Suomalaislaskettelijoiden katoaminen Norjassa

[MohammedMohammed]

Ei Norjassakaan paljoa kyllä veronmaksajien rahoja säästellä, kun vieläkin lähetetään etsintäryhmää ruumiille ja helikopteri pörrää tunturissa. Ehtisihän nuo keväämmälläkin hakea pois.

[damfin]

Norjan Blåbærfjellet-tunturin turmapaikan juurella asuu Aadne Olsrud. Hän on paikkakuntalainen, joka löysi ensimmäisenä rinneonnettomuudesta selvinneen 17-vuotiaan ruotsalaisen.

IS tapasi lauantaina Olsrudin Tamokdalenissa, turmatunturin kupeessa. Olsrud kertoi, miten hän vei nuoren miehen kotiinsa. Yhdessä he hälyttivät poliisin paikalle.

Olsrud hoksasi keskiviikona iltapäivällä, että kaikki ei ole kohdallaan. Hän katsoi kodistaan rinteelle, jossa näkyi vielä valoja, vaikka oli tullut jo pilkkopimeää.

– Hän meni katselemaan ulos, mitä rinteellä tapahtui. Hän löysi 17-vuotiaan läheltä tien varresta, paikan päällä oleva Ilta-Sanomien toimittaja Timo Myllyniemi kertoo puhelimitse lauantaina.

Ruotsalainen mies oli parkkipaikalla, suomalaisten auton luona. Hän soitti jääkiipeilykurssin järjestäjälle.

– Mies oli tärissyt shokissa. Olsrud tarjosi suklaata ja vei tämän kotiinsa.

Olsrud totesi ruotsalaisen kanssa, että nyt on parasta hälyttää poliisi. Kun poliisi tuli, alueella oli jo pimeää. Tamokdalenissa on pilkkopimeää jo iltapäivällä kahden jälkeen.

Uutisissa on kyllä melko monenlaisia versioita tuon ruotsalaismiehen osuudesta, joistain versioista saa käsityksen että hän oli tavallaan eri porukkaa eikä ollut osallistunut sille kiipeilykurssille mutta sattui vaan tuntemaan nuo kadonneet, ja joidenkin versioiden mukaan hän oli samaa porukkaa mutta kääntyi takaisin vuorelta muita aiemmin.
Sitten taas tuo Olsrudin kertomus jotenkin antaa sellaisen käsityksen että tuo nuorimieskin olisi ollut siellä kurssillakin, ainakin hänellä näytti olevan jokin syy soittaa ensimmäiseksi jääkiipeilykurssin järjestäjälle ja poliisille soitettiin sitten vasta Olsrudin kanssa yhdessä.
Silminnäkijöiden iltapäivällä tekemä näköhavainto porukastakaan ei varsinaisesti kerro sitä oliko tuo ruotsalaismies vielä silloin porukassa mukana vai ei, onhan hän aivan hyvin voinut olla porukan mukana siinäkin vaiheessa.
Tuo shokissa täriseminen ja se että hänellä ei ilmeisesti ollut auton avaimia kyllä viittaisi siihen että hän ei ollut varsinaisesti kääntynyt muita aiemmin paluumatkalle, koska jos hänen oli tarkoitus palata autolla ennen muita niin kai hänelle olisi annettu auton avaimet?
Minulle kyllä tuosta tulee sellainen käsitys että tuo pelastunut nuorimies on ehkä ollut hieman muuta joukkoa jäljessä ja havainnut lumivyöryn mutta onnistunut itse pakenemaan sen alta ja sitten alas päästyään alkanut shokissa ensimmäiseksi soittelemaan kurssin järjestäjälle kysyäkseen neuvoa ja ohjeita siitä miten toimia.
Jotenkin tuo kurssin järjestäjälle soittaminen viittaisi siihenkin että tuo vuorelle kiipeäminen on sovittu etukäteen kurssin järjestäjän kanssa, vaikka kurssin järjestäjä nyt vastuuta vältelläkseen kertookin että ihan omatoimisesti porukka sai päähänsä juuri tuolle vuorelle kiivetä kurssin jälkeen.

