Gustafssonin vammat

[Sariola]

^ Voi! Sariola sinulta unohtui nyt tuo NGn sängystä "kompuroinnin päivämäärä". Mielenkiintoista olisi siihenkin saada tarkka päivämäärä? Ja vielä mielenkiintoisempaa olisi tietää syy tuohon oletetun "aivovamma" potilaan liikkelle lähtöön, joka syy sitten ikävällä tavalla johti kompuroinnin seurauksena lopulta potilaan kaatumiseen?

Tuo sängystä kompuroinnin päivä oli torstai 9. päivä kesäkuuta 1960. Muistiaukko oli jo takanapäin. Siinä potilas oli vielä liian heiveröisessä kunnossa olevana yrittänyt lähteä vessaan omin avuin. Ja kaatunut siihen lattialle sängyn viereen.

[Sariola]

Kun asianajaja Leppiniemi on ottanut nuo kävelyharjoitukset 10. kesäkuuta 1960 (sairaalassaolon kuudes päivä) esille oikeuden istunnossa, voidaan olla varmoja, että siitä on olemassa kirjalliset todisteet, eli että se on mainittu sairaalan asiakirjoissa. Palon kirjan mukaan noita harjoituksia oli useana päivänä. Leppiniemi ja Palo vahvistavat Gustafssonin puheet tässä asiassa paikkansa pitäviksi.

[awa]

Ei voida olla varmoja, koska kaikki saattaa perustua Gustafssonin kertomuksiin, ja kuten tiedämme syytetty saa puhua juuri sitä mitä sylki suuhun tuo. Niinhän se on, että Palo vahvistavat Gustafssonin puheet tässä asiassa paikkansa pitäviksi. Ei vakuuta.

Hyvä on se Tuomisen kysymys: että mitkä olivat ne vammat jotka estivät liikkumasta? Hymm. Vielpä Tuominen mainitsi, että sairaalan antamat tiedot sinun vammoista, ja sinun kertomus, ovat aikalailla ristiriidassa. Se niistä sairaalan asiakirjoista.

[yövuoro]

Laitatko Sariola ystävällisesti Varjo kirjasta lainauksen sairaalastapääsy päivän ohjelmasta, kun kirja lienee työpöydälläsi ja teksti ketomasi mukaan muistissasi.

Tuntuu epäloogiselle heikkokuntoisen potilaan kanssa ajaa Töölöstä n 30km Bodomille sitten takaisin Ratakadulle KRP:hen Eiraan n 30km ja sitten samat n 30 km Askelaan. Eiköhän reitti ollut loogisempi ilman ees taas " veivaamista" ja jo kuulusteluteknisestikin.

[Sariola]

Laitatko Sariola ystävällisesti Varjo kirjasta lainauksen sairaalastapääsy päivän ohjelmasta, kun kirja lienee työpöydälläsi ja teksti ketomasi mukaan muistissasi.

Tuntuu epäloogiselle heikkokuntoisen potilaan kanssa ajaa Töölöstä n 30km Bodomille sitten takaisin Ratakadulle KRP:hen Eiraan n 30km ja sitten samat n 30 km Askelaan. Eiköhän reitti ollut loogisempi ilman ees taas " veivaamista" ja jo kuulusteluteknisestikin.

Kuulustelu oli Espoon Vallivaarassa. Saatoin olla tuossa aikaisemmin hieman epätarkka.
----------------------------------------------------

Töölön sairaalasta lähtöpäivä 23.6.1960 on kuvattu Palon kirjassa "Nils Gustafsson ja Bodomin varjo" sivuilla 125 - 128. Se on aika pitkä kopsattava, teen kulkureitistä lyhennelmän nenä kirjassa kiinni. Kuljetuksen suoritti poliisi "Peugeot" merkkisellä autolla ja siinä oli 4 poliisimiestä. Yksi heistä oli Knut As. Yksi lienee ollut Osmo Ahtokari, joka suoritti myöhemmin kuulustelun Espoon Vallivaaran kansakoululla.

1)Aluksi ajettiin Ratakadulle, Keskusrikospoliisin päämajan eteen. Käytiin siellä katsomassa ja tunnistamassa retkellä ollut teltta.

2)Toiseksi ajettiin Bodomin järven rantaan telttapaikalle. Sillä alueella viivyttiin pari tuntia. Käytiin eri paikoissa, mm. Keskiniemessä.

