MURHA.INFO

Minä en lakkaa millään ihmettelemästä sitä, miksi pahasti puukotettu ihminen pyytäisi apua puukottajaltaan. Luulisi hänen huutavan hädissään että älä tule tänne, mene pois, älä enää, pysy kaukana... eikä kiukuttelevan että voisit säkin vähän auttaa.

Vai toimiiko ihmisen psyyke kriisitilanteessa niin, että pyytää apua lähimmältä, vaikka se olisi juuri se jolta on tiedossa vain lisää harmia? En tiedä. Joku psykologi tietäisi, löytyykö täältä mielipiteitä?

pohtiijamiettii kirjoitti:Minä en lakkaa millään ihmettelemästä sitä, miksi pahasti puukotettu ihminen pyytäisi apua puukottajaltaan. Luulisi hänen huutavan hädissään että älä tule tänne, mene pois, älä enää, pysy kaukana... eikä kiukuttelevan että voisit säkin vähän auttaa.

Menikö repla kuitenkin niin että No vähä voit auttaakii, jolloin sävy on hieman toisenlainen. Ikään kuin Auer olisi tehnyt muutakin ennen tuota.

Toisaalta, kehen muuhun hengenhädässä oleva olisi voinut turvautua? Käsittääkseni on aika yleistä, että uhri pyytää pahoinpitelijältään armoa.

Kuten olen aiemmin sanonut:

Jos kyse oli Jukan ja Annelin riidasta ja Jukka oli mäiskässyt Annelia puukolla ja toisin päin, niin Jukan näkökulmasta tämä oli pahaksi revennyt perheriita. Jossa he kummatkin olivat yhtä syyllisiä tilanteeseen. Mutta en usko Jukan aikoneen tappaa Annelia eikä Annelillakaan ollut tarkoitus tappaa Jukkaa. Tuossa tilanteessa Jukka varmaan kuvitteli, että Anneli auttaa häntä - soittaa poliisin jne. Hänelle ei tullut mieleenkään, että Anneli viimeistelisi hänet.

Siis jos kuvittelisin omaan perheeseeni ton. Jos olisi niin, että minä löisin miestäni nyrkillä ja hän heilauttaisi takaisin. Varmaan me yhdessä sopisimme, että asiasta ei puhuta ulkopuolisille. Hankkiudutaan terapiaan tai erotaan, mutta en usko, että tuosta tehtäisiin numeroa ulkopuolelle. No jos tilanne menisi niin pitkälle, että täytyisi soittaa ambulanssi, niin sitten asiaa ei voi pitää perheen sisällä. Mutta silti verta vuotavana uskoisin, että mieheni ei jättäisi minua kuolemaan tai tappaisi minua. Vaan hoitaisi minulle apua. Sitten hoidetaan vammat ja sitten yhdessä mietitään, että mitä nyt tehdään.

pohtiijamiettii kirjoitti:Minä en lakkaa millään ihmettelemästä sitä, miksi pahasti puukotettu ihminen pyytäisi apua puukottajaltaan.

Jos Jukka on puukotusten jälkeen ollut hetken verran taju kankaalla ja heräillyt sitten siinä häkepuhelun aikana niin olo on varmasti sekava. Mun oletus on, että Jukka kuitenkin kuuli ja ymmärsi Annelin soittavan hätäkeskukseen ja veti tästä sen johtopäätöksen, että Anneli haluaa hänen selviävän = tunnekuohu on siis laskenut ja nyt vaan odotellaan ambulanssia saapuvaks.. Annuuu - voisit vähä auttaaki

Muoks. Eli samaa mieltä mitä Teleksi tuossa edellä ^

Esikuulustelussa Anneli puhuu= minä juoksin nopeasti karkuun miestä ja avasin ulko-oven ja astuin kuistille. Käännähdin ympäri ja mietin mitä teen, kun lapsetkin on sisällä. Palasin heti takaisin sisälle, miestä ei näkynyt, mutta tappelun äänet kuuluivat taas.
Menin takaisin puhelimeen ja edelleen kuului takkahuoneesta hakkaamisääntä ja Jukan huutoa.
Jossain vaiheessa menin sitten uudelleen olohuoneesta katsomaan takkahuoneeseen ja huusin miehelle, jotain lopeta tai mitä sä oikeen teet.
Taas mies lähti minua kohti ja juoksin taas kuistille asti ja palasin heti takaisin.Kuulin edelleen tätä hakkaamis ääntä.
Tämä kertomus siis 9.12.2006 huomaako kukaan mitään ihmeellistä? Eli alussa kertoo menneensä kahdesti ulos ja aina palanneen takaisin ja samaan aikaan tytär on ollut puhelimessa!. Mä en ainakaan ymmärrä, että jättäisi kahdesti tytön luurin päähän ja juoksisi siinä edestakas. Kaikista vihastuttavin on se, että tyttö yrittää (vaikka ei mitään muistakkaan), selittää, että voi olla, että se mies juoksi siitä hänen edestään! Tämä siis siinä vaiheessa kun hänelle on kerrottu, äidin kertoneen, että juoksi ulos, ensin tyttö ei tuollaista muista tai edes sitä, että äiti olisi mihinkään juossut.

