Tokmanni vaatii näpistelleen pojan isältä 80 euron selvittelykulua

[Sil5]

Ennen vanhaan oli helpompaa. Selkäsauna ja tapojen parantaminen pelasti monet linnalta.

Sinänsä tämä on täysin selkeä asia. Oikeus määrittää mahdolliset maksettavat korvaukset. Kiinteä selvittelymaksu on nimittäin kuin kaupan määräämä sakko. Vanhemmalla ei edes ole mitään velvollisuutta maksaa tällaista kaupan vaatimaa selvittymaksua. Poliisin ei myöskään pidä sotkeentua tällaisissa asioissa ollenkaan neuvojaksi.

Oikein...
Vanhemmilla ei ole lähtökohtaista velvollisuutta maksaa alaikäisen lapsensa näpistyksen (tai muunkaan rikoksen) vuoksi syntyneitä kuluja/kustannuksia. Siis tässä kyseisessä tapauksessa kauppiaan alaikäiseltä lapselta/vanhemmilta laskuttamaa selvitysmaksua. Eikä ole velvollisuutta maksaa jälkeen päin edes sitä kaupasta näpistettyä 4 €:n suklaapatukkaa.

Mutta kauppiaalla on oikeus (ja velvollisuus, koska asianomistajarikos) selvittää tapaus yhdessä poliisin kanssa ja vaatia tekijää korvaamaan rikoksesta aiheutunut vahinko sekä kulut ja selvityskustannukset.

1. Ensimmisessä vaiheessa sopimalla kustannusten korvaamisesta tekijän kanssa.
2. Jos sopiminen ei onnistu niin viedä asia oikeuden käsiteltäväksi ja päätettäväksi.

Kauppiaan laskuttama selvitysmaksu on nimenomaan asian sopimista.
- rikoksen tekijän (tai alaikäisen kohdalla vanhempien) harkittavaksi jää suostuuko sopimukseen = maksamaan korvauksen kauppiaalle.
- pitää myös ymmärtää että 80 €:n selvityskulu ei riitä kattamaan kaikkia aiheutuneita kuluja.
- näin kauppias osoittaa halukkuutta sopimiseen tulemalla ns. "vastaan" eli kohtuullistamalla merkittävästi todellisia täysimääräisiä kustannuksia. (jos asia menee oikeuteen niin siellä vaaditaan kulujen korvaamista täysimääräisesti)
- lisäksi selvitysmaksu on varsin yleinen, selkeä ja rikkomuksen tekijälle kohtuullinen tapa hoitaa rikkomuksesta/rikoksesta aiheutuneet yleiskustannukset. (hieman vastaava kuin matkalipun tarkistusmaksu, pysäköintivirhemaksu jne.)

Nuoren tekijän kohdalla toivoisi hänen ottavan oikealla tavalla opikseen ja maksavan "oppirahansa".

Mutta kuten sanottu. Eihän tätä kauppiaan lähettämää laskua ole pakko maksaa..mutta sillä on myös seurauksensa.

Jollei tekijä maksa laskua, jää kauppiaan harkittavaksi lähteekö hän perimään korvauksia käräjien kautta (vaihtoehto 2.)
- kun tapauksesta on vahva näyttö ja lisäksi poliisin suorittama tutkinta/selvitys niin kauppias todennäköisesti vie jutun oikeuteen ratkaistavaksi. Eikä liene epäselvää siitä miten oikeudessa päätetään ja määrätään seuraamuksista.
- täysi-ikäiselle tekijälle seurauksena on tuomio + korvaukset..
- alaikäiselle määrätään korvaukset maksettavaksi. Eikä se ole halpaa vaikka itse korvauksia hieman alennettaisiin.
- toki tilanteesta ja tapauksesta riippuen saattaa muutakin harmia tai seurauksia koitua alaikäisen elämään ja tulevaisuuteen.

Ei myöskään ollut yllätys että tässäkin tapauksessa vanhemmat (ja alaikäinen tekijä) sekä kauppias päätyivät sopimaan asian.
- toivotaan myös että se koituu opiksi tekijälle..

[Sil5]

Poliisin ei myöskään pidä sotkeentua tällaisissa asioissa ollenkaan neuvojaksi.

Tästä voi olla perustellusti erimieltä..