[Kuunsirppi]

Näitä harrastajia on jonkin verran Vaasassa. Hyväkuntoisia nuoria miehiä kaikki.
Monien tuntemia erityisesti kuntosaliharjoittelun kautta.

[poikani]

IS Norjassa: Uhreja ensimmäisenä pelastamaan lähtenyt Aadne kertoo vaikeasta päätöksestä vyörypaikalla – ”Ei ollut helppoa lopettaa kaivamista”

Julkaistu: 6.1. 13:33

Kahdeksan meni ylös, neljä tuli alas. Nyt puhuu Norjan vuoriturman uhreja ensimmäisenä pelastamaan lähtenyt Aadne.

– On todella turhauttavaa istua tässä. Se on murheellista. He ovat tuolla, noin 2,5 kilometrin päässä.

Aadne Olsrudin, 56, katse on väsynyt, mutta hän haluaa nyt vihdoin puhua kaiken pois sydämeltään.

– Koen velvollisuudekseni kertoa mahdollisimman tarkkaan, miten kaikki tapahtui. Jäljellä olevien täytyy ennen kaikkea tietää, mitä on tehty, ja miksi he ovat yhä tuolla.

Aadne oli ensimmäinen, joka näki järkytyksestä tärisevän 17-vuotiaan nuorukaisen pihansa edessä. Hän oli juuri menettänyt neljä ystäväänsä vuorelle. Aadne oli paikantamassa ensimmäisenä heidät lumen alta. Vuorelta, jonka alarinteellä hänen valkoinen kotitalonsa sijaitsee.

Tässä on Blåbærfjelletin – Mustikkavuoren – traagisen turman tarina Aadnen omin sanoin.

KESKIVIIKKO 2.1.

Kukaan ei tunne tätä vuorta paremmin kuin minä. Olen syntynyt ja asunut täällä koko ikäni. Vapaalaskemisen aloitin alle parikymppisenä.

Raportoin kaksi kertaa viikossa lumivyöryriskistä sitä valvovalle vesi- ja energiavirastolle.

Keskiviikkona tulin töistä kotiin noin kello neljä. Oli jo täysin pimeää. Näin vuoren rinteellä valoja.

Lyngenissä majapaikan omistava Henriikka soitti minulle. Hän kertoi kertoi saaneensa soiton yhdeltä asiakkaaltaan, joka on retkellä Tamok-laaksossa. Tämä ei ollut saanut yhteyttä ystäviinsä. Ja, että hän oli nähnyt lumivyöryn.

Menin ulos. Kotini edustalla on laskijoiden käyttämä parkkipaikka, jossa oli kaksi autoa. Toisessa oli suomalaiset rekisterit.

Näin nuorukaisen tulevan otsalampun kanssa. Kysyin, oliko hän se joka oli soittanut. Hän kertoi näin olevan. Vein hänet kotiini ja kysyä, mitä tapahtui. Annoin hänelle suklaata ja vettä. Hän tärisi.

Viisi ihmistä oli mennyt yhdessä vuorelle. Siellä oli lisäksi kolme muuta: yksi täkäläinen tuntemani mies yksin sekä pariskunta. Neljä oli tullut alas, mutta neljä oli jäänyt ylös.

Soitin poliisille, ja pelastusoperaatio alkoi.

Nuorukainen kertoi jääneensä puurajalle, kun muut jatkoivat kohti huippua. Kun alkoi tulla pimeä, yritti hän soittaa muille, mutta kukaan ei vastannut. Hän päätti otsalampun kanssa mennä etsimään heitä. Kun hän nousi ylemmäs, näki hän suksien hiihtojälkien johtavan tuoreeseen lumivyöryyn, joka peitti jäljet.

