Alibin päätoimittaja pahoinpideltiin vankilassa, ja sen jälkeen hänen elämänsä ei ole ollut ennallaan – Nyt hän kertoo, miksi ei antanut tapauksen muuttaa työntekoaan
Hymyn ja Alibin päätoimittaja Mika Lahtonen sanoo potevansa huonoa omaatuntoa paljastusjuttujen vuoksi.
- Alibin ja Hymyn päätoimittaja Mika Lahtonen käy työnsä takia usein Helsingin käräjäoikeudessa. Kuva: SAMI KERO / HS
- Lahtonen.jpg (44.73 KiB) Katsottu 1393 kertaa
”EI näy tuttuja”,
Mika Lahtonen sanoo ja osoittaa aulan aikataulunäyttöä.
Helsingin käräjäoikeudessa on toukokuun alussa hiljaista. Koronakriisin vuoksi iso osa oikeuskäsittelyistä on siirretty loppuvuoteen.
Lahtoselle paikka on enemmän kuin tuttu. Hän on rikoslehti Alibin ja viihdelehti Hymyn pitkäaikainen päätoimittaja, jonka työn ydinmehua on kertoa paljastavia tarinoita julkkisten elämästä ja kiertää Suomea rikollisia ja heidän uhrejaan tapaamassa.
Heitä hän löytää muun muassa täältä. Helsingin käräjäoikeudessa Lahtonen arvelee vierailleensa vuosien varrella kymmenissä oikeudenkäynneissä.
Monissa niistä vastaajana on ollut julkisuudesta tuttu nimi.
Kohublondi
Johanna Tukiainen.
Sarjakuristaja
Michael Penttilä.
Jari Aarnio.
1990-LUVULLA Lahtosesta tuli julkkis itsekin, Suomen ensimmäisenä paparazzivalokuvaajana. Usean vuoden ajan hän jahtasi iskelmätähtiä ja poliitikkoja napatakseen todisteita salasuhteista ja ryyppyputkista.
Syntyi lukuisia kohuotsikoita ja niiden seurauksena avioeroja.
Moni pahoitti mielensä.
Spede Pasanen uhkasi Lahtosta ”Mustan käden kostolla”,
Hjallis Harkimo ja
Aake Kalliala jahtasivat Lahtosta pitkin yökerhoa.
Lahtonen sai maineen julkkisten kiusaajana.
Entinen kiusattu hän oli itsekin.
Lahtonen syntyi köyhään uusikaupunkilaiseen duunariperheeseen. 1970-luvun alussa hänen vanhempansa voittivat Loton päävoiton, 100 000 markkaa. Heistä tuli paikallisia julkkiksia, ja perheen tarina ”ryysyistä rikkauksiin” kerrottiin monessa lehdessä. Esimerkiksi Hymyssä.
Koulun pihalla tätä ei katsottu hyvällä. Lahtosta alettiin kiusata. ”Varmaan se vahvisti psyykettä ja taistelutahtoa. Että vielä minä näytän”, hän vastaa, kun kysyn jättikö kiusaaminen häneen jälkiä.
Rehvakkaampi keittiöpsykologi voisi väittää, että Lahtosen ammatinvalinnassa on ollut kyse kostosta: kiusaajasta tuli kiusaaja. Lahtonen naurahtaa.
”No jaa. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole koskaan ajatellut lähteväni kiusaamaan julkkista. Varmaan siihen sellaista nuoruuden uhoa liittyi. Enää en lähtisi puskiin väijymään.”
Paljastukset eivät silti loppuneet.
LAHTONEN ojentaa Hymyn tuoreimman numeron. Kannessa komeilee Dingo-muusikko
Pertti Neumann ja vieressä otsikko:
”Salarakas kertoo kaiken kiihkeästä lemmenyöstä – Neumann petti avovaimoa!”.
Miksi tämän kertominen on tärkeää?
