http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005213177.html
Kattava ja mielenkiintoinen juttu:
Hirvittävä löytö suohaudasta päätti kuukausien etsinnät: Kyllikin pää ja hartiat oli peitetty omalla takilla
Se tapahtui 17. toukokuuta 1953.
Oli viileähkö mutta aurinkoinen kevätilta, kun Kyllikki Saari, Isojoen seurakunnan papinkanslian apulainen, lähti pyörällä seuroista kohti kotiaan.
Kotiinsa hän ei koskaan tullut. Isä odotteli 17-vuotiasta tytärtä aikansa, mutta päätteli sitten tämän menneen yöksi ystävättärensä luokse.
Kyllikki Saaren murha on Suomen rikoshistorian kuuluisin henkirikos – ja yli 60 vuoden jälkeen yhä selvittämättä.
Oheinen juttu on julkaistu Ilta-Sanomien Rikos-erikoislehdessä huhtikuussa 2013.
Neitojen tiet erosivat Meijerin risteyksessä
Kyllikki Saari oli lähtenyt Seuroista Kortteenkylän kansakoululta yhdessä parhaimman ystävänsä Maijun kanssa.
Kello oli kymmenen sunnuntai-iltana 17.5.1953. Vajaan kahdenkymmenen kilometrin matka tyttöjen koteihin kulki kirkonkylän läpi ja synkkiä metsän reunustamia teitä.
Kyllikki oli maatalon tytär Heikkilän kylältä. Hänet tunnettiin hyväntahtoisena ja ujona, jumalaapelkäävänä tyttönä, joka ei pitänyt itsestään turhaa melua.
Päivällä aiemmin heikko sadealue oli liikkunut maan keskiosan yli koilliseen. Myös Isojoella oli satanut. Tuuli oli vienoa, se puhalsi nelisen metriä sekunnissa.
Viilamon kylässä asuva ystävä pyysi Kyllikkiä kotiinsa yöksi, ettei kummankaan olisi tarvinnut pyöräillä yksin kotiin.
Usein Kyllikki menikin seuroista ystävänsä luokse, mutta tuona iltana neitojen tiet erosivat Meijerin risteykseksi kutsutussa paikassa noin puoli yhdentoista aikaan.
Eino Saari oli tytärtään odoteltuaan mennyt nukkumaan ajatellen, että Kyllikki oli taas mennyt Viilamoon yöksi.
Seuraavana aamuna, maanantaina, Kyllikki Saari ei ilmestynyt työpaikalleen kirkkoherrankansliaan.
Tiistaina isä teki katoamisilmoituksen poliisille. Aluksi etsinnät olivat pienimuotoiset ja lähinnä Meijerin risteyksen tienoilla, mutta jo loppuviikosta laajoihin etsintöihin osallistui yli 600 miestä.
Kyllikki Saari tunnettiin hyväntahtoisena ja ujona, jumalaapelkäävänä tyttönä, joka ei pitänyt itsestään turhaa melua.
Päivällä aiemmin heikko sadealue oli liikkunut maan keskiosan yli koilliseen. Myös Isojoella oli satanut. Tuuli oli vienoa, se puhalsi nelisen metriä sekunnissa.
Viilamon kylässä asuva ystävä pyysi Kyllikkiä kotiinsa yöksi, ettei kummankaan olisi tarvinnut pyöräillä yksin kotiin.
Usein Kyllikki menikin seuroista ystävänsä luokse, mutta tuona iltana neitojen tiet erosivat Meijerin risteykseksi kutsutussa paikassa noin puoli yhdentoista aikaan.
Eino Saari oli tytärtään odoteltuaan mennyt nukkumaan ajatellen, että Kyllikki oli taas mennyt Viilamoon yöksi.
Seuraavana aamuna, maanantaina, Kyllikki Saari ei ilmestynyt työpaikalleen kirkkoherrankansliaan.
Tiistaina isä teki katoamisilmoituksen poliisille. Aluksi etsinnät olivat pienimuotoiset ja lähinnä Meijerin risteyksen tienoilla, mutta jo loppuviikosta laajoihin etsintöihin osallistui yli 600 miestä.
Kului kaksi, Saaren perheelle pitkää kuukautta. Paikalliset marjastajat löysivät Lellunlähteestä polkupyörän.
Se oli sama pyörä, jonka selkään Kyllikki Saari oli noussut Kortteenkylän kansakoululla. Renkaiden venttiilit olivat auki, niin oli pyritty varmistamaan, että Pohjan kruunu -merkkinen pyörä uppoaisi.
Suohaudasta löytyi pahin mahdollinen
Vasta viitisen kuukautta myöhemmin alkoi tapahtumavyöry.
