MURHA.INFO

Voisin sulkea dementian mahdollisuuden pois tässä tapauksessa sillä tyyppi on 50-60 vuoden välissä .

metallikukko kirjoitti:Törmäsin joku aika sitten melko tavalliseen vanhaan mieheen , jolla oli tuntemattomia vihamiehiä.

Nämä olivat muunmuassa vaihtaneet hänen autonsa uuden pakoputken vanhaan kirkon parkkipaikalla hänen ollessaan haudoilla käymässä.

Samaiset sabotöörit olivat myös hakanneet hänen autonsa starttimoottoria rautakangella auton alta käsin niin että se jouduttiin vaihtamaan koska auto ei aamulla käynnistynyt.

Sama mies väitti silmät kirkkaina erään rosvokaupunkilaisen autojobbarin teettävän kaikista myymistään autojen avaimista kopiot ja varastavan myöhemmin asiakkailta bensaa.
Avaimia säilytetään kuulemma hirrenraossa jossain autotallissa.

Kuulostaa skitsofrenialta.

tarkemmin ajatellen paranoidiselta skitsofrenialta....

Tuli mieleeni, että sitten kun minä olen vanha ja kertoilen nuoruuden kokemuksiani lapsenlapsille tai kenelle tahansa muulle, eivät varmaan usko, että yhdellä ihmisellä voi olla niin paljon kokemuksia.

Sitten kun Kekkonenkin on legenda, kaiku jostain menneisyydestä, ja mummu (minä) kertoo esiintyneensä laulamalla pressalle, iskevät keskenään silmää ja kuiskuttelevat, että nyt on tultu tälle asteelle, ja alkavat kysellä paikkaa Mäntykodista.

Sota-ajan kokeneidenkin jutut ovat joskus uskomattomia, mutta kun tuntee ne ihmiset ja tietää, että totta turisevat, on pakko uskoa. En tarkoita mitään tulkintoja asioista vaan ihan tapahtuneita tosiasioita, joita ei voi muuksi muuttaa.

Taisin tuntea lapsena tällaisen valehtelijan. Hän kertoi kuinka omisti sitä ja tätä ja kuinka oli muuttamassa sinne ja tänne. Hän kertoi matkoistaan, joilla ei koskaan edes käynyt. Tuliaisineen kaikkineen jne. Näitä lööperitarinoita kertyi sitten aika monta. Tärkeää oli myös kertoa ketä kaikkia kuuluisuuksia tuntee. Myöhemmin ajattelen, että hänellä oli niin kovat kotiolot, että hän ei edes huomannut elävänsä näissä valheissaan?

olet oman äidin mielestä maailman pahin rikollinen, mukaan lukien perhe ja kaverit... !
Jos on poliisit tulosa toisinaan sosiaalivirkailija jne... aika ahdistavaa. kyseessä taitaa olla joku delirium, dementia...

Mutta puhuvat ne emävalehtelijat joskus tottakin.

Kuulin tässä taannoin sivusta kun viisissäkymmenissä oleva perheenisä kertoi olleensa Bandiittojen kanssa mökillään kylpemässä.
Lähdettiin siitä vähän virnuillen pois että näinpä hyvinkin.

Mutta sittemmin tapahtuneelle löytyi todistaja ja pakkohan se oli uskoa vaikka oudolta kuullostaa.

Olen törmännyt lähiaikoina normaalia enemmän tuollaisiin tyyppeihin. Ainakin eräs todella ärsyttävä asia yhdistää näitä näkemiäni tyyppejä. Kyvyttömyys kuunnella toisen lauseita loppuun asti, saatika kuunnella monta peräkkäistä lausettta ja miettiä mitä toinen pyrkii sanomaan. Siis todella surkeita kuuntelijoita. Oliskohan jotakin narkissos -hommaa mukana. Ihan kokoajan pitää olla äänessä. Tykkää omista jutuistaan ja innostuu niiden kertomisesta. Ei pysty olemaan hiljaa hetkeäkään jne.

Esimerkiksi porukassa puhutaan ja sitten tämä runeberg alkaa kertomaan juttua. Jutussa vaan on huono piirre jatkua ja jatkua. Satuilija vielä keksii lennossa selvästi lisää, jotta saisi pidettyä kuunntelijoiden huomion mahdollisimman kauan itsessään.