Poliisilla on sekä oikeus että velvollisuus opastaa kansalaisia lainnoudattamiseen liittyvillä ohjeilla sekä kertomalla rikkomusten mahdollisista seurauksista. Erityisesti juuri tällaisissa lievemmissä rikostapauksissa joista syyttäjät ei yleensä lähde käyttämään syyteoikeutta. Ja, varsinkin alaikäisen tekijän kohdalla. Ehkä tässä tapauksessa asiaan vaikutti että ko. poika oli jo aikaisemminkin ollut "asioimassa" samojen poliisien kanssa.

Tavalliset kansalaiset eivät aina ymmärrä kuinka pienetkin rikosasiat on tärkeää selvittää ja käsitellä oikealla tavalla. Tässä kyseisessä tapauksessa näen jopa niin että poliisin oli syytä kertoa seuraamuksista..siis vaihtoehdosta sopia asia. Ja, ennen kaikkea se mitä seuraa siitä jollei suostu sopimaan korvauksista kauppiaan kanssa.

Se mitä lehten uutisesta ymmärsin niin poliisi toimi tässä asiassa kiitettävällä tavalla. Juuri niin kuin pitääkin.

P.S. Oikeusoppineen näkemyksiä en käsitä..ne eivät todellakaan olleet raalimaailmasta eikä arjen elämästä.

[Body Bag]

Vähän ot, mutta ylen jutussa mainittu tyyppi joka on jäänyt kiinni 168 kertaa vuoden aikana näpistyksestä. Ei taida olla kovin taitava tuossa hommassa.

[McCall]

Vähän ot, mutta ylen jutussa mainittu tyyppi joka on jäänyt kiinni 168 kertaa vuoden aikana näpistyksestä. Ei taida olla kovin taitava tuossa hommassa.

Sitä voidaan arvioida sen jälkeen kun tiedetään kuinka monta onnistunutta keikkaa on noiden epäonnistuneiden lisäksi

[Calabash]

Ennen vanhaan oli helpompaa. Selkäsauna ja tapojen parantaminen pelasti monet linnalta.

Sinänsä tämä on täysin selkeä asia. Oikeus määrittää mahdolliset maksettavat korvaukset. Kiinteä selvittelymaksu on nimittäin kuin kaupan määräämä sakko. Vanhemmalla ei edes ole mitään velvollisuutta maksaa tällaista kaupan vaatimaa selvittymaksua. Poliisin ei myöskään pidä sotkeentua tällaisissa asioissa ollenkaan neuvojaksi.

Oikein...
Vanhemmilla ei ole lähtökohtaista velvollisuutta maksaa alaikäisen lapsensa näpistyksen (tai muunkaan rikoksen) vuoksi syntyneitä kuluja/kustannuksia. Siis tässä kyseisessä tapauksessa kauppiaan alaikäiseltä lapselta/vanhemmilta laskuttamaa selvitysmaksua. Eikä ole velvollisuutta maksaa jälkeen päin edes sitä kaupasta näpistettyä 4 €:n suklaapatukkaa.

Mutta kauppiaalla on oikeus (ja velvollisuus, koska asianomistajarikos) selvittää tapaus yhdessä poliisin kanssa ja vaatia tekijää korvaamaan rikoksesta aiheutunut vahinko sekä kulut ja selvityskustannukset.

1. Ensimmisessä vaiheessa sopimalla kustannusten korvaamisesta tekijän kanssa.
2. Jos sopiminen ei onnistu niin viedä asia oikeuden käsiteltäväksi ja päätettäväksi.

Kauppiaan laskuttama selvitysmaksu on nimenomaan asian sopimista.
- rikoksen tekijän (tai alaikäisen kohdalla vanhempien) harkittavaksi jää suostuuko sopimukseen = maksamaan korvauksen kauppiaalle.
- pitää myös ymmärtää että 80 €:n selvityskulu ei riitä kattamaan kaikkia aiheutuneita kuluja.
- näin kauppias osoittaa halukkuutta sopimiseen tulemalla ns. "vastaan" eli kohtuullistamalla merkittävästi todellisia täysimääräisiä kustannuksia. (jos asia menee oikeuteen niin siellä vaaditaan kulujen korvaamista täysimääräisesti)
- lisäksi selvitysmaksu on varsin yleinen, selkeä ja rikkomuksen tekijälle kohtuullinen tapa hoitaa rikkomuksesta/rikoksesta aiheutuneet yleiskustannukset. (hieman vastaava kuin matkalipun tarkistusmaksu, pysäköintivirhemaksu jne.)

