”Kalle, käy päälle!”
Karhu-ryhmän pomon kohtalokas karjahdus johti laukauksiin ja valtavaan räjähdykseen, joka surmasi kaappaajan ja panttivangin Mikkelin torilla. Koko Suomea järkyttäneen tapahtumasarjan tutkintapöytäkirjat paljastavat, mitä viime hetkellä pelastuneet uhrit ehtivät kokea.
Nuori pankkivirkailija Tuula Siikanen osasi elokuisena perjantaiaamuna odottaa vain edessä olevaa viikonloppua. 20-vuotias oli aloittanut viikon viimeisen työvuoronsa kello yhdeksältä Helsingin Jakomäen Kansallis-Osake-Pankin konttorissa.
Siikanen ei voinut aavistaa, millainen työpäivästä tulisi. Varttia vaille kaksi ovesta astuu sisään mustaan naamioon ja nahkatakkiin sonnustautunut mies. Toisessa kädessä oli katkaistu haulikko, toisessa raskas kassi täynnä dynamiittia.
Pankissa tajutaan heti, mitä on tapahtumassa. Ensimmäinen poliisipartio on matkalla Jakomäkeen vain minuutti sen jälkeen, kun pankissa on painettu hälytysnappulaa.
Hetkessä myös selviää, ettei kyse ole tavanomaisesta pankkiryöstöstä. Naamiomies komentaa asiakkaat ja henkilökunnan ikkunan eteen sekä käskee pankinjohtajaa soittamaan poliisille ja kertomaan vaatimuksen: 2,5 miljoonaa markkaa seteleinä, pakoauto, käsirautoja ja huopia.
Hälytyskeskuksessa kytketään iso vaihde päälle. Jakomäkeen hälytetty Karhu-ryhmä kokoaa kiireellä miehiä, Tepo-poliisit (terrorismin torjuntaan erikoistunut ryhmä) ovat jo matkalla. Reilun puolen tunnin kuluttua toistakymmentä poliisipartiota piirittää Jakomäen ostoskeskusta.
Lupa tappaa
On elokuun yhdeksäs vuonna 1986. Sisällä pankissa tunnelma on jännittynyt. Paikalla on yksitoista panttivankia, ryöstäjä on päästänyt kaksi sydänsairasta asiakasta ulos. Mies on kertonut, että kassissa on 20 kiloa dynamiittia.
– Istuttiin ja odoteltiin poliisin toimittavan kaappaajan vaatimat rahat ja tavarat, Siikanen kertoi myöhemmin poliisille.
Tilanne pankkisalissa alkaa kiristyä, koska poliisi ei tunnu toimivan tarpeeksi nopeasti. Ryöstäjän hermostuneisuus leviää myös panttivankeihin. Tilanne on jatkunut jo nelisen tuntia, kun mies ilmoittaa, että dynamiittikassissa on aikasytytin, joka räjähtää, ellei poliisi toimisi pian.
Osa panttivangeista alkaa olla hysteerisiä, naiset itkevät.
Käsitin asian niin, että hoitamisella tarkoitettiin kaapparin ampumista
Pankista saadaan vakuutettua poliisille, että on tosi kyseessä ja vaatimuksiin on suostuttava pikaisesti. Kun ryöstäjä ilmoittaa purkaneensa sytyttimen, tunnelma rauhoittuu hetkeksi.
Kukaan pankissa ei tiedä, mitä ulkopuolella tapahtuu. Siellä on jo parisataa poliisia nyrkkinään raskaasti aseistettu valmiusyksikkö Karhu. Tarkka-ampujat ovat ottaneet pankin tähtäimeensä, yksi poliiseista makaa oven lipan päällä valmiina ampumaan kaappaajan tämän tullessa ulos.
– Tarkka-ampujille tuli ohjeet, että jos kaappari tulee itse hakemaan tavaroita hänet voidaan "hoitaa". Käsitin asian niin, että hoitamisella tarkoitettiin kaapparin ampumista, paikalla ollut ylikonstaapeli kertoi myöhemmin.
Ampujille ei tilaisuutta
Sälekaihtimien takaa näkyy, kuinka poliisit väijyvät vastapäisen rakennuksen katolla ja puiden takana. Naamiomies ei pidä näkemästään. Hän hermostuu ja vaatii useampaan kertaan poliiseja poistumaan katolta ja yläikkunoista.
Poliisi on jo määrännyt kaksi helikopteria valmiiksi seuraamaan ryöstäjän ja pakomatkaa. Myös poliisin hankkima Mercedes Benz 190 on matkalla Jakomäkeen ryöstäjän käyttöön. Rahakassi – jossa tosin on ”vain” runsaat miljoona markkaa – huovat ja käsiraudat, tuodaan pankin ovelle.
Ryöstäjä avaa kassin ja uskoo, että siinä ovat hänen vaatimansa 2,5 miljoonaa. Hän on myös valinnut asiakkaiden joukosta kuljettajan, 25-vuotiaan Jukka Häkkisen. Enää kyydistä puuttuu kaksi naista. Siikanen ja hänen 23-vuotias kollegansa Anne Hämäläinen ilmoittautuvat vapaaehtoisiksi.