On sitten vitun ärsyttävää kuunnella jotain tuollaista juttua ja kun ei viitsisi esimerkiksi työpaikalla sanoa, että voitko pitää naamasi kiinni. Vielä on nimittäin yksi yhteinen piirre, jos alat kuittailemaan, epäilemään naureskelemaan saat vielä suuremman puheryöpyn ja vielä hullumpia teorioita, eikä sitten millään anna periksi, että lipsahti pikku vale... Se vasta onkin rasittavaa, alkaa väittelemään jostakin ihan mahdottomasta asiasta. Oonkin huomannnut, että väittelemistä parempi keino on vältteleminen

Kun minulle valehdellaan ajattelen, että tuo olio pitää minua jotenkin alempiarvoisena tai tyhmänä, se arvioi, että ei sen niin väliä ole vaikka hänelle puhuisi paskaakin. Se on todella ärsyttävää.

Kai sitä kaikissa persoonissa on niitä kolkkoja puolia, mutta tuo on aika huomiota keräävä (:)) piirre. Kaikkia persoonia kai silti tarvitaan. Ystävällisiä ovat olleet kaikki tuntemani. Eivät varmasti itse mitenkään nauti hommasta. Näyttävät muuten omaavan kuitenkin ihan hyvän motivaation elämäänsä.

Jotenkin minusta tuntuu että tältäkin palstalta löytyy tälläisiä, sen enempää kehenkään henkilöön viittamatta.

Te, jotka olette tunteneet patologisia valehtelojoita, niin ovatko tyypit mielestänne olleet aikalailla poikkeuksetta hyvin miellyttäviä ihmisiä? Sellaisia, joista ei uskoisi mitään pahaa?

Itsellä on kokemusta eräästä, joka on puheidensa mukaan opiskellut ja asunut ympäri maailmaa, tuntee sen ja sen julkkiksen, jne. En usko oikein enää mihinkään mitä hän sanoo, vaikka vilpittömästi haluaisin, koska hän on niin mukavaa seuraa kuitenkin
Onko mitään mahdollisuuksia saada tällaista ihmistä ojennukseen? Entä jos suoraan kysyy, että miksi valehtelet, ja että minulla on todisteita?

Tunnen mainitsemasi kaltaisen ihmisen ja juurikin kannattaa realisoida:

a.) Pääset tyypista eroon

b.) Kaverilla voi herätä jonkinnäköinen sairaudentunto, ehkä sinä tai joku ko. henkilön läheisistä voi auttaa mielenterveyshoidonpiiriin pääsemisessä.

c.) Juokse niin nopsaan ja kauas kuin pääset.

Olisihan se mukava tietää hyviä käyttäytymismalleja. Esim. skitsofreenikon omaisille kerrotaan että jos potilas ottaa puheeksi jonkin järjenvastaisen asian, on keskustelu hyvä ohjata eri raiteille ja olla kommentoimatta hänen harhojaan. En sitten valehtelijoista tiedä.

joey kirjoitti:Tunsin hamassa nuoruudessani tytön, joka oli sieltä pahemmasta päästä. Se, mikä siinä oli raivostuttavaa, oli, ettei ilmeisesti juurikaan kukaan muu huomannut sitä kuin minä (olin tuolloin tytön parhaita kavereita). Tytön tarinat olivat uskomattomia sepustuksia, joista ilmiselvästi 98% oli täyttä valetta. Valheet menivät monelle läpi siksi, että ne olivat periaatteessa selitettävissä "onnellisten tähtien alla syntymisellä" tai sillä, että toisille ihmisille vain sattuu ja tapahtuu.. Tyttöä pidettiin uskomattoman mielenkiintoisena aina ensinäkemältä, mutta uudet (ja vanhat) tuttavat alkoivat kaikkoamaan aina sitä mukaa, mitä paremmin tyttöön tutustuivat, huomasivat valehtelun.

Juuri kuin "ihana" exäni. Mytomaanikko.
Oli mahassa syöpä, koko lukion ajan paksuna, teki aborttia, ei tehnykkää aborttia, teki abortin.. Mumma kuollu jo 3-4 kertaa, aika monta sillä niitä kai on..
Äiti kuollu ku synnyttäny ton exäni.. Ja mitään ei myönnä.