Hän yritti paikantaa muita lumivyörylähettimellä, jollaiset kaikilla oli ja jotka he olivat testanneet aamulla. Hän ei saanut kontaktia.

Poliisi tuli. Ja ambulanssihelikopteri Tromssasta. Se valaisi valonheittimellä rinnettä ja lumivyöryalue havaittiin. Kopteri laskeutui ja otti minut mukaan. Yritimme määrittää vyöryalueen ja aloittaa pelastamisen, koska heillä oli siihen valmius. Mutta silloin alkoi sataa lunta. On hyvin hankala kohdentaa valonheitintä liikkuvasta helikopterista lumisateen läpi.

Seuraavaksi saapui iso Sea King -kopteri etsintälaitteen kanssa, mutta se ei päässyt edes rinteelle ylös kun sää heikkeni rajusti. Tehtävä täytyi keskeyttää.

Mitään ei tapahtunut ennen kuin seuraavana aamuna.

TORSTAI 3.1.

Sää jatkui pahana. Alhaalta saattoi nähdä tähdet, mutta ylhäällä oli sumuista ja lumisadetta. Poliisi päätti saamiensa tietojen perusteella, ettei ketään päästetä vuorelle lumivyöryvaaran vuoksi

Sanoin poliisille, että voisin mennä kelkalla laakson vastapuoleiselle rinteelle ja yrittää kiikareilla havainnoida lisää. Mutta jo aamulla alkoi sataa rankasti lunta, ja se jatkui koko päivän. Helikopteri eivät voineet laskeutua kun pölisevä puuterilumi peitti näkyvyyden.

Kolme Norjan johtavaa lumivyöryasiantuntijaa saapui paikalle.

Yön aikaan laadimme piirroksen vyöryalueista. Niitä oli kaksi. Ne ovat noin 1 000 metrin korkeudessa. Myöhemmin löytyi kolmas, joka oli tapahtunut torstaina. Se oli ollut noin puolitoista metriä paksu lumikerros. Paljon lunta.

Tämä osoitti, että päätös olla lähettämättä ketään silloin ylös oli oikea.

PERJANTAI 4.1.

Aamulla olin ensimmäisessä helikopterissa. Heti kun pääsimme paikalle, saimme kontaktin vyörypaikantimista.

Laskeuduimme alas ja kävelimme noin sata metriä ja aloimme kaivaa. Jatkoin kaivamista noin 15–20 minuuttia. Lumianalyysiä tekevä kollega tarvitsi apua, ja jouduin jättämään työn kesken. Ei ollut helppoa lopettaa kaivamista, kun on saanut signaalin lähettimestä...

Signaali oli epämääräinen, sillä se paikantui koko ajan hieman eri kohtiin. Sitä täytyy osata seurata sen kohdepaikkaan. Joskus ne ovat liian kaukana tai jos niitä useita, sekoittaa se todella paljon.

Helikopteri paikansi lähettimet ja niihin kohtiin pudotettiin merkit.

Sää heikkeni taas. Meidät oli tarkoitus noutaa pois kopterilla, mutta päätimme odottaa, että muut on saatu kuljetettua pois ensin. Yritimme viedä merkit signaalien luo, mutta pimeys ja sumu estivät näkyvyyden. Olimme silloin noin 50 metriä havaintopaikasta. Se oli vaikea päätös.

Menimme takaisin noutopaikalle. Sumu sankkeni yhä, eikä kopteri voinut laskeutua. Täytyi turvautua viimeiseen vaihtoehtoon ja laskea alas suksilla. Tunsin maaston ja tiesin, että voisimme päästä alas suhteellisen turvallisesti.

Annoimme suositukset, miten pelastustöitä voisi jatkaa. Kaikki olivat valmiina, mutta sää heikkeni yhä.

Noin kello viisi saimme tiedon, että operaatio on keskeytetty.

Poliisin tilannejohtaja päätti, että operaatio luonne on muuttunut. Etsimme nyt kuolleita. Enää emme yrittäneet pelastaa eloonjääneitä. Riskejä ei enää oteta.

Kun joutuu lumen alle, on sieltä hyvin vaikea kaivautua itse ulos. Lumen olemus muuttuu sen liikkuessa. Ensin se on huokoista, mutta kolattuna tiivis massa. Kuin betonia.

Aiempia lumivyöryuhreja tutkittaessa on havaittu, että ilman happea menehtyy noin 10–15 minuutissa. Kahden tunnin jälkeen vain harva on selvinnyt. Ihmeitä toki voi tapahtua.

SEURAAVAKSI

Kaikki riippuu nyt säästä. Tarvitaan selkeä keliä ja lumivyöryasiantuntijat tutkimaan tilanne uudestaan.

Tiedämme kahden uhrin mahdollisen paikan. Aikaa kuluu. Voi olettaa lähettimien toimivan ehkä 100 tuntia. Ajan myötä ne hiljenevät yksi toisensa jälkeen.

Pelastuskoirien etsintätyö myös vaikeutuu. Kun ruumis jää lumen alle, sulattaa se lunta ympäriltään. Kun lumi taas jäätyy, muodostuu kuin jääarkku, joka estää koiria haistamasta ruumista.

MIKSI NÄIN KÄVI?

Talvi ollut normaali. Ehkä jopa tavallista vähälumisempi.

Lumikerroksia muodostuu etenkin alkutalvesta useita. Yksi niistä voi olla huurrejäätä. Sellaista kuin joskus auton tuulilasissa – jäisiä siipiä, perhosen siipiä. Jos lumi on tarpeeksi kylmää, ei kerros sula pois. Muodostuu kuin korttipakka. Me löysimme nyt sellaisen syvältä lumesta. Noin kymmenen millimetriä paksun. Se oli se paha kerros.

Yksi lumihiutale liikaa ja vyöry laukeaa ... puf!

Lumivyöryvaroitus oli keskiviikkona tasolla kolme viidestä. Eli riski oli merkittävä.

Jos alueen tiedetään olevan riskialtis, otetaan normaalisti etäisyyttä toisiin. Etäisyys on noin 30 metriä. Tai sitten vaarallisen kohdan ylittää yksi kerrallaan ja seuraava, kun ensimmäinen on turvassa.

Joskus ryhmässä liikkuminen voi laskea itsesuojeluvaistoa. Luottaa, että edellä kulkeva tekee oikeat päätökset eikä itse havaitse merkkejä, että lumivyöryuhka on olemassa.

He olivat seuranneet huipulle laadittua reittiä. He olivat noudattaneet neuvoja ja liikkuneet alle 30 asteen jyrkkyyskulmassa olevaa rinnettä vyöryalueen ulkoreunalla. Mutta erään kallionyppylän jälkeen laukesi vyöry heistä kauempana. Heidän painonsa sai sen laukeamaan.

En sano, että he tekivät mitään vastuutonta. Täytyy olla silti supervarovainen. En ole tuomitsemassa, haluan kertoa faktat.

Mielestäni pelastusoperaation suhteen tehtiin kaikki, mitä voitiin tehdä. Sään vuoksi ei ole voitu tehdä enempää. Meidän täytyy nyt olla varovaisia niiden puolesta, jotka ovat elossa.

Vuorella oli kahdeksan ihmistä. Neljä tuli alas, neljä ei.

Timo Myllyniemi, Tromssa

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005956924.html

[CSI]

Tuolla on sentään vyörypaikantimet olleet käytössä ja silti kävi noin.

Hmm....


Onkohan paikantimet olleet ohjeen mukaisesti käytössä eli ylimpänä pakkauksissa tms?


