a) Lähtökohdaksi pitää olettaa, että syytetty puhuu totta, muutoin et pysty havaitsemaan milloin syytetty valehtelee.Edwin kirjoitti: Miksi meidän pitäisi olettaa, että Auer puhuu totta, kun otetaan huomioon, että
a) rikoksesta epäillyn ei tarvitse puhua totta
b) rikoksentekijällä on vahva intressi valehdella
c) rikoksentekijän on poikkeuksetta valehdeltava, jos hän haluaa välttää rangaistuksen.
Olen koettanut miettiä, miksi edellä sanotusta huolimatta meidän pitäisi olettaa Auerin pysyvän totuudessa. Ehkä voit valottaa asiaa. Totta on tietysti, että syyttäjän pitää näyttää syytteensä toteen.
b) Voi olla, että jos on paljon tekemisissä paatuneiden rikollisten kanssa, niin kyynistyy ja ennakkoasenteellisuus syytetyn valehtelemisesta muuttuu lähtöolettamukseksi. Olen vuosien saatossa tavannut monia ihmisiä, mutta en ole tainnut koskaan törmätä patologiseen valehtelijaan. Muutama henkilö on tullut vastaan, jotka ovat jääneet asioiden kaunistelusta kiinni. Lisäksi joskus olen huomannut, että jokin aihe voi olla keskustelukumppanille jostain syystä niin vaikea, ettei tämä pysty kertomaan totuutta vaan turvautuu ennemmin valheisiin.
Olen vakuuttunut omien tarkkojen tutkimusteni kautta, että Anneli Auer ei ole rikoksentekijä. Hän kyllä luuli olevansa rikoksentekijä syksyllä 2009, kun poliisi oli syöttänyt hänelle sirpaleisen tarinan matkalaukuista, riitelystä yms. ja uskotellut Auerin kärsineen muistinmenetyksestä. Auer oli muutamien poliisien toimesta saatettu psyykkisesti erittäin ahdistavaan tilaan ja rehellisenä ihmisenä hän silti halusi auttaa poliisia ja selvittää tapahtuneen. Seurauksena oli, että Auerin mielikuvitus täytti poliisien kuulusteluissa jättämät aukkopaikat ja hän uskoi tosissaan tehneensä miehelleen pahan teon, vaikka ei osannut antaa surmapaikan todisteisiin (rikottu ikkuna, verijäljet, puuttuva murha-ase jne.) perustuvaa kunnollista teonkuvausta. Todiste Auerin rehellisyydestä on myös se, että hän halusi tunnustaa miehensä surman vanhimmalle tyttärelleen, koska kantoi huolta tämän jaksamisesta. Tyttäreltä oli tivattu tietoja vanhempien riitelystä ja Auer oli huolissaan, että tyttö pitäisi itseään syntipukkina äitinsä pidättämiseen mikä ei tietenkään ollut totta. Onneksi tytär tässä tunnustustilaisuudessa herätti äitinsä huomaamaan, että asiat eivät ihan olleetkaan sitä miltä näytti. Auer tajusi, ettei hän ollutkaan tappanut miestään, vaan kuulusteluja suorittaneet poliisit olivat jymäyttäneet häntä saaden aikaan valheellisen tunnustuksen.
c) Saattaa olla noin niin kuin esität edellä. Anneli Auer oli kuitenkin aivan tavallinen kotirouva, jonka perhettä kohtasi ikävä tapahtuma isän väkivaltaisen kuoleman johdosta. Auer halusi vielä sovittaa teon, jonka luuli muutaman viikon ajan tehneensä. Juha Mannerkin varmasti uskoi päämiestään ja luuli tämän surmanneen miehensä, ennen kuin Auer oman tyttärensä ja rehellisen 1. tutkinnanjohtajan myötävaikutuksella tajusi päänsä olleen hetkellisesti sekaisin ja palasi vähitellen takaisin alkuperäiseen tapahtumakuvaukseensa ulkopuolisesta tappajasta. Sainko valotettua omia näkemyksiäni asioiden kulkuun?
Minusta käytäntö on huono, jos se mahdollistaa oikeusmurhat. Olen kyllä samaa mieltä, että rikokset pitää tutkia ja syyllisille langettaa rangaistukset. Jos syyllistä ei jostain syystä tavoiteta, niin minusta ei myöskään syytöntä saa rangaista toisen henkilön tekemästä veriteosta. Oletko samaa mieltä?Edwin kirjoitti: Kulttuuriimme vaan on pesiytynyt sellainen tapa, että rikokset tutkitaan ja rikos yritetään mahdollisuuksien mukaan lukea jonkun viaksi. En osaa pitää sitä mitenkään huonona käytäntönä.