Saa nopeasti uusia kavereita mutta eipä ne kauaa oo kavereita. Ja rikkoo ihmisten välejä. Ja vielä kova pettämään, seurusteli yhtäaikaa kahden jätkän kans parin kuukauden ajan. Ahdistelee vieläkin mua, 5kk menny erosta. "Vahingossa" tulee mulle viestejä joiden pitäis mennä joillekki muille, kuten uusille jätkillensä. En voi puhua kenenkään naisen kans baaris koska jos silmä välttää tämä ex on kertomas kaikkea paskaa, esim että on raskaana mulle jne. Vitun hienoa. No, taivaassa perseet tervataan.

Bambinos kirjoitti:Onko mitään mahdollisuuksia saada tällaista ihmistä ojennukseen? Entä jos suoraan kysyy, että miksi valehtelet, ja että minulla on todisteita?

Oman kokemuksen mukaan ei ole. Mulla oli tällainen kamu, ja lopulta mikään muu ei auttanut kun katkaista välit kokonaan. Ja oli todella mukava ihminen. Valehteli vaan tosiaan hyvin usein. Sitten kun löin todisteet pöytää, ja sanoin, että sä valehtelet, niin ei se yhtään siitä häkeltynyt. Jos todisteet koski ajankohtaa (esim, väitti, että mun bestiksen mies oli häntä lähennellyt sinä ja sinä yönä baarissa) niin väitti muistaneensa ajankohdan vain väärin. Muu juttu oli kyllä totta...Eli muunteli aina sen osan jutusta, jonka valheellisuudesta mulla oli todisteet.
Koko ajan jutut paheni ja paheni. Lopulta vaan piti katkaista kokonaan välit kun en enää kestänyt - valehteli yleensä asioista, jotka olivat äärimmäisen kiusallisia mulle (niinkuin tossa esimerkissa: mun olis hänen mielestään pitänyt kertoa bestikselle millaisen kusipään tää oli nainut). Lähes kaikki valehtelut liittyivät miehiin - kuka häntä milloinkin aina halusi (oman sisarensa mies, mun kaverien aviopuolisot, julkkikset). Välillä ei tiennyt itkeäkö vai nauraa jutuille, kun kyseessä oleva kaverini ei todellakaan ole ulkonäöllisesti siitä hehkeämmästä päästä.
Nyt ei olla nähty puoleentoista vuoteen, ja kyllä se on tosi helpottavaa ollut. Mulla kyllä meni meidän välirikon takia välit useaan muuhun puolituttuun - luultavasti ex-kaverini on on jotakin heille valehdellut. Onneksi en tiedä, että mitä.

StillGoingStrong kirjoitti: Kun minulle valehdellaan ajattelen, että tuo olio pitää minua jotenkin alempiarvoisena tai tyhmänä, se arvioi, että ei sen niin väliä ole vaikka hänelle puhuisi paskaakin.

Sama juttu. Mua loukkasi aina noiden tarinoiden lisäksi se, että luuleeko se tosiaan, että mä uskon tuollaista sontaa? Ja aina jos lähdin jotakin epäilemään niin hän kohotti panoksia ja sanoi, että oli vielä äsken salaillut jonkun yksityiskohdan, kun ajatteli ettei viitsisi sitä kertoa.

Muoks. Lisää tekstiä

Bambinos kirjoitti:Te, jotka olette tunteneet patologisia valehtelojoita, niin ovatko tyypit mielestänne olleet aikalailla poikkeuksetta hyvin miellyttäviä ihmisiä? Sellaisia, joista ei uskoisi mitään pahaa?

Minun kokemukseni mukaan nämä tapaukset ovat usein sellaisia, että hyvät ihmistuntijat vaistoavat heissä jotakin mätää. Suuremmalle osalle nämä uskomattomat tarinat kiehtovine juonenkäänteineen menevät täydestä ja saavat kuuntelijat ihailemaan kertojaa, mutta ne, jotka arvioivat ihmistä muutoin - olemuksen jne. perusteella, eivät mene lankaan ja huomaavat heti tyypissä olevan jotain selittämätöntä vikaa.

Ja Katjushkalle: kuulostaapa tutulta...