Elinkautisvanki pahoinpiteli Alibin päätoimittajan!

[Aizerbaidzan]

http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/U ... 93937.html

Kotimaa | 9. joulukuuta | 12:31 | Päivitetty 9. joulukuuta | 16:13

Päätoimittaja Lahtosen hakannut ei osoittanut katumusta - Istuu jo elinkautista, joten uutta rangaistusta ei annettu.

Rikoslehti Alibin päätoimittajan Mika Lahtosen piessyt vanki on tuomittu Tuusulan käräjäoikeudessa pahoinpitelystä. Parikymppinen mies ei kuitenkaan saanut uutta rangaistusta, koska hän istuu jo elinkautista toisen miehen murhasta.

Mukilointi tapahtui viime vuoden alussa Jokelan vankilassa Tuusulassa. Tuomion mukaan vanki hakkasi Lahtosta nyrkeillä sekä potki ja löi häntä metallijalkaisella tuolilla. Ruhjevammoja ja mustelmia saanut Lahtonen kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan.

Lahtonen oli mennyt vankilaan aikomuksenaan haastatella vankia, joka tuolloin oli syytettynä Hyvinkäällä tapahtuneesta henkirikoksesta. Heti kun vartijat olivat poistuneet tapaamistilasta, tutkintavanki hyökkäsi Lahtosen kimppuun.

Oikeudessa syytetty ei suostunut puhumaan asiasta mitään. Sen sijaan hän naureskeli useaan otteeseen.

Mies määrättiin maksamaan Lahtoselle korvauksia kivusta ja särystä sekä kuluista yhteensä noin 3 500 euroa.

[Doctor Lecter]

Ketju yli 10 vuoden takaa, mutta HS:n uutisen otsikko kertoo mistä mies muistetaan ja mies kertoo miten tapaus muutti myös omaa elämää:

Alibin päätoimittaja pahoinpideltiin vankilassa, ja sen jälkeen hänen elämänsä ei ole ollut ennallaan – Nyt hän kertoo, miksi ei antanut tapauksen muuttaa työntekoaan

Hymyn ja Alibin päätoimittaja Mika Lahtonen sanoo potevansa huonoa omaatuntoa paljastusjuttujen vuoksi.

Alibin ja Hymyn päätoimittaja Mika Lahtonen käy työnsä takia usein Helsingin käräjäoikeudessa. Kuva: SAMI KERO / HS

Lahtonen.jpg (44.73 KiB) Katsottu 1388 kertaa

”EI näy tuttuja”, Mika Lahtonen sanoo ja osoittaa aulan aikataulunäyttöä.

Helsingin käräjäoikeudessa on toukokuun alussa hiljaista. Koronakriisin vuoksi iso osa oikeuskäsittelyistä on siirretty loppuvuoteen.

Lahtoselle paikka on enemmän kuin tuttu. Hän on rikoslehti Alibin ja viihdelehti Hymyn pitkäaikainen päätoimittaja, jonka työn ydinmehua on kertoa paljastavia tarinoita julkkisten elämästä ja kiertää Suomea rikollisia ja heidän uhrejaan tapaamassa.

Heitä hän löytää muun muassa täältä. Helsingin käräjäoikeudessa Lahtonen arvelee vierailleensa vuosien varrella kymmenissä oikeudenkäynneissä.

Monissa niistä vastaajana on ollut julkisuudesta tuttu nimi.

Kohublondi Johanna Tukiainen.

Sarjakuristaja Michael Penttilä.

Jari Aarnio.

1990-LUVULLA Lahtosesta tuli julkkis itsekin, Suomen ensimmäisenä paparazzivalokuvaajana. Usean vuoden ajan hän jahtasi iskelmätähtiä ja poliitikkoja napatakseen todisteita salasuhteista ja ryyppyputkista.

Syntyi lukuisia kohuotsikoita ja niiden seurauksena avioeroja.

Moni pahoitti mielensä. Spede Pasanen uhkasi Lahtosta ”Mustan käden kostolla”, Hjallis Harkimo ja Aake Kalliala jahtasivat Lahtosta pitkin yökerhoa.

