MURHA.INFO

loneliness kirjoitti:Jotkut luulevat tietävänsä sairaan mielen sielunmaisemasta ja kertovat asioita faktoina jankuttaen, vaikka viesteistä paistaa, että ei ole itse kokenut elämässään samanlaisia tunnetiloja tai tuskaa, joka voisi laukaista samanlaisia tekoja.

Näinhän se on, teoriat tämmöisissä tapauksissa on täysin toisarvoisia. Täytyy ymmärtää ihan oikeasti sitä mielenliikettä. Sitä tuossa muutama viesti taaksepäin hainkin takaa, että se tuska ei tarvitse edes lähteä niin isoista vastoinkäymisistä liikkeelle, vaan se ihan normaalikin asia voi riittää jos sen kanssa jää yksin tai sille ei saa mitään korviketta tai tyydytystä.

En mä ainakaan syytä tässä ketään, haluisin vaan korostaa sitä että ennen kuin alkaa tapahtua, pitäisi jo olla skarppina. Arkipäivän normaaleissa tilanteissa. Jo ennen sitä tuskatilaa. Siinä tilassa ollaan jo melkoisella vaaravyöhykkeellä. Ei se normaali tilanne tarvitse kuin lämpimiä, aitoja ihmiskontakteja ja turvalliset perusedellytykset tasapainoiselle kasvulle, kuten juttukaverit, ystävät, vanhemmat, kouluilmapiiri, harrastukset.. Joku yksikin näistä henkilölle edellämainituista tärkeä taho kun jää pois ja henkilö kokee jäävänsä tästä ulos, alkaa oman pään sisäinen puolustusmekanismi ja muurin rakentaminen ja se voi viedä vaikka minne. Jotkut selviää muutamalla mehevällä riidalla vanhempien ja rehtorin kanssa, jotkut sössivät parisuhteensa, jotkut pääsevät loppuun asti hävittäen todellisuuden tajun ja realiteetin kun ei ole ketään kuka peilaisi näitä ajatuksia ja kertoisi että nyt jätkä haloo, oot vitun kujalla!

Olen kai turtunut, koko juttu ei herättänyt mitään tuntemuksia. Lähinnä kai tympääntymisen tunnetta. Jotenkin tuollainen ammuskelu on vähän sama kuin trooppinen myrsky, jos se päättää tulla, sitä ei voi estää.
Aselakien muutokset ei auta tämmöisissä nyt paskan vertaa. Ne ovat tälläkin hetkellä jo tiukat.

Bambinos kirjoitti:Olen kai turtunut, koko juttu ei herättänyt mitään tuntemuksia. Lähinnä kai tympääntymisen tunnetta. Jotenkin tuollainen ammuskelu on vähän sama kuin trooppinen myrsky, jos se päättää tulla, sitä ei voi estää.

No tunnehan se turtumuskin on. Tai tympääntyneisyys. Kun tuolla ylempänä sanoi, että jokaisessa terveessä ihmisessä herättää jotain tunteita ja pidän sinua kuitenkin suht tervejärkisenä

Todella murheellinen juttu, vaikka ensimmäinen ajatus uutisen nähtyäni oli, että "no niin, nyt se sitten tapahtui". Jokelan jälkeen olin varma, että jotain vastaavaa tapahtuu vielä tässä maassa, ennemmin tai myöhemmin. Ja pahoin pelkään, ettei tämä ollut viimeinen kerta, vaikka todellakin toivon niin.

Osanottoni uhrien omaisille ja ystäville.

Jansku kirjoitti:Todella murheellinen juttu, vaikka ensimmäinen ajatus uutisen nähtyäni oli, että "no niin, nyt se sitten tapahtui". Jokelan jälkeen olin varma, että jotain vastaavaa tapahtuu vielä tässä maassa, ennemmin tai myöhemmin. Ja pahoin pelkään, ettei tämä ollut viimeinen kerta, vaikka todellakin toivon niin.

