MURHA.INFO

Nepenthe kirjoitti:

Anilé kirjoitti:Eli kun kaksi aikuista ihmistä sopivat jostain, täysin vapaaehtoisesti, ja toista ei sitten jostain syystä huvitakaan noudattaa sovittua, niin sinusta tämä ei ole mikään ongelma? Eli jos sovin, että menen hakemaan vaeltajakaverini Sallan Essolta sinä ja sinä päivänä mutta en sitten haekaan, niin se on ihan okei

Tuo on kyllä ihan eri tilanne, koska sinä itse päätät ilmeisesti ilman mitään perusteltua syytä rikkoa lupauksesi. Näin Anna ei kuitenkaan tee, vaan tämä teko on ainoa mahdollisuus. Vähän niin kuin jos sinä olisit matkalla hakemaan sitä Sallaa Essolta, mutta autostasi puhkeaa rengas. Tällöin et voi hakea vaeltajakaveriasi lupauksesi mukaisesti. Olisi kuitenkin itsekästä ja moraalisesti arveluttavaa toimintaa kaveriltasi, jos hän suuttuisi tästä sinulle tosissaan ja sanoisi, että siinä meni teidän ystävyys sitten poikki.

Miten niin ainoa mahdollisuus? Ei Annan olisi tarvinnut välttämättä lähteä Pekan luokse.

Tarinassa sanottiin, että kyseessä oli ainoa vaihtoehto (sanasta sanaan: "Annalle jää vaihtoehdoksi vain"), joten eiköhän se sitten tarkoita, että Annan oli ihan välttämätöntä lähteä Pekan luokse?

Anilè kirjoitti:Tunteita ei kuitenkaan voi säädellä tai lopettaa joten niiden tuomitseminen on jotenkin mieletöntä.

Tämä ei kyllä pidä mitenkään paikkaansa. Tunteita voi säädellä ja niitä pitääkin säädellä. Mielettömämmältä kuulostaa jos ajattelee, että tunteiden vallassa tehtyjä hirmutekoja ei voisi tuomita, koska ihminen ei muka voisi tunteilleen mitään. Minäkin ymmärrän, että Pekkaa ahdistaa ja vituttaa, mutta hänen tulisi niellä kiukkunsa ja selittää asia itselleen järjellä. Esimerkiksi mustasukkaisuutta ei tarvitse sietää itsessäänkään minään sisäsyntyisenä ominaisuutena. Aktiivisesti asioita funtsaamalla tunteita voi myös muuttaa.

Anile kirjoitti:Vituttaisiko?

Vituttaisi, mutta ei se että hän on ollut uskoton vaan se, että hän on valehdellut. Minusta olisi aivan sama vaikka hän paneskelisi poissaollessaan niin paljon kuin sielu sietää, mutta väärin hän tekee silloin kun tietää mikä minun tilanteeni on eikä kerro heti kun tietää, ettei aio jatkaa elämäänsä kanssani. Ei siis välitä minusta. Minusta se on juuri sitä pettämistä, enemmän kuin suhteen ulkopuolinen seksi.

Anilè kirjoitti: Eli kun kaksi aikuista ihmistä sopivat jostain, täysin vapaaehtoisesti, ja toista ei sitten jostain syystä huvitakaan noudattaa sovittua, niin sinusta tämä ei ole mikään ongelma?

Näytäpä minulle, missä kohdassa alkuperäistä tarinaa puhutaan mistään "sopimuksesta". Yrität jatkuvasti ujuttaa tarinaan sisälle elementtejä, joita siinä ei alunperin ole. Me voisimme aivan yhtä hyvin (tai huonoin) perustein postuloida siihen vaikka minkälaisia "sopimuksia" ja ennakkoehtoja ja -oletuksia, jolloin asetelmat muuttuisivat olennaisesti.

Eli jos sovin, että menen hakemaan vaeltajakaverini Sallan Essolta sinä ja sinä päivänä mutta en sitten haekaan, niin se on ihan okei koska minä saan tehdä ruumillani mitä haluan eikä kaverillani ole mitään oikeutta vaatia minua hakemaan häntä? Mielenkiintoista.

Tosielämässä on valtava leegio eriasteisia enemmän tai vähemmän force majeur -perusteisia syitä, mikset pääsekään sopimuksenne mukaisesti Sallan Essolle, mutta vastaavasti tosielämään kuuluu myös kommunikointi ja eri varavaihtoehtojen arviointi ja punninta, jotka tästä keinotekoisesta ja fiktiivisestä tarinasta oli tietoisesti sulkeistettu pois.

Sitä paitsi tapauksilla on se olennainen ero, että Sallan visiitin laiminlyönnistäsi on helppo kuvitella huomattavia välittömiä harmeja vaeltajakaverillesi, mutta kuten eräs kirjoittaja kauniisti asian muotoili "perse (ja epäilemättä eräät muutkin paikat) ei käytössä kulu", joten edelleen Pekalle aiheutetun todellisen, eikä siis vain kulttuuriseen konventioon perustuvan "häpeän", "vahingon" määrä jää hyvinkin kyseenalaiseksi.

Tuosta kulttuurisesta konventiosta puheenollen asetelman kieroutuneisuutta osoittaa, että monissa (varsinkin patriarkaalisissa ja kollektivistisissa) kulttuureissa moisen teon katsotaan vahingoittavan petetynkin "kunniaa" (esim. koko käsite "aisankantaja", jonka katsotaan olevan kohteelleen hyvinkin häpeällinen) ja jopa koko perheen tai suvunkin, mikä sitten johtaa sellaisiin vähemmän sympaattisiin ilmiöihin kuten avionrikkojien kivittämiseen ja jopa raiskausten uhrien hylkimiseen, jottei näiden ympärilleen levittävä häpeä "saastuttaisi" ympäröiviä ihmisiä...

Vai yritätkö sanoa, että yhteiskunta painostaa ihmisiä tekemään uskollisuussopimuksia vaikka ne ovat vastoin heidän tahtoaan? En ole ainakaan huomannut mitään tällaista.

Kyllähän vallitsevissa moraalinormeissa on hyvinkin paljon uskollisuutta korostavia ja ihannoivia, ja vastaavasti sitä rikkovia sanktioivia piirteitä ja elementtejä vaikka muille jakaa, mistä tässäkin keskustelussa on havaittu runsaasti esimerkkejä, ja onhan monien maiden lainsäädännössä edelleen pykäliä aviorikoksista, joskin monien kehittyneempien maiden (kuten Suomen) lainsäädännöstä ne onkin jo pitkälti poistettu. Ei siitä tosin montaa vuosikymmentä ole kun ne vielä meiltäkin löytyivät. Viimeiset jäänteet hävisivät vasta niinkin myöhään kuin 1987, jolloin avioeron perustepykälät poistettiin.