3)Seuraavaksi ajettiin Espoon Vallivaaran kansakoululle, jossa oli tilapäinen poliisiasema kolmoismurhan tutkimista varten. Siellä tapahtui parituntinen kuulustelu. (O.Ahtokari)

4)Seuraavaksi ajettiin Askistoon Gustafssonin kotitaloon, ja potilas pääsi vihdoin kotiin.

Toipilaalle päivä on ollut melko rankka. Kotiin saapuessaan toipilas oli ollut väsynyt ja nälkäinen. Kumma, että poliisi ei tarjonnut esim. teetä ja leipää jossakin välissä. Poliisilla on ollut käsitys, että potilas ei vielä ollut kovin vahvassa kunnossa, koskapa tarjosi tukiapua siellä niemessä liikuttaessa. G halusi kuitenkin liikkua itsenäisesti eikä halunnut itseään tuettavan.

[Sariola]

Ei voida olla varmoja, koska kaikki saattaa perustua Gustafssonin kertomuksiin, ja kuten tiedämme syytetty saa puhua juuri sitä mitä sylki suuhun tuo. Niinhän se on, että Palo vahvistavat Gustafssonin puheet tässä asiassa paikkansa pitäviksi. Ei vakuuta.

Hyvä on se Tuomisen kysymys: että mitkä olivat ne vammat jotka estivät liikkumasta? Hymm. Vielpä Tuominen mainitsi, että sairaalan antamat tiedot sinun vammoista, ja sinun kertomus, ovat aikalailla ristiriidassa. Se niistä sairaalan asiakirjoista.

------------------------------------

Asianaja Leppiniemi on varmaan ollut valmis osoittamaan puhuvansa totta, kun mainitsi oikeudessa nuo "kävelyharjoitukset". Hän on ollut siinä asemassa, jossa pitää tarkoin harkita sanansa.

Sensijaan Tuomisen maininta, että sairaalan antamat tiedot ja Gustafssonin antamat tiedot esim. vammoista ovat ristiriidassa keskenään, pitää tietysti paikkansa - se tiedetään hyvin muutenkin. Gustafssonilla oli samoinkuin lehdistöllä ja osaksi tutkimuksen johtaja Vainiollakin aivan vääriä tietoja noista vammoista. Se ei kerro syyllisyydestä tai syyttömyydestä mitään. Se on erillinen ja ymmärrettävä asia.

Tämän vamma-asian ymmärtämoiseen ja ennenkaikkea sen selittämiseen "kansankielellä" ja vielä oikein, on ylivoimainen tehtävä henkilölle, jolla ei ole mitää lääketieteellistä koulutusta tämän tyyppisistä vammoista. Tuo ei ole mikään ihme, eikä liity erityisemmin rikoksen selvittämiseen.

[awa]

Poliisilla on ollut käsitys, että potilas ei vielä ollut kovin vahvassa kunnossa, koskapa tarjosi tukiapua siellä niemessä liikuttaessa. G halusi kuitenkin liikkua itsenäisesti eikä halunnut itseään tuettavan.

Halusi liikkua ja liikkui itsenäisesti. Vieläpä tupakkia poltellen, joka on hieman erikoista "aivovammasta toipuvalle heikolle toipilaalle".

Pitkän ja raskaan päivän päätteeksi poika kuin kruunuksi kävelyharjoituksilleen, nousee ahtaalta henkilöauton takapenkiltä ilman käsillä auttamatta, yhdelle jalalle kiertyen ulos autosta. Hienoa - ei ole ihan helppo suoritus. Tasapaino ja koordinaatio huippuluokkaa. Hymm - mikähän tässä ei nyt täsmää?

- hymm -

[Sariola]

Poliisilla on ollut käsitys, että potilas ei vielä ollut kovin vahvassa kunnossa, koskapa tarjosi tukiapua siellä niemessä liikuttaessa. G halusi kuitenkin liikkua itsenäisesti eikä halunnut itseään tuettavan.

Halusi liikkua ja liikkui itsenäisesti. Vieläpä tupakkia poltellen, joka on hieman erikoista "aivovammasta toipuvalle heikolle toipilaalle".