Joo ei tämä minullekaan yllätyksenä tullut. Kyse oli vain siitä, milloin tämä tapahtuu. Media tuntuu olevan niin sokaistunut näkyvyydestä ja lehtien myynnistä + tv-kanavien katsojaluvuista, ettei loppua tälle rumballe ole näkyvissä. En tiedä mikä olisi oikea ratkaisu julkisuuden suhteen, mutta tulevat Matit ja Pekka-Ericit ovat jo suunnittelemassa varmasti omia iskujaan, kun ovat todenneet, että ulkomaita myöten näkyvys on taattu.

Ei kaikkia sairaita ikinä tulla saamaan psykiatrisen hoidon piiriin, terapiaan yms. mutta jokin keino voisi olla olemassa, mutta kuka sen sitten keksisi. Minä en ainakaan.

loneliness kirjoitti: Ei kaikkia sairaita ikinä tulla saamaan psykiatrisen hoidon piiriin, terapiaan yms. mutta jokin keino voisi olla olemassa, mutta kuka sen sitten keksisi. Minä en ainakaan.

Ei auta kuin tehdä kuten mies (Grissom?) sun Avatarissa: Laittaa kädet ristiin. Ei se ole ihmisessä, se on korkeammassa.

Loppujen lopuksi kysymys on elämän kunnioittamisesta.
Teknisesti murha on helppo suorittaa, painat liipaisinta, naks, siinä se on.
Pieni etusormen liike.
Jokainen meistä pystyy tekemään sen, teknisesti.

Jokelassa ja tässä, sama kuvio, ampujat tappoivat itsensä, se on se pointti.

Eli keskustelussa pitää kysyä, miten/miksi ihminen kykenee tappamaan itsensä?

Valtaosa on itsemurhan yrittäjistä ei halua kuolla eli unohdetaan se joukko, tämä ryhmä näkyy masentuneissa jne., näistä ei tule joukkomurhaajia.

Toinen ryhmä on sitten jotka oikeasti haluavat tappaa itsensä.
Ne tekivät sen / yrittävät sitä hyvillä tavoilla, tavoilla jotka riittävän varmasti johtavat kuolemaan: ajo rekan eteen, junan alle jne.
Eivät nämäkään tarkoituksellla toisia tapa.

Sitten tulee ryhmä Ö, mitä lienevätkään.

Ja lopuksi ryhmä, joille itsemurha ei ole itsetarkoitus, vaan tapahtumaketjun luonnollinen päätös.

Ryhmän alaluokkia on jonkinverran, mutta nyt tulessa ovat nykyajan amok-juoksut. Jokela ja nyt tämä.

Miksi he eivät kunnioittaneet elämää?
Vitutti? Pitää olla suunnaton vitutua.
Ei, en usko ollenkaan tähän.

Ei saanut pillua? No en tähänkään, välillisesti mahdollinen, mutta suorana syynä lähinnä koominen.

Miksi sitten?

Entä jos yksinkertaisesti ihminen on päässyt sille tasolle, että näkee ihmisen mitättömyyden ja tätä kautta ihmiselämän kunnioittaminen on yksinkertaisesti klisee.

" Minä lähden ja vien mukanani luokallisen, repikää siitä, minä päätän, kuka kuolee, kuka jää eloon"

Jos jotain positiivista hakee asioista, niin loppujen olemme selvinneet vielä aika pienillä ihmisuhrien määrillä.

Ei nyt kummoista suunnitelmaa tarvitsisi että uhrien määrä voisi olla kymmen-satakertainen.

Tämä on myös toinen tärkeä pointti; surmaaja haluaa henkilökohtaisesti riistää hengen.
Voisi melkein sanoa, että tämä surmaajan egon piirre pelastaa nykyisen kaltaisen yhteiskunnan.

Nämä murhaajat ovat ideologisia murhaajia.

Tulee aika vielä milloin ideologia häviää, kuolleita tulee 100 tai 1000 ja murhaaja jää henkiin.

Melkein voisi todeta, että elämme murrosvaiheessa.

