MURHA.INFO

Konsta, oletko jo noin seniili, että vieläkin jaksat miettiä onnettomuutta, ja akentteja surmatyön peittelijöiksi.

Voi perkele, itkisin, ellen nauraisi niin, että kylä raikuu.

Missä se lääkäri on, joka kävi toteamassa muut vainaaksi, mutta sitten se yksi jätettiin henkiin, ja kuinka ollakaan, se kaikkein suurin ja "kaunein".

Jos murhat olisi haluttu lavastaa Gussen tekemiksi, niin mitään tavaroita ei leiristä olisi viety mihinkään jemmoihin, vaan ne olisivat saaneet olla paikoillaan.

Mitä hyötyä olisi ollut siitä, että kengät oli viety piiloon jonkin matkan päähän ja kassi hävitetty näkymättömiin?

Nythän nuo jemma hommat viittaavat selvästi ulkopuoliseen tekijään, jos niin haluaa katsoa tietyn väristen lasien takaa.

Jos tavarat olisivat olleet tallella, katseet olisi silloin automaattisesti suunnattu tiettyyn tahoon, jolloin Gusselle olisi silloin sattanut käydä kylmät ja ihan syyttä.

Nyt tarvittiin Espoon käräjäoikeus, joka vapautti Nils Wilhelm Gustafssonin kaikista Bdominjärven murhasyytöksistä, koska vaikutti vahvasti siltä, että niemellä oli ulkopuolinen tekijä.

Mitä on ollut tämä eväspaperi, joka väitettiin otetun talteen: voipaperia (joka pitää leivänpäälliset poissa tahrimasta) vai huokoista, vaaleaa puotipaperia (johon käärittiin esim. tuoreet leivät). Paperinenäliinoja oli, mutta talouspyyhkeitä ei, ja vessapaperi oli ns. silkkipaperia arkkeina (oli kreppiäkin) ellei käytetty sanomalehteä.

Eikö se väitetty eväspaperin löytäjä ollut kuitenkin suhteellisen nuori poika vielä, enempi teriin kiinnostunut kuin muuhun? Äitinsäköhän lopulta sen paperin hävitti hyllyn reunalta, muuton yhteydessä, kun ei perheen miehet ajoissa lupaa antaneet? Vai onko aika kullannut pojan muistot, eikä totta ole nimeksikään?

^ Tuota paperia etsitään aivan varmasti ja siinä, tarinan mukaan, näkyy selvä sormenjälki. Mitä ilmeisimmin on muutossa "tallennettu" jonkin kirjan väliin ja sieltä se löytyy (jopa hyvinkin pian), näin uskon.

Ennen vanhaan eväät käärittiin yleensä leivinpaperiin, joka käytön jälkeen viikattiin ja käytettiin seuraavan tarpeen mukaan uudelleen.

Maito oli joko "Huonekaluviinapullossa" (Pöytäviina), tai Kossupullossa, joka sekin pestiin käytön jälkeen ja käytettiin uudelleen, jollei palautettu takaisin Alkoon.

Leivinpaperiin jää verisestä sormesta sata varmasti tunnistettava sormenjälki, sillä se on kuin filmirullaan otettu valokuva.

On nimittäin siitäkin omakohtaisia kokemuksia, kun joskus jullina redulle (slangia) lähtiessäni, veistelin makkaran sijasta sormeeni.

Olisikin hieno homma, jos sellainen paperi vielä jostain löytyisi.

teemu kirjoitti:Mitä on ollut tämä eväspaperi, joka väitettiin otetun talteen: voipaperia (joka pitää leivänpäälliset poissa tahrimasta) vai huokoista, vaaleaa puotipaperia (johon käärittiin esim. tuoreet leivät). Paperinenäliinoja oli, mutta talouspyyhkeitä ei, ja vessapaperi oli ns. silkkipaperia arkkeina (oli kreppiäkin) ellei käytetty sanomalehteä.

Meillä kuiten käärittiin eväsleivät kokonaan voipaperiin. Mutta tällä ei tähän asiaan ole mitään apua. Kunhan kerroin.

Ja siitä Irmelin "päiväkirjasta". Eikös se paljon analysoitu sivu ollut ns. irtireväisty?

^Voipaperia meilläkin käytettiin leipien suojana. Luulen, että se oli aika yleinen tapa niihin aikoihin, ainakin mitä kaverien eväitä näin. Voi hyvin uskoa, että esim. Sepolle tiettävästi tehdyt eväät olisivat olleet voipaperissa.

