MURHA.INFO

ä5rsyttää, kun pitäis tiskata eikä mitenkään moinen kiinnostais prkl.

Mistäs aiheesta kattelit dokkarin Mariella? Joskos sitä voisi neitiä auttaa pulassa.

jamppa kirjoitti:Mistäs aiheesta kattelit dokkarin Mariella? Joskos sitä voisi neitiä auttaa pulassa.

Sellasesta ns. "eliittivankilasta", oliskohan ollut myös Venäjällä..? Kun olisin heittänyt vastavedon tuolle Doctor Lecterin videolle tuolla Vankilaelämä -ketjussa, mutta en lähde sanomaan siitä mitään vielä kun en nyt perkele löydä sitä ja muistiini en luota Oli mielenkiintoinen pätkä kyllä.

No en voi kyllä muuten neitoa jeesaill, kun että Pablo Escobarin vankilahan oli aika "elitistinen", kun sai ite rakentaa koko höskän. Lecterin videohan on kuvattu mellakan jälkimainingeissa, eli ei anna ihan koko kuvaa mestasta.

Joo kiitos. En tarkottanu sitä kyllä. Mä sen vielä ongin

edit: Ärsyttää suunnattomasti kiukkuset ihmiset. Niitä on joka puolella! Mäkin olen kiukkunen, helvetin kiukkunen ja pahalla päällä, mutta en mä pura sitä muihin ihmisiin sillä asenteella että niiden kiukku olis mun vika. Saatana sentään.

mies ei ollut pistänyt illalla tiskejä koneeseen eikä konetta päälle..olen sanonut että jos ei jaksa ladata konetta täyteen niin pistää sitten vaan koneen puolityhjänä käyntiin..sanottakoon vielä että normaalitilanteessa teen nuo hommat itse mutta nykyään nukahdan sekunnissa ja aikaisin joten joskus jää homma tekemättä....pesin siinä sitten puurokattilaa jossa eilenaamusta kovettuneet rähmäleet tiukasti kiinni ja tyttö koski samaan aikaan varmaan kaikkiin likaisiin astioihin joita koneessa oli ja jouduin sitä nostelemaan kokoajan samalla kauemmas...seurauksena kipeä selkä heti aamusta voi vitsi kun olisi normaalikuosissa niin hoituis noi ja 10 muuta asiaa ilman mitään ongelmia, vituttaa kun on puolikuntoinen niin fyysisesti kuin henkisesti

Leikattu jalka ja senmyötä hilluvat elukat jotka kokee hetkensä tulleen nyt kun Äitee on puolikuntoinen

Anoppi

...Pitäisi varmaan hankkia jo jotain apua tähän ongelmaan.

Aikapula. Paljon duunia ja järjestelemättömiä asiota. Laiskuuskin on iskenyt. En ole kirjoitellut paljoa, vaan keskittynyt pikemminkin lukemaan mahtavaa kirjavuorta jonka taas sain lahjaksi. Lisäksi kun on nämä jääkiekon pudotuspelitkin käynnissä, täytyy keskittyä olennaisempaan!

Ei tullut suojattua ruusuja kunnolla talveksi- katumus iskee nyt kun kevät väistämättä tulee. Toiv. talvi oli ns. keskieurooppalainen että ruusut selviää kaikesta huolimatta. En taaskaan uskonut näkeväni uutta kevättä, mutta tässä taas ollaan joten ruusuillakin olisi väliä

Maybrick kirjoitti:Ei tullut suojattua ruusuja kunnolla talveksi- katumus iskee nyt kun kevät väistämättä tulee. Toiv. talvi oli ns. keskieurooppalainen että ruusut selviää kaikesta huolimatta. En taaskaan uskonut näkeväni uutta kevättä, mutta tässä taas ollaan joten ruusuillakin olisi väliä

??????

Lievää depistä, yleensä vaikeutta kohdata aina uusi kevät (juuri kevät jostain syystä), paljon työstressiä, liikaa haasteita. Mutta tässä vain taas ollaan...

Take it easy!

Oletko koittanut hakea ammattiapua?
Olen itse kokenut vuosia sitten saman ,mutta noussut kuin noussutkin suostani.

Millä keinoin nousit, Miss Holmes... tämä on kuin vuoksi ja luode, tulee ja menee.

Inhottaa myöntää, mutta söin masennuslääkeitä reilu puolivuotta ja vähitellen itse huomasin muuttuvani välipitämättömäksi nukeksi, jolle kaikki oli jees ja ok.


Ensin sinnittelin niistä lääkkeistä eroon ja sitten aloitin suunnitella työpaikkan vaihtoa. Opettelin myös asettamaan itseni välillä etusijalle kotona.

Lopetin joksikin aikaa alkoholin käytön, joka tuntui lisäävän ''aaltoilua''.

Työpaikan vaihto kesti vuosia vuosia, eikä se loppujen lopuksi kauheasti vaihtamalla parantunut.

Mutta luulen, että eniten vaikutti se, että opettelin oikeasti ajattelemaan kaikesta positiivisemmin. Pyrin järjestelmällisesti löytämään huonoista ja kurjistakin asioista valoisan puolen.

Nykyään sallin jo itselleni olla vittuuntunutkin ja vaikka kaikesta. Se ei enää leviä sellaiseksi 'yleispahaoloksi'.

Kiitos selonteostasi MissHolmes. Se positiivisuuden oppiminen on vaikeaa, todella. Ennemmin oppisi lentämään. Kun tuntuu, että siinä positiivisuudessa vain huijaa itseään? Miten sen saa tuntumaan todelta, oikealta, aiheelliselta...

Tänään ärsyttää, ettei vuorokausi riitä...