Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
Kiitos kuvista Paccasucco! Ihan on joo freesin näköinen kaveri tuossa kuvassa. Tosin sotareissu "traumoineen"?, kymmenisen vuotta rankkoja ojankaivuita yms. sekä kosteeta mättöä siihen päälle,niin voinu olla v.1953 eri habitus päällä..?
-
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
Laitan tähän Vaasa-lehdessä 5.10. 1954 julkaistun Lehmusviidan haastattelun. Omassa arkistossani lehden sivu on kulunut yhdestä kohtaa sen verran, ettei tekstistä saa selvää. Olen merkannut tuon kohdan seuraavan tekstiin *-merkillä.
Jutun yhteydessä on myös kuva Lehmusviidasta, tämän äidistä sekä hänen siskonsa ja lankonsa lapsista. Jos joskus saan aikaiseksi, niin voin skannata kuvan tänne.
"Miltä tuntuu olla syytettynä murhasta?
- Miltä itsestänne tuntuisi?
Vastakysymys on aivan aiheellinen. Sen teki meille Isojoen murhan yhteydessä kuulusteltavaksi pidätetyn Vihtori Lehmusviidan äiti, johon pojan kohtalo on vaikuttanut kipeästi. Lehmusviita itse katsoo meitä vähän epäillen, ikäänkuin kysyen, että mitäs nuokin nyt taas tahtovat.
Lehmusviidan talo kyyhöttää harmaana ja alakuloisen näköisenä vihreällä nukkanurmella aivan maantien laidalla. Olemme poikenneet sisään juttelemaan Lehmusviidan ja hänen äitinsä kanssa. Vihtori Lehmusviita tuijottelee käsissään olevaa ränkeä, vilkaisee välillä vieraita ja puhelee sitten, ensin harvakseen, mutta lopulta enemmän avautuen.
- Kyllä piti olla huono tuuri kun menin sinne kurjaan paikkaan ojatöihin. Jos ihminen vain voisi nähdä tulevaisuuteen, en ainakaan minä olisi lapiollistakaan pistänyt sillä työmaalla. Vaan sitä kun on niin tietämätön siitä, mitä vastaisuudessa sattuu. Viisi kuukautta siinä meni, kun rupesivat nuo sodassa runnellut hermot reistailemaan ja jouduin sairaalaan. Nähkääs, mun pääni vähän tärähti siellä, missä niin monen muunkin ukon. Niitä vammoja minä sairastelin tuolla Seinäjoen piirillä silloin aikanaan. Mutta eihän se pääparka ihan kaikkea kestä.
* - Ei ole perää noissa monissa luokalle jäämisissä. Todistukset ovat aivan tavalliset, mieleen niistä jäi vain käytöksen säännöllinen kymmenen numero ja viimeisissä todistuksissa esiintyvä laulun yhdeksäinen.
Niin, sitä puhutaan niin kovin paljon. Ei voi muuta kuin toivoa, että me ihmiset edes hiukan oppisimme säästäväisyyttä, jos ei muussa niin ainakin puhuessamme pahaa lähimmäisistämme...
Keskustellessamme salaperäisestä suohaudasta, toteaa Lehmusviita kuten aikaisemminkin asiasta puhuttaessa, että hän tovereineen oli työssä aivan sen äärellä. He jopa siinä ruokailivatkin ja ripustivat eväsreppunsa haudan vierellä kasvavaan pieneen koivuun. Siinä he myös räjäyttelivät ojan kiviä ja Lehmusviita oletti haudalta löydettyjen multakokkareiden olevan peräisin räjäytyksistä.
Ja mitä hän nykyisin tekee? Vastaus on hiukan synkkä:
- Eipä aina paljon mitään. Työtä ei joka päivä ole tarjolla. Mutta enköpähän taas vain ojan kaivuuseen ryhdy, kunhan työmaa ilmaantuu.
- Ettäkö sentään uskallatte? naurahdamme tähän.