Lahtonen sai maineen julkkisten kiusaajana.

Entinen kiusattu hän oli itsekin.

Lahtonen syntyi köyhään uusikaupunkilaiseen duunariperheeseen. 1970-luvun alussa hänen vanhempansa voittivat Loton päävoiton, 100 000 markkaa. Heistä tuli paikallisia julkkiksia, ja perheen tarina ”ryysyistä rikkauksiin” kerrottiin monessa lehdessä. Esimerkiksi Hymyssä.

Koulun pihalla tätä ei katsottu hyvällä. Lahtosta alettiin kiusata. ”Varmaan se vahvisti psyykettä ja taistelutahtoa. Että vielä minä näytän”, hän vastaa, kun kysyn jättikö kiusaaminen häneen jälkiä.

Rehvakkaampi keittiöpsykologi voisi väittää, että Lahtosen ammatinvalinnassa on ollut kyse kostosta: kiusaajasta tuli kiusaaja. Lahtonen naurahtaa.

”No jaa. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole koskaan ajatellut lähteväni kiusaamaan julkkista. Varmaan siihen sellaista nuoruuden uhoa liittyi. Enää en lähtisi puskiin väijymään.”

Paljastukset eivät silti loppuneet.

LAHTONEN ojentaa Hymyn tuoreimman numeron. Kannessa komeilee Dingo-muusikko Pertti Neumann ja vieressä otsikko: ”Salarakas kertoo kaiken kiih­keästä lemmenyöstä – Neumann petti avovaimoa!”.

Miksi tämän kertominen on tärkeää?

Lahtonen ähkäisee. Hän myöntää, ettei vastaavanlaisilla paljastusjutuilla suurta yhteiskunnallista merkitystä varmasti olekaan. Hänen mielestään jokaisella lehdellä on silti oma tehtävänsä. Hymyllä se on viihde.

”Muuta vastausta en osaa antaa”, hän toteaa.

Onko se moraalisesti oikein?

”Voit kysyä kymmenen vuoden päästä uudestaan. Silloin voin sanoa, että ei välttämättä ole. Välillä joudun käymään jaakopinpainia itseni kanssa, että tällainenkin juttu oli julkaistava”, Lahtonen vastaa.

”Mutta pakko omien juttujen takana on silti seistä. Eikä näitä lehtiä hyväntekeväisyyden vuoksi tehdä. Tosiasia on, että teemme sensaatiohakuisempaa viihdelehteä. Lukijat näistä asioista päättävät.”

VIIHDEJULKKISTEN ohella Lahtonen on onnistunut hermostuttamaan lehtijutuillaan vaarallisempaakin väkeä.

Tammikuussa 2008 elinkautisvanki pahoinpiteli Lahtosen sairaalakuntoon juttukeikan yhteydessä Jokelan vankilassa. Isku oli järjestäytyneen rikollisuuden tilaama.

Elämä ei ole ollut sen jälkeen ennallaan, Lahtonen myöntää. Esimerkiksi kotipaikkakuntaansa tai perhesuhteistaan hän ei voi enää julkisesti kertoa. Se olisi liian suuri turvallisuusriski.

Uhkauksia hän saa edelleen.

”Siksi on vähän vahvistettu kotona paikkoja. Ja muutenkin on kaikenlaista erikoista tullut kuvioihin. Hotelliin kirjautumiset ja tällaiset menevät nykyisin vähän eri tavalla”, Lahtonen paljastaa.

Pahoinpitelystä yli pääseminen on ollut hänelle iso periaatteellinen kysymys.

”Ambulanssissa vielä mietin, että perkele, nyt tämä saa riittää. Mutta kun tapahtumaan tuli etäisyyttä, niin ajattelukin järkevöityi. Eihän tästä tulisi mitään, jos rikolliset väkivallalla puuttuisivat sananvapauteen ja lehdistön tehtävään. Median työ on kuitenkin verrattavissa viranomaisten työhön.”