Kuitenkin voipaperi oli sopimatonta puhdistukseen, koska se hylki nesteitä. Ei sillä olisi saanut puukkoa kunnolla puhtaaksi. Mutta pikkuhousun kosteussuojana se olisi ollut erinomainen, silloisista materiaaleista, vaikkakin kovaa ja rapisevaa. Tätä puolta en tosin tunne lainkaan, kunhan ominaisuuksia pohdiskelen.

Takaisin ruokapuoleen: Voipaperia käytettiin myös leivinpaperina, jolloin se kuumeni hauraaksi. Varsinaista leivinpaperia tuli kauppoihin joskus myöhemmin.


Päiväkirjan sivu oli irti reväisty. Tuominen taisi olla vakuuttunut siitä, että se oli revitty nimenomaan lauluvihkosta. En saanut selvää teknisestä tutkimuksesta, että oliko se varmasti vai eikö ollut. Kirjoituksen läpipainumaa ei kuitenkaan löytynyt miltään muulta sivulta.

Merkittäviä tietoja siinä oli. Tärkeä paperi.

teemu kirjoitti:^Voipaperia meilläkin käytettiin leipien suojana. Luulen, että se oli aika yleinen tapa niihin aikoihin, ainakin mitä kaverien eväitä näin. Voi hyvin uskoa, että esim. Sepolle tiettävästi tehdyt eväät olisivat olleet voipaperissa.

Kuitenkin voipaperi oli sopimatonta puhdistukseen, koska se hylki nesteitä. Ei sillä olisi saanut puukkoa kunnolla puhtaaksi. Mutta pikkuhousun kosteussuojana se olisi ollut erinomainen, silloisista materiaaleista, vaikkakin kovaa ja rapisevaa. Tätä puolta en tosin tunne lainkaan, kunhan ominaisuuksia pohdiskelen.

Takaisin ruokapuoleen: Voipaperia käytettiin myös leivinpaperina, jolloin se kuumeni hauraaksi. Varsinaista leivinpaperia tuli kauppoihin joskus myöhemmin.


Päiväkirjan sivu oli irti reväisty. Tuominen taisi olla vakuuttunut siitä, että se oli revitty nimenomaan lauluvihkosta. En saanut selvää teknisestä tutkimuksesta, että oliko se varmasti vai eikö ollut. Kirjoituksen läpipainumaa ei kuitenkaan löytynyt miltään muulta sivulta.

Merkittäviä tietoja siinä oli. Tärkeä paperi.

Muistaakseni paperia, joihin ennen käärittiin esim. leivät kaupoissa, kutsuttiin makulatuuriksi.

teemu kirjoitti: Mutta pikkuhousun kosteussuojana se olisi ollut erinomainen, silloisista materiaaleista, vaikkakin kovaa ja rapisevaa. Tätä puolta en tosin tunne lainkaan, kunhan ominaisuuksia pohdiskelen.
.

Mutta oma mielipide pitää sanoa kuitenkin

Olisi taitanut tyttöparan iho olla vähän huonossa kunnossa tuon kovan paperin jäljiltä. Ja minä kosteussuojana paperi olisi toiminut?

Tuosta paprusta, itsellä on sen kultaisen kuuskytluvun kauppareisuilta jäänyt mieleen voipaperi, kyllä, siihen myös duunattiin smörgarit kun lähdettiin mustikselle simmaamaan ja kun siihen aikaan paisto aina aurinko nii voit suli hittoon ja hiekka narsku hampaissa .

Huuhtelemiseen sitten oli limsaa tai jotain mehua, ne semmoset hassunmalliset kolmiotetrat tuli vähän myöhemmin.

No sitten oli se toinen paperi, mihin käärittiin kaupassa vaikkapa leivät, se oli pehmeempää, ihan kuin sanomalehtipaperi, mutta harmaata, isoissa arkeissa tai tuli rullalta ja repes poikki.

Tarttee soittaa tänään semmoisen kaupan hoitajalle ja kysyä että miten juttu oli.

