MURHA.INFO

Haustausmailla vieraillessani usein katselen hautoja varsinkin nuorena tai lapsena kuolleiden. Haustausmaa on mielenkiintoinen paikka pimeällä mutta miun on siellä hankala ilman apua liikkua ja mein porukoista muut ei uskallla siellä pimeässä kulkea.


Vähän OT mutta joskus lapsena löysin läheisestä metsästä lemmikkien haustausmaan, ei mikää yleinen vaan ihan vaan yhden ihmisen/perheen omien lemmikkien hautausmaa. Hautakivien sijasta siellä oli puiset laatat jossa luki lemmikkien nimet, syntymä ja kuolin ajat sekä mikä eläin oli kyseessä. Taisi sinne olla parisen kymmentä otusta haudattuna.

^Te pelotatte mua oikeesti...

Ihme etten ole tähän ketjuun vielä osunut..
Tätä on tullut harrasteltua ihan pikkutytöstä saakka. Se taisikin itseasiassa olla ainoa yhteinen juttu silloin äidin kanssa, enemmän kun olin isin tyttö. Kierrettiin paikallisia hautuumaita ja äiti kertoili tarinoita eri hautojen takaa - monet jutut sai kertoa yhä uudelleen ja uudelleen, niin mielenkiintoisilta ne pienestä tytöstä tuntuivat. Mieleen on jäänyt ainakin eräs mopolla kolarin ajanut teinityttö, jonka pappa "nukkui" viereisessä haudassa. Kuolemien välillä oli muutama päivä, pappa kuoli suruun.. Koskettava oli myös erään pariskunnan kertomus. Vaimo oli kuollut muistaakseni 80-luvun alussa. Leskimies polki joka aamu 15-vuoden ajan äitiäni työmatkalla vastaan - vei tuoreita kukkia armaansa haudalle. Aina siis siihen asti, kun pääsi itse viereen lepäämään.
Hautoja kiertelen nykyäänkin mielelläni, kun siihen tarjoutuu tilaisuuksia. Mm. vainajien muistopäivänä, äitienpäivänä ja jouluna illalla hautuumaalla kävellessä tuntuu ettei mikään näky maailmassa vedä vertoja sille kynttilämerelle. Harvemmin vaan tulee reissuilla pysähdyttyä vieraita hautausmaita - mies kun ei ole samasta puusta veistetty ja lähinnä pyörittelee silmiään "makaaberille harrastukselleni".
Nimien ja kuolinvuosien lisäksi tutkin hautakivien mallia ja mietin mitä niiden valinnalla ollaan haluttu kertoa. Lasten haudoissa on usein lintu- tai enkelikoristeita. Suosikkejani ovat yleensä kivet, joissa on lyhdynpaikka sisään koverrettuna.

Kuolinilmoitukset luen myös sunnuntain lehdestä, kuten joku aiemmin ilmoitti tekevänsä. Nuorena nukkuneita yritän yhdistellä viimeaikaisiin onnettomuuksiin jne. Muistokirjoituksesta yritän tulkita rivien välistä vainajan tarinaa: onko kenties menehtynyt sairauden uuvuttamana, onnettomuudessa vai oman käden kautta. Joskus harvoin kuolinsyy lukee suoraan kuolinpäivän perässä.

Saattaa kuulostaa omituiselta harrastukselta, mutta ehkäpä näin yritän tulla sinuiksi kuoleman kanssa.

Muuten, tässäkin maassa on lukuisia hautausmaita joille ei ole yksinkertaisesti mitään asiaa koska ovat pieniä sukuhautausmaita ja sijaitsevat yksityistonteilla.

Muutamalla olen käynyt. Mielenkiintoisia paikkoja.

^

Tiedän yhden moisen hautausmaan tuolla läntisessä-Suomessa. Se on vanha kartanon hautausmaa ja sinne on haudattu isäntien ohella piiat ja rengit, sekä muut kartanossa aiemmin työskennelleet.

Hieman omituisena pidän tapaa että kaikkien sukuun kastettujen nimet kaiverretaan isoon hautapaateen jo ristiäisten jälkeen.

Jostain syystä lukuunottamatta yhtä parin vuoden asumisjaksoa, muuten on poikkeuksetta asumukseni jostain ikkunasta näkynyt hautausmaa.

Kuten nytkin.
Mielenkiintoisia paikkoja, omalla karulla tavallaan.
Kameran kanssa tulee aika paljon kierreltyä muutenkin hautausmaita läpi, ja isot sukuhaudat ovat toki "rakkaimpia". Ne on vaan niin komeita!

Itse tuli aikoinaan asuttua hautausmaan vieressä, asuin noin 15 vuotta ja kaikki leikitkin tuli siinä läheisyydessä pelattua ja leikittyä. Itse en pidä hautausmaita erikoisina paikkoina, lieneekö johtuen juurikin tosta lähellä asumisesta.

Joskus olin töissäkin kesällä yhdellä hautausmaalla. Siinä tuli kyllä nurmikkoa ajellessa kaikki kivet erittäin tutuksi. On niitä monia kohtaloita ja toiset lähteneet jo nuorena.

OT: Ei muuten tuo hautausmaalla työskentelykään aina herkkua ole, esimerkiksi jos tasoiteltiin hautakumpua saattoi sieltä löytyä milloin mitäkin.. Yleensä vanhojen arkkujen osia, ristejä jne.. Kerran katsoin että onpa hevosenkenkä oudossa paikassa, otin sen käteeni, käänsin ja huomasin toisella puolella hampaat.. Eli siis leukaluuhan se siinä.. No hautasin sen vaan uudestaan niinkuin meille oli ohjeistettu.

Noista yksityismailla sijaitsevista hautausmaista tuli mieleeni joskus 15-vuotta sitten kuulemani tapaus. Sukulaiseni asuivat vähän aikaa Nurmijärven Kiljavalla, miltei Sääksjärven rannalla. Metsikköön on kuulemma haudattu, jollain poikkeusluvalla, kauan sitten nuori nainen, joka ilmeisesti kuoli synnyttäessään. Hän asui jossain lähitaloista ja tapasi usein liikkua metsässä, joten siksi erikoinen hautapaikkakin. Sukulaiseni kertoi etsiskelleensä tätä hautaa, muttei ollut löytänyt. Kuulostaako kenestäkään tutulta tarinalta? Onko hauta oikeasti olemassa? Harmi, kun olin tästä kuullessani niin nuori, etten silloin sen enempää kiinnostunut tapauksesta. Nyt menisin vaikka etsimäänkin, kun tietäisi vaan tarkalleen mistä etsiä.

Minä rakastan hautausmaita!!
Viime kesänä järkytyin ollessani hautasmaa kierroksella.. rukoilevaisten kesäjuhlilla oli porukka leiriytynyt hautausmaalle (Ja niitä oli paljon)
siellä ne makoili hautojen päällä. Kuvottavaa!! Raivostuttavaa!!
Ajattelin siinä että onneksi minun äitini hauta ei ole siellä.

Mulle henk.koht hautausmaat on täysin turhia mutta saa sieltä hyviä onkimatoja.

seireeni kirjoitti:Noista yksityismailla sijaitsevista hautausmaista tuli mieleeni joskus 15-vuotta sitten kuulemani tapaus. Sukulaiseni asuivat vähän aikaa Nurmijärven Kiljavalla, miltei Sääksjärven rannalla. Metsikköön on kuulemma haudattu, jollain poikkeusluvalla, kauan sitten nuori nainen, joka ilmeisesti kuoli synnyttäessään. Hän asui jossain lähitaloista ja tapasi usein liikkua metsässä, joten siksi erikoinen hautapaikkakin. Sukulaiseni kertoi etsiskelleensä tätä hautaa, muttei ollut löytänyt. Kuulostaako kenestäkään tutulta tarinalta? Onko hauta oikeasti olemassa? Harmi, kun olin tästä kuullessani niin nuori, etten silloin sen enempää kiinnostunut tapauksesta. Nyt menisin vaikka etsimäänkin, kun tietäisi vaan tarkalleen mistä etsiä.

Kyseessä lienee Eva Aspialan hauta. Liittyy myös Kytäjän kartanon "synkkään" historiaan...

^ Mielenkiintoista. Onkohan esim. kartanoiden sukuhautoja kuinka paljon vielä jäljellä?

Täytyy muuten ihmetellä niitä, jotka repivät haudasta koristeita irti ja pöllivät ne! Samoin kukkien ja kynttilöiden varastelu on jotain aivan käsittämätöntä.

Blues kirjoitti:^

Tiedän yhden moisen hautausmaan tuolla läntisessä-Suomessa. Se on vanha kartanon hautausmaa ja sinne on haudattu isäntien ohella piiat ja rengit, sekä muut kartanossa aiemmin työskennelleet.

Hieman omituisena pidän tapaa että kaikkien sukuun kastettujen nimet kaiverretaan isoon hautapaateen jo ristiäisten jälkeen.

Kuoppamäen suvulla on ainakin yksityinen hautausmaa. en ole varma, käytetäänkö sitä vielä sillä olin sangen nuori siellä käväistessäni. Siis Jukka Kuoppamäen ja ainakin rumpali sami kuoppamäen suvusta puhun nyt.

Tiina kirjoitti:^Te pelotatte mua oikeesti...

Älä turhaan pelästy. Ihminen ei voi tuntea nykyisyyttä jollei tiedä millainen historia sen takaa löytyy.

Hautausmaat on yksi parhaista paikoista ymmärtää paikkakunnan historiaa, kunhan oppii hautausmaata "lukemaan".

Ja hautausmaathan ovat siunattua maata, joten mitä pelkäämistä niissä olisi? Varhaisteininä kun oli kotiintuloaika klo 24 niin nopein reitti kaverilta jonka vanhempien isossa talossa aikaa vietettiin usein, meni juuri hautausmaan läpi. Eli yleensä aina oikaisin hautausmaan läpi joko jalan, fillarilla tai myöhemmin mopolla. Viimeinen hiukka hävettää. Ei se nyt ole kamalan kunnioittavaa surauttaa hondan mankilla 5-7 minuuttia ennen puoltayötä hautausmaan läpi. Noh... tarkoitukseni ei ollut paha.

mipa74 kirjoitti: Kyseessä lienee Eva Aspialan hauta. Liittyy myös Kytäjän kartanon "synkkään" historiaan...

Kiitokset! En tiennytkään kyseessä olevan näin suuren hautapaikan. Tuon kyllä löytää, jos vain tietää mistä etsii. Pitänee kevään tullen mennä katselemaan. Tuohan näkyy olevan mainittuna Hyvinkään Seurakunnan nettisivuillakin hautausmaiden listalla, yksityisenä hautausmaana. Enpäs hoksannut katsoa.

EDIT: miten liittyy Kytäjän Kartanon synkkään historiaan? Omat tietoni ovat varsin huterat, mutta synnytykseen kuolemasta kyllä puhuttiin. Niin no, onhan sekin synkkää. Vai tapahtuiko jotain vielä synkempää?