rosamarine kirjoitti:
Niin. Onkos
Steiner-koulun logiikkakurssit jäänyt Valdoltakin väliin, kun tämä ketju edelleenkin käsittelee Jari Tervoa
Juu, mutta usein kiinnostavimmat näkökulmat syntyvätkin juuri siitä kun keskustelu laajenee alkuperäisestä herätteestä ja yksittäistapauksesta laajempiin asiayhteyksiin, mistä tältäkin foorumilta löytyy useampiakin hyviä esimerkkejä. Toki sitten kyllö siitäkin, että keskustelu eksyy täysin epärelevantteihin kysymyksiin tai pahimmoillaan jää junnaamaan yhteen ja samaan umpikujaan kuten jossain Bodomissa pahimmoillaan.
Hmm, miksi arogantin (yhdellä tai kahdella ärrällä, et ymmärtänyt siltikään

) pitäisi tarkoittaa samaa kuin argumentti? *huvittunut*
Siksi, että valitettavan usein kun paukut eli asia-argumentit alkavat loppua, niin debatööri sortuu
ad hominem -argumentaatioon ja alkaa syyttää vastapuolta arrogantiksi ja ties miksi kun ei halua tai pysty myöntämään jääneensä tappiolle. Eli se siitä "tormistumisestasi" ja "humanismistasi"...
Otetaanpa uusiksi, kun et ole sisäistänyt lukemaasi. Eli totesin, etten missään nimessä halua vähätellä kirjallista antiasi (ja tarkoitin siis tekstiäsi, mitä kirjoitat tänne ja tähän ketjuun, vaikka aiheen vierestä meneekin).
Kiitos positiivisista huomioistasi, mutta niistä ei kai tässä keskustelussa missään vaiheessa kyse ollutkaan.
Kyse on lähinnä siitä, että kirjoitat eri näkökulmasta (ateistisesta), jolloin kädenvääntö kanssasi on likipitäen turhaa ja ajanhaaskausta, varsinkin jos vapaa-ajattelijat eivät ole lähellä sydäntä.
Nyt aletaan vihdoin lähestyä villakoiran ydintä eli todellista ongelmaa. Kun olet rakentanut mielessäsi negatiivisen asenteen ateisteja ja vapaa-ajattelijoita kohtaan ja kun (virheellisesti

) olet tunnistavinasi vastapuolen kuuluvan noihin kategorioihin, tulkitset kaikkea hänen sanomaansa tai kirjoittamaansa tuossa viitekehyksessä ja dissaat sen siten lähtökohtaisesti ja usein vielä voimakkaan emotionaalisen närkästyksen saattelemana kykenemättä paneutumaan itse esitettyihin asioihin ja käsittelemään niitä rationaalisesti ja analyyttisesti. Valitettavasti et ole yksin tuossa ilmeisessä kapeakatseisuudessasi, vaan ongelma on varsin yleinen, ja koska koen sen yleistä keskusteluilmapiiriä ja välillisesti myös päätöksentekoprosesseja heikentävänä tekijänä, olen siihen siinäkin laajuudessa viitsinyt puuttua kuin olen tehnyt niin tällä foorumilla kuin muissakin asiayhteyksissä.
Tämän takia suosittelen itse kutakin tarttumaan rohkeasti erilaisiin näkökulmiin ja usein sitä parempi mitä vieraammilta ja vastenmielisemmiltä ne ehkä alunperin tuntuvat, ja vastaavasti kyseenalaistamaan aika ajoin omat pyhät ja rakkaat uskonkappaleensa eli kaikkien kirjailijoiden, elokuvaohjaajien ja muiden taiteentekijöiden perusmaksiimin mukaisesti "be ready to kill your darlings"...
Vaikka en pidä tarpeellisena sitä, että keskustelija asemoi itsensä tarkkaan jonkun nimikkeen tai kategorian alle, kuten olen eräissä muissa ketjuissa tuonut esille, niin korjattakoon nyt nuo ylläolevat ilmeiset väärinkäsitykset. En katso olevani ateisti (vaan lähinnä apateisti, joka kuten olen toisaalla tuonut esille on hyvinkin eri asia) enkä myöskään kuulu vapaa-ajattelijoihin, vaikka näiden ympärillä käytyä keskustelua välillä seuraankin ja tarvittaessa myös kommentoin.
tekstisi ovat siis usein sarkastisia (ymmärtänet tämän sanan?) sekä sinulla on aroganttinen, (edelleenkin kirjoitan yhdellä ärrällä)eli arogantilla tarkoitan ylimielistä ja vähättelevää asennetta muita kirjoittajia kohtaan.
Vain sellaisia kohtaan, jotka katson sellaisen ansainneen, ja jotka omalla kirjoitustyylillään ovat antaneet sellaiselle aihetta. Jos joku siis kokee tulleensa loukatuksi tai kaltoinkohdelluksi toimestani, kannattaa ihan aluksi katsoa peiliin, ts. siis omiin kirjoituksiinsa...
Maybrick kirjoitti:
Sarkasmi ja ironia ovat sellaisia lajeja, että kun niitä on kuullut tarpeeksi, se on tarpeeksi. Itse en halua ymmärtää ja suljen korvani ja silmäni kun havaitsen sarkasmia ja ironiaa. Niillä on melko helppo sotkea keskustelua, hämätä ja lopulta ylimielisesti lakaista kanssakeskustelijat maton alle.
Nimim. kokemusta on/sarkasmin uhrina koko lapsuutensa kamppaillut
Lapsuuden traumaattiset kokemukset ovat toki aina valitettavia, mutta aikuisena niistä kannattaa yrittää kasvaa ja päästä irti, jotta ne eivät vaikeuttaisi sosiaalista kanssakäymistä myöhemmin.
MEG kirjoitti:Joka paikkaan tunkeva sarkasmi ja ironia eivät ainoastaan sotke keskusteluja, vaan rapauttavat itse kielellistä ilmaisua. Nykysuomessa ei enää usein tiedä tarkoittaako kuultu tai luettu ilmaisu "itseään " vai vastakohtaansa?
Itse asiassa ne rikastuttavat sitä niinkuin kaikki muutkin retoriset tehokeinot silloin kun niitä käytetään oikein ja sopivissa asiayhteyksissä. Valitettavasti niitä usein yritetään käyttää hiukan heikommilla taidoilla ja huonosti valituissa asiayhteyksissä, ja ennen kaikkea niillä yritetään usein peitellä muutoin aukkoista argumentaatiota, mihin tuossa yllä juuri puutuinkin.
Suosittelisin ylipäätään niin retoriikan ja argumentaatiomenetelmien kuin yleisen medialukutaidonkin laajempaa harrastusta niin kouluissa kuin muussakin elämässä. Tällöin keskustelujen taso niin elävässä elämässä kuin varsinkin nettikeskusteluissa varmasti paranisi olennaisesti ja kuvittelisin, että aika monikin kokisi tämän hyvänä asiana. Ainakin niin laajaa nettikeskustelujen tason kritiikki on, enkä itse asiassa yhtään ihmettele. Esimerkiksi IL:n keskustelut, joita joskus olen seuraillut, ovat tasoltaan pääosin suorastaan luokattoman huonoja eikä palstaa ilmeisesti edes yritetäkään moderoida mitenkään. En kyllä mainittua palstaa suosittele kyllä muille kuin henkisille masokisteille korkeintaan!