Lahtonen ähkäisee. Hän myöntää, ettei vastaavanlaisilla paljastusjutuilla suurta yhteiskunnallista merkitystä varmasti olekaan. Hänen mielestään jokaisella lehdellä on silti oma tehtävänsä. Hymyllä se on viihde.
”Muuta vastausta en osaa antaa”, hän toteaa.
Onko se moraalisesti oikein?
”Voit kysyä kymmenen vuoden päästä uudestaan. Silloin voin sanoa, että ei välttämättä ole. Välillä joudun käymään jaakopinpainia itseni kanssa, että tällainenkin juttu oli julkaistava”, Lahtonen vastaa.
”Mutta pakko omien juttujen takana on silti seistä. Eikä näitä lehtiä hyväntekeväisyyden vuoksi tehdä. Tosiasia on, että teemme sensaatiohakuisempaa viihdelehteä. Lukijat näistä asioista päättävät.”
VIIHDEJULKKISTEN ohella Lahtonen on onnistunut hermostuttamaan lehtijutuillaan vaarallisempaakin väkeä.
Tammikuussa 2008 elinkautisvanki pahoinpiteli Lahtosen sairaalakuntoon juttukeikan yhteydessä Jokelan vankilassa. Isku oli järjestäytyneen rikollisuuden tilaama.
Elämä ei ole ollut sen jälkeen ennallaan, Lahtonen myöntää. Esimerkiksi kotipaikkakuntaansa tai perhesuhteistaan hän ei voi enää julkisesti kertoa. Se olisi liian suuri turvallisuusriski.
Uhkauksia hän saa edelleen.
”Siksi on vähän vahvistettu kotona paikkoja. Ja muutenkin on kaikenlaista erikoista tullut kuvioihin. Hotelliin kirjautumiset ja tällaiset menevät nykyisin vähän eri tavalla”, Lahtonen paljastaa.
Pahoinpitelystä yli pääseminen on ollut hänelle iso periaatteellinen kysymys.
”Ambulanssissa vielä mietin, että perkele, nyt tämä saa riittää. Mutta kun tapahtumaan tuli etäisyyttä, niin ajattelukin järkevöityi. Eihän tästä tulisi mitään, jos rikolliset väkivallalla puuttuisivat sananvapauteen ja lehdistön tehtävään. Median työ on kuitenkin verrattavissa viranomaisten työhön.”
TYÖTÄ Lahtosella myös riittää. Tuplapäätoimittajuuden ohella hän on toiminut kolmen viime vuoden ajan Alibin ja Hymyn kustantajana. Sähköpostiviestejä kertyy päivässä nelisen sataa.
Hän myös kirjoittaa edelleen molempiin lehtiin. Työpäivät venyvät helposti kolmetoistatuntisiksi.
”Parhaimmillani olen tehnyt neljäkymmentäkin tuntia putkeen. Tai pahimmillani. Miten sen nyt ottaa”, Lahtonen pallottelee.
Miten tahtia jaksaa?
”Ei sitä aina jaksakaan”, hän myöntää.
”Ajoittaisia uupumisen kokemuksia on tullut, sellaisia hetkellisiä burn outeja. Mutta olen aina halunnut tehdä paljon töitä ja näiden hommien imu on niin valtava. Kai tämä eräänlaista hulluutta on.”
Kuka?
Mika Lahtonen
■ Syntynyt Uudessakaupungissa 1970.
■ Alibin vastaava päätoimittaja vuodesta 1999 ja Hymyn vastaava päätoimittaja vuodesta 2011. Kirjoittanut rikoksista ja viihteestä 30 vuoden ajan.
■ Lahtosen yritys Pressimiehet Oy vastaa molempien lehtien kustantamisesta.
■ Lahtosta pidetään Suomen ensimmäisenä ammattimaisena paparazzikuvaajana.
■ Täyttää 50 vuotta tiistaina 19. toukokuuta.