elli72 kirjoitti:Eikös tämä tyyppi ole jo osoittanut, ettei oikein ole sopeutunut elämään muurien ulkopuolella. Tällaisille voisi olla joku paikka, jossa heitä pidetään. Kuinka monta kertaa kyseisen tyypin annetaan örveltää, ennen kuin joku kerta käykin uhrille oikeasti huonosti.
Ennen vanhaan oli sellainen tapa, että Valjakkalan kaltaiset nilkit pyöriteltiin tervassa ja hyöhenissä ja vietiin sen jälkeen kaupungin rajalle. Annettiin ymmärtää, ettei paluuta tänne enää ole. Sopiva paikka olisi esim. Sipoon itäinen raja, jossa taasen olisi vastassa sipoolaisista koostuva puolisotilaallinen joukkue, joka kehottaisi Valjakkalaa häipymään Sipoosta auringonlaskuun mennessä, mikäli mielii kävellä terveenä vastedeskin. Ja niin edespäin.
Nyt kun voimme (muka) hyvin ja jokaisella on ihmisoikeudet, niin Valjakkala ja kaltaisensa saavat asunnon, rahaa, terapiaa, julkisuutta, sääliä, naisystävän, empatiaa, sympatiaa, auton ja ties mitä.
Ennen ek:sta vapautumistaan Valjakkala pohdiskeli mm. Alibissa, että mihin hän aikoo asettua elämään. "Ruotsiin en ole tervetullut, Tanska kiinnostaa, mutta olen päättänyt, että jään Helsinkiin". Ja näin valitettavasti kävi.
Mutta vaikka tämän pellen persoona vituttaakin, niin kyllä hänen kohdallaan saa myös nauraa. Onhan tästä jo puhuttukin, mutta sanatarkasti se juttu meni näin: (Eletään tammikuuta 2004).
"Vaimoni Minna ajoi Ford Mondeon ulos tieltä viime loppiaisena. Ylivartija ilmoitti siitä minulle ja yritin heti soittaa Minnan kännykkään ja saada tietoja kuinka pahasti onnettomuudessa on käynyt. Akku loppui vaimoni puhelimesta ja en saanut tietää, miten asiat ovat. Jälkeenpäin sain selville, että turvatyyny oli lauennut ja kolhuja oli tullut, lähellä oli, ettei hänelle käynyt todella pahasti.
- Pyysin ylivartijaa järjestämään minulle kriisiapua, koska aviopuolisoni oli ollut vakavassa onnettomuudessa ja en vielä tiennyt, kuinka siinä oli käynyt. Pyysin päästä terveyskeskukseen ja sitä kautta saada rauhoittavaa lääkitystä. Ylivartija ei siihen suostunut. Koen, että minua kohdeltiin väärin ja haen oikeusteitse ylivartijalta 1500 euron korvauksia henkisistä kärsimyksistäni".
Kriisiapua
Ai jumalauta kun ottaa kolmoismurhaajaa koville kun akka ajoi ojaan. Turvatyynykin laukesi. No, se oli varmaa ainoa mikä siinä suhteessa laukesi...
Kuinkas tässä kriisiapujupakassa sitten lopulta kävi:
Elinkautisvanki Nikita Joakim Fouganthine (ent. Juha Valjakkala) hävisi Iisalmen käräjäoikeudessa torstaina riitajutun valtiota vastaan.
Fouganthine vaati Sukevan vankilan ylivartijalta ja valtiolta 1500 euron korvausta kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä, koska häntä ei viety vankilasta terveyskeskuslääkärin puheille viime tammikuussa.
Hän olisi halunnut kriisiapua, koska hänen vaimonsa oli joutunut liikenneonnettomuuteen samana aamuna. Vaimo ei loukkaantunut vakavasti.
Päivystävä ylivartija ei ollut suostunut sunnuntai-iltana esitettyyn pyyntöön.
Kanteen hylätessään käräjäoikeus viittasi siihen, ettei vanki enää seuraavana arkipäivänä hakeutunut lääkärinhoitoon.
HS 4.6.2004
Aivan turha oikeusprosessi ja kaikki tämä siksi, että Valjakkala omaa ihmisoikeudet ja hyvinvointivaltio sallii moisen pelleilyn.