ABC kirjoitti:Muistan, kun 90-luvun alussa, kun hyvinvointiyhteiskunnan alasajo alkoi, päiviteltiin laajalti sitä, mitä silloisten perheiden pikku lapsista tuleekaan isoina. "Laman laskua maksetaan vielä pitkään" oli yleinen hokema.

Lasku on mennyt maksuun.

todella hyvä pointti!
itsekin kasvoin perheessä jossa meni koti ja molemmilla vanhemmilla työt. hienoa siinä oli sitten katsella vanhempia ja miettiä että mitä seuraavaksi? kyllä se vaan vaikuttaa ihmisiin mitä tuolloin tapahtui. en toki ketään alkais tappamaan sen takia mutta se miten lapsuus ja kasvatus on mennyt tekee aika paljon tuohon tulevaisuuteen. toki on sitten näitä täysin tunteettomia tappajia joilla on taas pääkopassa jo syntymästä se vika.
kun tollanen tappaja lähtee liikenteeseen olis paljon parempia vaihtoehtoja suomessa minne mennä vetään porukkaa mukana...

Wellu69 kirjoitti:Loppujen lopuksi kysymys on elämän kunnioittamisesta.

Miksi sitten?

Melkein voisi todeta, että elämme murrosvaiheessa.

Näin se on, elämän kunnioitus puuttuu, ja ainoa kysymys onkin tuo "Miksi?".

Itse en usko ns. syntymäpahuuteen. Ihmisestä voi kasvaa tappaja, ja uskoisin siihen enemmänkin vaikuttavan ulkoisten tekijöiden.
- kasvatus
- ympäristö
- kokemukset elämästä ja ihmisistä

Kun lapsi saa myötätuntoa ja lohtua, ja oppii sitä antamaan myös toisille, ollaan jo hyvällä pohjalla. Lapsuudenkodista saaduilla siivillä hän lentää haparoiden kodin ulkopuolelle hoitoon, kouluun, harrastuksiin. Kohtaa todellisen maailman, joka voi olla hyvä mutta myös epäreilu sillä kaikilla ei ole samanlaiset siivet. Aikuisillakaan.
Jos lapsi on riittävästi saanut itsetunnolleen vahvistusta, hän kestää paremmin maailman ja toisten ihmisten kylmyydenkin silti uskoen hyvään. Hän selviää omana tasapainoisena itsenään vastatuulesta ja ilmavirtauksista.

Syitä jonkun äärimmäiseen vinksahtamiseen löytyy. Mainitsin niistä itse aiemmin, ja te toisetkin olette esittäneet niitä asioita, joihin pitäisi saada välittömästi muutos.

- Empatiakyvyn puute, ei huomata enää sitä toista ihmistä. Joskus näin huonosti asia on kotona, mutta erityisesti kodin ulkopuolella! Itsekkyys, kiire, suorittaminen- ne kaikki ovat saaneet liian suuren tilan ihmisten elämässä.

- Perheiden tukipalvelut, ja nimenomaan niiden vähäisyys. Tukipalveluita paremmin myös niille perheille, joissa vielä ei ole ongelmia.

- Terveydenhuolto ja erityisesti lapsen tilan kartoittaminen. Määrärahoja pienten ihmisten hyvinvointiin ei riitä. Terveydenhoitajilla ei ole mahdollisuutta tai aikaa huomata ongelmia niillä lapsilla, joiden kodeissa ei huomata/ välitetä. Raha menee vääriin kohteisiin, kuten vaikkapa siihen eliitin kulttuuriharrastamiseen

- Kilpailu. Raadollinen taistelu omasta tilasta yhteiskunnassa, jossa lapsetkaan eivät enää saa olla lapsia. Aikuisten lapsellisuus sen sijaan näyttää huolestuttavan yleiseltä.