- Niin, onpa kai uskallettava, vaikka kukapa tietää mitä taas on edessäpäin, se on semmoista tämä maailma ja sen uutuuri, kelle se sattuu...
On aika lähteä. Metsä talon takana kohisee salaperäisenä. Sen kätköissä tiedämme karkean rikoksen suoritetuksi ja toivomme, että siihen liittyvä epätietoisuus viimeinkin hälvenisi ja totuuden kirkas valo saattaisi omaan arvoonsa niin monet perättömät tarinat.
L-ki."
Jutun yhteydessä on myös kuva Lehmusviidasta, tämän äidistä sekä hänen siskonsa ja lankonsa lapsista. Jos joskus saan aikaiseksi, niin voin skannata kuvan tänne.
"Miltä tuntuu olla syytettynä murhasta?
- Miltä itsestänne tuntuisi?
Vastakysymys on aivan aiheellinen. Sen teki meille Isojoen murhan yhteydessä kuulusteltavaksi pidätetyn Vihtori Lehmusviidan äiti, johon pojan kohtalo on vaikuttanut kipeästi. Lehmusviita itse katsoo meitä vähän epäillen, ikäänkuin kysyen, että mitäs nuokin nyt taas tahtovat.
Lehmusviidan talo kyyhöttää harmaana ja alakuloisen näköisenä vihreällä nukkanurmella aivan maantien laidalla. Olemme poikenneet sisään juttelemaan Lehmusviidan ja hänen äitinsä kanssa. Vihtori Lehmusviita tuijottelee käsissään olevaa ränkeä, vilkaisee välillä vieraita ja puhelee sitten, ensin harvakseen, mutta lopulta enemmän avautuen.
- Kyllä piti olla huono tuuri kun menin sinne kurjaan paikkaan ojatöihin. Jos ihminen vain voisi nähdä tulevaisuuteen, en ainakaan minä olisi lapiollistakaan pistänyt sillä työmaalla. Vaan sitä kun on niin tietämätön siitä, mitä vastaisuudessa sattuu. Viisi kuukautta siinä meni, kun rupesivat nuo sodassa runnellut hermot reistailemaan ja jouduin sairaalaan. Nähkääs, mun pääni vähän tärähti siellä, missä niin monen muunkin ukon. Niitä vammoja minä sairastelin tuolla Seinäjoen piirillä silloin aikanaan. Mutta eihän se pääparka ihan kaikkea kestä.
* - Ei ole perää noissa monissa luokalle jäämisissä. Todistukset ovat aivan tavalliset, mieleen niistä jäi vain käytöksen säännöllinen kymmenen numero ja viimeisissä todistuksissa esiintyvä laulun yhdeksäinen.
Niin, sitä puhutaan niin kovin paljon. Ei voi muuta kuin toivoa, että me ihmiset edes hiukan oppisimme säästäväisyyttä, jos ei muussa niin ainakin puhuessamme pahaa lähimmäisistämme...
Keskustellessamme salaperäisestä suohaudasta, toteaa Lehmusviita kuten aikaisemminkin asiasta puhuttaessa, että hän tovereineen oli työssä aivan sen äärellä. He jopa siinä ruokailivatkin ja ripustivat eväsreppunsa haudan vierellä kasvavaan pieneen koivuun. Siinä he myös räjäyttelivät ojan kiviä ja Lehmusviita oletti haudalta löydettyjen multakokkareiden olevan peräisin räjäytyksistä.
Ja mitä hän nykyisin tekee? Vastaus on hiukan synkkä:
- Eipä aina paljon mitään. Työtä ei joka päivä ole tarjolla. Mutta enköpähän taas vain ojan kaivuuseen ryhdy, kunhan työmaa ilmaantuu.
- Ettäkö sentään uskallatte? naurahdamme tähän.
- Niin, onpa kai uskallettava, vaikka kukapa tietää mitä taas on edessäpäin, se on semmoista tämä maailma ja sen uutuuri, kelle se sattuu...