Eli vaikka Anna olisi harrastanut seksiä Erkin kanssa ihan pelkästään omaksi ilokseen eikä Erkki olisi mitenkään taivutellut häntä siihen, niin sittenkin Pekan suuttumus on mielestäsi väärin?

No, heillä olisi varmaan pienen periaatekeskustelun paikka siitä, mitä ja erityisesti minkä asteista uskollisuutta he toisiltaan odottavat, ja ovatko he lopultakaan toisilleen sopivia.

Vai onko juuri Annan hyvät aikeet se seikka joka sinusta tekee hänestä puhtoisen pulmusen.

Tässä nimenomaisessa skenaariossa ja siten kun se on esitetty, niin kyllä, koska siinä yksikäsitteisesti käydään läpi Annan käytettävissä olevat vaihtoehdot, motiivit ja valinnat.

Todellinen vahinkohan on Pekan epäluottamus Annaa kohtaan ja tästä johtuva suhteen purkautuminen ja Pekan suuttumus siitä, että hänen unelmansa yhteisestä tulevaisuudesta ovat murskana.

Niin, koska hän on sisäistänyt sen ajatuksen, ettei hän voi ottaa "saastunutta" ja "syntistä" morsianta olkoonkin, että tämän "saastuminen" ja "synti" on tehty vain ja ainoadtaan Pekan vuoksi. Tuosta ajatuksesta kuin Pekka ja miljoonat kaltaisensa poääsisivät vihdoin irti, niin maailma olisi paljon paljon parempi paikka ja miljoonat intohimolla "perustellut" henkiset ja fyysiset väkivallanteot jäisivät tekemättä. Saa nähdä, onko maailmamme koskaan kypsä tuohon. Hiukan pessimistinen olen koko maailman suhteen, vaikka rajallista kehitystä on toki monilla alueilla sentään tapahtunutkin erinäisistä tässäkin ketjussa esiintyvistä henkisistä luutumista huolimatta...

Enkä ymmärrä miksi näet Pekan suuttumuksessa jotain moraalitonta. Tunteita ei kuitenkaan voi säädellä tai lopettaa joten niiden tuomitseminen on jotenkin mieletöntä.

Oho, olipas tuossa väite; varmaan paksuin tähän astisista! Vai, ei tunteitaan muka voi säädellä ja tämä on sitten peruste tunteiden vallassa tehtyjen tekojen tuomitsematta jättämiselle! Tuossahan menee silloin esim. sellaiset "pikkujutut" kuten rikoslaki ja yhteiskunnan yleinen järjestyksenpito kerralla yli laidan, sillä useimmat väkivallanteot ja monet muutkin rikokset tehdään tyypillisesti nimenomaan voimakkaiden tunteiden vallassa, ja jos kuka tahansa väkivallantekijä voi tällöin vedota siihen, "ettei hän voinut tunteilleen mitään", ja siten häntä ei voida tuomita sen enempää moraalisesti kuin juridisestikaan, tullaan kyllä yhteiskuntaan, jollaisesta ainakin minä haluan pysyä niin kaukana kuin suinkin!

Oletko varma, että ihan aikuisen oikeasti ajattelet todella noin, vai oliko kyseessä vain pikku lipsu, etkä (tunteiden vallassa epäilemättä! ) tullut ajatelleeksi, mitä ajatuksistasi todella seuraisi, jos ne hyväksyttäisiin yleisiksi moraalinormeiksi...

Niin, ja mikäli nyt tunnekuohusta toivon mukaan toivuttuasi olet edes jossain määrin kykenevä rationaaliseen keskusteluun, niin todettakoon, että tunteiden säätely ja hallinta on yksi aivan keskeisimpiä lasten kehitykseen ja kasvamiseen liittyviä tekijöitä, ja jonka laiminlyöminen tai epäonnistuminen voi tuottaa hyvinkin vakavasti epäsosiaalisia nuoria ja aikuisia ko. lasten kasvaessa.

Tässä ihan vain peruskauraa aiheesta:

Tunteiden säätelyn oppiminen

Tunteiden jakamisen kokemuksen kautta lapsi oppii vähitellen säätelemään omia tunteitaan ja hallitsemaan niitä. Tunteiden säätelyn oppiminen on ehkä yksi tärkeimmistä lapsuuden kehitystehtävistä; se tarkoittaa toisaalta omien tunteiden tunnistamista (olen iloinen, surullinen, vihainen, peloissani, häpeissäni), negatiivisten tunteiden (kiukku, paha mieli, surullisuus) lievittymistä ja vähentämistä ja positiivisten tunteiden jakamista ja lisäämistä (iloita yhdessä, riemuita, nauttia jne.) Tunteiden säätelyssä voidaan erottaa ns. optimaalisen säätelyn alue, sekä ali- ja ylisäädelty alue. Hetkittäin kaikilla ihmisillä on emotionaalisesti kuormittavissa elämäntilanteissa tunteiden yli- tai alisäätelyä, esim. alisäätelystä on, että suuttuu lapselle niin paljon, että lyö lasta tai esim. ylisäätelystä on ,ettei koe olevansa vihainen koskaan.

Lapsi tarvitsee aikuisen apua tunteidensa säätelyn opetteluun, koska hänellä on vain hyvin vähän keinoja itse säädellä tunteitaan, esim. tutin imeminen voi hetkeksi rauhoittaa pienen lapsen. Kuitenkin aikuisen lohduttelu, tyynnyttely, rauhallisena pysyminen on paras tapa oppia säätelemään tunteitaan. Pientä lasta ei saa jättää yksin rauhoittumaan. Mikään tunne ei ole sinänsä huono tai väärä, vaan kaikki tunteet ovat inhimillisiä ja kuuluvat ihmiselämään, myös viha, kateus ja syyllisyys ja häpeä; niitä on tärkeää kuunnella ja tutkia, mitä ne kertovat minusta, tämänhetkisestä elämästä ja menneisyydestäni.

Lähde: http://www.vantaa.fi/i_perusdokumentti. ... 9748;49749

Hm, oletko varma, että sait lapsena tarpeeksi tunteiden hallinta- ja säätelyopetusta...??

Toivottavasti, sillä muuten lähipiirisi voi olla vaarassa...

PaulaDrew kirjoitti:

Anilè kirjoitti:Tunteita ei kuitenkaan voi säädellä tai lopettaa joten niiden tuomitseminen on jotenkin mieletöntä.

