Tiinas kirjoitti: To Touko 07, 2026 1:06 pmJonkun järkevän kommentti tähän vassuleiden ja amnestyn false flag operaatioon.
"Tampereen pormestari julisti virka-asemassaan, että "tällaiset ryhmittymät eivät ole tervetulleita Tampereelle", viitaten Sinimustien kaltaisiin liikkeisiin. Perusteena oli yksi epäilty pahoinpitely, jonka tekijää ei ollut tunnistettu. Yhden naamioituneen tuntemattoman teko riitti kollektiiviseen tuomioon kokonaisesta liikkeestä.
Eilen MTV uutisoi Espoosta. Viisi poikaa hyökkäsi alikulkutunnelissa tuntemattoman henkilön kimppuun, potkivat häntä päähän maassa makaavana ja päättivät tilanteen kahteen puukoniskuun. Koko tilanne videolla. Tekijöiden ulkonäkö dokumentoitu. Ei ensimmäinen tapauksensa, ei viimeinen.
Onko Espoon pormestari pitänyt lehdistötilaisuuden, jossa hän virka-asemassaan julistaa tämän tekijöiden taustaryhmän olevan ei-tervetullut kaupunkiin? Onko Yle otsikoinut tapauksen kollektiivisesti tämän ryhmän väkivallaksi? Vaaditaanko perustuslain muutoksia näiden tekojen estämiseksi?
Ei.
Tampereen vapun tapauksessa tuntematon tekijä riitti kehystämään kaikki vakaumuksen kannattajat. Espoon kaltaisissa tapauksissa tunnistettu joukko ei riitä edes mainintaan tekijöiden taustasta uutisen otsikossa.
Tämä ei ole mielipide. Tämä on dokumentoitu ero kahdessa eri käsittelytavassa. Toisessa yhden tuntemattoman teko voidaan ilman valmista esitutkintaa, tunnistettua epäiltyä, syytettä tai tuomiota kytkeä kokonaiseen kansanryhmään ja ehdottaa sen pohjalta perustuslakimuutoksia. Toisessa viiden tunnistetun teko on yksittäistapaus.
Kummallekin pitäisi soveltaa samaa standardia. Joko molemmat ovat yksittäistapauksia kunnes tutkinta kertoo muuta, tai molemmat ovat osoituksia rakenteellisesta ongelmasta. Valikoiva soveltaminen sen mukaan kenen aate tai tausta tekijällä on, ei ole oikeudenmukaisuutta.
Se on politiikkaa joka teeskentelee olevansa oikeudenmukaisuutta.
Tällainen valikoiva empatia kohdistuu tiettyihin ryhmiin ja evätään kokonaisuudessaan toisilta. Universaaleiksi väitettyjä periaatteita kuten ihmisoikeudet ja tasa-arvo sovelletaan silloin, kun niiden soveltamisesta vallanpitäjä saa itse suurimman hyödyn. Lopputulos on identiteettihierarkia: järjestelmä, jossa eri ryhmillä on tosiasiallisesti eri kohtelu ja eri ihmisarvo sen perusteella, mihin identiteettikategoriaan heidät on sijoitettu.
Jos tällainen soveltaminen on Suomen tapa, Suomi ei ole oikeusvaltio sanan varsinaisessa merkityksessä. Suomi on pikemminkin uusvasemmistolaisen institutionalismin valta, jossa pienen ryhmän määrittelemän pseudotieteellisen "empatiataulu"-tyylisen asteikon mukaan eri ryhmillä on eri perusoikeudet.
Silloin herää kysymys: miksi kaikkien tulisi maksaa ylhäältä pakotetut verot sellaiselle valtiolle, joka kohtelee kansalaisia eriarvoisesti sen perusteella, mihin viiteryhmään he kuuluvat? Miksi suojella valtiota, joka ei suojele sinua? Yhteiskuntasopimus purkautuu, kun sopimus on mielivaltainen.
Jos yhteiset pelisäännöt eivät koske kaikkia, ne eivät koske ketään.