Ideologisesti työtön vasemmistopoliitikko kehottaa rikkomaan lakia

[Sipi]

Maailma elää reaaliajassa reaktioista ja vastakkainasetteluista. Mikä tahansa kiihdyttävä ja raflaava juttu, joka kerää vaahtoamista on hienoa ja hyödyttää polarisaation molempia ääripäitä. Se jos joku on surullista.

Itse miettisin ennemminkin juuri sitä, mikä on hyvinvointivaltion määritelmä, missä menee yksilön vapaudet ja vastuut ja kenellä ne on oikeus määrittää. Itse pitäisin ehkä ykkösprioriteettina sitä, että asenneilmasto ja kannustimet olisivat tässä maassa sellaiset, ettei kenenkään tarvitsisi varastaa kaupasta. Koska absoluuttisena tarpeenahan ruoka on veden ja sähkön lisäksi melkein ainoita asioita, joita jokainen tarvitsee. Mutta relatiivisen ja absoluuttisen tarpeen ero hämärtyy monella. Jos siis ajatellaan, että vaikka nuorella naisella on joka kuukausi kampaaja, ripsihuolto, huuhtentäyttö, kynsiteknikko, AMG-mersun osarit ja salikortti, onko hänellä oikeus varastaa ruokaa, jos tulot eivät enää riitä syömiseen?

Toisena isona ongelmana näen tuon ikäluokan (videon haastateltava) maailmankuvan, joka sisältää ainoastaan oikeuksia. Heille ei ole koskaan kukaan sanonut ei, ja jokainen elämäntapahtuma on potentiaalinen trauma. Kaikkeen suhtaudutaan siten, että lasketaan ainoastaan asioita jotka minulle kuuluvat. Mitä minä saan, mitä minä hyödyn ja jos asiat eivät suju toivotulla tavalla, on kyse ihmisoikeusloukkauksesta, valinnavapauden rajoittamisesta tai identiteettikriisistä. Ja siten taas saadaan uusi, yhteiskunnan aiheuttama, pitkittynyt trauma, joka edellyttää vuosien kuntoutusta ja palveluita kotiin kannettuina. Jos joku varovasti ehdottaa, että voisit itse tehdä asialle jotain kuten kouluttautua, ottaa pään pois perseestäsi, kasvattaa vastuuntunnon ja työmoraalin, mennä töihin ja osallistua aidosti hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen, se koetaan ahdisteluna, pakottamisena ja riistona. On unohdettu, että hyvinvoitivaltion harteilla on huolehtia heikommista ja vähäosaisista. Ei ideologisesti idiooteista.

Älyn puutetta kuvaa myös se, että kaupat nähdään osana jotain isoa, pohjattoman vaurasta ja kasvotonta riisto-organisaatiota, jolta varastaminen ei ole keneltäkään pois. Ei tajuta ollenkaan, että sen tuotteen hyllyyn päätymistä on edeltänyt kymmenien, veroja maksavien ihmisten työpanos. Ja hävikki, jonka varkaat aiheuttavat maksatetaan muilla ihmisillä.

Kaikille ne äänen tänä päivänä antavat. Ihan kuka tahansa avohoitopotilas voi tosiaan perustaa podin tai vlogin ja soppa on valmis. Vielä parikymmentä vuotta sitten tällaiset tyypit aiheutivat lähinnä säälinsekaista hymyilyä. Mutta nyt reaaliaikainen viestintä tarjoaa kaikille äänen, ja se ei ole ainoastaan hyvä asia etenkään, jos ihmiset eivät tajua olla kiihtymättä ihan joka asiasta. Itse näen tässä populistisen ja julkisuushakuisen toimittajan sekä täysin väärään paikkaan eksyneen, huonosti istuvaan pukuun puetun mielenterveyspotilaan. Suhtautuisin viihteenä, jos jaksaisin aidosti kiinnostua.