NiceAsiantuntija kirjoitti: Poika on kyllä ollut tosi tarkkana, ja tosi hiljaista on täytynyt olla että kuulee ne kolme painallusta 112:een. Outoa. Ehkäpä em. piippausäänet voisi tosiaan sitä selvittää.

toisaalta ihmettelen myös, miten on voinut kuulla nuo piippaukset, mutta toisaalta en. kasvoin itse perheessä, missä vanhempien yöllinen tappelu jossain vaiheessa ennen eroa oli arkipäivää, ja tuolloin herätessäni yöllä / myöhään illalla vanhempien 'keskusteluihin' kuulo herkistyi kyllä pienimmillekin sivuäänille kun varuillani kuuntelin onko kyseessä pienempi erimielisyys vai etsitäänkö esim. kättä pidempää ja tarvitseeko mennä väliin . ts. pieni pelko kasvatti tarkkaavaisuutta näissä tilanteissa...

janis kirjoitti:

NiceAsiantuntija kirjoitti: Poika on kyllä ollut tosi tarkkana, ja tosi hiljaista on täytynyt olla että kuulee ne kolme painallusta 112:een. Outoa. Ehkäpä em. piippausäänet voisi tosiaan sitä selvittää.

toisaalta ihmettelen myös, miten on voinut kuulla nuo piippaukset

Siis ne vanhat puhelimet oli näppäinpuhelimia, joissa näppäimet oli sellaiset korkeat neliömäiset nappulat, joista ihan mekaanisesta näppäilemisestä kuului ääni, ei piippauksia.

v-a-45 kirjoitti: Tämä kertomus siis 9.12.2006 huomaako kukaan mitään ihmeellistä? Eli alussa kertoo menneensä kahdesti ulos ja aina palanneen takaisin ja samaan aikaan tytär on ollut puhelimessa!. Mä en ainakaan ymmärrä, että jättäisi kahdesti tytön luurin päähän ja juoksisi siinä edestakas.

Olen jossain päin Ulvila 4:sta ihmetellyt aivan samaa, mutta kukaan ei vastannut

pohtiijamiettii kirjoitti:Minä en lakkaa millään ihmettelemästä sitä, miksi pahasti puukotettu ihminen pyytäisi apua puukottajaltaan.

Tässäkin toistan itseäni, eli lähiväkivallassa on aivan normaalia vedota pahoinpitelijäänsä, tämän terveeseen järkeen, siihen terveeseen puoleen, joka on joskus yhdistänyt osapuolet tai on suhteessa hyvää. Pahoinpidelty lapsi saattaa yhtäkkiä kääntyä vetoavasti itkien pahoinpitelevän vanhemman puoleen ja yrittää päästä tämän syliin. Järkyttävää, mutta näin se on.

Susihukka kirjoitti:
Siis ne vanhat puhelimet oli näppäinpuhelimia, joissa näppäimet oli sellaiset korkeat neliömäiset nappulat, joista ihan mekaanisesta näppäilemisestä kuului ääni, ei piippauksia.

Esim. Stephanie Plumilla taas on tällanenkin kokemus (pari sivua taaksepäin):
"Meilläkin oli tuollainen puhelin vuonna miekka ja kirves. Vastapuoli ei kuullut, kun luurin laittoi vaakatasoon. Tuossa puhelimessa myös näppäilystä tuli piippaus äänet"
...josta tuo piippauskeskustelu alkoi.

Eli onko niin, ettei tiedetä millainen puhelin Lahti-Auereilla oli? Tuskinpa tieto johtolangaksi muodostuisi, mutta voisi selittää sen 2 sec. hiljaisuuden.

NiceAsiantuntija kirjoitti:

Susihukka kirjoitti:
Siis ne vanhat puhelimet oli näppäinpuhelimia, joissa näppäimet oli sellaiset korkeat neliömäiset nappulat, joista ihan mekaanisesta näppäilemisestä kuului ääni, ei piippauksia.