Pitkän ja raskaan päivän päätteeksi poika kuin kruunuksi kävelyharjoituksilleen, nousee ahtaalta henkilöauton takapenkiltä ilman käsillä auttamatta, yhdelle jalalle kiertyen ulos autosta. Hienoa - ei ole ihan helppo suoritus. Tasapaino ja koordinaatio huippuluokkaa. Hymm - mikähän tässä ei nyt täsmää?

- hymm -

Hyvinhän kaikki täsmää! Poliisikin näyttää olevan tietoinen, että potilas on vielä toipilasvaiheessa, eikä lähimainkaan täydessä kunnossa. Täsmää, täsmää!

[awa]

Asianaja Leppiniemi on varmaan ollut valmis osoittamaan puhuvansa totta, kun mainitsi oikeudessa nuo "kävelyharjoitukset".

Ai että olisi ollut valmis osoittamaan puhuvansa totta. Ei Sariola, mikäli hänellä olisi ollut fakta tieto, olisi Leppiniemi esitellyt sen suurin kirjaimin oikeudessa. Tuota faktaa ei vain tainnut olla. Saa sitä tätäkin epäillä. Saatan olla oikeassakin. Ei ole kiellettyä.

Sensijaan Tuomisen maininta, että sairaalan antamat tiedot ja Gustafssonin antamat tiedot esim. vammoista ovat ristiriidassa keskenään, pitää tietysti paikkansa - se tiedetään hyvin muutenkin.

Tuomisella oli sairaalan antamat tiedot. Kyllä - ne ovat oikeita.

Gustafssonilla oli samoinkuin lehdistöllä ja osaksi tutkimuksen johtaja Vainiollakin aivan vääriä tietoja noista vammoista. Se ei kerro syyllisyydestä tai syyttömyydestä mitään. Se on erillinen ja ymmärrettävä asia.

Kyllä - näillä mainitsemillasi tahoilla on Gustafssonin itsensä tai hänen äitinsä Helgan antamat tiedot vammoista. Mitä se sitten kertoo syyllisyydestä tai syyttömyydestä, jää jokaisen itsensä arvioitavaksi. Se on erillinen ja ymmärrettävä asia. Jopa aika helpostikin ymmärrettävä.

- hymm -

[Sariola]

Joku ihmettelee, miksi näistä vammoista keskustellaan jatkuvasti.

Eräässä mielessä tämä on tärkeä kysymys. Voidaan ajatella niinkin, että nämä vammat itseasiassa tekevät Gustafssonin syyllisyyden mahdottomaksi. Ainakin on vaikea selitellä, miten se olisi mahdolliusta. Vammat puoltavat syyttömyyttä. Täydellistä alibia ne eivät ehkä kuitenkaan anna. Miksi itse epäilty on kuin pahanlaisesti selkäänsä saanut? Hän on jäänyt ikäänkuin tappiolle jotakin vastaan. Se vastapuoli saattaa hyvinkin olla syyllinen. Näinkin voidaan myös ajatella.

Kyllä noissa vamma-asioissa kannattaa luottaa enemmän asiaan perehtyneiden erikoislääkärien arvioihin, ei niinkään maallikoitten puheisiin. Se on eksperttien aluetta.

[awa]

Sinä Sariola olet nimenomaan väittänyt, että nuo Gustafssonin vammat ovat hänen alibi. Ja tiedämme, että siinä sinä olet väärässä.

No - nyt näytät hieman pyöristelevän kantaasi. Olet ilmeisesti huomannut virheesi. No - hyvä niin. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan - sanotaan.

Gustafssonilla todetut kasvovammat ovat tuiki tavallisia nakkikioskivammoja, joita Helsingissäkin tulee joka päivä. Kontio kertoi, että esim. Töölön sairaalassa tuollaisia kasvovammoja hoidetaan vuosittain satoja. Ei siis mitään erikoista. Toimintakyky on tuollaisten vammojen jälkeen helposti arvioitavissa. Siitä on varmasti aivan riittävästi näyttöä näillä asiantuntijalääkäreillä, joita oikeudessa kuultiin.

[Sariola]

Sinä Sariola olet nimenomaan väittänyt, että nuo Gustafssonin vammat ovat hänen alibi. Ja tiedämme, että siinä sinä olet väärässä.

No - nyt näytät hieman pyöristelevän kantaasi. Olet ilmeisesti huomannut virheesi. No - hyvä niin. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan - sanotaan.