Kyllikki Saaren kenkä löytyi 10. lokakuuta noin kilometrin päästä pyörän löytöpaikasta. Likaisen kengän sisään oli tungettu miesten puuvillatrikoosukka ja hampaanjälkiä täynnä oleva kaulaliina.
Seuraavana päivänä etsijöiden ketjussa kulkenut vapaaehtoinen oli kaatua liukkaan pehmeän mättään päällä.
Hän tarttui kiinni vieressä kasvaneeseen nuoreen mäntyyn estääkseen kaatumisensa, mutta sen jäädessä käteen mies huomasi noin metrin mittaisen puun olevan kuiva.
Samalla löytyi Kyllikki Saari.
Murhaaja oli haudannut hänet suohon. Samaan metsään oli istutettu puita vain muutama viikko katoamisen jälkeen.
Puolitoista metriä pitkässä, puoli metriä leveässä ja 45 senttiä syvässä haudassa Kyllikki Saari makasi alaruumis alastomana.
Pää ja hartiat oli peitetty tytön omalla päällystakilla. Toinen puoli povesta näkyi alastomana, sillä murhaaja oli repinyt rintaliivien vasemman puolen irti. Kyllikki oli todennäköisesti joutunut myös seksuaalirikoksen uhriksi.
Tytön vatsa oli osittain auki. Noin metrin mittainen kuivunut mänty oli repinyt vatsapeitteet.
Hänen kasvonsa olivat häväistyt muodottomiksi: nenä ja poskiluut olivat murtuneet.
”Ketään ei ole henkirikoksesta syytetty eikä tuomittu”
Murhatutkinta kasvoi massiiviseksi. Poliisi sai tuhansia vihjeitä, johtolankoja oli useita satoja ja epäiltyjä pienen kylän verran.
Virkavalta epäili murhaajaksi yli 500:ttä miestä ja kuulusteli 5000:ttä ihmistä.
Pohjanmaalle virtasi vapaaehtoisia ympäri Suomen, sisäasiainministeriö myönsi erityistukea murhatutkintaan ja muualta Suomesta tuli Isojoelle poliiseja ratkaisemaan murharikosta.
Kansalaismielipide oli tiukka: poliisin piti ratkaista, kuka murhasi nuoren Kyllikki Saaren.
Yksityiset ihmiset ympäri Suomen keräsivät yhdessä rahaa yksityisetsivien palkkaamiseksi. Paine murhaajan kiinnisaamiseksi oli kova.
Rikosylikonstaapeli Tapani Tikkala kertoi kymmenen vuotta sitten, että hänen epäilemänsä mies oli jo kuollut.
Vuosien saatossa osa epäillyistä on riistänyt itseltään hengen. Epäselväksi on jäänyt, mikä osuus näissä epätoivoisissa ratkaisuissa on ollut epäilyksellä Kyllikki Saaren murhatyöstä.
– Itsemurhan tehneistä jää ikuisesti epäselväksi heidän osallisuutensa. Sitä heidän mahdollista rooliansa ei tietenkään voida koskaan lopullisesti selvittää, eikä sitä ole mitään syytä ryhtyä arvailemaankaan, sanoo rikostutkija Jari Neulaniemi. Hän muistuttaa, että Kyllikki Saaren kohtalo koskettaa hänen perheensä lisäksi myös epäiltyjen omaisia.
– Ketään ei ole Saaren henkirikoksesta syytetty eikä tuomittu. Kannattaa muistaa, että epäilyillä tekijöillä on myös elossa olevia omaisia, ja keskustelu Saaren murhaajan henkilöllisyydestä saattaa herättää heissäkin joitain tuntemuksia.
Jos video ei näy yllä olevassa ikkunassa, katso se täältä:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/09 ... timatkalla
1950-luvulla poliisin suorittama rikostekninen osaaminen oli lapsenkengissä verrattuna nykypäivään.
– Nykyään poliisilla on käytössään DNA-, hiukkas-, karva- ja kuitututkimusosaamista, joista olisi todennäköisesti saattanut olla hyötyä Saaren tapauksen tutkinnassa. Sen ajan lehtileikkeitä katsoessa huomaa, että suohaudan reunalla on pieni lippusiimalla tai narulla eristetty alue, jonka ympärillä on kosolti ihmisiä, Neulaniemi sanoo.
Rikosteknisen osaamisen edistymisestä huolimatta on vaikea sanoa täysin varmasti, voitaisiinko Saaren kohtaloa silti vieläkään selvittää.
Lähteet Sanomien arkisto, Tilastokeskus, Ilmatieteen laitos, Hannes Markkula: Suomalainen murha 1953-1991, Hannes Markkula: Kuusi suomalaista murhaa.