Tämä ei kyllä pidä mitenkään paikkaansa. Tunteita voi säädellä ja niitä pitääkin säädellä. Mielettömämmältä kuulostaa jos ajattelee, että tunteiden vallassa tehtyjä hirmutekoja ei voisi tuomita, koska ihminen ei muka voisi tunteilleen mitään. Minäkin ymmärrän, että Pekkaa ahdistaa ja vituttaa, mutta hänen tulisi niellä kiukkunsa ja selittää asia itselleen järjellä. Esimerkiksi mustasukkaisuutta ei tarvitse sietää itsessäänkään minään sisäsyntyisenä ominaisuutena. Aktiivisesti asioita funtsaamalla tunteita voi myös muuttaa.

Tunteita ei voi säädellä. Tekoja voi.

Anile kirjoitti:Vituttaisiko?

Vituttaisi, mutta ei se että hän on ollut uskoton vaan se, että hän on valehdellut. Minusta olisi aivan sama vaikka hän paneskelisi poissaollessaan niin paljon kuin sielu sietää, mutta väärin hän tekee silloin kun tietää mikä minun tilanteeni on eikä kerro heti kun tietää, ettei aio jatkaa elämäänsä kanssani. Ei siis välitä minusta. Minusta se on juuri sitä pettämistä, enemmän kuin suhteen ulkopuolinen seksi.

Mutta jos et kuitenkaan olisi jättänyt alfaurostasi, niin mitä väliä sillä sitten on olisiko hän kertonut sinulle vai ei?

Mutta entäs jos syy miksi hän jättää sinut, on se, että tuo toinen nainen on tullut raskaaksi? Olisitko halunnut tietää, että on mahdollisuus, että hän saa jonkun toisen raskaaksi mikä johtaa jättämiseen vai haluatko tietää vasta siinä vaiheessa kun mahdollisuus on konkretisoitunut tai siis tuon toisen naisen testin tulos tuli?

Nepenthe kirjoitti:Tarinassa sanottiin, että kyseessä oli ainoa vaihtoehto (sanasta sanaan: "Annalle jää vaihtoehdoksi vain"), joten eiköhän se sitten tarkoita, että Annan oli ihan välttämätöntä lähteä Pekan luokse?

Ymmärsin sen kohdan kyllä niin, että ainoa vaihtoehto päästä pois saarelta on antaa Erkille. Muita veneitä ei ole.

Anilè kirjoitti:Mutta jos et kuitenkaan olisi jättänyt alfaurostasi, niin mitä väliä sillä sitten on olisiko hän kertonut sinulle vai ei?

Nyt en ymmärrä. Uskottomuuden takia en olisi jättänyt, eikä sillä olekaan tässä merkitystä kertooko hän siitä vai ei. Mutta jos hän ei kerro esim. tunteidensa ja aikomustensa minua kohtaan muuttuneen, sillä on hyvinkin paljon merkitystä. Sellaiselle salailulle ei ole muuta syytä kuin se, että hän joko pelkää minua tai ei vain yksinkertaisesti piittaa minusta pätkääkään. Kummassakin tapauksessa hän saa mennä.

Mutta entäs jos syy miksi hän jättää sinut, on se, että tuo toinen nainen on tullut raskaaksi? Olisitko halunnut tietää, että on mahdollisuus, että hän saa jonkun toisen raskaaksi mikä johtaa jättämiseen vai haluatko tietää vasta siinä vaiheessa kun mahdollisuus on konkretisoitunut tai siis tuon toisen naisen testin tulos tuli?

Jos hän rakastaa minua ja haluaa lapsia kanssani, mutta on niin typerä ettei tajua käyttää ehkäisyä muiden kanssa, hänen älyään voi epäillä sen verran, että olisko hän sittenkään alfauros ja olisivatko hänen geeninsä sittenkään parhaita. (Tosin en ikinä edes valitsisi miestä vain sillä perusteella että hänellä olisi hyvät geenit lapseni isäksi.) Joka tapauksessa en missään nimessä vaatisi pitkää selibaattia toisen ollessa yksin kaukaisessa maassa vain siksi että minä haluan yksityisomistusoikeuden hänen tunteisiinsa ja kaluunsa. Hän voi itse pohtia mitä tekee, ja miten kantaa vastuunsa mahdollisen vahingon tapahtuessa. Elämässä tapahtuu kaikenlaista eikä ketään voi oikeastaan siitä syyttää jos suunnitelmat muuttuvat. Hän on ehkä luvannut perustaa perheen kanssani, mutta ei sellaista lupausta ole mitään järkeä pitää jos tunteet ovat muuttuneet. Ja ainoa, mitä häneltä odotan, on se että hän kertoo tästä minulle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Minusta luottamus on muutenkin hieman hämmentävä käsite. Sehän on oikeastaan silkkaa ennustamista, joten on parempi ettei sille anna liikaa arvoa eikä jumitu siihen liiaksi.

Valdovas kirjoitti:

Anilè kirjoitti: Eli kun kaksi aikuista ihmistä sopivat jostain, täysin vapaaehtoisesti, ja toista ei sitten jostain syystä huvitakaan noudattaa sovittua, niin sinusta tämä ei ole mikään ongelma?

Näytäpä minulle, missä kohdassa alkuperäistä tarinaa puhutaan mistään "sopimuksesta". Yrität jatkuvasti ujuttaa tarinaan sisälle elementtejä, joita siinä ei alunperin ole. Me voisimme aivan yhtä hyvin (tai huonoin) perustein postuloida siihen vaikka minkälaisia "sopimuksia" ja ennakkoehtoja ja -oletuksia, jolloin asetelmat muuttuisivat olennaisesti.

Ujutan omia oletuksiani mukaan jotta tapaus olisi kiinnostava. Jos mitään sopimuksia ei ollut ja heidän suhteensa oli avointa mallia, niin silloin Pekan käytös on ihan järjetöntä. Ja koko moraalitesti latistuu pelkäksi kysymykseksi onko Pekka kusipää vai ei.

Sitä paitsi tapauksilla on se olennainen ero, että Sallan visiitin laiminlyönnistäsi on helppo kuvitella huomattavia välittömiä harmeja vaeltajakaverillesi, mutta kuten eräs kirjoittaja kauniisti asian muotoili "perse (ja epäilemättä eräät muutkin paikat) ei käytössä kulu", joten edelleen Pekalle aiheutetun todellisen, eikä siis vain kulttuuriseen konventioon perustuvan "häpeän", "vahingon" määrä jää hyvinkin kyseenalaiseksi.