- Kiusaaminen, ja erityisesti kouluissa. Vihjaan eräästä tosi hyvästä keinosta, jota lastemme koulussa on käytetty: Kun kiusaaja ei varoituksesta ja puhuttelusta huolimatta lopeta, hänet eristetään määräajaksi toisista lapsista totaalisesti. Hänen kanssaan ei kukaan saa seurustella tai leikkiä vaikkapa koko päivänä välitunnilla.
Kiusaajan siirrosta toiseen kouluun en oikein tiedä, tulee tunne, että hän keräisi uuden hovin uudessa koulussa.

- Sosiaalipuolen ja lastensuojelun suuntaaminen oikeisiin ongelmiin!! Ei teini- ikäisten alkoholikokeiluihin, tai leikki- ikäisten tiilenkappaleiden heittelyyn!!

- Meidän kaikkien suhtautuminen myöskin niihin "toisten kakaroihin". Tuntee itsensä jotenkin vajaaälyiseksi joskus, kun näkee vieraiden lasten tekevän hölmöyksissään jotakin vaarallista, ja puuttuu siihen. Tai kun ottaa yhteyttä lasten kavereiden vanhempiin ja kertoo, mitä huolestuttavaa on kaveriporukan touhuissa huomannut. Eikö meistä jokainen voi puuttua ihan reilusti asioihin? Ei näissä mitään lastensuojelua tarvita, jos kyseessä on ihan tavallinen hölmöily.
Vanhempien välistä yhteistyötä ja avoimuutta pitäisi ehdottomasti lisätä. En tarkoita tällä mitään kyttäämistä ja siunailua..

Mietin paljon juuri sitä miksi nämä kaksi idioottia kouluampujaa ovat tappaneet itsensä? Ja mikseivät tehneet enempää tuhoa, luulisin sen olleen tarkoituksena. Tilanne oli varmasti mietitty päässä hyvinkin tarkkaan eikä varmaan mitään katumuksen tai pahan olon tunteita ollut. Miten kävi sitten, kun he todella alkoivat ampua ja tappaa ihmisiä? Oliko todellisuus kuviteltua kamalempaa eikä pystyttykään tappaa enempää porukkaa? Tuliko paha olla, alkoiko omatunto kolkuttaa? Oliko tarkoitus kuolla "marttyyrinä" vai oliko alunperin tarkoitus kuolla ollenkaan?

Aariel kirjoitti:Mietin paljon juuri sitä miksi nämä kaksi idioottia kouluampujaa ovat tappaneet itsensä?

Koska kyse on laajennetusta itsemurhasta, ei massamurhasta.

Ai että tahtoivat säästää läheiset ja rakkaat koulutoverinsa oman itsemurhansa aiheuttamalta mielipahalta ja häpeältä?

Kylli kirjoitti:Ai että tahtoivat säästää läheiset ja rakkaat koulutoverinsa oman itsemurhansa aiheuttamalta mielipahalta ja häpeältä?

Oliko tämä vastine minun kirjoitukseeni?
Siis, he halusivat lähteä mahdollisimman näyttävästi, mutta pääasia oli se että he itse kuolevat. He ovat olleet ensiksi itsetuhoisia, sitten kääntäneet nuo ajatuksensa muihin kohdistuviksi. Tämä selittää myös sen, minkä takia sekä Auvisella että Saarella oli mahdollisuuksiin nähden kovin vähän uhreja: molemmilla tuli kiire toteuttaa välttämättömin osio suunnitelmasta.

Tunteenpurkaus:
Meinasi itku tulla, kun luin erään naisen kommentin, jossa tämä viiden lapsen äiti saa tekstiviestin "äiti, mua pelottaa", ja ekaluokkalainen koulubussia odottaessaan katselee lippua puolitangossa ja kysyy "äiti, miksi sitä poikaa ei rakastettu tarpeeksi?"

Pakko purkautua johonkin:

Pää hajoaa. En kestä tätä. Olen itkustanut eilisestä asti kun kuulin kuka ampuja on. Tunsin pojan netin kautta ja järkytys oli suuri. Ei vieläkään voi tajuta mitä on tapahtunut. Uni ei yöllä tullut, ruoka ei pysy sisällä. Pelko hiipii pakostakin tajuntaan. Ei tällaista oikeasti tapahdu..