Re: Hki Ullanlinna - psykiatri epäiltynä vaimonsa murhasta 12/22 ja aiemmasta perhemurhan yrityksestä
Lähetetty: Ti Marras 21, 2023 8:54 am
Olen ollut aikanaan työhön liittyen tekemissä epävakaiden kanssa, minkä vuoksi tunnistan nykyään epävakaat myös yksityiselämässä. Epävakaissa on paljon sellaisia, jotka pärjäävät ainakin hetkittäin erittäin hyvin työelämässä. Esimerkiksi olen tavannut monenlaisia johtajia, yrittäjiä, lääkäreitä, kirjailijoita, sotilaita, ohjaajia ja yliopistotutkijoita, joilla on diagnosoitu tai ainakin vahva epäily epävakaudesta. Niin kauan kun yksityiselämä on jollain lailla balanssissa ja työ on kiinnostavaa, mielekästä ja sopivasti haastavaa, epävakaa voi menestyä keskimääräistä paremmin työelämässä, koska häntä ajaa tarve miellyttää ja kelvata muille.
Esimerkiksi eräs tuntemani epävakaa lääkäri on potilaidensa arvostama ja ihailema, koska hän paneutuu heidän asioihinsa paljon perusteellisemmin kuin kollegansa. En tietenkään voi varmuudella tietää mitä hänen päässään liikkuu, mutta uskon hänen puheidensa perusteella, että hän kokee aitoa myötätuntoa potilaitaan ja heidän läheisiään kohtaan. Tähän liittyen hänellä on myös vaikeus pitää ammatillista etäisyyttä eli hän kohtaa asiakkaat ihmisinä tilanteessa, jossa olisi ehkä parempi kohdata heidät puhtaasti lääkärinä. Syytetyn asiakkaat ovat raportoineet hänestä vastaavaa käytöstä eli että hän on ollut toisaalta voimakkaasti paneutuva, toisaalta epätavallisen tuttavallinen asiakkaitaan kohtaan.
Epävakaus on (ehkä syystäkin) leimaava diagnoosi ja siksi sitä ei hakemalla haeta samalla lailla kuin esimerkiksi masennusdiagnoosia tai ADHD-diagnoosia. En tiedä oliko syytetyllä diagnosoitu sitä ja missä määrin hän oli itse tietoinen mahdollisesta oireilustaan -- jos hänellä siis oli epävakaus, eikä "vain" esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö tai psykoosisairaus. Voisin kuitenkin kuvitella, että koska epävakaus on selvästi häpeällisempi diagnoosi kuin esim. ADHD, hän ei kauheasti mainostaisi sitä muille.
Epävakaus on myös diagnoosi joka ainakin teoriassa voidaan purkaa, jos oireilu saadaan kuriin esim. DKT:llä (dialektinen käyttäytymisterapia) ja joissain tapauksissa lääkityksellä. Ei epävakaan tunne-elämä senkään jälkeen ole yhtä vakaa kuin neurotyypillisillä ihmisillä ja esimerkiksi voimakas rakastuminen väärään ihmiseen tai runsas päihteiden käyttö voi laukaista oireilun uudestaan.
Itse toivoisin, että epävakaus tunnettaisiin paremmin juuri siksi, että siihen on olemassa edes jonkinlaisia hoitokeinoja, toisin kuin narsistiseen persoonallisuushäiriöön. Siksi on turhauttavaa, että selvästi epävakaudesta kärsivät henkilöt leimataan toivottomiksi narsisteiksi, sen sijaan että joku kertoisi heille epävakaudesta ja ohjaisi heidät hoitoon. En tällä siis tarkoita sitä, että kenenkään pitäisi esim. jäädä parisuhteeseen oireilevan epävakaan kanssa vaan sitä, että epävakaan itsensä takia olisi hyvä, jos hänet saataisiin tietoiseksi omasta poikkeavasta tunne-elämästään ja oikeanlaisen hoidon piiriin.
Tämäkin ketju on osoittanut, että siihen on vielä matkaa, koska niin moni on valmis leimaamaan syytetyn narsistiksi, vaikka useampi seikka tukee epävakautta kuin narsismia.
Esimerkiksi eräs tuntemani epävakaa lääkäri on potilaidensa arvostama ja ihailema, koska hän paneutuu heidän asioihinsa paljon perusteellisemmin kuin kollegansa. En tietenkään voi varmuudella tietää mitä hänen päässään liikkuu, mutta uskon hänen puheidensa perusteella, että hän kokee aitoa myötätuntoa potilaitaan ja heidän läheisiään kohtaan. Tähän liittyen hänellä on myös vaikeus pitää ammatillista etäisyyttä eli hän kohtaa asiakkaat ihmisinä tilanteessa, jossa olisi ehkä parempi kohdata heidät puhtaasti lääkärinä. Syytetyn asiakkaat ovat raportoineet hänestä vastaavaa käytöstä eli että hän on ollut toisaalta voimakkaasti paneutuva, toisaalta epätavallisen tuttavallinen asiakkaitaan kohtaan.
Epävakaus on (ehkä syystäkin) leimaava diagnoosi ja siksi sitä ei hakemalla haeta samalla lailla kuin esimerkiksi masennusdiagnoosia tai ADHD-diagnoosia. En tiedä oliko syytetyllä diagnosoitu sitä ja missä määrin hän oli itse tietoinen mahdollisesta oireilustaan -- jos hänellä siis oli epävakaus, eikä "vain" esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö tai psykoosisairaus. Voisin kuitenkin kuvitella, että koska epävakaus on selvästi häpeällisempi diagnoosi kuin esim. ADHD, hän ei kauheasti mainostaisi sitä muille.
Epävakaus on myös diagnoosi joka ainakin teoriassa voidaan purkaa, jos oireilu saadaan kuriin esim. DKT:llä (dialektinen käyttäytymisterapia) ja joissain tapauksissa lääkityksellä. Ei epävakaan tunne-elämä senkään jälkeen ole yhtä vakaa kuin neurotyypillisillä ihmisillä ja esimerkiksi voimakas rakastuminen väärään ihmiseen tai runsas päihteiden käyttö voi laukaista oireilun uudestaan.
Itse toivoisin, että epävakaus tunnettaisiin paremmin juuri siksi, että siihen on olemassa edes jonkinlaisia hoitokeinoja, toisin kuin narsistiseen persoonallisuushäiriöön. Siksi on turhauttavaa, että selvästi epävakaudesta kärsivät henkilöt leimataan toivottomiksi narsisteiksi, sen sijaan että joku kertoisi heille epävakaudesta ja ohjaisi heidät hoitoon. En tällä siis tarkoita sitä, että kenenkään pitäisi esim. jäädä parisuhteeseen oireilevan epävakaan kanssa vaan sitä, että epävakaan itsensä takia olisi hyvä, jos hänet saataisiin tietoiseksi omasta poikkeavasta tunne-elämästään ja oikeanlaisen hoidon piiriin.
Tämäkin ketju on osoittanut, että siihen on vielä matkaa, koska niin moni on valmis leimaamaan syytetyn narsistiksi, vaikka useampi seikka tukee epävakautta kuin narsismia.