On aika lähteä. Metsä talon takana kohisee salaperäisenä. Sen kätköissä tiedämme karkean rikoksen suoritetuksi ja toivomme, että siihen liittyvä epätietoisuus viimeinkin hälvenisi ja totuuden kirkas valo saattaisi omaan arvoonsa niin monet perättömät tarinat.
L-ki."
Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
Kiitti lehtijutusta . Ja kuvista.
Jos tuossa herra Lehmusvirran jutustelussa ei ole toimittajan kaunistelua ja jälkeenpäin siistimistä, ei hän minusta ainakaan tippaakaan vähämieliseltä vaikuta.
Sitä oudompaa että työmaalleen olisi Kyllikki paran ruumiin kätkenyt.
Jos tuossa herra Lehmusvirran jutustelussa ei ole toimittajan kaunistelua ja jälkeenpäin siistimistä, ei hän minusta ainakaan tippaakaan vähämieliseltä vaikuta.
Sitä oudompaa että työmaalleen olisi Kyllikki paran ruumiin kätkenyt.
Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
Vielä kysymyksiä.
Onko Kyllikin tappopaikka varmasti juuri suohaudan kohdalla tiellä ?
Miten se on varmistettu vai vain olettamus ?
Entäpä lasinpalat jne. Vai olivatko vain keksitty juttu?
Entä edestakaisin seilaavat autot ja autot yleensä ? Ovatko varmoja havaintoja.
Minusta kasvojen rusikointi ja raiskaus ei vain sovi yhteen.
Hänet olisi varmasti pystynyt pysäyttämään ilman rajua väkivaltaa ja
Kasvojen tuhoamista . Jos siis tarkoitus olisi vain ns. Ottaa hänet.
Onko Kyllikin tappopaikka varmasti juuri suohaudan kohdalla tiellä ?
Miten se on varmistettu vai vain olettamus ?
Entäpä lasinpalat jne. Vai olivatko vain keksitty juttu?
Entä edestakaisin seilaavat autot ja autot yleensä ? Ovatko varmoja havaintoja.
Minusta kasvojen rusikointi ja raiskaus ei vain sovi yhteen.
Hänet olisi varmasti pystynyt pysäyttämään ilman rajua väkivaltaa ja
Kasvojen tuhoamista . Jos siis tarkoitus olisi vain ns. Ottaa hänet.
Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
Olen ajatellut niinkin, ettei tuo ojuri ollut silloin sunnuntai-iltana työpaikallaan. Ei tuolloin 1950-luvulla pyhätöitä pidetty sopivina.
Vai oli tutkijoiden teoria se, että olisi ollut siellä vartavasten kytiksellä?
Miksi olisi haudannut uhrin työmaalleen?
Lavastuksen makua.
Vai oli tutkijoiden teoria se, että olisi ollut siellä vartavasten kytiksellä?
Miksi olisi haudannut uhrin työmaalleen?
Lavastuksen makua.
"Kaiken viisauden alku on tosiasioitten tunnustaminen". J.K.Paasikivi.
-
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
Surmapaikkaa ei tiedetä. Silminnäkijät, nämä aamusella tuon paikan ohittaneet Forsbyt, kertoivat kuitenkin nähneensä tiessä polkupyörän raahausjälkiä sekä jälkiä kamppailusta ja naisen jalkineista. Samassa kohtaa oli myös hyvä näkyvyys molempiin suuntiin ja tien varressa myös rankapino, jonka suojissa saattoi odottaa uhria. Näin ollen on todennäköistä, että Kyllikki ainakin pysäytettiin tuossa kohtaa. On tietysti mahdotonta sanoa, missä paikassa hän kuoli.Ramppa kirjoitti:Vielä kysymyksiä.
Onko Kyllikin tappopaikka varmasti juuri suohaudan kohdalla tiellä ?
Miten se on varmistettu vai vain olettamus ?
Entäpä lasinpalat jne. Vai olivatko vain keksitty juttu?