Jos Anna olisi tullut raskaaksi, niin kyllä kuluu. Pekka on saattanut luopua useista tilaisuuksista saattaa joku toinen nainen raskaaksi ja siten huonontaa omien geeniensä leviämistä ollaakseen uskollinen Annalle. Ja sitten saattaakin selvitä, että Pekan uhraus on tullut turha koska hän ei pääsyt lisääntymään Annan kanssa.

Vai yritätkö sanoa, että yhteiskunta painostaa ihmisiä tekemään uskollisuussopimuksia vaikka ne ovat vastoin heidän tahtoaan? En ole ainakaan huomannut mitään tällaista.

Kyllähän vallitsevissa moraalinormeissa on hyvinkin paljon uskollisuutta korostavia ja ihannoivia, ja vastaavasti sitä rikkovia sanktioivia piirteitä ja elementtejä vaikka muille jakaa, mistä tässäkin keskustelussa on havaittu runsaasti esimerkkejä, ja onhan monien maiden lainsäädännössä edelleen pykäliä aviorikoksista, joskin monien kehittyneempien maiden (kuten Suomen) lainsäädännöstä ne onkin jo pitkälti poistettu. Ei siitä tosin montaa vuosikymmentä ole kun ne vielä meiltäkin löytyivät. Viimeiset jäänteet hävisivät vasta niinkin myöhään kuin 1987, jolloin avioeron perustepykälät poistettiin.

Siis vastoin ihmisten tahtoa? Elämme nyt kuitenkin demokratiassa. Ehkä joskus silloin kun nainen oli taloudellisesti riippuvainen miehestään, niin tällainen painostus oli olemassa mutta niihin aikoihin ihmiset tekivät muutenkin kaikenlaista kummallista joten unohdetaan nyt ne ajat.

No, heillä olisi varmaan pienen periaatekeskustelun paikka siitä, mitä ja erityisesti minkä asteista uskollisuutta he toisiltaan odottavat, ja ovatko he lopultakaan toisilleen sopivia.

Ahaa. Eli ihmiset eivät sittenkään saa tehdä mitä huvittaa ilman sanktioita.

Todellinen vahinkohan on Pekan epäluottamus Annaa kohtaan ja tästä johtuva suhteen purkautuminen ja Pekan suuttumus siitä, että hänen unelmansa yhteisestä tulevaisuudesta ovat murskana.

Niin, koska hän on sisäistänyt sen ajatuksen, ettei hän voi ottaa "saastunutta" ja "syntistä" morsianta olkoonkin, että tämän "saastuminen" ja "synti" on tehty vain ja ainoadtaan Pekan vuoksi. Tuosta ajatuksesta kuin Pekka ja miljoonat kaltaisensa poääsisivät vihdoin irti, niin maailma olisi paljon paljon parempi paikka ja miljoonat intohimolla "perustellut" henkiset ja fyysiset väkivallanteot jäisivät tekemättä. Saa nähdä, onko maailmamme koskaan kypsä tuohon. Hiukan pessimistinen olen koko maailman suhteen, vaikka rajallista kehitystä on toki monilla alueilla sentään tapahtunutkin erinäisistä tässäkin ketjussa esiintyvistä henkisistä luutumista huolimatta...

Kuten jo sanoin: Anna olisi voinut tulla raskaaksi Erkille ja silloin hän olisi ollut Pekan kannalta "saastunut". Ja koska Pekan "saastuneisuus"-tuntemuksessa on kyse pitkään jatkuneen evoluution aiheuttumasta sopeumasta, niin Pekka tuskin pääsee eroon tunteestaan järkeilemällä. Ihmiset eivät siis päätä, että joku on "saastunut" sen paremmin kuin he päättävät, että joku on vetävän näköinen tai ruma.
Pekasta Anna alkaa vaikuttaa jotenkin rumalta ja vastenmieliseltä.

Anilè kirjoitti:PaulaDrew:lle. Kuvittele, että olet jo keski-ikää lähestyvä nainen jonka biologinen kello tikittää ja jokainen kulunut päivä vähentää todennäköisyyttäsi tulla raskaaksi. No, olet kuitenkin löytänyt hyvän miehen jolla on varmasti erinomaiset geenit. Hän kuitenkin toimii rauhanturvaajana joten olette sopineet ettette vielä hanki lapsia vaan vasta sitten kun hänen komennuksensa päättyy ja hän pääsee takaisin Suomeen ja voi osallistua perhe-elämään.

No sitten käykin niin, että mies palaa Suomeen ja selviääkin, että hänellä onkin koko ajan ollut toinen nainen ja hän jättää sinut. Tilanne on nyt siis se, että tuhlaisit hyviä, hedelmällisiä vuosiasi mieheen jolla on hyvät geenit sen sijaan, että olisit jo aiemmin jättänyt hänet ja tyytynyt johonkin betaurokseen ja tullut todennäköisemmin raskaaksi.

Vituttaisiko?

Kysymys on suunnattu PD:lle ja on hyvin siihen jo vastannutkin, mutta muutaman näkökulman voisin vielä lisätä. Ensinnäkin tuossa yllä heijastuu sinänsä toki inhimillisesti hyvin voimakas itsekkyys, jossa tarinan naiselle on tärkeää paitsi saada ylipäätään lapsia, saada niiyä nimenomaan "alfauroksen" kanssa eikä halua tyytyä mahdollisesti helpommin saatavissa oleviin "betauroksiin" gammoista omegoista nyt tietysti puhumattakaan. Missään ei kuitenkaan spesifioida, onko tarinan nainen itse ns. "alfanaaras" ja onko hänellä ylipäätään chansseja tai "perusteltuja" odotuksia saada alfauros lastensa siittäjäksi.

Kaikkeen edelliseen viitaten ei myöskään ole mitenkään taattua, että mahdollisesti intensiivisetkin syrjähypyt romuttaisivat ko. skenaarion sikäli kun jätämme mahdolliset sukupuolitaudit yms. pois laskuista, koska niitä ei skenaariossa mainita. Tietysti jos ko. alfauros ei haluakaan perustaa perhettä tarinan naisen kanssa, niin tuskinpa häntä voidaan sellaiseen pakottaa, tai jos voidaan, niin ei avioliiton onnellisuudelle kovin hääsejä odotusarvoja taida olla...