[canis lupus]

Heille ei ole koskaan kukaan sanonut ei, ja jokainen elämäntapahtuma on potentiaalinen trauma. Kaikkeen suhtaudutaan siten, että lasketaan ainoastaan asioita jotka minulle kuuluvat. Mitä minä saan, mitä minä hyödyn ja jos asiat eivät suju toivotulla tavalla, on kyse ihmisoikeusloukkauksesta, valinnavapauden rajoittamisesta tai identiteettikriisistä. Ja siten taas saadaan uusi, yhteiskunnan aiheuttama, pitkittynyt trauma, joka edellyttää vuosien kuntoutusta ja palveluita kotiin kannettuina. Jos joku varovasti ehdottaa, että voisit itse tehdä asialle jotain kuten kouluttautua, ottaa pään pois perseestäsi, kasvattaa vastuuntunnon ja työmoraalin, mennä töihin ja osallistua aidosti hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen, se koetaan ahdisteluna, pakottamisena ja riistona. On unohdettu, että hyvinvoitivaltion harteilla on huolehtia heikommista ja vähäosaisista. Ei ideologisesti idiooteista.

Pään perseestä pois ottaminen on varmastikin niin tuskallinen kokemus ettei sellaista voi lähtökohtaisesti keneltäkään vaatia. Tämän henkilön ihonväri kylläkin peilaa sitä että pitkään se ilman uv-valon vaikutusta on ainakin jossain pimennossa aikaansa viettänyt.

Itse näen tässä populistisen ja julkisuushakuisen toimittajan sekä täysin väärään paikkaan eksyneen, huonosti istuvaan pukuun puetun mielenterveyspotilaan. Suhtautuisin viihteenä, jos jaksaisin aidosti kiinnostua.

Toimittaja tekee tässä työtään, toimittajan lähtökohta saada juustoa leipänsä päälle on nimenomaan populismi. Olin kyllä näkevinäni tuskaa Ukkolan ilmeessä, populistillakin, jos on edes vähäänkään empaattinen, on kipua tuottavaa syödä sitä juustoa joka on ansaittu mielenterveyspotilaiden haastatteluista.

Minä yritän aktiivisesti sivuuttaa omaa empatiaani ja naureskella koko tapaukselle. Huonolla menestyksellä.

[thomyorke]

Suomessa jos onnistut näkemään nälkää niin olet joko narkkari tai vammainen.

Voit toki olla myös vasemmistolainen, joka käyttää ensin rahansa tupakkaan, kaljaan ja Litku Klemetin keikkalippuihin ja alkaa sitten rääkyä veronmaksajien piffaamassa vuokrayksiössään kävelymatkan päässä Helsingin kantakaupungista, että hänelläkin on oikeus elää, mutta kun fasistinen natsisuomi haluaa tappaa hänet nälkään.

Vasemmistoliitto oli kaikista puutteistaan huolimatta joskus työntekijöiden puolue. Nyt se ottaa listoilleen ihan avoimia työnvieroksujia, jotkaa eivät osaa muuta kuin käsi pitkällä vaatia lisää muiden ihmisten rahoja. Voin kuvitella, että niitä kumpaakin puolueessa yhä vaikuttavaa vanhan liiton rasvanahkaduunaria vituttaa kuin pientä oravaa.

Kyllä. Ja nämä vasemmistolaiset menee tuohon lokeroon "vammainen".

[Salmari]

Maailma elää reaaliajassa reaktioista ja vastakkainasetteluista. Mikä tahansa kiihdyttävä ja raflaava juttu, joka kerää vaahtoamista on hienoa ja hyödyttää polarisaation molempia ääripäitä. Se jos joku on surullista.

Itse miettisin ennemminkin juuri sitä, mikä on hyvinvointivaltion määritelmä, missä menee yksilön vapaudet ja vastuut ja kenellä ne on oikeus määrittää. Itse pitäisin ehkä ykkösprioriteettina sitä, että asenneilmasto ja kannustimet olisivat tässä maassa sellaiset, ettei kenenkään tarvitsisi varastaa kaupasta. Koska absoluuttisena tarpeenahan ruoka on veden ja sähkön lisäksi melkein ainoita asioita, joita jokainen tarvitsee. Mutta relatiivisen ja absoluuttisen tarpeen ero hämärtyy monella. Jos siis ajatellaan, että vaikka nuorella naisella on joka kuukausi kampaaja, ripsihuolto, huuhtentäyttö, kynsiteknikko, AMG-mersun osarit ja salikortti, onko hänellä oikeus varastaa ruokaa, jos tulot eivät enää riitä syömiseen?