Nuoren tekijän kohdalla toivoisi hänen ottavan oikealla tavalla opikseen ja maksavan "oppirahansa".

Mutta kuten sanottu. Eihän tätä kauppiaan lähettämää laskua ole pakko maksaa..mutta sillä on myös seurauksensa.

Jollei tekijä maksa laskua, jää kauppiaan harkittavaksi lähteekö hän perimään korvauksia käräjien kautta (vaihtoehto 2.)
- kun tapauksesta on vahva näyttö ja lisäksi poliisin suorittama tutkinta/selvitys niin kauppias todennäköisesti vie jutun oikeuteen ratkaistavaksi. Eikä liene epäselvää siitä miten oikeudessa päätetään ja määrätään seuraamuksista.
- täysi-ikäiselle tekijälle seurauksena on tuomio + korvaukset..
- alaikäiselle määrätään korvaukset maksettavaksi. Eikä se ole halpaa vaikka itse korvauksia hieman alennettaisiin.
- toki tilanteesta ja tapauksesta riippuen saattaa muutakin harmia tai seurauksia koitua alaikäisen elämään ja tulevaisuuteen.

Ei myöskään ollut yllätys että tässäkin tapauksessa vanhemmat (ja alaikäinen tekijä) sekä kauppias päätyivät sopimaan asian.
- toivotaan myös että se koituu opiksi tekijälle..

Mietitäänpä pienet heikkoudet tässä näkemyksessä.

Oikeuteen vieminen on kauppiaan liiketaloudellinen päätös, ei automaatti. Emme voi olla täysin varmoja siitä. Neljän euron näpistyksestä oikeudenkäynti voi olla kallis ja työläs. Ei myöskään voida sanoa, mitä tuomioistuin päättää. Se arvioi aina erikseen, ovatko vaaditut selvittelykulut olleet tarpeellisia, kohtuullisia ja syy-yhteydessä rikokseen.

Se, että kauppias on laskuttanut esimerkiksi 80 euroa, ei tarkoita, että sama summa automaattisesti tuomittaisiin korvattavaksi! Pysäköintivirhemaksu tai joukkoliikenteen tarkastusmaksu perustuvat erityislainsäädäntöön, kun taas kaupan selvitysmaksulle ei ole vastaavaa laissasäädettyä kiinteää maksua. Siksi oikeudellinen asema on erilainen. Väitettä, että 80 euroa olisi selvästi alle todellisten kustannusten, ei voi esittää yleisenä tosiasiana. Se voi joissakin tapauksissa pitää paikkansa, mutta se pitäisi silti tarvittaessa näyttää toteen.

Vastaan tässä samalla poliisin toimintaan.

Poliisin toiminnasta voidaan todeta, että poliisi saa antaa yleistä neuvontaa ja kertoa mahdollisista oikeudellisista seurauksista. Sen sijaan on ollut jo aiemmin oikeustieteellistä keskustelua siitä, kuinka pitkälle poliisin kuuluu mennä yksityisoikeudellisen korvausvaatimuksen maksamisen suosittelemisessa. Emeritusprofessori Matti Tolvanen arvosteli sitä, että poliisi oli uutisen mukaan kehottanut maksamaan kauppiaan laskun. Kyse ei ollut siitä, etteikö poliisi saisi neuvoa, vaan siitä, pitäisikö poliisin ottaa lainkaan kantaa yksityisen osapuolen korvausvaatimuksen aiheellisuuteen...

[Body Bag]

Vähän ot, mutta ylen jutussa mainittu tyyppi joka on jäänyt kiinni 168 kertaa vuoden aikana näpistyksestä. Ei taida olla kovin taitava tuossa hommassa.

Sitä voidaan arvioida sen jälkeen kun tiedetään kuinka monta onnistunutta keikkaa on noiden epäonnistuneiden lisäksi

Jep. Tietysti jos toi on ihan kokopäiväistä niin kyllä sitä ehtii. Meillä tossa lähikaupassa oon useita kertoja nähnyt kun joku ottaa juoksubisset. Tai se juoksu on vähän yliampuva ilmaus. Yleensä ne kävelee ihan rauhassa ja myyjä vaan toteaa, että siinä meni taas.