Ainoa selvästi tuomittava tekijä ko. uroksen käytöksessä on nähdäkseni kuten PD:kin tuossa totesi se, jos hän lupailuillaan on antanut naisen ymmärtää, että haluaa perustaa tämän kanssa perheen, mutta muuttaakin sitten mielensä eikä kerro tästä kuin mahdollisesti pitkän ajan päästä. Toisaalta todellisessa elämässä valinnat harvoin ovat niin selkeitä ja yksikäsitteisiä kuin erilaisissa ajatuskokeissa, ja niinpä ko. mies voi todennäköisesti pitää pitkäänkin molempia optioita auki ennen lopullista päätöstä, tai ehkä hän jopa yrittää sekä syödä että säästää kakun, mikä on niin ikään varsin inhimillistä, vaikkei ehkä aina kauhean korkeamoraalista...

En nyt sano, että alfamiehen olisi pitänyt jäädä suhteeseen väkisin mutta yritän vain havainnollistaa, että uskottomuus voi johtaa katastrofiin. Tai siis kuoleminen lisääntymättä on geenien kannalta melkein pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua.

Tuo on jälleen aika vahva eikä mitenkään erityisemmin hyvin perusteltu väite. Entäs ne miljoonat ihmiset, jotka omasta päätöksestään päättävät jäädä lapsettomiksi? Ovatko hekin sitten tuon "pahimman" mahdollisen kohtalon uhreja, vaikkeivat edes tiedosta sitä siten...??

Toki lisääntymisvietti on vahva niin ihmisillä kuin muillakin otuksilla, sillä tuskinpa mekään muuten tässä jutusteltaisiin, mutta luonnossa ylipäätään on varsin vähän jyrkkiä ja absoluuttisia eroja, vaan pikemminkin taipumuksia ja vallitsevia tekijöitä, jotka ohjaavat esim. lajinkehitystä, mutta joiden ympärille jää silti vielä runsas kirjo hyvinkin monimuotoisia ilmiöitä. Mikäli mahdollisimman suuri lisääntymiskelpoisuus olisi ainoa ihmisten ja muiden eläinten toimintaa ohjaava tekijä, niin miten selitettäisiin esim. homoseksuaalisuus, joka ei ole hävinnyt minnekään sukupolvien saatossa, vaikka se selvästi tuntuisi vaikuttavan lisääntymiskelpoisuutta alentavasti...??

Eikö siis suuttumus ole täysin ymmärrettävää? Eikö siis myös olisi ollut ymmärrettävää, että geenisi olisivat saaneet sinut vainoharhaisesti lukemaan miehen sähköposteja ja tekstareita?

Kaiken valitettavan yleisen sosiaalikonstruktivistisen roskan jälkeen arvostan toki ihmisiä, jotka ymmärtävät ja hyväksyvät geenien ja muiden perintötekijöiden merkityksen ihmisen ja muiden eläinten kehityksessä ja käyttäytymisessä, mutta onkohan tuossa sittenkin luettu Dawkinsia hiukan liian kirjaimellisesti...??

Ei geeneillä sinällään ole mitään intentioita tai pyrkimyksiä, vaan ne vaikuttavat omalla ja sinänsä merkittävällä tavallaan siihen millainen yksilöstä kehittyy, ja niillä yksilöillä, joilla syystä tai toisesta käy ns. hyvä flaksi, levittävät geenejään suhteellisesti enemmän kuin toiset ja niinpä populaatio ja siinä vallitsevat piirteet kehittyvät kyseiseen suuntaan. Tämä kaikki siis ulkopuolisen tarkkailijan metanäkökulmasta.

Ainoat enemmän tai vähemmän tietoiset ja intentionaaliset otukset tässä kuviossa ovat kuitenkin yksilöt; ihmiset enemmän, muut eläimet vähemmän, kukin omien kognitiivisten kykyjensä puitteissa. Sinulla voi hyvinkin olla geneettisesta kokoonpanostasi johtuva erityisen voimakas lisääntymisvietti ja epäilemättä toimintasi ja valintasi monin tavoin heijastavat tuota viettiä, mutta silti lopulta olet (ainakin sikäli kun olet mielenterveydeltäsi edes pääosin ns. normaali) tietoinen toimija, joka teet valintoja ja olet niistä vastuussa, ja niin, vastuussa myös tunteistasi ja niiden hallinnasta, etkä voi piiloutua geeniesi taakse...

Summa summarum, suuttumus ja muut tunteet ovat ihan normaaleja tunnetiloja ja oikeutettuja ne ovat kumppaniasi kohtaan siltä osin jos ja kun hän on luvannut jotain, eikä heti ilmoita sitä, ettei lupauksille enää hänen puoleltaan ole katetta, varsinkin jos hän on tietoinen voimakkaasta lisääntymistarpeestasi, minkä epäilemättä ko. tilanteessa olet jo riittävän eksplisiittisesti hänen tietoonsa jo saattanutkin...

Mikäli taas pidät uskottomuutta sinänsä kuolemanvakavana esteenä suhteen jatkumiselle tai olet miehen intentioiden osalta veikannut ns. väärää hevosta, niin voit tällöin syyttää lähinnä huonoa arviointikykyäsi ja lopulta ehkä myös huonoa tuuria. Elämässä on hyvä muistaa myös se, ettei kaikki aina mene haluamallasi tavalla (tärkeä osa juuri tuossa lasten tunne-elämän ja tunteiden hallinnan kehityksessä! ) ja kuten asia kauniisti mutta osuvasti sanotaan, shit happens!

Luin itse asiassa juuri Jussi Viitalan kirjan Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen. Siksi nämä pariutumisstrategia-asiat ovat nyt pinnalla.

Jahas, ehdinkin jo epäillä vielä konkreettisempiakin motivaation lähteitä, mutta pois se minusta, että sortuisin mihinkään halpahintaiseen ad hominen -spekulointiin...

Paula, et vastannut kysymykseeni. Missä vaiheessa haluat tietää siitä onko alfallasi toinen nainen? Ehkäisy voi pettää. Varsinkin jos kyseessä on hyvät geenit omaava lapseton uros.

Minä ainakin haluan tietää sen heti jotta voin itse alkaa vilkuilemaan muita uroksia ja niin maksimoida omat mahdollisuuteni lisääntyä.

Valdovas kirjoitti: Tuo on jälleen aika vahva eikä mitenkään erityisemmin hyvin perusteltu väite. Entäs ne miljoonat ihmiset, jotka omasta päätöksestään päättävät jäädä lapsettomiksi? Ovatko hekin sitten tuon "pahimman" mahdollisen kohtalon uhreja, vaikkeivat edes tiedosta sitä siten...??

