MURHA.INFO

Töissä olen nähnyt paljonkin eri tavoin kuolleita, mutta siviilielämässä kaksi.

Nuorena näin pysäköidyn rekan alle jättäytyneen miehen sen jälkeen kun rekka oli lähtenyt. Pää kuin pizza. Näin hänet ensimmäisenä, ehdin kulkea monta korttelia ennen kuin hälytysajoneuvot ajoivat paikalle. Itse en kyennyt kuin jatkamaan matkaa.

Eräänä kesänä pienen romanialaiskaupungin kadulla oli hautajaissaattue. Lämmintä oli n 30 astetta. Kulkueen edellä meni pappi, sitten tuli sininen avolavapakettiauto ja sen perässä ihmisiä mustissaan, nuorilla naisilla paljon paljasta pintaa, kuten Romaniassa yleensäkin näytti olevan. Avopakettiauton lavalla oli avoin arkku ja sen vieressä vanha itkevä nainen. Yllättäen itse vainaja makasi paljaalla lavalla sinisenmustana ja itkevä nainen silitteli hänen päätään. Se näky jäi ikuisesti mieleen, varsinkin kun kulkuetta seurasi myös sisareni viisivuotias poika. Outo ja korni tilanne keskellä "viatonta" turistimatkaa.

Edit: kirjoitusvirhe

olen kohdannut 6 kuollutta.

Ollessani perheeni kanssa uimareissulla joskus 5-vuotiaana mukanamme ollut naapuri hukkui sairaskohtauksen saatuaan kylän uimarannalla. Isäni ja pari muuta naapuria oli sukeltamassa ruumista ja antamassa ensiapua. En kyllä muista kyseisestä tapahtumasta muuta kuin että meitä lapsia yritettiin hätistellä kauemmas tapahtumapaikalta, mutta varmastikin näin ruumiin.

Seuraavan kerran näin ruumiin ollessani 10-vuotias, kun eräs mies sai hiihtolenkillä sairaskohtauksen. Olimme perheeni kanssa lähistöllä eräissä juhlissa ja äitini alan ihmisenä haettiin antamaan ensiapua. Mies kuitenkin kuoli. Menimme pikkusisareni kanssa katsomaan elvytystä, vaikka meitä (jälleen kerran) yritettiin hätistellä kauemmas.

Sittemmin en ole kyllä ruumiisiin törmännyt, ellei nyt Pariisin katakombien tuhansia pääkalloja ja Tsekeissä sijaitsevaa Sedlicen luukirkkoa oteta huomioon. Ammatin puolesta tulen epäilemättä tulevaisuudessa olemaan tekemisissä kuolleiden kanssa enemmän kuin tarpeeksi...

Olen nähnyt 5 ruumista.

Neljä niistä työpaikallani, viidennen tienpientareella. Nuori mopoilija oli ajanut henkilöauton alle ja kuollut. Juuri kun mentiin ohi, pojan päälle vedettiin lakana. Olihan se aikamoinen näky 10 vuotiaalle. Töissä sattuneet tapaukset: Kaikki kuolleet vanhuuteen, luonnollisesti ja kauniisti.

Kylli kirjoitti:

Kylli kirjoitti: usein kuulee sanottavan, että nykyihminen on vieraantunut elämän kiertokulusta eli siitä, että eläväinen on myös kuolevaista, ja kuolema on tavallaan mystifioitu eikä enää luonnollinen osa elämän kiertokulkua.