Epäluuloinen ryöstäjä ei hyväksy Mersua. Poliisi onkin tyhjentänyt tankin lähes kokonaan ja virittänyt bensamittarin niin, että se näyttää täyttä. Ryöstäjä määrää pankinjohtajan luovuttamaan autonsa, valkoisen Volkswagen Passatin.
Lopulta kello 19:55 ryöstäjä astuu ulos pankista. Tappoluvasta huolimatta tarkka-ampujilla ei ole mahdollisuuksia – mies on ympäröinyt itsensä kolmella panttivangilla ja koko tiivis ryhmä on piilossa poliisin toimittamien huopien alla.
Kello 19:55 valkoinen Passat starttaa pankin edestä kohti Lahdentietä. Yksi poliisiauto asettuu pakoauton eteen, toinen taakse.
Valkoisen Passatin matka päättyi Mikkeliin.
Poliisin kanssa on sovittu, että kun Passatista näytetään nelivilkkuja, poliisit luopuvat ja antavat pakoauton jatkaa. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen Passatin vilkut välähtävät, jolloin tunnukselliset autoa poistuvat. Vastoin sovittua seurantaa jatketaan kuitenkin helikopterilla sekä poliisin siviilimallisilla autoilla ja moottoripyörillä.
Passat suuntaa mutkittelujen jälkeen kohti Lahtea. Letkaan liittyy yhä uusia partioita. Osa tulee mukaan käskystä, osa oma-aloitteisesti. Saattueessa on lopulta kymmeniä poliisiautoja, eikä kukaan tiedä, kuka tilannetta johtaa.
Pakoautossa on kuitenkin rauhallinen tunnelma. Ryöstäjä ja panttivangit juttelevat arkisista asioista, perhesuhteista ja muusta. Ryöstäjä pahoittelee, ettei avaa omaa taustaansa.
”Tarvitsemme bensaa”
Panttivangit ovat varsin luottavaisia. Ryöstäjä ei käyttäydy uhkaavasti, pikemminkin asiallisesti. Tunnelma on aika ajoin leppeä.
Kaappaaja laskee jopa leikkiä, kuten ”mitä tehtäisiin, mentäiskö Kuusijärvelle uimaan". Takapenkillä istuva Tuula nojaa kaappaajan olkavartta vasten ja vakuuttaa, ettei pelkää tätä – ainoastaan poliiseja. Muutkin sanovat, etteivät pelkää miestä.
– Kaappaaja kertoi, että pimeän tultua, sen jälkeen kun poliisi on lopettanut seuraamisen, hän jättää meidät sidottuina jonnekin ja ilmoittaa sitten poliisille mistä meidät voi löytää.
– Minä uskoin ja ymmärsin, että meidän panttivankien osalta kaikki tulisi päättymään onnellisesti. Kaappaaja antoi meidän ymmärtää, että meidän turvallisuus oli kiinni lähinnä poliisin toiminnasta.
Tilanne kuitenkin kärjistyy nopeasti Passatin pysähtyessä tankkaamaan Heinolan liepeillä olevalle huoltamolle. Pumpusta ehtii tulla vain kahdeksan litraa, kun mittari sammuu: Poliisi on määrännyt pumpuilta sähköt poikki.
Aseistetut poliisit ympäröivät hetkessä pakoauton.
– Säikähdin kovasti ja yritin pitää päätäni piilossa. Kaappaaja hermostui myös tuossa vaiheessa ja alkoi heilua aseellaan… Olin jo tuolloin väsynyt ja hermostunut ja oletin poliisin ampuvan meidät kaikki kaappaajaa yrittäessään ampua.
Pakoautosta pudotetaan lappu:
”TILANTEEN TÄYTYY MUUTTUA! LOPETTAKAA VARJOSTAMINEN KOKONAAN, ETTÄ TILANNE RAUHOITTUU! TARVITSEMME RADIOPUHELIMEN JA BENSAA.”
Yksi poliiseista ryömii rekan alla pyrkiessään Passatin lähelle tyhjentämään siitä renkaan. Konstaapeli ei kuitenkaan ehdi Passatin luo ennen kuin auto livahtaa liikkeelle – poliisiletka perässään.
– Tien päällä kaappaaja kysyi minulta tai paremminkin sanoi, että "taisit hermostua", jolloin kerroin, että olin todella luullut poliisin ampuvan meidät.
Passat jatkaa kohti Mikkeliä. Otavassa tienposkeen on poliisiylijohtaja Olli Urposen kehotuksesta pystytetty pahvikyltti, jossa lukee ”PYSÄHDY NEUVOTTELEMAAN”. Todennäköisesti kukaan autossa olleista ei pimeässä edes huomaa tuota surkeaa kontaktiyritystä.