Toisena isona ongelmana näen tuon ikäluokan (videon haastateltava) maailmankuvan, joka sisältää ainoastaan oikeuksia. Heille ei ole koskaan kukaan sanonut ei, ja jokainen elämäntapahtuma on potentiaalinen trauma. Kaikkeen suhtaudutaan siten, että lasketaan ainoastaan asioita jotka minulle kuuluvat. Mitä minä saan, mitä minä hyödyn ja jos asiat eivät suju toivotulla tavalla, on kyse ihmisoikeusloukkauksesta, valinnavapauden rajoittamisesta tai identiteettikriisistä. Ja siten taas saadaan uusi, yhteiskunnan aiheuttama, pitkittynyt trauma, joka edellyttää vuosien kuntoutusta ja palveluita kotiin kannettuina. Jos joku varovasti ehdottaa, että voisit itse tehdä asialle jotain kuten kouluttautua, ottaa pään pois perseestäsi, kasvattaa vastuuntunnon ja työmoraalin, mennä töihin ja osallistua aidosti hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen, se koetaan ahdisteluna, pakottamisena ja riistona. On unohdettu, että hyvinvoitivaltion harteilla on huolehtia heikommista ja vähäosaisista. Ei ideologisesti idiooteista.

Älyn puutetta kuvaa myös se, että kaupat nähdään osana jotain isoa, pohjattoman vaurasta ja kasvotonta riisto-organisaatiota, jolta varastaminen ei ole keneltäkään pois. Ei tajuta ollenkaan, että sen tuotteen hyllyyn päätymistä on edeltänyt kymmenien, veroja maksavien ihmisten työpanos. Ja hävikki, jonka varkaat aiheuttavat maksatetaan muilla ihmisillä.

Kaikille ne äänen tänä päivänä antavat. Ihan kuka tahansa avohoitopotilas voi tosiaan perustaa podin tai vlogin ja soppa on valmis. Vielä parikymmentä vuotta sitten tällaiset tyypit aiheutivat lähinnä säälinsekaista hymyilyä. Mutta nyt reaaliaikainen viestintä tarjoaa kaikille äänen, ja se ei ole ainoastaan hyvä asia etenkään, jos ihmiset eivät tajua olla kiihtymättä ihan joka asiasta. Itse näen tässä populistisen ja julkisuushakuisen toimittajan sekä täysin väärään paikkaan eksyneen, huonosti istuvaan pukuun puetun mielenterveyspotilaan. Suhtautuisin viihteenä, jos jaksaisin aidosti kiinnostua.

Ja taas aivan loistava kirjoitus Sipiltä. Arvostan miten hienosti osaat kirjoittaa.

Vasemman laidan ulisijat jauhotettu. Tai voihan joku vajakki tulla huutamaan natsia kun sanat loppuvat.

[Lauha]

Täällä taas asiantuntijat kertoo, kuinka Kelan tuilla kuka tahansa elää ihan hyvin, jos ei vaan röökiä osta.

Onko moni teistä elänyt noilla tuilla tai sillä rahamäärällä? Haastan kokeilemaan. Varmaan helppoa.

[Schimanski]

Yksi tapa kerätä mediahuomiota on julistautua ideologisesti työttömäksi. Siitä voi avautua jopa kirjailijan tai ammattipoliitikon ura

Ideologinen työttömyys ei kuitenkaan ole mikään todellinen ongelma maassa jossa työttömiä on huomattavasti enemmän kun avoimia työpaikkoja. Suomessa on käytännössä suurtyöttömyys, mutta siitähän ei puhuta ääneen missään. Toinen ongelma on siinä että edes vakavasti sairaat eivät pääse työkyvyttömyseläkkeelle. Kun Kela ja vakuutusyhtiö lyövät viisaat päänsä yhteen niin edes aivovamma tai muutama sydänkohtaus ei ole minkäänlainen este työllistymiselle maassa jossa ei ole työpaikkoja edes kaikille terveille ihmisille. Työttömiä on helppo syyllistää ja potkia päähän kun niillä ei ole voimia potkia takaisin. Työttömät ovat loistavia syntipukkeja erityisesti nykyiselle hallitukselle.

