasta pelastuneista ja tämän päälle nosti merestä vielä 11 ruumista.

Kun rajavartiolaitoksen vartiolentolaivue tämänhetkisten tietojen mukaan luopuu kolmesta Super Pumastaan joskus vuoden 2015 tienoilla, niin pitää toivoa, että kyseinen kopteri museoidaan muistoksi tapahtumasta. Sen se kyllä ansaitsee!



Tässä vielä ko. kopterityypin teknisiä tietoja:

- http://www.raja.fi/rvl/vllv/home.nsf/pa ... 2600329C22

Valdovas kirjoitti:Hiukan OT:na voisi muuten todeta, että kun maailmalla ja jostain syystä varsinkin ruotsalaisissa esityksissä korostetaan kovasti juuri ruotsalaiskopterien keskeistä roolia, niin on ehkä hyvä muistaa, että ruotsalaiskoptereista 8 sai noukittua elonjääneitä merestä ja yhteensä näitä oli 50. Suomen vastaava saldo 3 kopterilla oli 54 ja loput 34 pelastettiin laivoille.

Suomalaisille tyypillistä on, että ei osata pitää puoliaan puhumalla samalla lailla kuin naapurit osaa.
Sitä tehdään parhaansa, eikä keskitytä itsensä ylistämiseen ja jos menee hyvin, niin ollaan vaan tyytyväisiä.

Tutkiskelin taas nettiä nyt löysin tälläisen

Ei ihan faktaa

katsokaa sieltä kohdasta linkit se viisi osainen filmi tosi hyvin tehty ja siinä on myös selvinneiden kertomuksia

Hyvä on taas palauttaa mieleen tämäkin aihe, joka edelleen koskettaa asianosaisia, omaisia ja ulkopuolisiakin ihmisiä..

Kaivelin tuossa tekemiäni vedoksia evakuoinnista annetuista tiedoista ja erityisesti silminnäkijöiden kertomuksista. Tuo evakuointiin jäänyt aikahan oli todella lyhyt, maksimissaankin vain 20min., ja pelastettavia oli satoja, -tosin kannelle astihan heistä selviytyi vain murto- osa. Niistäkin kannella apua odottavista ihmisistä selviytyi lopulta pieni osa, syynä vaikutti juurikin evakuoinnin toimimattomuus välineistön osalta. Tässä hieman asiaa pelastusvälineistöstä, ja niiden kunnosta:

- Kannen partaalla oli pelastusveneitä, joiden laskumekanismi oli tavanomainen vinssi. Veneiden irrottaminen ja mereen laskeminen oli jo laivan pahan kallistuman vuoksi erittäin hankalaa. Lisäksi vinssit ja kelat olivat useassa laskutelineessä niin pahoin ruosteessa, että liikkeellesaanti oli käytännössä mahdotonta. Lopulta pelastusveneitä saatiin mereen vain kolme.

- Pelastuslauttoja säilytettiin kannella lukkojen takana. Niiden esillesaanti oli tietysti kovin hidasta lukituksen ja yleisten vallitsevien olosuhteiden vuoksi.. Miehistö sai laskettua lauttoja mereen erillisiä köysiä käyttäen 22 kpl, mutta osa niistä jäi väärinpäin ja niihin oli erittäin hankalaa kiivetä.

- Pelastusliivejä toki oli Estonialla "läjäpäin". Niiden kuntoa tuskin oli ihan äsken perusteellisesti tutkiskeltu, sillä ne olivat Viking Sally- ajoilta. Sallyn vuodet olivat 1980- 90, ja aika varmasti pelastusliivit olivat alkuaikoina hankittuja. Ne eivät missään nimessä olleet ajanmukaisessa kunnossa!
Pelastusliivit oli sidottu nippuihin, joiden purkaminen kiireessä oli hankalaa, mahdotontakin. Ihmiset eivät hädässään tienneet kuinka pukea liivit, sillä useista puuttui nauhoja, tai nauhat olivat liian lyhyet. Osa ottikin sitten kokonaisen nipun pelastusliivejä mukaansa veteen hypätessään/ luisuessaan.