^Puotipaperi? Minulla on sellainen muisto lapsuudestani (60-luvun lopulta), että tuota puotipaperia ostettiin, joko arkkeina tai rullasta, sitä en muista mihin sitä paperia sitten kotona käytettiin. Minun muistikuvissa paperi oli valkoisempaa, ehkä kermanväristä.

skoone kirjoitti: ...
Mutta oma mielipide pitää sanoa kuitenkin

Olisi taitanut tyttöparan iho olla vähän huonossa kunnossa tuon kovan paperin jäljiltä. Ja minä kosteussuojana paperi olisi toiminut?

Varmaan skoone ymmärrät, ettei minulla kertakaikkiaan voi olla asiasta mitään omaa mielipidettä, kuten ajan tapa oli. Menkat oli totaalisesti naisten juttuja, kunnes niistä aikanaan tuli parisuhteen juttuja.

Kuitenkin provosoituneena esitän teknisen kuvitelman siitä mitä tapahtui: Menkkoja odotettiin ja pari sidettä oli mukana. Sitten ne alkoivat, olivat runsaat, eikä siteet riittäneet mihinkään. Oli uudet vaaleanvihreät farkut, eikä niihin haluttu läpijälkiä. Siinä tilanteessa olisi lainattu tyttöystävän kautta tämän poikaystävän voipaperia siteen ja housun väliin. Ennen huono iho kuin uudet farkut pilalla. Voipaperi olisi pitänyt veren toisella puolellaan, ainakin jonkin aikaa. Eikä tästä tietenkään kirjoitettu mitään laulukirjaan. Päiväkirjaan ehkä korkeintaan sitten kotona.

Paremmin asian ymmärtävät voivat kertoa miten olisi menetelty. Minä kuuntelen, enkä tuppaa sekaan mielipiteineni.

teemu kirjoitti: Kuitenkin provosoituneena esitän teknisen kuvitelman siitä mitä tapahtui: Menkkoja odotettiin ja pari sidettä oli mukana. Sitten ne alkoivat, olivat runsaat, eikä siteet riittäneet mihinkään.

Älä suotta provosoidu teemu, ota tämä, "voipaperi kuukautissuojana", ihan vain kevennyksenä. Muistelen, että Irmelin kuukautiskierto oli lopuillaan eli tuskinpa oli kovin runsasta vuotoa.

^Jeps, jossain on kirjan välissä eväspaperi, valunut voi toisella ja verisen veitsen jälki toisella puolella. Sormenjäljet kahta puolta. Se kun löytyy niin arvoitus on helpompi ratkaista.

^ Hehee äläs nyt teemu kun uskokin on kuulema vahva että noin käy vieläpä lähitulevaisuudesa.

No kyselin vanhalta kauppiaalta noista papereista.

Muisti pragaa kauppiaalla jo hieman, mutta kertoi että paperia oli kolmea sorttia: Voipaperia, sitten sitä rullatavaraa, mutta sitten myös kolmatt, jonka mitat muisti: 42x57 cm, se oli arkeissa.

Voipaperi kovin, sitten tuo mitä makulatuuriksi sanottiin, sitten tämä kolmas jonka nimeä ei nyt muistanut,. mutta saattaa ryökäle soittaa kohta ja kertoa miksi paperia kutsuttiin.

Kysyin suoraan että oliko se niin pehmeää että siihen perseensä pyyhkisi, vastaus oli että miksei, ei se ollut kovaa.

Että näin.

Mitä tulee taas siihen, että alueella olisi ollut useita verisiä paperitolloja, joihin puukonterää olisi pyyhitty, en jaksa uskoa en niin millään.

Miksi hemmetissä tappaja olisi niin tehnyt? Viittaisi jonkunlaiseen pikkutarkkaan perfektionistiseen sadistiin.

Ja jos olisi lähteissään pyyhkinyt, niin miksi paperiin? Kangastakin oli tarjolla.

Siitäpä juontuikin mieleeni että on Irmelillä puseroa päällä uhrikuvassa, samoin siinä on kenkäkin, kenen se on.

Onko sitä kuvaa täällä, pitäis kai laittaa?

Mariacka kirjoitti:

Wagner kirjoitti:Liinaan näyttäisi myös merkityn selvennös siinä olevasta kirjailusta "BS".
Jos se on lyhenne nimestä, etunimi saattaisi olla vaikka Birgitta ?

Jaa. Minä olisin tulkinnut nuo merkinnät näytteiden koodeiksi. Mutta jos Birgitta olikin se mustasukkainen...

Tai tekijän lähisukulainen, esimerkiksi äitinsä.