Toki lisääntymisvietti on vahva niin ihmisillä kuin muillakin otuksilla, sillä tuskinpa mekään muuten tässä jutusteltaisiin, mutta luonnossa ylipäätään on varsin vähän jyrkkiä ja absoluuttisia eroja, vaan pikemminkin taipumuksia ja vallitsevia tekijöitä, jotka ohjaavat esim. lajinkehitystä, mutta joiden ympärille jää silti vielä runsas kirjo hyvinkin monimuotoisia ilmiöitä. Mikäli mahdollisimman suuri lisääntymiskelpoisuus olisi ainoa ihmisten ja muiden eläinten toimintaa ohjaava tekijä, niin miten selitettäisiin esim. homoseksuaalisuus, joka ei ole hävinnyt minnekään sukupolvien saatossa, vaikka se selvästi tuntuisi vaikuttavan lisääntymiskelpoisuutta alentavasti...??

Tässä kirjassa käsittääkseni selitettiin asia, niin että homoseksuaalien naispuoliset sukulaiset ovat sen verran vetäviä ja vereviä misuja, että heidän lisääntymismenestyksensä korvaa täysin homoseksuaalisuuden aiheuttaman haitan geenien leviämiselle. Eli homot eivät lisäänny mutta heidän sukulaisnaisensa sitäkin enemmän ja siten geenit pysyvät kierrossa.

Samoin ilmeisesti lapsettomat ihmiset voivat edistää sukulaistensa lapsien menestystä elämässä ja heidän geeninsä pääsevät siten seuraavaan sukupolveen. Tai sitten valittu lapsettomuus on kulttuurin tuote eikä liity mitenkään geeneihin ja niiden leviämiseen.

Ainoat enemmän tai vähemmän tietoiset ja intentionaaliset otukset tässä kuviossa ovat kuitenkin yksilöt; ihmiset enemmän, muut eläimet vähemmän, kukin omien kognitiivisten kykyjensä puitteissa. Sinulla voi hyvinkin olla geneettisesta kokoonpanostasi johtuva erityisen voimakas lisääntymisvietti ja epäilemättä toimintasi ja valintasi monin tavoin heijastavat tuota viettiä, mutta silti lopulta olet (ainakin sikäli kun olet mielenterveydeltäsi edes pääosin ns. normaali) tietoinen toimija, joka teet valintoja ja olet niistä vastuussa, ja niin, vastuussa myös tunteistasi ja niiden hallinnasta, etkä voi piiloutua geeniesi taakse...

En. Mustasukkaisen sekopään maine tosin saattaa vähentää lisääntymismenetystä mutta ei ilmeisesti kuitenkaan niin paljon, että taipumus mustasukkaisuuteen olisi aikojen saatossa karsiutunut pois.

Ja voisin epäillä, että niillä jotka vastustavat mustasukkaisuutta ja paheksuvat esim. Pekan kaltaisia ihmisiä on jokin sellainen lisääntymisstrategia käytössä joka ei toimisi ympäristössä jossa kaikki ovat yksiavioisuuteen taipuisia ja mustasukkaisia puolisoistaan...

Anilè kirjoitti:Paula, et vastannut kysymykseeni. Missä vaiheessa haluat tietää siitä onko alfallasi toinen nainen? Ehkäisy voi pettää. Varsinkin jos kyseessä on hyvät geenit omaava lapseton uros.

Minä ainakin haluan tietää sen heti jotta voin itse alkaa vilkuilemaan muita uroksia ja niin maksimoida omat mahdollisuuteni lisääntyä.

Minun on ehkä vaikea paneutua tähän kysymykseen omakohtaisesti, koska minulla ei ole minkäänlaista lisääntymishalua eikä -viettiä vaikka parhaat synnytysvuodet ovat auttamattomasti ohi ja mahdollisiakaan ei ole enää hirveästi jäljellä ja silti biologinen kello ei inahdakaan. Mutta jos ajatellaan, että minulla olisi, toimisin luultavasti samoin kuin sinä, ainakin jos oletetaan etten ole erityisen rakastunut mieheen, vaan haluan hänet vain hänen geeniensä vuoksi ja muussa tapauksessa joku muukin kelpaa siittäjäksi.

Menee toistamiseksi ja jaaritteluksi, mutta jos olen rakastunut häneen ja haluan nimenomaan hänet, niin minun ei välttämättä tarvitse tietää hänen toimistaan missään vaiheessa mitään muuta kuin se, että rakastaako hänkin minua edelleen ja aikooko hän palata luokseni vai ei. Tietysti jos suhde toisaalla on intensiivinen, se on riski meidän suhteellemme, mutta sellaista elämä on, enkä tiedä miten olisin voinut estää sitä toteutumasta. Ja loppujen lopuksi tämä koko kysymys ei minusta edes kerro uskottomuuden vaaroista sinänsä. Harvoin vain ja ainoastaan pelkkä seksi saa ihmiset rakastumaan toisiinsa ja hylkäämään entiset suhteensa sen vuoksi. Toivoisin kykeneväni olemaan iloinen siitä, että hän saa lohtua ja lämpöä ollessaan kaukana minusta ja toivoisin myös hänen olevan sen verran selkärankainen, ettei toteuta sitä käyttämällä tuota toista naista hyväkseen vaan kertoo tällekin, missä mennään.

Anilè kirjoitti: Tunteita ei voi säädellä. Tekoja voi.

Itse asiassa voi ja pitääkin (vrt. ed.) eivätkä tunteet ole mistään muusta kognitiosta ja tietoisuudesta jyrkästi erossa olevia "villejä" otuksia, jotka tekevät mitä lystää muusta ajattelusta riippumatta, vaan kytkeytyvät hyvinkin kiinteästi niihin. Tämä näkyy hyvin jo siinä, että tieto tai luulo jostain asiasta ohjaa voimakkaasti tunteita ja niiden kohdentumista.

Sitä paitsi vaikka kiinnitettäisiin huomiota pelkästään tunteiden näkyvään manifestaatioon eli sanoihin ja tekoihin, niin tarinamme puitteissa päädymme jälleen alkuruutuun, sillä Pekan epäilemättä niin visuaalisesti kuin verbaalisestikin Annalle osoittama suuttumus on teko, samoin ja vielä harkitummin, hänen ilmoituksensa Annalle tämän hylkäämisestä. Tarina ei kerro miten harkittua tai harkitsematonta tuo Pekan reaktio ja sen jälkeinen toiminta oli ja kokiko hän mahdollisesti myöhemmin siitä katumusta ja ehkä jopa pyörsikin päätöksensä, mutta vaikka kaikki tämä on tietysti tosielämässä merkityksellistä, ko. tarinan puitteissa ne eivät ole eivätkä siten kelpaa Pekan puolustukseksi.