Juuri niin. Ei kuolemassa pitäisi olla mitään kovin kummallista, mutta nykyisin se on monelle hyvin vieras asia (paitsi näköjään meille murhalaisille )

Kylli on samaa mieltä itsensä kanssa

en ole ruumista nähnyt, kaverit on kertonu hurjia juttuja.. mm. yks nainen ajoi mutsinsa kanssa rekan takana henkilöautolla toivakan ja leivonmäen välisellä ohituspätkällä jyväskylän suuntaan. vastaan tuli toinen henkilöauto hurjaa vauhtia. naistuttavani ehti onneksi jarruttaa, rekka ei ehtinyt. vastaantuleva auto törmäsi suoraan rekkaan (tarkoituksella, oli siis itsemurha). rekka meni nurin ja henkilöauto muussiksi. rekan kuljettajalle ei käynyt kuitenkaan mitenkään. mun naistuttava meni henkilöauton luo katsomaan miten itsarikandidaatille oli käynyt. mutsi ja rekkakuski kuulemma huuteli taustalta et "soitetaanko ambulanssi", kaveri käveli hiljaa takas ja sano että ei tartte soittaa.. henkilöautoa ajaneen nuoren miehen pää oli takapenkillä, muu kroppa edelleen kuskin paikalla..

en tosiaan haluaisi itse koskaan törmätä onnettomuuspaikalle. se on eri asia kun kuolee vaikka vanhuuteen, nukkuu pois, kun että silpoutuisi junan alle tai tippuisi talon katolta tms

^Ne eivät olleet kommentteja itselleni vaan edellekirjoittaneille.

Pikkuveljeni hauta-arkussa. Eipä löydy onneksi muita tapauksia. Ei kuitenkaan loppujen lopuksi kuolleita innosta katsella.

Luonnollisella tavalla (tark. ei onnettomuutta tms.) kuolleet ovat eri näköisiä kuin eläessään. Kuin "toisesta maailmasta", niitä ei mikään enää liikuta. Kuolleen katseleminen ei aiheuta minulle ahdistusta, koska sellainen tunne ei jotenkin enää yllä siihen tilanteeseen.

Kuolema on kaikesta sanahelinästä huolimatta "outo vieras" eikä ole ihme että siihen on vaikea suhtautua luonnollisena asiana.

Mun jalkoihin on kuollut hurjassa nuoruudessa ihminen (hyvä ystävä) niin, etten edes itse tajunnut asiaa ennen kun oli liian myöhäistä.

Useampia. Osa luonnollisesti poistuneita, joku paleltunut ja joitakin "muuten vaan" huonossa kunnossa.

Ekalla kerralla kädet täris, mutta sen jälkeen se on ollut rutiinia.

Kaksi lähiomaistani olen nähnyt kuolleena, toisen sairaalan jäähyväishuoneessa, toisen hautausmaan odotushuoneessa. Vaikuttavia ja mieleenjääneitä tapahtumia.

Olen kerran ollut ortodoksihautajaisissa ja niiden siunaustilaisuuksissa arkku on yleensä auki. Tässä tapauksessa arkku oli kuitenkin kiinni, johtuen varmasti siitä että vainaja oli kuollut liikenneonnettomuudessa ja ruumis oli todennäköisesti aika pahoin ruhjoutunut.

Olen nähnyt kun puliukko kuolee keskelle katua vain lysähtämällä nurin. Näky oli kuin marionetilta olisi katkaistu langat. Olin tuolloin 7-vuotias. Muistan että mielestäni tapaus oli pikemminkin kiinnostava kuin järkyttävä.
Myöskin isoisäni näin kuolevan sairaalassa. Silloin olin 10.

Asiaan! Kuka siis oon tosiaan KOHDANNUT kuolleen?

Tampereen Tyttö kirjoitti:Asiaan! Kuka siis oon tosiaan KOHDANNUT kuolleen?

Hahah, tähän itse aiheeseen siirtymistä itsekin olen odottanut

Kylli kirjoitti:Kuinka moni teistä on koskaan nähnyt kuollutta ihmistä?

Yllä oleva lainaus on tämän topicin aloitusviestistä ja siinä kysytään, että kuinka moni on koskaan NÄHNYT kuollutta ihmistä. Tähän kysymykseen on tämän jälkeen vastattu. Otsikko ei siis täysin ole tämän kysymyksen mukainen; parempi vaihtoehto olisi ollut "Kuka on nähnyt kuolleen?".