Nuorten kohdalla tilanne on erityisen huono. Minulla oli joskus kauan sitten nuorena miehenä sellainen systeemi että vaihdoin työpaikkaa aina kun entiseen kyllästyin. Sanoin itseni irti ja pidin viikon tai kahden palkattoman loman. Otin sitten Hesarin käteen ja etsin itselleni uuden työpaikan. Se oli 1-3 päivää kun olin taas töissä. Työpaikkoja kertyi niin monta että en kaikkia edes muista ja ne oli suurimmaksi osaksi hyviä työpaikkoja, ei mitään paskaduunia jossain paskafirmassa. Se oli pääkaupunkiseudulla siihen aikaan ihan mahdollista. Etsin vasta vähän vanhemmalla iällä pysyvän työpaikan kun alkoi perhettä kertymään. Nykyään tuollainen ei onnistu mitenkään. Hyvä jos nuori löytää edes yhden pätkätyön jostain. Ihmisen kehitykselle tekee hyvää kokeilla nuorena vähän kaikkea että saa laajemman käsityksen itsestään ja ympäröivästä yhteiskunnasta.

[viivahattu]

Täällä taas asiantuntijat kertoo, kuinka Kelan tuilla kuka tahansa elää ihan hyvin, jos ei vaan röökiä osta.

Onko moni teistä elänyt noilla tuilla tai sillä rahamäärällä? Haastan kokeilemaan. Varmaan helppoa.

No mitä on "ihan hyvin eläminen"? Samaan elintasoon ei varmasti ole varaa kuin työssäkäyvillä. Miksi pitäisikään olla? Mitä järkeä olisi käydä töissä, jos kotona pötköttelemällä saisi saman? Jo nyt efektiivinen tuntipalkka (eli kuinka paljon enemmän rahaa jää nappiin per työtunti verrattuna tukiin, mitä saisi työttömänä) on matalapalkkatöissä monesti niin marginaalinen, että ihmiset päättävät jäädä kotiin. Se saattaa olla pienimmillä tessin minimeillä parin euron luokkaa. Ja sanovat, että sosiaalitukia pitäisi nostaa.

Alma Tuuva väittää, että Suomessa on niin köyhiä ihmisiä, että heidän täytyy varastaa ruokaa pysyäkseen hengissä. Se on vähintäänkin mielenkiintoinen väite maassa, jossa ei pelkästään makseta veronmaksajien pussista rahaa jokaiselle työttömälle, vaikka työkykyäkin olisi, vaan lisäksi ilmaista ruokaa jaellaan lähes jokaisessa pitäjässä vähintään viikoittain, kunhan vaan jaksaa ilmaantua paikalle. Ei tarvitse siis varastaa, ihan ilmaiseksi annetaan kassillinen ruokaa käteen ja vielä toivotetaan satuolennon siunausta kaupan päälle! Siitä tässä on keskusteltu, ei siitä pystyykö sosiaalituilla elämään "ihan hyvää" elämää.

Sopii muuten mennä kokeilemaan lähes mihin tahansa muuhun maailman maahan, että paljonko maksetaan perseen kaivamisesta kotona. Vastaus: ei yhtään mitään juuri missään.

[Lauha]

Se on totta, että vaikkapa luvatussa maassa Amerikassa ei köyhille paljon mitään anneta.

Ja katso miten siellä menee, rikkaat asuu aidatuilla ja vartioiduilla asuinalueilla. Suomessa sitä voi olla rikas, eikä nyt suunnattomasti tarvi pelätä, että joku Playstation-Janne tulee ryöstämään.

Se on yhteiskuntarauhaa, mistä mä uskon, että moni mielellään maksaa, vaikka ei sitä tajuaisi ennen kuin se otettaisiin pois.