[tuulituu]

Missä ajassa tällainen näpistysrikos vanhenee? Jos olisi siis antanut mennä oikeuteen, niin eikö vakavampiakin rikoksia ole jonossa vuosikaudet. Tämähän ehtisi luultavasti vanhentua siinä. Vai meneekö nämä jostain syystä jonon ohi?

En kannata näpistelyä, mutta monelle alaikäiselle luultavasti riittäisi puhuttelu ja että itse kävisi maksamassa varastamansa tuotteet. Helsingissä taisi olla, että kaikki meni oikeuteen, ja joku tuomari tms oli sitä mieltä, että jonkun muutaman euron juttujen takia menee aikaa.

[M.Saaarinen]

13v tulee jo tietää mikä oikein mikä väärin,joku kävelemään oppinut voi laitella taskuun mitä vaan se ihan eri juttu.
ihan on oikein laskuttaa,niin tekisin minäkin

[Mysteerimikitin]

Missä ajassa tällainen näpistysrikos vanhenee? Jos olisi siis antanut mennä oikeuteen, niin eikö vakavampiakin rikoksia ole jonossa vuosikaudet. Tämähän ehtisi luultavasti vanhentua siinä. Vai meneekö nämä jostain syystä jonon ohi?

En kannata näpistelyä, mutta monelle alaikäiselle luultavasti riittäisi puhuttelu ja että itse kävisi maksamassa varastamansa tuotteet. Helsingissä taisi olla, että kaikki meni oikeuteen, ja joku tuomari tms oli sitä mieltä, että jonkun muutaman euron juttujen takia menee aikaa.

Sakkorikoksena näpistys vanhenee (tai itseasiassa rikos ei vanhene vaan syyteoikeus rikoksesta) kahdessa vuodessa. Tässä tapauksessa se ei toki vaikuta mitään, koska rikosperusteinen vahingonkorvausvelvollisuus ei kovin äkkiä vanhene ja rikosvastuun edellytyksenä on 15 vuoden ikä.

Tuomareita, syyttäjiä ja käräjäoikeuksia ylipäätäänsä nämä näpistysjutut vituttavat ankarasti. Syy, miksi jutut viedään käräjäoikeuteen, eikä poliisin antamaan sakkoon suostuta, on vahingonkorvausten saaminen ilman asianomistajalle koituvaa merkittävää kuluriskiä ja se, että tuomitut sakot voidaan muuntaa vankeudeksi. Tämä toki koskee vain täysi-ikäisenä tehtyjä rikoksia, mutta kuitenkin. Poliisin antamat sakot taas eivät ole muuntokelpoisia, jonka vuoksi yritykset eivät näihin tapanäpistelijöiden kohdalla suostu.

Käytännössä jutturuuhkan vuoksi syyttäjät tekevät näistä yksittäisistä näpistyksistä, joissa ei ole kyse tapatekijöistä, paljon syyttämättäjättämispäätöksiä. Mikäli syyte nostetaan, sen tiedoksianto katkaisee vanhenemisen ja tämä pyritään järjestämään siten, ettei juttu vanhene. Käsittelypäivällä on vähemmän merkitystä. Samoin poliisi järjestelee juttujen tutkintaa siten, että se pyrkii ehkäisemään juttujen vanhemista. Juttujen käsittely ei siten tapahdu kuin kassajonossa, jossa ensimmäisenä tullutta palvellaan ensimmäisenä.

Tämä taas aiheuttaa sen, että on aikapaine käsitellä näpistyksiä (alle kahdessa vuodessa) jonka vuoksi hitaammin vanhenevat, vakavat rikokset, käsitellään usein 3v päästä tapahtumista.

[Mystique]

Jep. Tietysti jos toi on ihan kokopäiväistä niin kyllä sitä ehtii. Meillä tossa lähikaupassa oon useita kertoja nähnyt kun joku ottaa juoksubisset. Tai se juoksu on vähän yliampuva ilmaus. Yleensä ne kävelee ihan rauhassa ja myyjä vaan toteaa, että siinä meni taas.