Entä edestakaisin seilaavat autot ja autot yleensä ? Ovatko varmoja havaintoja.
Minusta kasvojen rusikointi ja raiskaus ei vain sovi yhteen.
Hänet olisi varmasti pystynyt pysäyttämään ilman rajua väkivaltaa ja
Kasvojen tuhoamista . Jos siis tarkoitus olisi vain ns. Ottaa hänet.
Forsbyt kertoivat myös hajonneesta lasista, joka saattoi olla peräisin auton lyhdystä. Näitä ei kuitenkaan saatu talteen, koska tie oli myöhemmin lanattu. Myös ojassa oli särkyneen limonadipullon lasia, ja nämä kaksi asiaa usein sekoitetaan keskenään.
Kyllä havainnot kermanvärisestä autosta on suurella varmuudella vahvistettu. Liittyykö auto rikokseen, on sitten eri asia. Täytyy muistaa, että maanantaina Isojoella oli katsastustapahtuma, joten joku saattoi myös testailla autoaan sitä varten. Kermanvärisen auton kuljettaja ei koskaan ilmoittautunut poliisille. Muut autoilijat saatiin tavoitettua.
Kasvoihin kohdistunut väkivalta on hyvin poikkeuksellinen piirre tässä rikoksessa. Seksuaalirikollinen ei yleensä menettele noin. On kuitenkin luultavaa, että isku oli seurausta siitä, että väkisinmakaaminen uhkasi mennä mönkään - mahdollisesti primitiivireaktio, mikäli uhri meinasi päästä pakenemaan. Surma-ase saattoi olla vaikkapa lapionvarsi eli uhri saattoi tehdä väistöliikkeen, joka johti siihen, että nimenomaan varsi osui kasvoihin. Myös puukeppi voi tulla kyseeseen, ei kuitenkaan kivi tai rengasrauta.
Viimeksi muokannut strangelove, Ti Elo 08, 2017 8:52 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
On lukuisia tapauksia, jossa tekijä on haudannut uhrin omalle pihalleen. Ja esimerkiksi Raija Juutila löytyi haudattuna tekijän eli avomiehensä työpaikan pihalta. Tähän lienee sellainen syy, että tekijä saattaa koko ajan kontrolloida tilannetta ja tarvittaessa parannella haudan naamiointia. Hän tuntee turvaa siitä, että hauta on sellaisessa paikassa, jossa hän pystyy olemaan itse tilanteen herrana.Atlanta kirjoitti:Olen ajatellut niinkin, ettei tuo ojuri ollut silloin sunnuntai-iltana työpaikallaan. Ei tuolloin 1950-luvulla pyhätöitä pidetty sopivina.
Vai oli tutkijoiden teoria se, että olisi ollut siellä vartavasten kytiksellä?
Miksi olisi haudannut uhrin työmaalleen?
Lavastuksen makua.
Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
Kyllikki oli varmaan säännöllisesti ja ennakoitavasti liikkunut nuori, jos hänen reittejään ja menemisiään olisi halunnut selvitellä niin varmaan olisi onnistunut.Atlanta kirjoitti:Vai oli tutkijoiden teoria se, että olisi ollut siellä vartavasten kytiksellä?
Miksi olisi haudannut uhrin työmaalleen?
Lavastuksen makua.
Jos alkuperäisenä tarkoituksena ei ollut tappaa - mutta kävi miten kävi - ja hädissään ei keksinyt muuta kuin mennä työmaalle missä oli lapio. Ehkä ajatuksena oli että työmaa ei ollut ihan tappopaikan läheisyydessä, ja että kukaan ei ikinä hoksaisi etsiä saatikka löytäisi ruumista. Näreen laittoi vain siksi että itse tietäisi tarkan kohdan missä ruumis on.
Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
Minä väitän, että ojuri ei ole/ ollut syyllinen.
Jostakin käsittämättömästä syystä vastaantulevasta autosta on lykätty rautatanko ulos ja naps. Hautapaikka oli oikeestaan vahinko.