( En ole väittänyt noin koskaan. Sensijaan on kuitenkin hyvin todennäköistä, että noilla vammoilla ei kukaan ole kyennyt tekemään niitä temppuja, joita hänen tekemäkseen on pantu siellä niemessä. )

Gustafssonilla todetut kasvovammat ovat tuiki tavallisia nakkikioskivammoja, joita Helsingissäkin tulee joka päivä. Kontio kertoi, että esim. Töölön sairaalassa tuollaisia kasvovammoja hoidetaan vuosittain satoja. Ei siis mitään erikoista. Toimintakyky on tuollaisten vammojen jälkeen helposti arvioitavissa. Siitä on varmasti aivan riittävästi näyttöä näillä asiantuntijalääkäreillä, joita oikeudessa kuultiin.

( Kontio onkin aivovammojen suhteen tuon porukan heikoin lenkki, "nakkikioskivammamies". Hän on hammaslääkäri ja leukakirurgi. Hänen olisikin parempi olla puuttumatta tuohon aivovammapuoleen kokonaan. Se hammaslääkäri ja leukakirurgi, joka on käytännössä hoitanut tuota potilasta, on päätynyt täysin erilaiseen arvioon. Häntä ei huolittu oikeuteen todistajaksi, vaikka hän eli ainakin oikeudenkäynnin aikana. Potilasta hoitanut ja diagnoosin kirjoittanut neurokirurgi on kirjoittanut diagnoosiksi aivoruhje. Nykylääkäreistä neurologi Tenovuo on arvioinut "keskivaikeaksi aivovammaksi", ja neurokirurgi Öhman on todennut, että "on mahdollista, että potilaalla on ollut aivovamma, ja että hän on ollut vamman saatuaan tajuton, ja että hänellä on ollut myös muistiaukko". Nämä kolme ovat spesialisteja aivovammojen osalta. Tässä asiassa on parempi kuunnella heitä.
).

[Sariola]

Tämän kirjoitan awalle ja niille, jotka ovat samaa mieltä:

Asiallisen keskustelun pohjaksi olisi välttämätöntä, että tunnustaisitte selvät faktatiedot. Jos kiistätte myös ne, ei Teitä usko kukaan, ja teette hallaa omalle näkemyksellenne. Sen jälkeen teitä ei oteta enää vakavasti keskusteluissa. Esim.

1)Sairaalahoito on sellaisenaan myös hoitoa

2)Sairaalahoidon aikana 5.- 23.6.1960 on potilaalle annettu myös lääkehoitoa, vaikka siitä ei ole keskusteluissa erityistä mainintaa.

3)Sairaalahoidon aikana on potilaalle annettu muutakin hoitoa, vaikka kaikesta ei ole kirjallisia tietoja ainakaan keskustelupalstoilla.

4)Sairaalahoidon aikana on potilas saanut hoitoa myös hammasklinikalla, jossa leukaluut on tuettu oikeille paikoilleen ja hampaat on hoidettu. Hammasklinikalla potilaan asiakirjoihin on merkitty myös "Brillen hematooma" (11.6.1960). Hammasklinikalle potilas on kuljetettu paareilla.

5)Sairaalahoidon jälkeen heinäkuussa potilas on saanut hoitoa myös korvaklinikalla, jossa eräiden lähteiden mukaan korvasta on leikattu luupiikki ja verenvuoto korvasta on saatu loppumaan. Tuon korvan kuulo ei ole koskaan palautunut täysin normaaliksi. (Palon kirja). Siellä on havaittu ja asiakirjoihin on kirjattu "kallonpohjan murtuma" (27.7.1960). Hirvensalon mukaan kysymyksessä on ollut korvakäytävän luun murtuma - ehkä sellainenkin murtuma on tulkittavissa kallonpohjan murtumaksi. Hirvensalon, Tenovuon ja Öhmanin mukaan Brillen hematooma on merkki kallonpohjan murtumasta.

[awa]

Kommentteja ja oikaisuja tuonne väleihin.

Tämän kirjoitan awalle ja niille, jotka ovat samaa mieltä:

Asiallisen keskustelun pohjaksi olisi välttämätöntä, että tunnustaisitte selvät faktatiedot. Jos kiistätte myös ne, ei Teitä usko kukaan, ja teette hallaa omalle näkemyksellenne. Sen jälkeen teitä ei oteta enää vakavasti keskusteluissa. Esim.