Hieman taustaa mitenkä nuo toimii https://www.rei.com/learn/expert-advice ... eiver.html

[Lassie]

Epäilen vahvasti, että ´suklaan´antamisella ryhmän viidennelle tarkoitetaan kaakaota.
Suklaa ja vesi = kuuma kaakao, luultavasti. Norjaksi kaakaosta voidaan vissiinkin käyttää sekä suklaaseen viittaavaa sanaa että cacaota. En ole norjalainen mutta tää termijuttu suklaa-kaakaon kanssa voi olla tuttua vanhempien polvien suomalaisille, isoisä sanoi kaakaota suklaaksi ja vedeksi täälkinpäin.

[CSI]

Epäilen vahvasti, että ´suklaan´antamisella ryhmän viidennelle tarkoitetaan kaakaota.
Suklaa ja vesi = kuuma kaakao, luultavasti. Norjaksi kaakaosta voidaan vissiinkin käyttää sekä suklaaseen viittaavaa sanaa että cacaota. En ole norjalainen mutta tää termijuttu suklaa-kaakaon kanssa voi olla tuttua vanhempien polvien suomalaisille, isoisä sanoi kaakaota suklaaksi ja vedeksi täälkinpäin.

Kyllä vain, norjaksi sanotaan puhekielessä kuumaa kaakaojuomaa suklaaksi. Eli lehdessä on luultavasti epätarkkuus tuossa kohtaa.


Asiasta seitsemänteen, ei ihan selviä mulle missä tuo alue on. Onko se kenties näillä nurkilla, tuo Blåbärstinden (Mustikkahuippu)?



Jos on, niin onpas tuttuja seutuja. Tuli nuorempana ravattua tuolla. On tosiaan jylhät vuoret tuon laakson ympärillä.

[URSA]

Vai olisiko suklaan antamisessa ollut kyse siitä, kun kuulemma sokeri auttaa shokista toipumiseen.

En osaa itse kuvitella edes 17 - vuotiasta ruotsalaispoikaa kaakaon äärellä kun kaverit on kylmenemässä lumen alla.

[On Anoi Kaa]

Onko se kenties näillä nurkilla, tuo Blåbärstinden (Mustikkahuippu)?

Oisko tuo eri kuin Nordkjosbotnin lähellä oleva Tamokdalen ja Blåbærfjellet, mustikkaseutua kuitenkin? Tuolta löytyy kartta, mihin piiretty kulkureittiä ja lumivyöryaluetta: https://www.politiet.no/aktuelt-tall-og ... mok-dalen/

Kävin tuolla vajaa 10v sitten kesällä erään seurueen jäsenenä ja koska mukana oli tietynlaista porukkaa, niin tämä samainen nuoren miehen pelastanut Aadne (joka on siis paikallinen maanomistaja ja siksikin kiinnostunut ympäristöstä) esitteli tulevaisuudensuunnitelmiaan laskettelukeskuksen rakentamisesta. Ei mitään luksusta, vaan enemmänkin luonnon ehdoilla, mutta hiihtohissin rakentamiseen olisi tarvinnut paukkuja jo silloin. Ei ilmeisesti vielä ole sellaista rakennettu, kun ei mainita.

Twitterkahva operaatiolle: #Tamokdalen (ja tuo #Blåbærfjellet)

[Lassie]

^^ Apuuntullut paikallismies vei nuorukaisen kotiinsa, jossa tarjosi hänelle ´ suklaaata ja vettä ´. Ymmärrän logiikkasi mutta mielestäni todennäköisempää on, että lumimyräkän kourista paenneelle nuorelle annettiin kuumaa juomaa, kaakaota. Siinähän on sokeria, joka myös auttaa shokkiinkin. Ja tosiaan käännös sallii tämän asianlaidan.

[CSI]

Onko se kenties näillä nurkilla, tuo Blåbärstinden (Mustikkahuippu)?