Jostakin käsittämättömästä syystä vastaantulevasta autosta on lykätty rautatanko ulos ja naps. Hautapaikka oli oikeestaan vahinko.
Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
^ Näin se sitten ratkesi tämäkin keissi, ei tuollaisia todisteita vastaan voi pyristellä
Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
Case closed!
Hän on paljastanut vain yhden kerran nimensä alkuperän...
-
- Sabrina Duncan
- Viestit: 375
- Liittynyt: Su Maalis 27, 2011 8:45 pm
- Paikkakunta: Pohojammaa
Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
Luin tämän ketjun uudelleen. Tällä kertaa silmiin tarttui tuo tieto/väite että yksi pääepäillyistä oli tuomittu miehen väkisinmakaamisesta. Onko tuo siis faktaa, ja onko kyseessä siis Lehmusviita? Hänestähän sanottiin ettei ollut juuri ollut kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta, tuohon miehen raiskaukseenko sillä viitattiin? Entäpä tämä Mustapartainen mies? Yksärillä voi laittaa tietoja, nimeä yms.Verna kirjoitti:Iltasanomien Rikos-liitteessä (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 46686.html) oli jonkinverran juttua Saaresta. Täytyy sanoa, että kaikenlaista hiihtäjää on noilla syrjäkylillä 50-luvulla hiihdellyt: Pääepäillyissä oli kaksi (vakavasti?) mieleltään sairasta ja toisen rikoksiin sekaantunut lanko, rötöstelevä ex-poliisi, pappismies ja Assman, joka tunnusti murhan vaikka virallisten lähteiden mukaan oli silloin Saksassa. Yksi pääepäilty oli tuomittu (miehen)väkisinmakaamisesta, yksi kutsui Kyllikkiä morsiammekseen. Suorastaan säälin aikalaispoliiseja enkä jaksa antaa ajatustakaan millekkään vaihtoehtoiselle teorialle.
Tairetahan olla Härmän asemalla, kunoon verta seinäs!
- paccasucco
- Axel Foley
- Viestit: 2114
- Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm
Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
Kyllähän kaikki tosiseikat puhuivat nimenomaan Lehmusviidan syyllisyyden puolesta.Isojokilaiset eivät uskoneet Lehmusviidan olevan syyllinen.Minulle on jäänyt vaikutelma,että syyllistä yritettiin hakea kauempaa.
Mustapartaisen miehen edesottamukset ja alibi tutkittiin tarkkaan.Profiili olisi sopinut. mutta hänellä ei todettu olevan mitään tekemistä Kyllikki Saaren murhan kanssa.
Seuraavassa lehtikuvassa 75- vuotias Alma Marjaniemi on juuri saapunut Kyllikin suohaudalle yli 6.kilometrin takaa:
Mustapartaisen miehen edesottamukset ja alibi tutkittiin tarkkaan.Profiili olisi sopinut. mutta hänellä ei todettu olevan mitään tekemistä Kyllikki Saaren murhan kanssa.
Seuraavassa lehtikuvassa 75- vuotias Alma Marjaniemi on juuri saapunut Kyllikin suohaudalle yli 6.kilometrin takaa:
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty
Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
Murha-aseeksi olisi sopinut mielestäni hyvin myös lapionvarsi.
- paccasucco
- Axel Foley
- Viestit: 2114
- Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm
Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
Ailar, ajattelin itsekin joskus,että Kyllikki oli tapettu lapiolla.Kyllikin kasvojen vammoista julkisuuteen annettu tieto puolsi tätäkin näkemystä.Nyt olen toista mieltä.Jos Kyllikin surmaaja nimenomaan oli ojankaivaja, niin miksi hän olisi hillunut tien varressa lapion kanssa juuri sillä hetkellä, kun Kyllikki oli ohittamassa paikkaa.Ojatyömaa lapioineen
sijaitsi kauempana.