Valdovas kirjoitti: Hiukan OT:na voisi muuten todeta, että kun maailmalla ja jostain syystä varsinkin ruotsalaisissa esityksissä korostetaan kovasti juuri ruotsalaiskopterien keskeistä roolia, niin on ehkä hyvä muistaa, että ruotsalaiskoptereista 8 sai noukittua elonjääneitä merestä ja yhteensä näitä oli 50. Suomen vastaava saldo 3 kopterilla oli 54 ja loput 34 pelastettiin laivoille.

Mielenkiintoista oli myös, että kun Virosta Ruotsiin matkustanut laiva uppoaa kansainvälisillä vesillä, niin ainakin Ruotsin lehdistöä lukiessa tuntui, että Suomi oli syyllinen siihen ettei enempi osa ihmisistä pelastunut.
Jokin aika sitten kun oli artikkeli yhden pelastuneeen suomalaisen kokemuksista, eniten mieleeni jäi, että hän oli ollut laivan kyljellä odottamassa uppoamista pelastusliivit päällä (ei ollut halunnut hypätä veteen ennenkuin oli aiavan pakko) ja oli siinä katsellut hytteihin vangeiksi jääneiden ikkunoista tuijottavia pakokauhuisia kasvoja. Varmaan tilanne, jonka muistaa jälkeenpäin.

http://www.aftonbladet.se/nyheter/article236072.ab



Tuosta näkee sen kuuluisan viimeisen valokuvan ennen laivan uppoamista. Kuvan otti Mikael Öun.

^Siis kuinka/mistä/missä/miten/kuka tuo kuva on otettu? En tajua siitä yhtään mitään. (eikä ruotsi ole vahvin kieli..)

Apuja?

^Jutussa kerrotaan, että kuva on suolantahrima ja puoliksi pilaantunut. Joka tapauksessa se esittää toista eestiläistä, joka istuu pelastusliiveissään laivan kölissä/kölillä hetkeä ennen kuin suuri aalto viskaa sekä kuvaajan että kuvattavan hyiseen veteen.

Kuva on varmaankin otettu filmikameralla, ja kamera filmeineen pelastunut.

Mariacka tuossa jo vastasikin, eli kuvan ottaja Mikael Öun ja kuvan kohde Jannu Aser odottivat pelastajia kaatuneen laivan kölillä. Kuva syntyi vahingossa, sillä Öun yritti vain viestittää kameran salamavalolla pelastajille heidän olinpaikkaansa. Vasta jälkeenpäin Öun huomasi, että filmille oli tallentunut kuvia, joista osa on ihan katsottavia.

Katjushka puolestaan kirjoitteli niistä pelastuneista, jotka joutuivat laivan ulkopuolella jo ollessaan katsomaan hytin ikkunoista sisälle loukkuun jääneiden ihmisten pakokauhua. Yksi suomalainen pelastunut antoi vastikään pitkän haastattelun.. olikohan se nyt sitten Ilta-Sanomien viikkoliite, vai Aamulehden viikonloppuliite, kertoi kuinka tuo kuvattu näky ei ole yhtään mielestä hälvennyt.. Koitan kaivella, ellei joku ehdi ensin.

^Kiitos selvennyksestä, jäin miettimäänkin, miksei Öun ollut tietoinen ottamastaan kuvasta, tuossahan tuo olisi ollut selvitettynä ylemmän kuvan kuvatekstissä.

Tunsin Estonian aikoihin erään virolaisen lääkärin, hän oli kovasti vakuuttunut siitä, että Estonia upotettiin lastinsa vuoksi. Ilmeisesti tämä ajatus oli vallalla Virossa joitakin aikoja tapahtuman jälkeen. Itse uskon enemmän virheisiin ja laiminlyönteihin, jotka koituivat kovassa myrskyssä kohtalokkaiksi.

Ne jotka tietävät totuuden ovat joko kuolleet tai valtion hommissa