[Sipi]

No mitä on "ihan hyvin eläminen"? Samaan elintasoon ei varmasti ole varaa kuin työssäkäyvillä. Miksi pitäisikään olla? Mitä järkeä olisi käydä töissä, jos kotona pötköttelemällä saisi saman?

Mä ajattelisin ongelman olevan siinä, että jo saavutetusta elintasosta luopuminen on monelle katastrofi. Ei osata ikään kuin hallitusti ja ennakoiden downshiftata ja karsia kulurakennetta. Harva ihminen kuitenkaan on ihan kirjaimellisesti työstä ansaitsemillaan rahoilla ostanut asuntoja, autoja ja tehnyt lomareissuja. Kyllä se on velkaraha, jota on otettu ja saatu työpaikan perusteella.

Kun sitten ollaan tiukan paikan edessä, työpaikka lähtee alta ja kupla puhkeaa ajatellaan, että yhteiskunnan pitäisi tulla apuun ja taata sama elintaso,johon ihminen on tottunut. Jos on rakentanut itselleen paketin, jonka kiinteiden kulujen pyörittämisen menee tuhansia ja tuhansia euroja kuukausittain, kylllä se toimeentulotuelle putoaminen varmaan riipaisee.

idea onkin siinä, että se on viimesijainen tuki, joka kattaa juuri ja juuri halvimman asumisen, sähkön, veden ja ruuan rekä reseptilääkkeet. Ei mitään muuta.

Raakaahan se tavallaan on, mutta en oikein ymmärrä miksi yhteiskunnan tuilla elävillä ihmisillä on niin kova hinku asua ylihinnoitelluissa kasvukeskuksissa. Kelan kriteerit täyttävää, edullisesti neliöhinnoiteltua ja korkotuettua asumista voi etsiä maakunnista, vaikka nyt sitten Ranualta, Siikaisista tai Kemistä. Yhteiskunnan tehtävänä ei ole tarjota kaikille asuntoja Jätkäsaaresta, Töölöstä tai Kalliosta. Vaikka ihminen olisi siellä koko ikänsä asunut.

[Villeri]

Ihmiselle tuppaa käymään sillä lailla hassusti, että ei se osaa enää kunnioittaa asioita, jotka ovat olleet koko iän itsestäänselvyyksiä, kuten sosiaalirtuudet. Niistä on tullut ihan normaaleita ansaintakeinoja. Meillä on aika helvetin monta ryhmää, joiden huuto ei laannu siitä mitä paremmin asiat ovat - saatana, se yltyy!

30 vuotta sitten oli vielä aika häpeällistä elää sosiaalitukien varassa, nyt se on ok. Ja vaikka ei siitä nyt niin hirveää häpeää tarvitsisikaan kantaa, niin häpeä oli kuitenkin oiva yllyke ottaa vastaan työtä, josta ei jäänyt montaa lanttia enempää käteen kuin sossusta.

On aika surullinen paradoksi, että aika pitkälle työväenpuolueiden ajamien sosiaalietuuksien, joiden tarkoitus oli pitää huolta oikeasti heikoista, takia on syntynyt ihmisryhmiä, jotka eivät edes katso olevan vastuussa omasta elatuksestaan.

Edellisellä hallituksella kävi sikäli tuuri koronan kanssa, että heillä oli mainio syy olla aloittamatta säästöjä - ja silloinhan leikkauksia olisivat olleet tekemässä myös Alman vassarit. Mutta seuraava pääministeripuolue lienee demarit, ja hallituksessa mukana vassarit, ja sitten on heidän vuoronsa huomata, ettei niitä kivoja säästökohteita ollutkaan olemassa.

Alman kaltaiset kermapersesosialistit eivät ole vielä tajunneet, että nykyisten sosiaalietuuksien aika on kertakaikkisesti ohi - olisi ollut jo aikaa sitten ilman Nokiaa - koska rahat eivät vain riitä. Ja jos Suomen hallitus ei niitä säästöjä ja leikkauksia tee, niin sitten suitset ottavat velkojat ja EU, ja sitten tehdään juuri mitä sanotaan.