Kyllikin kasvojen vammoista on muutenkin olemassa ristiriitaista tietoa.Pitäisi oikeastaan koota kaikki tiedot yhteen ja muodostaa niistä jonkinlainen kokonaisnäkemys.
Aake Jermo: Kyllikkiä ei ollut ammuttu eikä hänessä myöskään havaittu tukehtumiskuolemaan viittaavia merkkejä.Ainoa ruumiissa havaittu jälki oli päässä.Ruumiinavauspöytäkirjojen mukaan Kyllikkiä oli isketty pitkänomaisella tylppäreunaisella aseella hänen vielä eläessään vaakasuoraan kasvoihin niin voimakkaasti, että nenä- ja poskiluut olivat pahoin murskaantuneet.
Tiede- lehti 1/2000: Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa Kristiinankaupungissa todettiin, että ruumis oli jo pitkälle edenneessä mätänemistilassa.Uhria oli isketty hänen vielä eläessään kasvojen poikki pitkänomasella, tylppäreunaisella ja muutaman senttimetrin paksuisella esineellä, esimerkiksi kivellä niin voimakkaasti, että nenä- ja poskiluut olivat pahoin murtuneet.
Rikostoimittaja Enska Kalliolla oli luonnollisesti "varmalta taholta" saatu näkemys, jonka mukaan Kyllikki oli elossa vielä siinä vaiheessa, kun hänet haudattiin suokuoppaan.Jätän tämän "tiedon" omaan arvoonsa.
Olen sitä mieltä, että Kyllikki oli ensin surmattu tukevalla puun oksalla kasvoihin ensin voimakkaasti lyömällä ja raiskattu sen jälkeen.Tarkoitus ei kuitenkaan ollut tappaa.
Axel Skogman oli järki-ihmisiä.Ruotsalaisen selvänäkijä/ meedion Lilly Åkerblomin esoteerisiin näkyihin Axel suhtautui äärimmäisen varauksellisesti.Lillyn edesottamukset eivät olleet tutkimisen arvoisia.
sijaitsi kauempana.
Kyllikin kasvojen vammoista on muutenkin olemassa ristiriitaista tietoa.Pitäisi oikeastaan koota kaikki tiedot yhteen ja muodostaa niistä jonkinlainen kokonaisnäkemys.
Aake Jermo: Kyllikkiä ei ollut ammuttu eikä hänessä myöskään havaittu tukehtumiskuolemaan viittaavia merkkejä.Ainoa ruumiissa havaittu jälki oli päässä.Ruumiinavauspöytäkirjojen mukaan Kyllikkiä oli isketty pitkänomaisella tylppäreunaisella aseella hänen vielä eläessään vaakasuoraan kasvoihin niin voimakkaasti, että nenä- ja poskiluut olivat pahoin murskaantuneet.
Tiede- lehti 1/2000: Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa Kristiinankaupungissa todettiin, että ruumis oli jo pitkälle edenneessä mätänemistilassa.Uhria oli isketty hänen vielä eläessään kasvojen poikki pitkänomasella, tylppäreunaisella ja muutaman senttimetrin paksuisella esineellä, esimerkiksi kivellä niin voimakkaasti, että nenä- ja poskiluut olivat pahoin murtuneet.
Rikostoimittaja Enska Kalliolla oli luonnollisesti "varmalta taholta" saatu näkemys, jonka mukaan Kyllikki oli elossa vielä siinä vaiheessa, kun hänet haudattiin suokuoppaan.Jätän tämän "tiedon" omaan arvoonsa.
Olen sitä mieltä, että Kyllikki oli ensin surmattu tukevalla puun oksalla kasvoihin ensin voimakkaasti lyömällä ja raiskattu sen jälkeen.Tarkoitus ei kuitenkaan ollut tappaa.
Axel Skogman oli järki-ihmisiä.Ruotsalaisen selvänäkijä/ meedion Lilly Åkerblomin esoteerisiin näkyihin Axel suhtautui äärimmäisen varauksellisesti.Lillyn edesottamukset eivät olleet tutkimisen arvoisia.
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty