MURHA.INFO

Tilastollinen tosiasia on, että suurimmassa osassa (lieneekö peräti 90% tai jotain vastaavaa) lapsensurmaaja on lapsen lähiomainen, yleensä vanhempi. McCannien syyllistäminen on siis tavallaan (ilman muuta informaatiota) myös loogisin johtopäätös. Paljon omituisempaa on mielestäni se, että jotkut kieltävät sen mahdollisuuden kokonaan siksi että on liian kamala ajatus, että vanhemmat tappaisivat lapsensa...

Mielestäni parissa kuuluisassa lapsenmurhatapauksessa USAssa on ollut samanlainen kuvio elikkä uusi miesystävä joka ei siedä lapsia (tai ainakin äiti kuvitteli lasten olevan suhteen tiellä), ainakin Diane Downsin ja Susan Smithin tapauksessa oli näin. Tietysti he olivat molemmat häiriintyneitä joka tapauksessa. Valitettavasti lasten synnyttäminen ei paranna persoonallisuushäiriötä eikä suojele psykoosilta, saattaapa olla jopa päinvastoin eli stressi pahentaa oireita.

debbie kirjoitti:Täältähän tämä löytyi, johon yritin vastata, kun aihe oli saanut uuden aloituksen.

Saanko linkkiä, kiitos.

Muistan minäkin tuon ikävän tapauksen. Kun äiti tappoi kivellä lapsensa. Epäiltiin aluksi tämän äidi uutta miesystävää, joka taisi aluksi olla pidätettynäkin. Mitähän tuolle äidille nykyisin kuuluu.

http://s220.photobucket.com/albums/dd26 ... y68/Rauma/
Tämä linkki sivulta 2. Löytyy perustietoa tapauksesta.

^ Pitäisikö linkissä olla jotain muuta, kuin kuvien esikatselu?

^Minulle ainakin äsken vielä aukesi skannatut lehden sivut, joiden tekstin voi lukea.

Kamalaa, itkin lukiessani koko tarinan
Kiitos mielenkiintoisesta jutusta. Oikein sydäntä raastoi. Surettaa aina tämmöiset tarinat mutta en pystynyt lopettamaan keskenkään kun oli niin selkeästi kirjoitettukin!

sorsake kirjoitti

Mielestäni parissa kuuluisassa lapsenmurhatapauksessa USAssa on ollut samanlainen kuvio elikkä uusi miesystävä joka ei siedä lapsia (tai ainakin äiti kuvitteli lasten olevan suhteen tiellä), ainakin Diane Downsin ja Susan Smithin tapauksessa oli näin. Tietysti he olivat molemmat häiriintyneitä joka tapauksessa. Valitettavasti lasten synnyttäminen ei paranna persoonallisuushäiriötä eikä suojele psykoosilta, saattaapa olla jopa päinvastoin eli stressi pahentaa oireita.

Vaikea ymmärtää, miten uusi ihmissuhde voi mennä omien lasten edelle. Miehiähän on maailma täynnä, joten tämän ei pitäisi olla ongelma; jos yksi ei voi sietää lapsia, niin toinen taas voi nähdä lapset rikkautena.

Todella on näin, että lapset eivät paranna vakavia mielenterveysongelmia, sillä ne lisäävät stressiä ja siten vaikuttavat yleiseen jaksamiseen (vrt. tuore tapaus Yhdysvalloista, jossa skitsofreniasta kärsinyt nainen surmasi 3,5 viikkoisen lapsensa).

Kukaan ihastunut/hullaantunut/rakastunut ei ajattele, että onhan maailma pullollaan muitakin ehdokkaita. Se yksi on se ainut. Mikäli tilanteessa (esim. toisen tai molempien osapuolten persoonallisuudessa tai terveydetilassa) on jotakin vääristynyttä, voivat seuraukset olla surulliset. Onneksi harvemmin näin traagiset, vaikka ei ko. tapaus ainoa laatuaan ole. On luonnonvastaista, että vanhempi suuntaa tällaista väkivaltaa omaa lastaan kohtaan, ja siksi sitä on niin mahdoton käsittää.

Pikku Katjan tapaus on toinen niistä, jotka järkyttivät pientä Kylliä ja pyörivät mielessä pitkään.

Piti palauttaa tämäkin tapaus mieleen vuosien jälkeen.

Tuona kesänä elin varmasti lapsuuteni jännittävimmät ja samalla pelottavimmat päivät, kun "huppumies" oli vapaana. Isä oli normaalistikin paljon pois kotoa töiden vuoksi, mutta tuona kesänä myös yleensä kotona ollut äiti oli poikkeuksellisesti saanut töitä ja niin olimme isosiskoni kanssa kahdestaan päivät pitkät. Ensin koulun jälkeen ja sitten kesälomalla, jolloin huppumies olikin jo kiinni mutta muutaman lomapäivänkin ehdin pelätä ja jännittää. Itse olin tuohon aikaan 9-vuotias ja siskoni 17-vuotias, mutta väitän että hän pelkäsi noina päivinä vielä paljon minua enemmän. Varsinkin kun tuli vielä ilmi että mystinen "huppumies" oli jossain Turun seudulla hyökännyt pusikosta nuoren naisen kimppuun... (kuten tuosta Danny-boyn ansiokkaasti linkittämästä Apun jutusta voi lukea).

Kävimme siskon kanssa jossain vaiheessa noilla kallioilla katsomassakin tekopaikkaa. Luultavasti tämä tapahtui jo silloin kun huppumies oli jo saatu nalkkiin. En tiedä, vieläköhän sinne kallioille osaisin, suurin piirtein kyllä paikan osaan hahmottaa mutta kun en nykyään enää Raumalla asu niin en tiedä joko siellä on maisema täysin muuttunut vai onko pysynyt ennallaan.

Kavereitakin tapasin tietenkin. Niinä viimeisinä kevään koulupäivinä sekä loman alkupäivinä ei juuri muusta puhuttukaan kuin "huppumiehestä" ja arveltiin että kukahan siellä hupun takana on luurannut. Meidän pikkupoikien korviin ei tullut missään vaiheessa huhuja että tekijä olisikin ollut lapsen äiti ja koko juttu vain keksittyä, me oikeasti luulimme jonkun kummallisen hiipparin olevan vapaana.

Sitten kun se totuus paljastui, niin ei sitä pikku poika osannut oikein olla järkyttynytkään. Pikemminkin se tunne oli pettymystä siitä että mitään mystistä huppumiestä ei ollutkaan.

Muistan noilta ajoilta tuon Piikkiön tapauksen ja sen saaman julkisuuden lehdissä. Olisiko ollut joku Nykyposti tai Hymy, jossa nuori nainen osoitti pusikkoa, näytti käsivarsissaan olevia raapimis- tai viiltelyjälkiä ja kertoi että "tuolta se tuli ja yritti repiä mukaansa". Lopulta paljastui siis sekin että tämä nuori nainen oli harhoissaan viillellyt itseään ja keksinyt koko tarinan.

Tuossa Danny-boyn linkittämässä jutussa mainitaan myös joku Lapin-Euran tiellä kävellyt huppumies. Tämä nähtiin siis samana päivänä kun henkirikoskin tehtiin, mutta muistan semmoisenkin tapauksen kun tapausta seuranneina päivinä Laitilan poliisi nappasi tien vartta Turkuun päin kävelleen ja mustaan huppariin pukeutuneen miehen kiinni. Voi olla että 32 vuotta tässä välissä ovat kullanneet muistot, mutta semmoinen muistikuva on että tuo Laitilan kiinniotto olisi tapahtunut oikein ns. Amerikan malliin eli poliisi olisi liikkuvasta maijasta hypännyt pahaa aavistamattoman kävelijän niskaan ja pistänyt rautoihin.

Saikohan tämäkin nainen lisää lapsia tuomionsa jälkeen?

Huima juttu! Nämä viimeaikaiset "Eerika" tapauksen tuomat synkkääkin synkemmät mielialat eivät tästä(kään) tapauksesta parane, mutta saavat ymmärtämään, että tämänlaatuista hulluutta on ja tulee aina olemaan. Valitettavasti ja mitä äidin nykyelämään tulee, pahin rangaistus lienee elää asian kanssa 24/7. Niin, olettaen, että tuntee katumusta.

rokka kirjoitti:Niin, olettaen, että tuntee katumusta.

Ei lehtijuttujen ja Poliisi kertoo-kirjan kuvausten perusteella vaikuta naiselta, joka aidosti katuisi tekoaan. Tappoi tyttärensä, koska pelkäsi miehensä jättävän hänet, jos tytär olisi kuvioissa mukana. Tähän liittyi myös se, että oli päätynyt sänkyyn humalassa useamman miehen kanssa samana yönä, kun hänen miehensä oli poissa kotoa, ja häntä tämä harmitti. Tulee mieleen narsistinen nainen, joka ei juuri välittänyt kenestäkään muusta kuin itsestään.

Sen verran korjausta edelliseen, että naisella oli ihan laillinen avioero jo. Hänellä oli uusi miesystävä, jonka pelkäsi lähtevän, koska hänellä oli lapsi. Tuo uusi miesystävä tuntui häpeilevän tuon naisen lasta. Kun tuo poikaystävä oli käymässä vanhempiensa luona, käyttäytyi tuo nainen juuri kuten Siru kirjoitti.
Seuraavana päivänä sitten hän teki surmateon.
En tiedä, katuiko. En tiedä, mitä nykyisin kuuluu hänelle. Varmasti on uusi perhe. Mutta tuskin tuo silloinen miesystävä odotti häntä kunnes tuomio oli kärsitty.
Eli, menetti tuon miehen kuitenkin.

Häpeilevän miksi? Jos toi äijä on sanonut surmaajalle että lapsi on esteenä seurustelulle ja äiti teki mitä teki niin luulisi äijälläkin olevan lataamon paikka.