URSA kirjoitti: To Tammi 02, 2025 12:29 pm
Onko tuolle psykologista tai kulttuurista selitystä, miksi mies sotkee itse omat asiansa ja pitää siihen ratkaisuna perheensä tai tuntemattomien murhaamista?
Tuskin yksiselitteistä.
Olennaista vihjeiden löytämiseksi on tarkastella sitä, onko oma toiminta linjassa omaan tahtoon ja tarpeeseen.
Jos tavoitteena on tappaa ihminen tai ihmisiä tappamisen vuoksi, niin yksilö ei tietenkään halua jäädä kiinni, koska se estää tappamisen tulevaisuudessa (Suomessa melko vähäiseksi määräksi aikaa verrattuna Yhdysvaltoihin) ja siten tuollainen terroristinen teko ei puhtaasta tappamisen tarpeesta ole, sillä paitsi varma vangituksi tuleminen on myös melko varmaa tapetuksi tuleminen (tappaminen estyy) ja nuo ennalta tekijän tiedossa.
Jos tappamisen tarkoitus on jokin muu, kuten uskontoon liittyvä rituaali tai poliittinen viesti, niin silloin on arvioitava yksilön uskon tai muun vakaumuksen perusteita ja sitä, missä määrin hän elämänsä muilla osa-alueilla noudattaa samaista uskoa ja missä määrin ymmärtää vakaumuksensa sisältöä ylipäätään. On tyypillistä, että oma tarve on ensin ja sille löydetään "sopivat raamit" jostain ideologiasta, kuten erilaisissa hierarkisissa rakenteissa on ihmisiä, jotka rakenteen tarkoituksen kokevat sekundaarisena ja oma halu saada ja omata valtaa on ensisijainen syy siinä olla.
On myös olemassa nk. nihilistisiä deluusioita, missä yksilö kadottaa kykynsä, osittain tai kokonaan, ymmärtää olevansa elossa tai olemassa. Tuollaisessa tilanteessa yksilön menneisyydellä ei niinkään ole merkitystä vaan sillä, että hän kokee ettei teoillaan ole konkreettista merkitystä. Tekijällä oli lehtitietojen mukaan päällään suojaliivi, mikä viittaa ymmärrykseen vaarasta ja sen merkityksestä, mitä ainakaan vaikeisiin nihilistisiin deluusioihin ei liity (kuollut ei voi kuolla).
Jos ajatellaan tilannetta, missä yksilö on ns. järjissään ja on epäonnistunut oman käsityksensä mukaan elämässään tavalla, ettei enää kykene saavuttamaan itselleen asettamiaan tavoitteita tai vaikkapa ylläpitämään itselleen eksistentiaalisella tasolla (kokemus/käsitys) merkittävää kulissia, niin tuolloin lienee merkityksellistä tarkastella sitä, missä määrin yksilö on kyennyt ja kykenee ottamaan vastuuta tai on kyennyt ja kykenee olemaan väärässä.
Ylipäätään kyky käsitellä pettymyksiä ja epäonnistua, olla reilu häviäjä ikään kuin, uupuessaan voi olla vihje siitä, että yksilö muita vahingoittaessaan hyökkää sitä vastaan mitä ei siedä itsessään ollessaan kyvytön sijoittamaan sen negatiivisen itseensä. Tällainen tunnetaitojen haasteellisuus voi liittyä moneen asiaan.
Kaikkineen korostuu tässä terrorissa selkeästi se, että yksilö on paitsi taustansa myös varustautumisen puoleen ymmärtänyt olevansa vaarassa ja luultavasti menehtyvänsä, minkä lisäksi iskussa on paitsi tradiotionaalisia myös lähimenneisyydestä poimittavissa olevia elementtejä, mitkä voivat viitata paitsi isomman mittakaavan tietoisesti organisoituun toimeen jonkin järjestön taholta myös sellaiseen resonanssiin, missä yksittäiset henkisiä haasteita kokevat edistyvät toimeen tulkitessaan "olevan aika" ja syyt löytyvät yksilöiden (Saksa/Louisiana) arjesta, mutta nivoutuvat yhteen asioista ja maailmasta syntyneiden käsitysten kautta.