Anilè kirjoitti: Ujutan omia oletuksiani mukaan jotta tapaus olisi kiinnostava. Jos mitään sopimuksia ei ollut ja heidän suhteensa oli avointa mallia, niin silloin Pekan käytös on ihan järjetöntä. Ja koko moraalitesti latistuu pelkäksi kysymykseksi onko Pekka kusipää vai ei.

Ok, irtaudutaan sitten vain tarinasta ja laajennetaan keskustelua yleiseksi eettiseksi pohdinnaksi, mutta tällöin on hyvä muistaa, ettei näin saatuja tuloksia tai päätelmiä voi palauttaa sellaisenaan tarinaan muuttuneiden lähtöoletusten vuoksi.

Kun nyt ollaan palattu siistin abstraktion parista sekavaan tosielämään, niin aluksi voisi todeta, että siistien joko/tai vaihtoehtojen (sopimus/ei sopimusta) sijaan paljon todennäköisempää on enemmän tai vähemmän sanattomat oletukset siitä millaista uskollisuuden astetta parisuhteen osapuolilta odotetaan ja mihin he ovat valmiita alistumaan. Minkä tahansa parisuhteen onnistumisen kannalta on varmasti hyväksi, että näistä keskustellaan jo varsin aikaisessa vaiheessa, vaikka muodolliset "sopimukset" varmasti hiukan kömpelöitä olisivatkin. Mikäli osapuolten käsitykset näistä ovat suhteellisen lähellä toisiaan, ongelmiakaan tuskin kovin helposti tulee, tai mikäli tulee, niin on yhteinen arvo- ja käsityspohja niiden käsittelyyn. Jos ne taas eroavat kovastikin toisistaan, tulisi kyseeseen varmasti lähinnä jonkinlainen kompromissi, jossa yksi tai molemmat osapuolet ovat valmiita tinkimään alkuperäisistä kannoistaan. Tai sitten he voivat todeta, ettei riittävää yhteistä pohjaa suhteelle taida ollakaan.

Käydyn keskustelun näkökulmasta minusta ei niinkään olennaista ole se, onko jollain parilla mainittua "sopimusta" tai ei ja jos, niin mikä sen sisältö on, vaan enemmänkin se, onko parin omaksuma tila heidän omista valinnoistaan kiinni vai yhteisön tavalla tai toisella ohjaama tai painostama. Vapaaehtoisia sopimuksia, joihin molemmat osapuolet ovat vapaasti ja ilman kiristystä tai painostusta suostuneet, vastaan minulla ei ole mitään, olipa niiden sisältö sitten mikä tahansa eikä loukkaa ulkopuolisten tai esim. lasten oikeuksia. Esim. jos suhteen sisältö on tiukka BDSM-henkinen herra(tar)/orja -suhde näkyvine ja/tai näkymättömine muotoineen, ja molemmat osapuolet ovat siinä mukana vapaaehtoisesti ilman painostusta tai pakotusta, niin fine.

Kritiikkini kohdistuukin ennen kaikkea yhteiskunnassa enemmän tai vähemmän näkyvissä oleviin oletusarvoihin ja normeihin, joissa parisuhteelta oletetaan lähtökohtaisesti tiettyjä ominaisuuksia kuten esim. uskollisuuden korkeaa arvostusta ja vastaavasti pettämisen demonisointia, sillä tämähän juuri syö tuota yllämainittua valinnanvapautta. Mikäänhän ei tällöin estä pariskuntaa sopimasta vaikka kuinka tiukoista ja yhtä tai molempia osapuolia sitovista säännöistä ja mahdollisista sanktioista niiden rikkomiselle, mutta jos yhteisö asettaa nuo valmiiksi, niin pariskunnan voi olla hyvinkin vaikea poiketa niistä liberaalimpaan suuntaan, vaikka molemmat siihen valmiita olisivatkin. Esimerkkejähän tällaisesta ympäristön suunnalta tulevasta paineesta löytyy runsaasti, erityisesti tietysti patriarkaalisissa ja kollektivistisissa yhteiskunnissa, mutta lievemmässä määrin myös meidänkin "vapaassa" yhteiskunnassa.

Jos Anna olisi tullut raskaaksi, niin kyllä kuluu. Pekka on saattanut luopua useista tilaisuuksista saattaa joku toinen nainen raskaaksi ja siten huonontaa omien geeniensä leviämistä ollaakseen uskollinen Annalle. Ja sitten saattaakin selvitä, että Pekan uhraus on tullut turha koska hän ei pääsyt lisääntymään Annan kanssa.

Jos nyt puhutaan edelleen konkreettisesta maailmasta, jossa elämme, niin ensinnäkin meillä on ehkäisy- ja suojakeinot, joita satunnaisissa sukupuolisuhteissa pitäisi käyttää jo lähtökohtaisesti paitsi ei toivottuja raskauksien niin myös tarttuvien sukupuolitautien vuoksi. Sitä paitsi jos nyt "vahinko" pääsisi tapahtumaan, niin meillä on abortit, adoptiot, uusperheet ym. perinteisiä lisääntymispositioita olennaisesti laajentavat vaihtoehdot. Onnistuneet adoptiot ja uusperheet osoittavat hyvin, että kiintymyssuhteita voi hyvin muodostua myös ei-biologisiin jälkeläisiin ja vanhempiin, ja vaikka ne ehkä keskimäärin vaativat hiukan enemmän tietoista intentiota ja motivaatiota kuin ns. "luomulapset", niin jo se, että ne ovat mahdollisia ja niinkin yleisiä kuin ovat, osoittaa ettemme nyt ihan niin ahtaasti ja deterministisesti geeniemme orjia sentään onneksi ole...

Tarinastamme irtautunut Pekka 2 voisi hyvinkin adoptoida Anna 2:n lapsen, mikäli jälkimmäinen siihen suostuu eikä Erkki 2:llakaan ole vaateita sen suhteen, ja hiukan Anna 2:n iästä riippuen voisivat vielä tekaista tuommoiset 10 lasta, jos nyt erityisen lisääntymisintoisia molemmat ovat, ja kukkarokin kestää eikä yhteiskuntaakaan tarvitse vinkua pahemmin avuksi...

Siis vastoin ihmisten tahtoa? Elämme nyt kuitenkin demokratiassa. Ehkä joskus silloin kun nainen oli taloudellisesti riippuvainen miehestään, niin tällainen painostus oli olemassa mutta niihin aikoihin ihmiset tekivät muutenkin kaikenlaista kummallista joten unohdetaan nyt ne ajat.