[Lauha]

Säästökohteita on vaikka kuinka paljon. Laitetaan osinkoverotus progressiiviseksi ja yritystuet pois Oyj-yhtiöiltä. Pienyrittämistä tottakai saa ja pitää tukea. Kyse on vaan poliittisista valinnoista.

[Villeri]

Säästökohteita on vaikka kuinka paljon. Laitetaan osinkoverotus progressiiviseksi ja yritystuet pois Oyj-yhtiöiltä. Pienyrittämistä tottakai saa ja pitää tukea. Kyse on vaan poliittisista valinnoista.

Maailmassa, jossa globaalisti maksetaan yritystukia, niistä luopuminen ei ole realistista. Sen tietää kovinkin kommari, mikä ei toki estä niistä puhumista. Määristä voi puhua, mutta aika pieniä rahoja sieltä on säästettävissä.

Meidän isot kuluerät ovat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutus. Aika pitkälti ne säästöt on pakko niistä tehdä. Rikkailta ei todellakaan ole otettavissa sellaisia rahoja, joita Suomi petsnettoa tekee. Se on aika populistista, vaikka hallituksen rikkaimpien suurimmat veronkevennykset olivat poikkeuksellisen typerä veto.

Listaamattomien firmojen pääomatulojen verotuksessa voisi olla kiristämistä. Mutta kyllä tämä on niin tappiin verotettu maa, että pitäisi vain kuluttaa vähemmän tai ansaita enemmän tai molempia.

Mutta yhteenkään Almaan ei olisi varaa, ja on aika huolestuttavaa, että hänen kaltainen ihminen menee läpi kuntavaaleissa.

[viivahattu]

Se on totta, että vaikkapa luvatussa maassa Amerikassa ei köyhille paljon mitään anneta.

Ja katso miten siellä menee, rikkaat asuu aidatuilla ja vartioiduilla asuinalueilla. Suomessa sitä voi olla rikas, eikä nyt suunnattomasti tarvi pelätä, että joku Playstation-Janne tulee ryöstämään.

Se on yhteiskuntarauhaa, mistä mä uskon, että moni mielellään maksaa, vaikka ei sitä tajuaisi ennen kuin se otettaisiin pois.

Kyllä siinä kuule maksuhalu monilla kummasti rapautuu, jos painaa jotain paskaduunia 40 tuntia viikossa ja siitä jää välttämättömien menojen jälkeen muutama huntti kuukaudessa enemmän näppiin kuin kotona somea selailevalle Jenni-Matiakselle, joka vielä kehtaa jatkuvasti ruikuttaa, että hänelle pitäisi antaa enemmän ilmaista rahaa, koska se olisi jollain minulle käsittämättömällä logiikalla "reilua".

[JohannesP]

Jos vähän katsoo tytön vaatetusta ja naamaa niin kyllähän se on aika selvää ettei kukaan tuollaista palkkaisi yhtään mihinkään, on varmasti helpompaa kertoa itselleen ja maailmalle että on "ideologisesti työtön" kuin katsoa sitä totuutta silmiin ettei kelpaa mihinkään.

[Collie]

Se on totta, että vaikkapa luvatussa maassa Amerikassa ei köyhille paljon mitään anneta.

Ja katso miten siellä menee, rikkaat asuu aidatuilla ja vartioiduilla asuinalueilla. Suomessa sitä voi olla rikas, eikä nyt suunnattomasti tarvi pelätä, että joku Playstation-Janne tulee ryöstämään.

Se on yhteiskuntarauhaa, mistä mä uskon, että moni mielellään maksaa, vaikka ei sitä tajuaisi ennen kuin se otettaisiin pois.

Kyllä siinä kuule maksuhalu monilla kummasti rapautuu, jos painaa jotain paskaduunia 40 tuntia viikossa ja siitä jää välttämättömien menojen jälkeen muutama huntti kuukaudessa enemmän näppiin kuin kotona somea selailevalle Jenni-Matiakselle, joka vielä kehtaa jatkuvasti ruikuttaa, että hänelle pitäisi antaa enemmän ilmaista rahaa, koska se olisi jollain minulle käsittämättömällä logiikalla "reilua".

Missä 40 h/viikko duunissa jää vain muutama huntti enemmän kuin työttömänä?