MURHA.INFO

M.J. McGrath: Jään muisti.
Trilleri arktiselta tundralta. Jännä on...

Rikostarinoita Suomesta osa 4
Tarina "kostajasta" veti sanattomaksi ja samalla nauratti että yksi ainoa mies pystyi piinaamaan niin monen ihmisen elämää pitkän ajan.

Joo, tosissaan, ettepä arvaakaan, mitä mä luen. Arvaatteko? Mullon tässä nyt semmonen kirja, että siitä on leikki kaukana. Tää onpi Paavo Väyrysen 'On totuuden aika 2'. Vaikuttaa hyvältä, väittäisin... ""Tosissaan" ".

Vilenius, Anne: Minä sinulle homonyymit näytän!
Kielellinen leikittely Pertti Jarlan Fingerpori-sarjakuvassa.

James Hilton: Sininen Kuu

Luin tuon joskus parikymppisenä. Nyt saan vielä enemmän irti. Mistä ihmeestä löytäisin sen oman Shangri-La:ni?

Vanha tuttu pitkästä aikaa "Idän pikajunan arvoitus" by A.Christie, samalla menee vanhoja Alibeja ja Rikosposteja. Minullekin tuttu tuo ^Sininen kuu, lukenut sen nuorna ja myöhemmin uudelleen, kun halusin kokeilla tekeekö se saman vaikutuksen kuin aiemmin.

Mainoksen uhrina menin sitten ostamaan Sofi Oksasen Puhdistuksen. En ole vielä aloittanut. Huomenna sitten kun on vp. Jännä nähdä onko oikeasti niin hyvä kun on hehkutettu.

Odotamme kiinnostuneena Tiinan arviota Oksasen "Puhdistuksesta!"

-------------------------
Luin juuri HelsinginSanomista J.Rislakin arvion Tim weinerin uudesta FBI-kirjasta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on että Weiner päätyy -vastoin yleistä käsitystä, m.m v.1994 A.Summersin Edgar Hoover elämäkertaa- kiistämään Hooverin homoseksuaalisuuden. Tällä on laajempaa merkitystä siten että on väitetty Hooverin nihkeyden järjestyneen rikollisuuden vastaisessa toiminnassa ja mafian olemassaolon suoranaisen kiistämisen johtuneen siitä että gansterit olisivat onnistuneet kuvaamaan häntä kompromenttaavaa materiaalia.

Sormeilen tässä kirjaa, jonka nimeä en viitsi edes mainita. Sivuja siinä on kyllä ylenpalttisesti, kiitos vaan. Ongelmana teoksessa on se, että siihen on mahdutettu tavaraa aivan liian paljon. Samaan metsään ajaa myös sen arvostelija: terveiset vain sinnekin. Sankarillista, että tälle tielle on uskallettu lähteä. Mutta voiton vie aina lukija rohkeudessaan. Viisi tähteä itselleni! Eli täydet pointit, douze points. Arvosana laudatur.

Merkityksiä tästäkin voisi etsiä. Mutta teenpä koukkauksen Ulvilaan. Sielläkin Anneli yritti mahduttaa lavastuksiinsa liikaa: 'mielikuva' muuttuu jo irvikuvakseen. Jossain kohtaa ylitettiin raja. Voisiko sanoa 'hyvän maun' raja, sillä Annelinkin 'kattauksesta' tuli ylenpalttinen: on kaikenlaista taustanauhaa ja verijälkeä, lasinsirpaleita ja lasten suuhun syötettyjä sanoja. Mutta jotain hyötyä tästäkin, jos ei muuten niin oikeuspoliittisesti ja -kulttuurisesti. Sanokaa minun - tai jonkunmuun - näin sanoneen.

Mutta kenen se onkaan se dna siellä halossa? Ketä on hyttynen pistänyt jossain rämeikössä?

Tällä hetkellä on menossa kaksi kirjaa. Josefus: Juutalaissodan historia, sekä Albert Speer: Diktaatttorin työkaluna. Oheislukemistona kaiken aikaa Tieteen Kuvalehden Historia, Maailman historia ja Historia. Siinähän se aika mukavasti kuluu...

Juu mukavasti kuluu, jatkuvasti ilmestyy uutta , Trotskin ja Mussolinin elämäkerrat, Suomessa juuri käyneen Bevoarin teokset y.m. minulla vaan on aikaa rajoitetusti joten olen vähentänyt historian lukemista koska siinä ei oikein laadullisesti opi uutta. Olen siirtynyt enemmän "perimmäisten kysymysten" suuntaan ;ainetta, kosmosta ja ihmismieltä käsittelevään kirjallisuuteen.

Harri Sirola: Anna Palaa.

Ihan kiehtovaa reissua. Toimii vielä paremmin kuin silloin joskus 17-kesäisenä, kun luin tämän viimeksi.

Lionel Shriver: Jonnekin pois.

Innostuin lukemaan minulle entuudestaan tuntemattoman kirjailijan kirjoja katsottuani loistavan elokuvan Poikani Kevin ja luettuani sen jälkeen kirjan, minkä perusteella elokuva tehtiin.

(Ja Puhdistus on hyvä, varsinkin jos vähänkään tuntee Viron historiaa. Vaikkei, ihmisen pikkumaisuutta, itsekkyyttä ja ahneutta kuvaava taso toimii myös.)

Leo Tolstoin Anna Kareniinaa.

On tullut ite luettua Tuulen viemäät, Ylpeydet ja ennakkoluulot ja Rouva Bovaryt, mutta tää on jotain niiiiiin surkeeta ja toi eepos on sitten tietenkin tuhat sivunen. Heaven help me!

Tiinalle sen verran, että muutama kesä sitten luin myös Puhdistusta ja pidin siitä. Se on Oksasen tähän asti julkaisemista kirjoista ylivoimaisesti paras.

Halleluuja ja aamen, Karenina on ohi! Tuhat sivua sellasta tuskasta luettavaa, että...
Nyt vähän viihteellisimpiin kirjoihin, juuri sain kirjastosta aimo kasan Poliisi Kertoo-kirjoja.