Kello yhden aikaan yöllä saattue saapuu Mikkelin keskustaan. Passat pysähtyy lääninhallituksen eteen Maaherrankadulla. Poliisit suluttavat sen niin, ettei auto enää pääse jatkamaan. Tästä alkaa liki kolme tuntia kestävä amatöörimäinen ja epäselvä poliisioperaatio, joka johtaa karmeaan lopputulokseen.
Onneton ”neuvottelu”
– Kun olimme pysähtyneet, poliisin puolelta aloitettiin huutelu… Mielestäni huutelusta ei voi käyttää nimitystä neuvottelu… Poliisin puolelta ei tullut yhtään rakentavaa tarjousta kaappaajalle, eikä toisaalta kaappaaja joustanut tippaakaan poliisin esittämissä ehdotuksissa.
Yhä naamioitunut ryöstäjä ei suostu keskustelemaan suoraan poliisin kanssa pelätessään henkilöllisyytensä paljastuvan.
– Me panttivangit vuorotellen välitimme kaappaajan viestin poliisille. Poliisin neuvottelutaito ei mielestäni ollut kovin hyvä, sillä poliisi syyllistyi epäasiallisuuksiin. Meidän olotilaamme pakoautossa väheksyttiin ja annettiin ymmärtää, että pakoautossa huusi kaksi hysteeristä naista.
Poliisit eivät ymmärrä, miksi ryöstäjä ei suostu kommunikoimaan heidän kanssaan.
– Käsityksen mukaan tyttö neuvotteli täysin itsenäisesti ottamatta huomioon kaapparin mielipiteitä, Mikkeliin tullut helsinkiläiskonstaapeli kertoi kuulusteluissa.
Viestit Helsingin johtokeskuksen ja Karhu-ryhmän johdon kanssa ovat yhtä kaaosta, johtosuhteet epäselviä. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä tapahtuu tai on tapahtumassa. Mikkelin poliisit seuraavat ihmeissään tapahtumaa ja yrittävät pitää humalaisen yleisön etäällä.
Helsinki on perunut tappokäskyn ja määrännyt, että ryöstäjän ja panttivankien on päästävä jatkamaan. Ryöstäjä vaatii bensaa ja puhelimen. Tähän ei poliisi kuitenkaan suostu.
Parin turhauttavan tunnin jälkeen ryöstäjä ilmoittaa, että auto räjähtää, mikäli heitä ei päästetä jatkamaan viidessä minuutissa. Kello on 03:46, kun Passat lähtee hitaasti liikkeelle, mutta joutuu pysähtymään poliisien sulkuautojen eteen.
– Me panttivangit olimme ilmoittaneet poliisille selvästi, että olisimme valmiit seuraamaan vielä kaappaajan mukana, kunhan vain saisimme bensiiniä. Minä katsoin, että oli helpompi ajella maantiellä kaappaajan kanssa kuin että olla poliisien aseiden kohteena. Me pyysimme monta kertaa, että poliisi ei osoittaisi meitä aseillaan, mutta jostakin syystä siihen ei suostuttu.
Tunnelma autossa muuttuu äärimmäisen kireäksi. Naiset huutavat, samoin ryöstäjä. Mies karjuu, että hän räjäyttää auton heti ja asiasta ei enää neuvotella. Hän pitää etupenkillä istuvaa Hämäläistä olkapäästä kiinni.
”Taivaan tuuliin”
Nyt kaikki tapahtuu hetkessä. Poliisit huutavat ja viittovat panttivankeja lähtemään ulos autosta. Naiset tajuavat, että kohta räjähtää. Etupenkillä istuva Anne saa oven auki ja ryntää pakoon. Takapenkillä istuva Tuula saa hänkin oven auki ja ehtii ulos. Samassa Karhu-ryhmää johtava komisario Pauli Matilainen karjuu ”Kalle, käy päälle!”.
Kulman takaa syöksyy esiin ”Kalle” eli ylikonstaapeli Kari Tulikoura konepistoolin kanssa. Hän ampuu auton edestä kaksi tähdättyä laukausta kohti ryöstäjän oletettua hahmoa. Samalla tulen avaavat kaksi muuta poliisia viereisen lääninhallituksen ikkunoista. He eivät tosin saa mitään ampumakäskyä, mutta avaavat tulen, kun se kerran on jo avattu.
Yksikään luodeista ei osu ryöstäjään, mutta samassa seuraa suunnaton räjähdys. Se valaisee koko Mikkelin keskustan. Pankinjohtajan Passat lentää palasina ympäriinsä, samoin ryöstäjä ja autoon jäänyt panttivanki Jukka Häkkinen.
Helsingin johtokeskus saa ilmoituksen:
”Tossa tilanne päätty vähän traagisesti.”
”Joo.”
”Se lensi taivaalle se? Kokonaanko?”
”Auto joo. Kaks tyttöö siinä pääsi livahtamaan karkuun ja yks panttivankina ollut sitten, kuljettajana ollut kundi meni myöskin taivaalle.”
Kirjoitus perustuu poliisin esitutkintapöytäkirjoihin, sitaatit panttivankinaisten kuulusteluista.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/30d1 ... af98d0a1e4