Entäs tämä Minna ja avioliitto?
"Vankilaviranomaiset tosin yrittävät kaikkensa, että liittomme kariutuu. Olen nyt naimisissa kuudetta kertaa. Yhden liitoista olen solminut siviilissä, loput viisi vankilassa".
Tälläiset minnat ja avioliitot ovat yhtä pelleilyä joille soisi lopun jo tulevan. Avioliitonkin kariutumiset ovat aina jonkun muun syy. Eikös tässä ollut joku Alexandra tai jotain joka oli viimeksi luvannut rakastaa niin myötä- kuin vastamäessäkin? Sekin rakkaus kuihtui.
Mutta täältä ikuisuuteen tulee olemaa naisia, jotka jostain kumman syystä hakeutuvat vaikeuksiin avioitumalla tahi muutoin kanssakäymällä parantumattoman kelmin kanssa. Haastatteluja annetaan, rakkautta vannotaan, perhe-elämää suunnitellaan, työtä ja kurssia ollaan haettu mutta kun nyt just ei ole sopivaa.
Valjakkala piti Sukevan vankilaa kaikkein pahimpana paikkana. Jos totta puhutaan, niin Valjakkala ei ole oikeasti pahaa vankilaa ikinä nähnytkään, mutta mieluusti soisin hänen sinne joutuvan. Miten kriisiapupyyntöihin siellä vastattaisiin ja pääsiskö taas lomalle ja naimisiin? Tai jotain.
Asiayhteyteen sopivana rakensin ns. aasinsillan vankien valituksiin huonoista oloista Suomen vankiloissa.
Me muistamme tapaus
Toivo Kiurun. Vuonna 1961 syntynyt inkerinsuomalainen paluumuuttaja, joka asettui asumaan pääkaupunkiseudulle vuonna 2000. Meni naimisiin venäläisen naisen kanssa, saivat lapsen, mutta anoppi vittuili jatkuvasti. Mies sietää vaikka kasvojen päällä istumista mutta ei nalkutusta, joten Toivo K puukotti riidan päätteeksi vaimonsa ja haavoitti anoppiaan. Sai useamman vuoden tuomion, mutta kehui olojaan vankilassa;
"teen työtä, tulen toimeen niin muiden vankien kuin vartijoiden kanssa, ei minulla ole valittamista".
Sitten on nämä kermaperseet, kuten
Eikka Lehtosaari,
Jimmy Immonen,
Rami Rantanen ja
Veli-Matti Huohvanainen sun muut. Kun lokakuussa 2005 ei Riihimäen vankilaan saatu nyrkkeilysäkkiä niin aloitettiin sellien järjestelmällinen tuhoaminen. Suurin osa mellakkaan osallistuneista vangeista olivat ns. turvaosastolla. He olivat syyllistyneet vakaviin rikoksiin, tappoihin, murhiin yms.
"Meitä kohdeltiin kuin eläimiä". Vankien mielestä kapinan ainoa syy oli epäoikeudenmukainen kohtelu vankilan taholta. Eräänkin vangin asianajaja (valtion piikkin - tottakai) sanoi, että
"päämiehelläni ei ollut mahdollisuutta keskustella ammattiauttajan kanssa". Voi hellanlettas sentään! Ensin eletään itse lain ulkopuolella ja paskat nakataan mistään, sitten surmataan ihminen, ja lopulta halutaan että tulis joku täti jolle voisi purkaa sydäntään.
Tämä on just tätä hyvinvointivaltiopaskaa, jossa ymmärretään eniten heitä, joista ei ole yhteiskunnalle ikinä mitään hyötyä. Päinvastoin.
Vankilapalvelut voisi ulkoistaa itäystävän kanssa. Olisi mielenkiintoista nähdä miten sen jälkeen kävisi Eikka Lehtosaaren vankilakapinan kanssa. Nyrkkeilysäkki saataisiin, mutta se säkki olisi Eikka itse...
Eipä valittanut ex-Neuvostoliittolainen vankilaoloja, mutta Valjakkala ja nämä kapinoitsijat kyllä.
Mitä enemmän ihmiselle annetaan, sitä enemmän hän valittaa. Mitä enemmän ihmisellä on oikeuksia, sitä häikäilemättömämpi hänestä tulee. Lec 1:6