MURHA.INFO

Hexan kirjoitti:Leijonalla vaakunaeläimenä on Euroopassa ainakin tuhatvuotiset perinteet. Leijona on 1300-luvulta ollut mm Skotlannin vaakunassa. Skotlannissa ei liene tavattu leijonia sen paremmin kuin meilläkään?

Ei varmaan ainakaan luonnonvaraisena historiallisena aikana kuten ei varmaan myöskään sen toisena kilvenkannattajana esiintyvää yksisarvistakaan...



Leijonan ja muidenkin vaakunoissa esiintyvien eläinten suosio perustuu lähinnä niihin mielleyhtymiin ja ominaisuuksiin, joita arkiajattelussa kyseisiin eläimiin yhdistetään riippumatta välttämättä edes siitä miten hyvin nuo käsitykset mainittuihin eläimiin ja näiden käytökseen sopivat. Suomen leijonan taustasta on hiukan erilaisia käsityksiä liittyen mm. sen ensimmäiseen esiintymään Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä Upsalan tuomiokirkossa ja ko. muistomerkin suunnittelijan flaamilaisen taiteilijan Willem Boyn rooliin myös sitä ympäröivien vaakunoiden suunnittelussa. Todennäköisimmin leijona-aihe liittyy samoihin aikoihin omaksuttuun Göötanmaan vaakunaan, joka taas pohjautuu Folkunga-suvun (tai tarkemmin oikeastaan sukujen) leijonavaakunaan:



Vaikka tuossakin on tarkkaan ottaen hiukan värivirhettä, niin itse asiassa ainakin omaa silmääni tuo vaakuna kyllä miellyttää, ja eräs varianttihan siitä löytyy myös Göteborgin kaupungin vaakunasta:



Jos nuo sinivalkoiset raidat tuntuvat jotenkin tutuilta, niin nehän toistuvat myös esim. Göteborgin raitiovaunujen värimaailmassa:

Ja jos katsotte tarkasti, niin epäluonnollisen käärmemäisen kielen lisäksi Suomen leijonalla on kotkan varpaat.

Kyseessä on siis oikeastaan muunnelma aarnikotkasta.

No, virallisessa vaakunaselityksessä ei kyllä puhuta mitään kotkan varpaista tai kynsistä, vaan se jää enemmänkin kunkin taiteilijan esteettisen maun varaan:

"Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään siroteltu yhdeksän hopearuusua."

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_vaakuna

Siinä mielessä kyse on kyllä tarueläimestä eikä oikeasta, että leijonan oikea etutassuhan on itse asiassa haarniskoitu ihmisen käsivarsi ja miekkaa pitelee ihmiskäsi. "Epäluonnollinen käärmemäinen" kieli ei myöskään ole mikään erityinen heraldinen symboli, vaan pikemminkin tyypillinen varuksissa esiintyvä tehokeino. Jos tarkkaan katsotte jellonan jalkoväliä selviää myös, että kyseessä on urosleijona, ellei se sitten jo harjasta ja muusta rekvisiitasta ole jo käynyt ilmeiseksi...

^ No hitto Valde, sul on kylän isoin vaakuna Sorry ot....

So so, Valdovas, nyt on kyllä jäänyt eläintieteen tunnit väliin... Katsopas vielä tarkemmin niitä leijonan varpaita... Missä olet viimeksi nähnyt kolmivarpaisen leijonan (vihje: leijonalla on etutassuissa viisi, ja takatassuissa neljä varvasta)?

Leijonan etutassu:


Kotkan jalka:

Hexan kirjoitti:So so, Valdovas, nyt on kyllä jäänyt eläintieteen tunnit väliin... Katsopas vielä tarkemmin niitä leijonan varpaita... Missä olet viimeksi nähnyt kolmivarpaisen leijonan (vihje: leijonalla on etutassuissa viisi, ja takatassuissa neljä varvasta)?

Leijonan etutassu:


Kotkan jalka:

So so Hexan, taisi mennä hiukan puurot ja vellit sekaisin...