Oisko tuo eri kuin Nordkjosbotnin lähellä oleva Tamokdalen ja Blåbærfjellet, mustikkaseutua kuitenkin? Tuolta löytyy kartta, mihin piiretty kulkureittiä ja lumivyöryaluetta: https://www.politiet.no/aktuelt-tall-og ... mok-dalen/

Sama vuori tuo on. Katoppa tarkemmin.

[Silli]

Vai olisiko suklaan antamisessa ollut kyse siitä, kun kuulemma sokeri auttaa shokista toipumiseen.

En osaa itse kuvitella edes 17 - vuotiasta ruotsalaispoikaa kaakaon äärellä kun kaverit on kylmenemässä lumen alla.

Ihan sama kumpaa oli. Luulen kuitenkin kyseen olleen kaakaosta, koska on tultu kylmästä sisään ja kaakao nyt vaan on tyypillinen juoma usein noilla seuduin. Nestettä myös liikuntaa harrastanut tarvitsee ja juominen on järkytystilassa usein helpompaa kuin syöminen.

Kyllä tuollainen tilanne on 17-vuotiaalle tosi raju juttu. Vaikka ei olisi edes ollut kyse pitkäaikaisista ystävistä, vaan pikemminkin tutuista, niin tilanne on henkisesti kova. Luulen pojalle kuitenkin kaikkein järkyttävintä olleen sen tajuaminen, että oma pelastuminen oli hyvin pienestä kiinni. Eli vaikkei hän olisi edes paennut mitään vyöryä, niin tilanne oli hänelle ns. läheltä piti -tilanne. Hänhän oli ihan vasta hetkeä aiemmin ehkä puntaroinut kahden vaihtoehdon välillä ja päätynyt toiseen. Tuollaisissa tilanteissa ihminen käyttäytyy epäloogisesti, enkä yhtään ihmettele, miksi on soittanut kiipeilykurssin vetäjälle poliisin sijasta. Hänhän ei välttämättä ole edes tuntenut ketään sieltä paikkakunnalta, missä tämä tapaus sattui. Aika moni soittaisi hätäpäissään vain jollekin sellaiselle, jonka numero sattuu olemaan puhelimessa ja jolta voisi jotain apua saada. Kiipeilykurssin (norjalaisella?) vetäjällä saattoi hyvinkin olla suhteita tuonne ja siksi häneltä olisi voinut saada vaikka vihjeen, mistä apua kannattaisi pyytää. Tämä 17-vuotiashan oli kaiken lisäksi ruotsalainen eli hän oli ulkomailla, vaikka nyt tietenkin naapurimaassa olikin.

[URSA]

Käännös suomalaisessa uutisessa oli ihan oikein, vettä ja suklaata:

--- som tok den medtatte mannen inn til seg og fikk i ham vann og sjokolade

https://www.dagbladet.no/nyheter/aadne- ... t/70628137

Nuorella miehellähän ei ole ollut ongelmana niinkään paleleminen vaan shokki, joten on ollut tärkeää saada hänet juomaan edes vettä ja syömään edes jotakin sokeripitoista. Kaakaon tarjoaminen tuossa tilanteessa olisikin ollut turhan absurdia shokkiin menneen kannalta.

[Lassie]

^ Kyse on siitä, että sjokoladea voidaan käyttää myös tarkoittamassa kaaakaota, kirjoitin tästä siinä ensimmäisessä viestissä termeihin liittyen ja myös mitä suklaaa + vesi voi merkitä. Nyt ei siis tiedetä onko kirjaimellisesti annettu suklaata ja vettä, vaiko, kaakaota. Käännös jättää tähän tilan.

No hyvä joka tapauksessa että nuorimies selvisi ehjänä kotiin. Koetan editoida tähän jotain muuta sisältöä ns. kaakaokeissin jäljiltä.

[URSA]

Kaakaokeississä oli kyse suomalaisen median luotettavuudesta.