Jep

Semmosissa paikoissa missä ei ole stevareita lähistöllä, niin myyjä ei lähde riskeeraamaan.
Ikinä ei voi tietää tuleeko neulasta, nyrkistä, puukosta tai aseesta

[Sil5]

Tuomareita, syyttäjiä ja käräjäoikeuksia ylipäätäänsä nämä näpistysjutut vituttavat ankarasti.

Eihän nämä näpistysten selvittelyt, varsinkaan alaikäisten=lasten tekemät, ole poliisillekaan erityisen mieluisaa tekemistä. Toki polisin toimintaan kuuluu jonkin verran myös lasten ja nuorten ennalta ehkäisevää opastamista, kouluvierailuja jne. Kenties siitäkin löytyy jotain väärää oikeusoppineiden mielestä..

Näissä lasten tekissä näpistyksissä olisi parasta sopia asiat kauppiaan kanssa. Lisäksi vanhempien (ja lapsenkin) olisi syytä hyväksyä että näpistyksistä ja niiden selvittelystä aiheutuu muitakin kuluja kaupalle/kauppiaalle kuin pelkästään varastetun tuotteen hinta. Varsinkin siinä tapauksessa että tekijä jää kiinni teostaan..

Mutta jos ei päästä sopimukseen kulujen korvaamisesta niin kauppias voi, niin halutessaan, viedä korvauskiistan oikeuden käsiteltäväksi. Ehkä voisi olettaa että kauppiaan lakimies tietää miten asiaa pitää hoitaa jos/kun joudutaan hakemaan korvauspäätöstä käräjiltä.

[Syanidi-Simo]

13v tulee jo tietää mikä oikein mikä väärin,joku kävelemään oppinut voi laitella taskuun mitä vaan se ihan eri juttu.
ihan on oikein laskuttaa,niin tekisin minäkin

No se on M.Saarisen mielipide. M.Saarisen mielipide ei kuitenkaan ole laki. Tuossa aiemmat kirjoittajat selittivät asian tyhjentävästi.

[Syanidi-Simo]

Tuomareita, syyttäjiä ja käräjäoikeuksia ylipäätäänsä nämä näpistysjutut vituttavat ankarasti.

Eihän nämä näpistysten selvittelyt, varsinkaan alaikäisten=lasten tekemät, ole poliisillekaan erityisen mieluisaa tekemistä. Toki polisin toimintaan kuuluu jonkin verran myös lasten ja nuorten ennalta ehkäisevää opastamista, kouluvierailuja jne. Kenties siitäkin löytyy jotain väärää oikeusoppineiden mielestä..

Näissä lasten tekissä näpistyksissä olisi parasta sopia asiat kauppiaan kanssa. Lisäksi vanhempien (ja lapsenkin) olisi syytä hyväksyä että näpistyksistä ja niiden selvittelystä aiheutuu muitakin kuluja kaupalle/kauppiaalle kuin pelkästään varastetun tuotteen hinta. Varsinkin siinä tapauksessa että tekijä jää kiinni teostaan..

Mutta jos ei päästä sopimukseen kulujen korvaamisesta niin kauppias voi, niin halutessaan, viedä korvauskiistan oikeuden käsiteltäväksi. Ehkä voisi olettaa että kauppiaan lakimies tietää miten asiaa pitää hoitaa jos/kun joudutaan hakemaan korvauspäätöstä käräjiltä.

Ei lapsen vanhemman tietenkään ole velvollisuus maksaa mitään ylimalkaista "selvittelymaksua" kun siinä ei edes eritellä mistä moinen maksu muodostuu. Kauppa vie sitten jutun yksityisoikeudellisena riita-asiana tuomioistuimeen jos katsoo sen aiheelliseksi. Itse en kauppiaana lähtisi moiseen, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa.

Kyllä niitä "selvittelymaksuja" on laitettu jo tuotteiden hintoihin. Jokainen kauppa ottaa huomioon hävikin tuotteiden hinnoittelussa.

[Mysteerimikitin]

Tuomareita, syyttäjiä ja käräjäoikeuksia ylipäätäänsä nämä näpistysjutut vituttavat ankarasti.