Heraldiikka ja eläintiede ovat hiukan eri asioita ja kohtaavat toisensa vain hyvin satunnaisesti. Heraldiikan perusolemukseen kuuluu tyylittely ja itse asiassa liian naturalistista luonnonväreihin, kolmiulotteiseen vaikutelmaan ja liialliseen yksityiskohtien määrään sortunutta 1700- ja 1800-luvun heraldiikkaa pidetäänkin yleisesti ns. rappioheraldiikkana, josta nousu alkoi niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin 1900-luvulla ja varsinkin toisen maailmansodan jälkeen. Esim. monia Latinalaisen Amerikan maiden valtiollisia tunnuksia pidetään usein juuri varoittavina esimerkkeinä, sillä juuri noihin aikoihin käsitys heraldiikasta oli ehkä kaikkein pahiten hakusessa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä Hondurasin valtiollinen "vaakuna":



Se, mitä vaakuna esittää, määräytyy ensisijaisesti vaakunaselityksen mukaan, jossa sanallisesti ja enemmän tai vähemmän muotomääräisesti kuvataan mitä vaakunassa näkyy. Tyylikysymykset ja ne yksityiskohdat, joita ei nimenomaisesti spesifioida, jäävät kunkin taiteilijan esteettisen näkemyksen varaan, ja kuten aiemmin siteeraamastani Suomen valtiollisen vaakunan virallisesta vaakunaselityksestä näkyy, siinä ei puhuta mitään leijonan varpaiden tai kynsien lukumäärästä, ja jos katsoo esim. noita jo viimeksi postaamiani Skotlannin, Folkungien tai Göteborgin leijonia tai alla olevia Norjan, Tanskan ja Viron leijonia, niin kuten näkyy varpaiden määrä vaihtelee niissäkin, joskaan eläintieteellisesti korrekteja viisivarpaisia etutassuja ei taida esiintyä millään, paitsi ehkä tuolla Skotlannin vaakunan toisella kilvenkannattajalla, joskin senkin mahdollinen viides sormi tai varvas jää sopivasti kilven taakse piiloon:







Vaihtelu tuskin johtuu niinkään taiteilijoiden puutteellisesta zoologisesta tietämyksestä, vaan todennäköisesti enemmänkin siitä, että he ovat halunneet korostaa visuaalisesti nimenomaan niitä ominaisuuksia, miksi leijonaa ylipäätään on haluttu vaakunassa käyttää; rohkeutta, voimaa yms. Sitä paitsi kannattaa muistaa vaakunoiden alkuperäinen sotainen konteksti, mihin luontevasti kuuluu niin tunnusten kuin niiden varustenkin liioittelu ja tyylittely.

Valtiollisten symbolien tapauksessa itse vaakunaselityksen ohella voi olla muutoin määritelty mitä versiota pidetään "oikeana" ja Suomen vaakunan tapauksessa se on mahdollisimman lähellä sitä muotoa missä se esiintyy aiemmin mainitussa Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä. Tässä oli taustalla epäilemättä tietoinen halu palata juurille ja ohi Venäjän vallan ajan, ja kieltämättä tuo alkuperäinen hoikkavyötäröinen ja ärhäkkävaruksinen "atleettileijona" hiukan jämäkämmältä näyttääkin kuin esim. muutamat suuriruhtinaskunnan aikuiset hieman pulskistuneet "puudeliversiot" kuten esim. tämä Keisarillisen-Aleksanterin-yliopiston ylioppilaskunnan lipusta vuodelta 1848 löytyvä:



Tuo alkuperäisen version kahdeksikon muodostava häntä on myös mukava visuaalinen jippo, vaikkei vaakunaselityksessä spesifioida sitäkään saadi esim. sitä miten ruusukkeet sirotellaan kilvelle.

Lopuksi asia vielä suoraan lakitekstinä:

Laki Suomen vaakunasta 26.5.1978/381

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Suomen vaakuna on Suomen historiallinen vaakuna, joka selitetään seuraavasti:

Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään sirotettu yhdeksän hopearuusua.

2 §

Suomen vaakunan käyttämisestä valtiolipussa ja viranomaisten sineteissä säädetään erikseen.

3 §

Joka pitää Suomen vaakunana kaupan vaakunaa, joka olennaisesti poikkeaa 1 §:n Suomen vaakunan selityksestä, on tuomittava säännösten vastaisen Suomen vaakunan pitämisestä kaupan sakkoon.

4 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1978.

Lähde: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1978/19780381

AI niin, aarnikotkasta vielä sen verran, että se on määritelmänsä mukaan taruolento, jolla on kotkan pää, siivet ja jalat etujalkoina; leijonan vartalo, takajalat ja häntä sekä aasin korvat ja joskus myös käärmeen pyrstö. Näin ollen nuo "puuttuvat" varpaat eivät taida ihan vielä riittää tekemään Suomen jellonasta aarnikotkaa...

Ehkä komein esimerkki molempien otusten rauhanomaisesta rinnakkainelosta löytyy muuten Latvian vaakunasta, joka muutenkin edustaa heraldisesti moitteetonta ja esteettisesti tyylikästä ja harmonista heraldiikkaa. Ehdottomasti yksi henkilökohtaisia lemppareitani!