Tässä jutussa särähti heti korvaan maininta että koira oli karannnut asunnost. Ei näin, ei siis todellakaan näin! Mitä ihmettä tekee asunnossa koirarotu, joka alkuperäisessä työtehtävässään elää ulkona 24h/365vrk ja liikkuu helposti kymmeniä kilometrejä vuorokaudessa? Niinpä, ei todellakaan yhtikäs mitään. Ja mitä mahtaa tehdä tällaisen koiran psyykelle, jos se ei pääse toteuttamaan luontaisia viettejään vapaana laumaansa vartioiden, vaan saa sen sijaan kiertää hihnassa korttelia? Ehkäpä koira vielä tarkoituksella jätetään kokonaan sosiaalistamatta vieraisiin ihmisiin, ja sille koulutetaan "suojelua". Tällöin aikaansaadaan luonnollisesti tikittävä aikapommi.
Vaikka olenkin laumanvartijoiden suuri ystävä, niin mielestäni kukaan ei tee Suomessa kangalilla yhtään mitään. Miksi näin?
Siksi että kangalinkoirat ja vastaavat kuuluvat tuhansien hehtaarien asumattomille aroille/laidunmaille tai vastaaviin vuoristo-olosuhteisiin. Vapaana eläviksi työkoiriksi, korostan, vain ja ainoastaan työkoiriksi. Vartioimaan laumaansa, oman henkensä kaupalla suurpetoja vastaan, päivin ja öin. Vain hölmö ottaa sellaisen taajamaan, tai edes maaseudulle pihan koristeeksi.
Kangal on äärimmäisen tehokas laumanvartija. Liiankin tehokas Suomen olosuhteisiin. Se ajaa takaa sutta ja pyrkii yleensä tappamaan suden. Se on todennäköisesti tällä hetkellä olemassa olevista laumanvartijaroduista kaikkein tehokkain, ehkä varauksin georgianvuoristokoiran ja keskiaasiankoiran kanssa. Miksi? Sen nopeus, ketteryys, voima, koiramaailman kovin puruvoima ja pelottomuus suurpetoja kohtaan tekevät siitä loistavan kotieläinlaumojen suojelijan.
Esimerkiksi kodin ja perheen suojelijaksi on kuitenkin olemassa lukematon määrä parempia rotuvalintoja, kuten dobermann, rottweiler tai saksanpaimenkoira. Ne ovat koulutettavissa, eikä jalostettu toimimaan itsenäisesti. Ne soveltuvat ja sopeutuvat elämään paljon paremmin taajamassa sekä tiheämmin asutetulle maaseudulle.
Laumaa vartioiviksi työkoiraroduiksi Suomen maaseudulle (jokaisenoikeudet, mökkeilykulttuuri, jne) sopii paljon paremmin pehmeämmät, joskin silti vakavasti otettavat laumanvartijarodut, kuten owzarek podhalanski, maremmano abruzzese ja pyreneittenmastiffi. Ehkä varauksin vielä esimerkiksi keskarikin, mikäli se on sopivista linjoista ja omistaja tiedostaa millaisen koiran omaa.
Kaikki suuremmat ja vaativammat koirarodut pitäisi laittaa koira-kortin ja viranomais
harkinnan taakse. Siis taistelurodut, palveluskoirarodut/suojelukoirarodut, suurriistan metsästysrodut ja laumanvartijat. Tulevan omistajan tulisi suorittaa kallis ja kattava koirankoulutus kurssi, sekä pystyä perustelemaan viranomaiselle (asuinpaikka, asuinmuoto, elinkeino, työtehtävä) , miksi ja mihin hän tarvitsee tällaisen rodun.
Tahdon korostaa, ettei laumanvartijat, kangalinkoirakaan, ole oikeissa käsissä ja oikeassa elinympäristössä mikään aikapommi. Sellaista elinympäristöä ei vain oikein Suomesta löydy. Kangalinkoira on kuitenkin harvinaisen hyvä siinä tehtävässä mihin se on jalostettu jo tuhansia vuosia sitten. Sen ja muiden vastaavien rotujen ansiosta kaikkia suurpetoja ei tarvitse tappaa. Kangalinkoiraa käytetään myös esimerkiksi Afrikassa suojelemaan paimenten vuohilaumoja gepardeilta, ja siinä sivussa gepardejakin. Niitä on paljon työkäytössä myös esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa, missä riittää lääniä sekä kojootteja, susilaumoja, villikoiralaumoja, puumia ja karhuja.
Laitan loppuun vielä muutaman lyhyehkön dokumentin tästä kyseisestä rodusta. Mielestäni ne antavat oikeansuuntaisen kuvan siitä, millainen tämä rotu on, ja millaisiin elinoloihin ja työhön se on tarkoitettu.
https://youtu.be/5tW1Qp0MLnE?feature=shared
https://youtu.be/fBsM_pChQZc?feature=shared
