Bandidos-pomon ampunut haaveilee vapaudesta ja muusikon urasta
Lokakuun 21. päivänä 2001 Andrei Jensko ampui entisen Bandidos-johtajan Marko Hirsman tämän kodin pihalle. Oikeus tuomitsi Jenskon ja tapahtumassa mukana olleen Kai Blomin murhasta elinkautiseen vankeuteen. Jensko oli tuolloin 26-vuotias.
- Jensko.jpg (38.02 KiB) Katsottu 3680 kertaa
Nyt, 12 vuotta myöhemmin, hän on melkein istunut tuomionsa ja voi anoa pääsyä vapauteen.
"Ensin tehdään vaarallisuusarvio ja sen jälkeen hovioikeus päättää, pääsenkö pois", hän sanoo rauhallisesti.
Istumme vastakkain Helsingin vankilan vierailutilassa. Ovi käytävään on auki. Rikoksesta tuomittu menettää paitsi vapauden, myös yksityisyyden.
Vartijat kuulevat keskustelumme, mutta eivät ehkä kuuntele.
Tarkoitus on puhua musiikista, koska Jensko haaveilee vankilan jälkeen muusikon urasta. Mutta ensin on pakko kysyä siitä, mitä 12 vuotta sitten tapahtui. Kysyn myös lapsuudesta, peloista ja haaveista, rakastumisesta ja perheestä, vaikka ovi on auki. Jensko kertoo:
"Isäni soittaa tanssiorkesterissa, ja ihan skidinä ajattelin, että pääsen vielä faijan kanssa keikkailemaan. Mulla oli myös perinteisiä nuoren pojan haaveita: palomies, taikuri ja kilpa-ajaja", Jensko sanoo.
"Olen teinistä asti sählännyt moottoreiden kanssa. Ajoin katukiihdytyskisoissa ja tuli hankittua oma harrikka."
Järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi katsotun MC Bandidos -moottoripyöräkerhon jäsen hänestä tuli parikymppisenä. Ei ihan noin vain, vaan tarpeeksi kauan "ruikutettuaan". Nyt hän on kerhosta "eläkkeellä".
"Ei tullut tunnetta, että siellä olisi ollut mitenkään vaarallista. Juhlittiin, vietettiin iltaa, käytiin ajelemassa. Mut otettiin vastaan ihmisenä."
Veljeys ja yhteenkuuluvuuden tunne on Jenskon mukaan kerhon suuri vetovoima. Vapaus tehdä omia asioita säilyi. Hän kävi töissä: valimossa, Stockmannin varastolla, mitä vain sai. Kerhon jäsenenä ei helposti pääse töihin. Siitä aina tiedetään.
Tarkoitus oli perustaa oma auto- ja moottoripyörämaalaamo. "Meillä oli pyöräkorjaamo kerholla. Piti ruveta maalaamaan ja tuunaamaan niitä pyörän osia."
Lokakuussa 2001 Jensko oli vastikään vapautunut vankilasta, jossa hän istui väkivaltatuomion vuoksi.
"Olin Blomin kanssa ajelemassa. Mentiin Hirsman talon ohi ja huomattiin se siinä pihalla. Se oli vaihtamassa autoon renkaita, ja ajateltiin käydä jututtamassa."
Laukaustenvaihdon seurauksena Hirsma kuoli. Oikeus piti tekoa murhana.
Jensko on edelleen sitä mieltä, että ensimmäisen laukauksen ampui Hirsma. Mutta se on tehty ja siitä on tuomio saatu, hän sanoo.
Blom sai saman tuomion. Kaverukset ovat istuneet vankilassa yhdessä, vierekkäisissä selleissä.
12 vuotta eri vankiloissa, viimeiset kuusi vuotta Sörnäisissä.
Jensko on kirjoittanut ylioppilaaksi, opiskellut merkonomiksi ja päässyt Riihimäen ammattikorkeakouluun tuotantotekniikan insinöörilinjalle.
Tammikuussa pitäisi aloittaa opinnot. Hän on lykännyt niitä vankeuden takia kahdesti, eikä ole varma, vieläkö kolmannen lykkäyksen saa. Opiskelupaikan menettäminen harmittaisi.
Jengiläisenä hän ei pääse avovankilaan, jossa opiskelu olisi helpompaa, mutta lomille hän on päässyt jo useamman vuoden ajan. Eräällä lomalla löytyi myös nykyinen vaimo.
"Sielunkumppani. Vaikka en olisi ikinä uskonut, että niin voisi käydä."
Tuli myös kolme lasta, joita hän koittaa varjella tekemästä "isän typeryyksiä".
Edellisestä liitosta hänellä on yksi lapsi.
Vankilassa Jensko löysi myös musiikin uudelleen. Hän on saanut käyttöönsä tyhjäksi jääneen sellin, johon on saanut tuoda kaksi vanhaa Yamahan Grooveboxia ja yhden raiturin. Vankilan koululla hän saa käyttää tietokonetta ja syntetisaattoria.
Aivan aluksi hän yritti tehdä musiikkia vanhalla Playstation 2:lla ja sen musiikkiohjelmilla.
Jenskon laji on elektroninen tanssimusiikki. Jos biiseissä olisi sanat, ne kertoisivat elämästä. Mutta koska ne on tehty yksin vankilassa, niissä kuuluu vain tunne, jonka vallassa ne on tehty.
Vaimolle hän tekee haaveellisia kappaleita, hyvästä fiiliksestä taas syntyy energisempiä soundeja. Biisejä on kasassa jo yhden levyn verran.
Jensko on julkaissut omakustanteita, mutta nyt hän kertoo löytäneensä ihan oikean levytuottajan, joka on kiinnostunut levyn julkaisemisesta.
Tulevaisuudestaan Jensko ajattelee, että moottoripyöräkerhon "veljet", perhe, ammatti, dj-keikat ja musiikinteko suojaavat häntä. Ne ovat reitti tavallisen aikuisen miehen elämään, jossa hän näkee itsensä vapaana. Oman naisen kanssa tanssilattialla. Katossa kimmeltää peilipallo.
Mutta pelottaako vapaus?
"En pelkää, enkä näe, että minkä takia pitäisi pelätä. Siviilissä on elämä."
Sen hän sanoo kahdesti.
hirsma kuvitteli voivansa ottaa käyttöönsä kyseisen tunnuksen ihan itse ja kun puhe ei tarttunut niin sitten tapettiin.