MURHA.INFO

Olet pieni liekki jatkuvasti vältellyt vastaamasta muiden sinulle esittämiin kysymyksiin liittyen koviin väitteisiisi.

Voisitko kuitenkin tällä kertaa tehdä poikkeuksen ja vastata meille kaikille kun tämä meitä kiinnostaa:

Aarnio oli todistettavasti käyttänyt yli tulojensa yli puoli miljoonaa euroa rahaa viime vuosina ennen kiinni jääntiä.

Aarnio selitti itse että rahat tulivat törkeillä paritusrikoksilla. Todisteet taas viittasivat vakavaan ja törkeään huumekauppaan, jota mieltä käräjäkin oli.

Tulivatko ne rahat mistä (rikoksista) pieni liekki? Olet täällä kokoajan puhunut että Aarnio olisi puhdas poliisi ollut joka ei olisi rikoksia tehnyt, väittäen häntä myös ammattitaitoiseksi ja asiansa osaavaksi poliisiksi. Väitätkö siis että Aarnio itse valehteli saaneensa rahat törkeillä paritusrikoksilla, kun eihän se nyt käy puhtaan ja rehellisen poliisin imagoon, että olisi törkeitä rikoksia tehnyt?

Oletko tietoinen että se on kiistatonta, että Aarnio käytti rahaa ainakin yli puolimiljoonaa euroa yli tulojensa? Aarnio jopa itse myönsi asian ;ei ihan samaa summaa mutta melkein; vai epäiletkö että hän valehteli mistä rahat olivat peräisin kun eihän tuommoinen toiminta sovi yhteen sen rehellisen poliisin kanssa joka ei rikoksia ole tehnyt mistä olet meille kokoajan puhunut?

Poistettu ylipitkä lainaus
-NILS-

Kun kansalainen tekee jotain tyhmää (ja omaa "väärät" mielipiteet) jyrähtää käyntiin valtakunnallinen väkivaltakoneisto ja tuomiota pukkaa. Kun viranomainen tekee vastaavaa selityksenä on että kaikki tekee virheitä ja että pojat on poikia.

Jos tuohon ympäripyöreään marmatukseen jotain vastinetta pitää keksiä, niin todetaan vaikka että virkasalaisuuden rikkomisia tutkitaan koko ajan ja niistä tulee lakien mukaisia tuomioita ihan koko ajan, vähintään useita kymmeniä vuodessa. Joukkoon liittyi hiljattain myös eräs entinen huumepoliisin päällikkö.
Onhan nyt kuitenkin selvää, että virkamies voi saada maksimissaan kaksi vuotta tästä rikoksesta. Tässä tapauksessa kyse on vahingosta ja seurauksia ei ole kenellekään, niin sakkokin vaikuttaa kohtuuttomalta. Mikä sinusta olisi kohtuullinen rangaistus tässä tapauksessa, ja miksi?

Taas tyypillistä aarnioleirin perseilyä tehtailla turhanpäiväisiä tutkintapyyntöjä. Runeberg on toitottanut eukkonsa terveydentilasta seuraavaa Iltalehdessä 27.05.2017 eli VUOTTA ENNEN HAAVISTOA.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201705 ... 3_u0.shtml

Samaan aikaan, kun virkamaailma Mikael Runebergin ympärillä alkoi kirjaimellisesti murentua, hän joutui kokoamaan itseään myös avioeroprosessista. Se oli alkanut vuonna 2013. Kuvioissa oli jo mukana nykyinen avopuoliso, hänkin poliisi, joka yritti rakentaa Runebergin kanssa uutta kotia.

Syyskuussa, kun tutkinta Runebergin ympärillä kävi kuumimmillaan, puoliso löysi kyhmyn toisesta rinnastaan. Se osoittautui aluillaan olevaksi aggressiiviseksi syöväksi, joka lääkärien mukaan johtaisi kuolemaan....

Olen käynyt läpi avioeron, olen sairastunut psyykeltäni, avopuolisollani on todettu syöpä, olen yrittänyt saada uuden elämän ja uuden uran käyntiin, olen saanut kahdesti potkut, entiset kollegani ovat käsitelleet minua kuin hengenvaarallista rikollista. Henkilöni on mustamaalattu julkisuudessa, perheeni on vedetty tähän mukaan.

Tuskinpa johtaa tämäkään tutkintapyyntö mihinkään, mutta sitähän aarnioleirin luottotoimittajat tuskin muistavat aikanaan uutisoida.

muk kirjoitti:Jos tuohon ympäripyöreään marmatukseen jotain vastinetta pitää keksiä, niin todetaan vaikka että virkasalaisuuden rikkomisia tutkitaan koko ajan ja niistä tulee lakien mukaisia tuomioita ihan koko ajan, vähintään useita kymmeniä vuodessa. Joukkoon liittyi hiljattain myös eräs entinen huumepoliisin päällikkö.
Onhan nyt kuitenkin selvää, että virkamies voi saada maksimissaan kaksi vuotta tästä rikoksesta. Tässä tapauksessa kyse on vahingosta ja seurauksia ei ole kenellekään, niin sakkokin vaikuttaa kohtuuttomalta. Mikä sinusta olisi kohtuullinen rangaistus tässä tapauksessa, ja miksi?

Kohtuullista olisi menettää virkansa. Kyseessä on hyvin korkealla hierarkiassa oleva syyttäjäviranomainen, joka vaan ei voi jaella vahingossa sivullisten salaisia tietoja, vaikka ne viranomaisena tietäisikin. Raskauttavana asianhaarana, ettei tässä kerrottu juttua vaan naapurin tutulle Reiskalle, vaan julkisen laajaa huomiota herättävän oikeudenkäynnin aikana paljastettiin. Tosin voisin pitää juuri juuri kohtuullisena, jos tuomio olisi ankara varoitus saatesanoilla että seuraavasta tulee monoa.

Se on häntä kun voi olla nollatoleranssi vihapuheelle ja suuri toleranssi virkamiesten perseilypuheille samaan aikaan.

Nimby kirjoitti:Taas tyypillistä aarnioleirin perseilyä tehtailla turhanpäiväisiä tutkintapyyntöjä. Runeberg on toitottanut eukkonsa terveydentilasta seuraavaa Iltalehdessä 27.05.2017 eli VUOTTA ENNEN HAAVISTOA.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201705 ... 3_u0.shtml

Samaan aikaan, kun virkamaailma Mikael Runebergin ympärillä alkoi kirjaimellisesti murentua, hän joutui kokoamaan itseään myös avioeroprosessista. Se oli alkanut vuonna 2013. Kuvioissa oli jo mukana nykyinen avopuoliso, hänkin poliisi, joka yritti rakentaa Runebergin kanssa uutta kotia.

Syyskuussa, kun tutkinta Runebergin ympärillä kävi kuumimmillaan, puoliso löysi kyhmyn toisesta rinnastaan. Se osoittautui aluillaan olevaksi aggressiiviseksi syöväksi, joka lääkärien mukaan johtaisi kuolemaan....

Olen käynyt läpi avioeron, olen sairastunut psyykeltäni, avopuolisollani on todettu syöpä, olen yrittänyt saada uuden elämän ja uuden uran käyntiin, olen saanut kahdesti potkut, entiset kollegani ovat käsitelleet minua kuin hengenvaarallista rikollista. Henkilöni on mustamaalattu julkisuudessa, perheeni on vedetty tähän mukaan.

Tuskinpa johtaa tämäkään tutkintapyyntö mihinkään, mutta sitähän aarnioleirin luottotoimittajat tuskin muistavat aikanaan uutisoida.

Vaikuttaakin se muka asiaan, jos se on jo julkista tietoa? Siis tuleeko viranomaiselle silloin laillisiksi paljastaa sivullisen yksityisyydensuojan piiriin kuuluvia asioita? Miksi ihmeessä tulisi?

TuskaistaTietoa kirjoitti:Vaikuttaakin se muka asiaan, jos se on jo julkista tietoa? Siis tuleeko viranomaiselle silloin laillisiksi paljastaa sivullisen yksityisyydensuojan piiriin kuuluvia asioita? Miksi ihmeessä tulisi?

Miten voi paljastaa jotain, joka on jo julkista tietoa?

L. Ron Bumqvist kirjoitti: Miten voi paljastaa jotain, joka on jo julkista tietoa?

Siten, että kun yksityishenkilö kertoo asiasta medialle, se ei ole virallista tietoa. Mutta siinä vaiheessa kun virkamies menee kertomaan oikeudenkäynnissä saman tiedon asia on täysin eri.

teppo kirjoitti:

Nicht schuldig kirjoitti: Jos hankkisi rikolliselle puhelimen, ainakin rikollinen tietäisi, että hänelle on hankittu puhelin.

Luitpa erikoisesti. Ei rikolliselle hankittu puhelinta vaan pantiin rikollinen hankkimaan poliisille puhelin. Yllättävä toimintatapa, jos kyse olisi ollut normaalista poliisitoiminnasta. Mutta normaalia ei tainnut olla puhelimen viestittelykään.

Mikähän puhelin tämä on? Liittyykö Sievälään? Muuten tässä Fagerholmin kertomuksessa on jotain outoa näiden päivämäärien suhteen. Hän on tässä tynnyrijuttu II kertonut, että Pasi Nikko olisi käynyt varoittamassa häntä ilmeisesti 30.12.2011, ettei tynnyriä saisi ottaa vastaan. Päivämäärän on pakko on myöhäisempi, jos se ylipäätään on edes totta.

Toisaalta outoa on myös se, että käräjäoikeus ei ole laisinkaan oivaltanut, että se perustaa jatkopohdintansa yhden miehen eli Fagerholmin aikakäsityksille. Outoa on myös se, että jos Fagerholm on olettanut tynnyrin tulevan 27.12., olisi hänen täytynyt saada toimeksianto reippaasti ennen joulua eikä joulun jälkeen. Tuntuu siltä, ettei Fagerholmilla ole ollut selvää käsitystä, että tarvitaan rahtikirjoja ja muuta, jotta maasta voi viedä tai tuoda jotain, jos ei sitten salakuljeta vaikka oman auton takakontissa. Tässä käytettiin kuljetusliikettä apuna Hollannissa ja vain vastaanottajan liittymä tai osoite voi paljastaa minne lasti on menossa.

Siten, että kun yksityishenkilö kertoo asiasta medialle, se ei ole virallista tietoa. Mutta siinä vaiheessa kun virkamies menee kertomaan oikeudenkäynnissä saman tiedon asia on täysin eri.

^Juuri näin on nännit.
Miksi te ette nyt ole ymmärtävinänne mistä on kyse? Virkamies ei saa kertoa joitain tietoonsa tulleita asioita. Ei merkitystä, vaikka ne olisi joku toinen julkistanut jossain muualla. Tämä on erittäin hyvä, ymmärrettävä ja yksinkertainen periaate.
Esimerkejä viime ajoilta löytyy esim. venäläisten huostaanottotapauksista. Toinen osapuoli avautuu iltalehdessä kaikesta, toisella on salassapitovelvollisuus - koko tapausta ei voi kommentoida mitenkään. Näin se menee ja se on oikein.

Edelleen jankutusta. Tässä tapauksessa syyttäjän erehdyksestä ei voi seurata juuri mitään oikeaa haittaa, joten rangaistus tulee olemaan linjassa - olematon tai erittäin lievä.

Se ei kai kuitenkaan vaikuta Aarnion syyllisyyteen mitenkään? Vaikka syyttäjä tekisi murhan, niin ei kai se ole Aarnion kannalta mikään lieventävä asianhaara?

Ajatus on, että kun syytetty syyttää syyttäjää, että kuulusteltaessa tätä hänen puolisonsa sairaudella kiristettiin, syyttäjä ei saa puolustautuessaan sanoa, että syöpä otettiin huomioon. Ei, vaikka sairaus on tullut jo tietoon sitä kautta, että syytetty on itse asian kertonut myös samaiselle iltapäivälehdelle, joka on tiedon näyttävästi julkistanut.

muk kirjoitti: Edelleen jankutusta. Tässä tapauksessa syyttäjän erehdyksestä ei voi seurata juuri mitään oikeaa haittaa, joten rangaistus tulee olemaan linjassa - olematon tai erittäin lievä.

Tämäkin on selvä kaikille paitsi iltapäivälehden toimittajalle. Ei ole mitään järkeä väittää, että "Seurauksena kyseisestä teosta on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta." Tuo olisi tahallisen tekomuodon teoreettinen maksimirangaistus. Kun mitään tuomiota ei vielä ole eikä edes kukaan ole tehnyt rikosilmoitusta, on älyvapaata ilmoittaa jo tuomion pituuskin. Etenkin kun tuo maksimi koskisi tahallista tekomuotoa, joka nyt tuskin on kyseessä. Vahingosta eli tuottamuksellisesta asteikko olisi ihan eri ja silloinkin tuomio voisi tulla vain, jos teko haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut tekoon liittyvät seikat huomioon ottaen ei ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Jos vastuullisena itseään pitävä tiedostusväline olisi arvioinut haitan ja vahingon muuksi kuin vähäiseksi, olisi se tuskin itse julkaissut syytetyn puolison sairautta koskevaa tietoa. Vieläpä useampaan kertaan.

Kummallista tässä uutisessa oli myös, että toimittaja kertoo, että "Iltalehden" tietojen mukaan tutkintapyyntö on tekeillä, mutta toimittaja ei kuitenkaan ole saanut selville tai uutiseen asti, onko mainitulla "Iltalehdellä" tietoa, kukahan tällaista rikosilmoitusta on kyhäämässä. Ennen opetettiin, että uutinen vastaa kysymyksiin, kuka, mitä, missä, milloin, miksi ja miten. Mutta se oli ennen se.

Nicht schuldig kirjoitti: Mikähän puhelin tämä on? Liittyykö Sievälään?

Onko kuvaukseen sopivia enemmänkin? Tästä tosiaan on kyse:

Käräjäoikeuden arvion mukaan se, että kaksi syytteessä tarkoitetuista puhelimista on tullut Sievälältä, viittaa vahvasti siihen, että televalvontatiedoissa on kysymys muista puhelimista kuin RHU:n yhteydenpitopuhelimista.

Professori Pekka Santtilasta mielenkiintoisen artikkeli Turun Sanomissa.

http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/39 ... uulustelut

Tunnistusvirheet, varmennusvirheet, ennakkoasenteiden vaikutus johtopäätöksiin. Professori Pekka Santtilalla on terveisiä suomalaiselle oikeusjärjestelmälle, jossa hän näkee monenlaista kehitettävää.

– Oikeuspsykologista ammattitaitoa pitäisi ehdottomasti saada lisää sekä esitutkintavaiheeseen että oikeuslaitokseen yleisestikin, hän sanoo.

Santtila arvioi, että lähihistoriassakin on esimerkkejä tapauksista, joissa ennakko-oletukset ovat liian vahvasti ohjanneet tutkintaa ja oikeuskäsittelyä.

– Esitutkintaa tekeville pitäisi antaa koulutusta siitä, kuinka huomioida myös ne tiedot, jotka sulkevat pois ennakko-odotuksemme. Jos poliisille tulee mielikuva siitä, että tekijä on löytymässä, aletaan herkästi etsiä tätä oletusta tulevaa aineistoa, Santtila sanoo.

Santtila antaisi myös puolustukselle oikeuden käyttää hyväkseen tutkintaa.

– Puolustus voisi saada käyttöönsä oman puolustuspoliisin, hän ehdottaa.

Pekka Santtila on yksi Suomen arvostetuimmista oikeuspsykologian asiantuntijoista. Hän lisäisi alan osaamista kouluttamalla useita eri ammattiryhmiä.

– Oikeustieteellisissä tiedekunnissa ei Suomessa ole psykologeja, jotka opettaisivat tuleville juristeille esimerkiksi sitä, kuinka muisti toimii. Tällaista opetusta annetaan jo joissakin maissa, hän kertoo.

Parannusta on jo toki tapahtunutkin, sillä viime syksynä Åbo Akademissa alkoi Suomen ensimmäinen oikeuspsykologian erikoistumiskoulutus. Tässä koulutuksessa on mukana juristeja, psykologeja, lääkäreitä ja sosiaalityöntekijöitä.

Oikeuspsykologisen osaamisen moniammatillinen lisääminen on Santtilan mielestä paitsi yksilön oikeusturvan myös oikeuslaitoksen laadun tae.

– Oikeusvarmuuden kohottamisestahan tässä on kysymys. Kun panostetaan poliisien ja tuomareiden koulutukseen, saadaan enemmän päätöksiä, joissa näyttö arvioidaan oikein. Kompetenssin kohottaminen tarkoittaa myös sitä, että esitutkintamateriaaliin osataan suhtautua kriittisesti, jolloin tehtyihin virheisiin voidaan puuttua.

Kyse on hänen mukaansa kahdentasoisesta kehittämisestä.

– Lisäkoulutuksella saadaan nykyiseen järjestelmään ammattitaitoisempaa ja luotettavampaa toimintaa, mutta sen lisäksi järjestelmän itsensä tulee olla itsekriittinen. Monia asioita voidaan parantaa rakenteita muuttamalla. Meillä ei ole ollut Suomessa tapana lähteä jälkikäteen selvittämään, mikä esitutkinnassa on mennyt pieleen.

Santtila toivoisikin, että Suomessa otettaisiin jatkossa käyttöön Ruotsin-mallin mukainen toimikuntakäsittely.

– Ongelmallisten ja huomiota herättäneiden esitutkintojen jälkeen voisi olla tarpeen pistää käyntiin prosessi, joka arvioisi toiminnan mahdollisia systeemivirheitä.

Hän nostaa esimerkiksi ruotsalaisen sarjamurhaajana tuomitun tapauksen, jossa kävi ilmi, ettei tuomittu todennäköisesti syyllistynyt yhteenkään kahdeksasta murhasta.

– Siellä toimikunta tutki, kuinka näin täydellisen väärä johtopäätös on syntynyt, ja miten vastaavalta voidaan välttyä jatkossa.

Santtila ehdottaa myös, että Suomessa siirryttäisiin nauhoittamaan kaikki kuulustelut.

– Esimerkiksi Englannissa ne nauhoitetaan. Muutoksen etuna olisi se, että kuulustelujen laatua pystytään arvioimaan myöhemmin. Faktahan on, että ajan kuluessa muistikuvat heikkenevät ja muistiin vaikuttavat kaikki tapauksen jälkeenkin tapahtuneet asiat.

teppo kirjoitti:

Nicht schuldig kirjoitti: Jos hankkisi rikolliselle puhelimen, ainakin rikollinen tietäisi, että hänelle on hankittu puhelin.

Luitpa erikoisesti. Ei rikolliselle hankittu puhelinta vaan pantiin rikollinen hankkimaan poliisille puhelin. Yllättävä toimintatapa, jos kyse olisi ollut normaalista poliisitoiminnasta. Mutta normaalia ei tainnut olla puhelimen viestittelykään.

Teppo sinä vastarannankiiski, kerro toki minkälaista on "normaalin vasikan kanssa" tekstittely? Vai sanooko joku ohjekirja että tekstittelyä pitäisi välttää peitetoiminnassa/vinkkimiestoiminnassa?
Vai oliko nyt tämä sievelän ostama puhelin nyt erikoinen koska hän oli sen ostanut?