Esim. Stephanie Plumilla taas on tällanenkin kokemus (pari sivua taaksepäin):
"Meilläkin oli tuollainen puhelin vuonna miekka ja kirves. Vastapuoli ei kuullut, kun luurin laittoi vaakatasoon. Tuossa puhelimessa myös näppäilystä tuli piippaus äänet"
...josta tuo piippauskeskustelu alkoi.

Eli onko niin, ettei tiedetä millainen puhelin Lahti-Auereilla oli? Tuskinpa tieto johtolangaksi muodostuisi, mutta voisi selittää sen 2 sec. hiljaisuuden.

Tiedetään kyllä ja puhelin takavarikoitiin ja samaisella puhelimella tehtiin vielä häkepuhelun rekonstruktiot.

täältä palstalta poiminu näitä asioita joista en tiedä kuinka todenperäisiä ovat, mutta kuitenkin: nauhalta kuulemma kuultu AA:n liikkuvan kengät jalassa, liikkuvan paljain jaloin, liikkuvan varpaillaan hiipien (tää tais olla lapsen kertomaa myöhemmin), availevan ovia etc...ihmin vaan että jos murhaaja on ollut vajaan 10m päässä, niin mikä panee AA:n liikkumaan millon mitenkin,kengillä ja ilman??? minusta ainoot AA:n järkevät liikkeet olis ollu kerätä lapset ja juosta, tai ottaa puolustus vermeitä ja lapset yhteen huoneeseen jota sitte puolustanu parhaansa mukaan...mutta mitenkään ei istu että hiipparoitu siellä täällä millon mitenkin (jopa koittannu hiipiä ettei puhelimeen kuulu)...ja murhaaja siis vajaan 10m päässä, ei,ei,ei....

NiceAsiantuntija kirjoitti:

Susihukka kirjoitti:
Siis ne vanhat puhelimet oli näppäinpuhelimia, joissa näppäimet oli sellaiset korkeat neliömäiset nappulat, joista ihan mekaanisesta näppäilemisestä kuului ääni, ei piippauksia.

Esim. Stephanie Plumilla taas on tällanenkin kokemus (pari sivua taaksepäin):
"Meilläkin oli tuollainen puhelin vuonna miekka ja kirves. Vastapuoli ei kuullut, kun luurin laittoi vaakatasoon. Tuossa puhelimessa myös näppäilystä tuli piippaus äänet"
...josta tuo piippauskeskustelu alkoi.

Eli onko niin, ettei tiedetä millainen puhelin Lahti-Auereilla oli? Tuskinpa tieto johtolangaksi muodostuisi, mutta voisi selittää sen 2 sec. hiljaisuuden.

Itseasiassa joo. Rimpautin tuossa kaverilleni, jonka luona silloin opiskeluaikaan asuin ja kyllä siitä puhelimesta kuului myös piippaukset Jos siis luuri oli nappeja painellessa korvalla, kuului ne numeroiden eri korkuiset äänet. Niillä äänillä pystyi "soittelemaankin", minkä muistin juteltuani kaverini kanssa Luurin sisällä oli sellainen paino, joka vaaka-asennossa releen tavoin mykisti luurin kuuluvuuden linjan toiseen päähän. Näppäimistä sinänsä kuului myös ihan kunnon ääni.

Jaa-hah, ja täällä on lomani aikana edistytty sen verran, että surma on tehty nyt 59 sekunnin sijasta 7 sekunnissa. Jos vauhti kiihtyy tätä tahtia on kohta valonnopeus ylitetty, jolloin seuras on ennen syytä, vautsi!

Sirpa kirjoitti:Jaa-hah, ja täällä on lomani aikana edistytty sen verran, että surma on tehty nyt 59 sekunnin sijasta 7 sekunnissa. Jos vauhti kiihtyy tätä tahtia on kohta valonnopeus ylitetty, jolloin seuras on ennen syytä, vautsi!

Surmatekoon kokonaisuudessaan on, Jukan veren perusteella, kulunut useita kymmeniä minuutteja. Tosin se nimenomainen hetki jolloin aika todella jättää ihmisen, elintoiminnot pysähtyvät ja henki lähtee - se saattaneekin lähennellä tuota valonnopeuden määrettä.

Täällä onkin perään kuulutettu näitä veritutkimuksia koskien tuota aikaa, ja pyydetty faktaa asialle - sitä minäkin nyt odotan.

Sirpa kirjoitti:Täällä onkin perään kuulutettu näitä veritutkimuksia koskien tuota aikaa, ja pyydetty faktaa asialle - sitä minäkin nyt odotan.

Kuten jo sanottu, ruuminavauspöytäkirjat eivät kaikelle kansalle koskaan tule julkisiksi. Joten jos et usko oikeuslääkärin lausuntoon verijälkien syntymisestä, se on sitten voi voi.