Taponen kertoo ajatuksistaan Kansan Uutisissa
https://www.ku.fi/artikkeli/4922112-rut ... ri-taponen
Alla jengeihin liittyvä:
Etenkin suurissa kaupungeissa asuinalueiden segregaatio eli eriytyminen on syventynyt. Miten tämä näkyy poliisin työssä?
On totta, että asuinalueet ovat eriytyneet. Tilastot näyttävät, että ihmisten toimeentulo, työllisyys, hyvinvointi- ja terveyserot ovat kasvaneet parinkymmenen vuoden aikana Helsingissä. Myös oppimiserot lapsilla ovat kasvaneet. Jossain kaupunginosassa ikäluokka voi olla kolme vuotta edellä samaa ikäluokkaa edustavia toisessa kaupunginosassa.
Tähän kietoutuu myös maahanmuutto. Maahanmuuttajien keskuudessa on paljon työttömyyttä. Asuinalueellisesti nämä kaikki mittarit korreloivat keskenään. Olemme tietyllä lailla haasteiden edessä.
”Itä-Helsingistä puhutaan slummiutuvana, mutta todellisuus on aivan toista.”
Jonkin verran tämä kaikki näkyy turvattomuuden tunteessa. Sosioekonomisesti heikommilla alueilla mitataan korkeampia rikollisuus- ja häiriötasoja, mutta ne eivät ole Helsingissä hälyttäviä. Eroja kaupunginosien välillä on, mutta ne ovat aika pistemäisiä.
Myös julkinen keskustelu kiihdyttää ihmisten ajatusmaailmaa eriytymisestä. Itä-Helsingistä puhutaan slummiutuvana, mutta todellisuus on aivan toista, kun itse menee sinne paikan päällä. Yleensä kommentoijatkin tulevat jostain aivan muualta.
Viime aikoina on ollut paljon puhetta nuorisorikollisuudesta. Minkälaisesta ilmiöstä siinä on kyse? Onko kyse pienestä joukosta oireilevia lapsia ja nuoria vai onko tekijöitä enemmän?
Tämä onkin hyvä kysymys. Kokonaisrikollisuutta mittaavat rikollisuuskyselyt – joita on tehty monia ihan parin viime vuoden aikana – näyttävät, että meillä nuorten rikollisuus vähenee. Nuoret joutuvat väkivallan ja omaisuusrikosten uhreiksi aiempaa harvemmin ja myös tekevät niitä vähemmän. Se kuvastaa nuorten kokonaisrikollisuustilannetta, jonka trendi näyttää olevan vähenevä – ainakin vielä.
Sen sijaan poliisitilastot osoittavat jonkinlaisen käänteen tapahtuneen. Vuosista 2015 ja 2016 lähtien alaikäisten väkivalta on lähtenyt taas nousuun. Pitää kuitenkin muistaa, etteivät poliisin tilastot kerro kokonaisuutta. Poliisin tilastoihin päätyvät vain ne rikokset, jotka tulevat poliisin tietoon. Väkivallasta 10 prosenttia tulee poliisin tietoon. Tämä pitää muistaa, kun puhutaan lisääntyneestä väkivallasta. Lisääntyykö se oikeasti vai paljastuuko sitä aiempaa enemmän?
Nuorten rikollisuuden osalta näyttää siltä, että kyse on molemmista: väkivalta näyttää lisääntyneen, ja se keskittyy hyvin vahvasti pienelle porukalle, joka tuntuu voivan huonosti. Muun muassa tässä näkyy yhteiskuntamme polarisaatio. Se ei koske pelkästään Helsinkiä vaan ihan koko maata.
Juuri vertailin nuorten tilastoidun väkivaltarikollisuuden määriä suhteutettuna nuorten ikäryhmiin Turussa, Tampereella, Oulussa ja Helsingissä. Ihan samanlaiset kasvavat käyrät ovat joka kaupungissa. Trendit selittävät sitä, että nyt meneillään oleva tilastokasvu ei ole paikallinen vaan valtakunnallinen ilmiö. Jos verrataan muihin maihin, sama väkivallan lisääntyminen näyttää tapahtuneen kaikissa länsimaissa.
Usein nuorisorikollisuudessa vakavankin väkivallan taustalta voi löytyä hyvin mitätön syy. Minkälaisia syitä koventuneen väkivallan taustalla on vai onko väkivalta oikeasti koventunut?
Paljon puhutaan siitä, että nyt nuoret tekevät entistä raaempia rikoksia ja että rikoksia tehdään entistä nuorempina. Sanotaan, että nuoret kantavat entistä enemmän veitsiä mukana. Olen ollut 28 vuotta poliisina, ja tällaista keskustelua on käyty koko sen ajan organisaatiossamme.
”Kun ennen tehtiin kaduilla väkivaltaa, sitä ei pantu someen.”
Mielestäni on mielenkiintoista tutkia, onko oikeasti niin. Se on ainakin varmaa, että kun ennen tehtiin kaduilla väkivaltaa, sitä ei pantu someen. Nyt väkivalta lähtee heti leviämään ja sen vaikutus on aiempaa paljon suurempi. Se tulee ihmisten tietoisuuteen paljon aiempaa enemmän, ja sitä myös kauhistellaan julkisessa keskustelussa.
En ollenkaan puolustele väkivaltaisia nuoria. En kuitenkaan osaa myöskään sanoa, onko nuorten väkivalta raaempaa kuin ennen. Mitä nuorten kantamiin veitsiin tulee, ollaan huippuvuosista tultu alaspäin. Toki tilastot kertovat vain poliisille kiinni jääneistä nuorista.
Pääkaupunkiseudulla noin 20 prosenttia asukkaista puhuu muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään. Valtaosa heistä on myös nuoria, mikä näkyy myös rikostilastoissa. Minkälaisia haasteita monikulttuurisuus yhdistettynä eriytymiseen tuo poliisin työhön?
Jos integraatiossa on ollut probleemia, kyllä se näkyy myös meillä poliisilla. Nyt on paljon puhuttu nuorista ja siitä, miten he löytävät paikkansa yhteiskunnassamme.
Haasteena on ollut jo monta vuotta se, miten sovitetaan yhteen joidenkin nuorten oma kotona oleva kulttuuritausta ja toisaalta monikulttuurinen yhteisö koulussa tai kaveriporukassa.
Nuori voi olla kotinsa ja ulkopuolisen todellisuuden kanssa aikamoisessa ristiriidassa. On ollut huolta siitä, miten hyvin vanhemmat osaavat tukea lapsiaan erilaisissa arjen ongelmissa, ja tämä huoli näkyy osin nuorten rajattomassa käyttäytymisessä.
Eivät nämä kuitenkaan ole sellaisia asioita, joita emme pystyisi ratkaisemaan.