Eihän nämä näpistysten selvittelyt, varsinkaan alaikäisten=lasten tekemät, ole poliisillekaan erityisen mieluisaa tekemistä. Toki polisin toimintaan kuuluu jonkin verran myös lasten ja nuorten ennalta ehkäisevää opastamista, kouluvierailuja jne. Kenties siitäkin löytyy jotain väärää oikeusoppineiden mielestä..

Näissä lasten tekissä näpistyksissä olisi parasta sopia asiat kauppiaan kanssa. Lisäksi vanhempien (ja lapsenkin) olisi syytä hyväksyä että näpistyksistä ja niiden selvittelystä aiheutuu muitakin kuluja kaupalle/kauppiaalle kuin pelkästään varastetun tuotteen hinta. Varsinkin siinä tapauksessa että tekijä jää kiinni teostaan..

Mutta jos ei päästä sopimukseen kulujen korvaamisesta niin kauppias voi, niin halutessaan, viedä korvauskiistan oikeuden käsiteltäväksi. Ehkä voisi olettaa että kauppiaan lakimies tietää miten asiaa pitää hoitaa jos/kun joudutaan hakemaan korvauspäätöstä käräjiltä.

Ei lapsen vanhemman tietenkään ole velvollisuus maksaa mitään ylimalkaista "selvittelymaksua" kun siinä ei edes eritellä mistä moinen maksu muodostuu. Kauppa vie sitten jutun yksityisoikeudellisena riita-asiana tuomioistuimeen jos katsoo sen aiheelliseksi. Itse en kauppiaana lähtisi moiseen, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa.

Kyllä niitä "selvittelymaksuja" on laitettu jo tuotteiden hintoihin. Jokainen kauppa ottaa huomioon hävikin tuotteiden hinnoittelussa.

Itselle nuo nuorten näpistykset ovat aina olleet niitä mieluisimpia työtehtäviä. Siinä on mahdollisuus todellisuudessa vaikuttaa siihen, että nuori ei enää uudestaan näpistelisi.

Mielestäni 13v:lle antaa väärän viestin se, jos asiasta selviää pelkällä soosoo:lla. Kun lapsi joutuu korvaamaan aiheuttamansa vahingon, hän huomaa, että teolla on odottamattomiakin seurauksia.

Käytännössä tuo 80 euron korvausvaade on kuluiltaan erittelemätön könttäsumma. 80 euroa on niin vähän, että sellainen saadaan muodostettua helposti: Myymälän vartijakutsun painaminen voi maksaa hyvinkin maksaa tuon 80 euroa/kerta. Päälle työntekijöiden työaika, joka kuluu tallenteiden tekemiseen, kuittikopioiden tekemiseen, näpistelijän kanssa odotteluun, ilmoitusten täyttämiseen, raporttien kirjoittamiseen. Kyllä näistä saadaan 80 euroa kuluja. Kauppa perustelee esimerkiksi, että koska näpistelijän kiinniottamiseen käytetään kaupassa turvallisuussyist vartijaa, oli vartija kutsuttava asiassa paikalle. Jos tekijää ei saatu paikanpäältä kiinni, täytyi selvittää kameroista mitä on anastettu, etsiä tuotteille hinnat, täyttää anastusilmoitus, tehdä kameratallenteet, säätää saldot kuntoon, lähettää ilmoitus poliisille, vastata poliisin puheluihin ja sähköposteihin asian tiimoilta…tähän menevän työajan määrä on yllättävän suuri.

Käräjille lähtiessä eli korvausvaateen kiistäessä myös näpistelijä ottaa kuluriskin. Sen kuluriskin kantokyky on hieman erilainen Tokmannilla kuin tällä näpistelijällä. Tokmannille esimerkiski 8000 euron oikeudenkäyntikulut eivät paljoa paina. Näpistelijän lompakossa painavat.

Ei lapsen vanhemmilla ole velvollisuutta maksaa. Lapsi on itse korvausvelvollinen omista törttöilyistään, vahingonkorvauslaki ei tunne korvausvastuun alaikärajaa. Saattaa vain käydä niin, että ellei vanhempi niitä maksa, haastemies soittaa lapselle tai tämän lailliselle edustajalle. Käytännössä itse vanhempana maksaisin ja keräisin rahat pois lapselta.

[M.Saaarinen]

Juurikin näin,jos ei vastuuta koskaan opi on aika pian heitteillä muutenkin,on näitä nähty.