Olet kiitettävän optimistinen yhteiskuntamme avoimuuden ja demokratian asteesta, ja periaatteessa symppaan kyllä aina mieluummin optimisteja kuin kaiken maailman marisevia vinkuluusereita, mutta ehken nyt sentään ihan noin varauksettoman optimistinen sentään olisi edes meidänkään yhteiskuntamme saati sitten monien muiden osalta. Kyllä meilläkin noita vanhoja asenteita vielä aika paljon virtaa vähintään pinnan alla, josta ne sitten lähinnä kriisitilanteissa pulpahtelevat pintaan.

Periaatteessa demokratia on aina enemmistön diktatuuria, mutta tuo samainen enemmistö voi myös omilla asenteillaan ja arvoillaan vaikuttaa siihen, miten tuo demokratia näyttäytyy myös vähemmistöille, ja sitä paitsi kun eri asioista puhutaan, niin kukaanhan ei koskaan voi lähtökohtaisesti tietää kuuluuko enemmistöön tai vähemmistöön...

Ahaa. Eli ihmiset eivät sittenkään saa tehdä mitä huvittaa ilman sanktioita.

No, ensinnäkin kyse oli omasta ruumiista eikä nyt ihan mistä vain, ja toiseksi en nyt tuollaista keskustelutuokiota (vrt. yllä) varsinaisesti minään "sanktiona" pitäisi. Liputan edelleen jokaisen yksilöllisen omaa elämäänsä ja ruumistaan koskevan autonomian puolesta. Mikäli yksilö haluaa vapaaehtoisesti asettaa tuolle autonomialle rajoituksia esim. avio- tai avokumppaninsa hyväksi, niin fine, mutta ei häntä sellaiseen saa pakottaa tai painostaa. That's the point.

Kuten jo sanoin: Anna olisi voinut tulla raskaaksi Erkille ja silloin hän olisi ollut Pekan kannalta "saastunut". Ja koska Pekan "saastuneisuus"-tuntemuksessa on kyse pitkään jatkuneen evoluution aiheuttumasta sopeumasta, niin Pekka tuskin pääsee eroon tunteestaan järkeilemällä. Ihmiset eivät siis päätä, että joku on "saastunut" sen paremmin kuin he päättävät, että joku on vetävän näköinen tai ruma.

Sinänsä kiinnostavaa törmätä noin puhtaaksiviljeltyyn biologiseen determinismiin. Sellaiseen en ole ainakaan itse kovin usein törmännytkään, vaan enemmänkin on saanut vääntää kaikenkarvaisten bio- ja geenifobisten kulttuuri- ja sosiaalikonstruktivistien kanssa, joille on bio- ja geenipohjaisia argumentteja saanut paukutella varsin estoitta ilman vaaraa, että tulee toinen laita vastaan, mutta tässä näyttäisi nyt käyvän niin. Piristävää päästä vaihteeksi kääntämään rintamasuuntaa ja ampumaan toisenkin laidan tykeillä!

Ei, ei geenit ihan noin yksioikoisesti toimintaamme sentään ohjaa. Toki niillä on merkittävä rooli siinä millaisia yksilöitä meistä kehittyy ja mitkä ovat kykymme, valmiutemme ja alttiutemme omaksua erilaisia ajatuksia, asenteita ja käyttäytymistapoja, mutta näiden potentiaalisten piirteiden aktualisoitumiseen vaikuttaa kyllä olennaisesti myös lähiympäristömme erityisesti tietyissä lapsuuden kehitysvaiheissa mutta vähemmässä määrin myös myöhemminkin niin kauan kuin elämme. Tavoistani poiketen en viitsi tähän liittää mitään lähde- tai linkkilistaa, sillä aiheesta on kirjoitettu valtavasti ja tietoa siitä kyllä löytää vaikka mistä. Ihan vaan osviitaksi todettakoon, että Google heittää sanalle gene vaatimattomat 123 miljoonaa osumaa ja suomenkieliselle geenillekin kohtuulliset 232000 osumaa, joten kyllä sitä tietoa tiedonjanoisille piisaa...

Vielä noihin Pekan tai paremminkin Pekka 2:n tunteisiin Anna 2:n "saastaisuudesta", niin eivät ne varmasti ole pelkästään hänen itsensä kehittämiä, vaan ympäristössä vallitsevien moraalinormien myötä kehittyneitä ja muokkautuneita. Mikäli ympäristössä ja esim. Pekka 2:n lapsuudenkodissa ei tuollaisessa tilanteessa olevaa naista (tai miksei miestäkin) pidetä "saastuneena", niin on varsin suuri todennäköisyys, ettei hän itsekään myöhemmin näin ajattele. Ei tämäkään tietysti mikään automaatio ole eikä geneettisen determinismin ainoa vaihtoehto ole kulttuurinen determinismi. Totuus kuten yleensä aina muulloinkin sijaitsee jossain näiden karrikoitujen ääripäiden välillä.

Pekasta Anna alkaa vaikuttaa jotenkin rumalta ja vastenmieliseltä.

Kauneudenhan sanotaan olevan katsojan silmässä, mutta toisaalta tutkimukset näyttäisivät osoittavan varsin kiistattomasti, ettei asia oikeasti ole noin, vaan on erinäisiä hyvinkin yleisiä ja vallitsevia kauneuskriteereitä ja -ihanteita, joita kumpaankin sukupuoleen on liitetty osin kulttuuri- mutta myös laajemmin lajityypillisin perustein. Kuuluisin näistä on varmaan sinänsä hyvinkin perustavalla ja evolutiivisesti "järkevällä" tavalla geeneihin kirjautunut naisen vyötärön ja lantion ympärysmittojen ihannesuhde, joka läpi kulttuurien on kuta kuinkin vakio eli 0,7.

Toki yksilöllistä hienosäätöä arvostuksissa varmasti on, ja niihin vaikuttaa monien muiden tekijöiden ohella, myös henkilökohtaiset tunteet kohdetta kohtaan, mutta tuskin johonkin henkilöön kohdistuvat henkilökohtaiset tuntee manifestoituvat ensisijaisesti tämän ulkonäköön liittyviin arvostuksiin. Esim. itse tunnen moniakin vähemmän kauniita mutta muuten sympaattisia ja toisaalta hyvinkin kauniita tai komeita, mutta ei niin sympaattisia ihmisiä, enkä usko, että nuokaan korrelaatiot ihan noin yksioikoisesti menevät.

Nepenthe kirjoitti:Aah, okei, Mariacka. Luin näköjään vähän hätäisesti nuo kirja-asiat. Mutta joka tapauksessa uskon tuon vastauksen olevan se sama, kun keskitysleiri-näkökulmasta on kuitenkin kyse.

Haluaisitko Nepenthe julkistaa arvauksesi siitä, mikä oli "oikea" vastaus tähän vääryyskysymykseen?