TYÖTÄ Lahtosella myös riittää. Tuplapäätoimittajuuden ohella hän on toiminut kolmen viime vuoden ajan Alibin ja Hymyn kustantajana. Sähköpostiviestejä kertyy päivässä nelisen sataa.

Hän myös kirjoittaa edelleen molempiin lehtiin. Työpäivät venyvät helposti kolmetoistatuntisiksi.

”Parhaimmillani olen tehnyt neljäkymmentäkin tuntia putkeen. Tai pahimmillani. Miten sen nyt ottaa”, Lahtonen pallottelee.

Miten tahtia jaksaa?

”Ei sitä aina jaksakaan”, hän myöntää.

”Ajoittaisia uupumisen kokemuksia on tullut, sellaisia hetkellisiä burn outeja. Mutta olen aina halunnut tehdä paljon töitä ja näiden hommien imu on niin valtava. Kai tämä eräänlaista hulluutta on.”

Kuka?
Mika Lahtonen
■ Syntynyt Uudessakaupungissa 1970.
■ Alibin vastaava päätoimittaja vuodesta 1999 ja Hymyn vastaava päätoimittaja vuodesta 2011. Kirjoittanut rikoksista ja viihteestä 30 vuoden ajan.
■ Lahtosen yritys Pressi­miehet Oy vastaa molempien lehtien kustantami­sesta.
■ Lahtosta pidetään ­Suomen ensimmäisenä ammattimaisena papa­razzikuvaajana.
■ Täyttää 50 vuotta tiistaina 19. toukokuuta.

Helsingin Sanomat
18.5. 2:00, Päivitetty 18.5. 13:09

Myöhästyneet synttärionnittelut Mika Lahtoselle. Alibi on hyvä lehti ja muuttunut ajan myötä kuten pitääkin. 90-luvun puolivälissä oli niin huonolle paperille tehty, että mureni parin lukukerran jälkeen käsiin ja Lahtosen tultua remmiin Alibi lähti Seiska-tyyppiseen journalismiin mukaan.
- Siitä tulikin sen verran paskapostia, että siihen perinteisempään linjaan palattiin nopeasti

Joskus aikoinaan, myös ajalta ennen Lahtosta, lehteen piti saada aineistoa vaikka väkisin ja sitten oltiin tilanteessa, jossa joku Urpo Leppänen kertoi - ei oikeastaan mistään. Mutta kanteen oli silti kuvansa saanut. Veikko Ennalan höpinöitä jaksoi jotenkuten, mutta Alibi oli niille kyllä aikas lailla väärä paikka. Liikemies Pekka Erkkilän tarina oli silkkaa tuubaa; komiata kerskumista kun pääsi Venäjältä Suomeen hirven jälkiä seuraamalla! Heh, ja sitten kuvattiin ukko karvareuhka päässä jossain laihialaisessa risukossa. Toinen hassu juttu oli, kun "Punavuoren tappaja vaani Pekka Erkkilää". Viddu joo, ihan varmasti, mutta kun se pelästyi sitä pohojalaasta uhoa, niin luikki karkuun. Silti siellä mustalaiset mellastaa kuten tykkäävät... Ei löydy suitsia heille ei.
- En tosin tiedä kenen Erkkilä luuli olevan murhien takana, mutta joku oman egon nostoyritys tuossakin oli takana. Ja sitten koko soppa syötettiin Alibin lukijoille, joista joku sen saattoi lukea tukka pystyssä. Kyllä se murhaaja kuules vaan oli Finnstevellä töissä ihan kaikessa rauhassa kun oikeus vapautti ja kohu laantui. Eikä saanut kuin yhden syytteen ennen kuolemansa lavastamista. Ja se syyte ei tullut väkivallasta.

Nämä siis osin ennen Lahtosen aikaa.

Mutta kuten uutisesta luitte, niin nämä lehtien päätoimittajuudet ovat yhä enemmän sitä, että oman firman kautta niitä tehdään. Julkaisu- ja markkinointi hoituu Alibin tapauksessa Otavamedian kautta, joka omannee lehtien nimien oikeudet. Myös muutamassa autolehdessä on ollut jo samanlainen julkaisukuvio.

Alibin voi tilata täältä