1)Sairaalahoito on sellaisenaan myös hoitoa Sängyn petaaminen puhtaisiin lakanoihin ei ole hoitoa. Vaikka petaaminenkin varmasti tehtiin. Ruan tarjoilu ei ole varsinaista sairaanhoitoa sekään, vaikka sitäkin tehtiin. Päin vastoin ruumillisten vammojen kerrottiin parantuneen nopeasti. Ehkä niitä ei ehditty hoitamaan laikaan, tai parantuivat ennen kuin löytyivätkään?!

2)Sairaalahoidon aikana 5.- 23.6.1960 on potilaalle annettu myös lääkehoitoa, vaikka siitä ei ole keskusteluissa erityistä mainintaa. Tämä taitaa olla vain sinun arvailua. Mikäli lääkehoitoa olisi annettu, siitä olisi oikeudessa keskusteltu aivan varmasti. Keskusteltiinko? Ei taidettu.

3)Sairaalahoidon aikana on potilaalle annettu muutakin hoitoa, vaikka kaikesta ei ole kirjallisia tietoja ainakaan keskustelupalstoilla. Pelkkää arvailua sinulta Sariola. Tähän voi llisätä saman faktan kuin edellä: mikäli hoitoa olisi annettu, puolustus olisi sen tuonut suurin kirjaimin esiin oikeudessa, Gustafssonia puolustaessaan.

4)Sairaalahoidon aikana on potilas saanut hoitoa myös hammasklinikalla, jossa leukaluut on tuettu oikeille paikoilleen ja hampaat on hoidettu. Hammasklinikalla potilaan asiakirjoihin on merkitty myös "Brillen hematooma" (11.6.1960). Hammasklinikalle potilas on kuljetettu paareilla. Joinkinlainen ulkoinen tuki hampaisiin on saatettu asentaa - tai sitten "hoito", joka siellä on annettu, on nuo kuvissakin näkyvät "länget", jotka ovat remmeillä pään yli kiinnitetty. Kyseessä lienee kipsistä tehty tuki?

5)Sairaalahoidon jälkeen heinäkuussa potilas on saanut hoitoa myös korvaklinikalla, jossa eräiden lähteiden mukaan korvasta on leikattu luupiikki ja verenvuoto korvasta on saatu loppumaan. Tuon korvan kuulo ei ole koskaan palautunut täysin normaaliksi. (Palon kirja). Siellä on havaittu ja asiakirjoihin on kirjattu "kallonpohjan murtuma" (27.7.1960). Hirvensalon mukaan kysymyksessä on ollut korvakäytävän luun murtuma - ehkä sellainenkin murtuma on tulkittavissa kallonpohjan murtumaksi. Hirvensalon, Tenovuon ja Öhmanin mukaan Brillen hematooma on merkki kallonpohjan murtumasta. Gustafssonin itsensä mukaan korvasta leikattu luupiikki on äitinsä liikkeelle laittama huhu! No, voihan olla, että Gustafssonille on myöhemmin asettunut muistiaukko tuolle kohdalle, ja muistaa tuon väärin. Tätä muistiaukkoa tosin epäilen, koska vammasta oli kulunut aikaa jo viikkoja.

Tätä pidän mahdollisena, että kysymyksessä ollut korvakäytävän luun murtuma on tulkittavissa kallonpohjan murtumaksi. Niin se taitaa olla!

Sariolalle:
Asiallisen keskustelun pohjaksi olisi välttämätöntä, että tunnustaa selvät faktatiedot. Totuus on faktojen tunnustamista.

[Sariola]

Ei se Gustafsson siellä korvaklinikalla varmaan aikansa kuluksi käynyt. Palon kirjassa oleva tieto luupiikin leikkaamisesta korvasta pitänee paikkansa. Asiahan on ollut helppo tarkistaa korvaklinikalta. Todennäköisesti Palo on sen myös tehnyt. Näin "rouva Gustafssonin liikkeelle panema huhu" lienee aivan totta, ja Gustafsson itse ei ole ollut tarkaan tietoinen tästäkään vammasta ja sen hoidosta, kuten ei muistakaan omista vammoistaan. Hänellä on niistä vääriä käsityksiä, joita mm. sanomalehdet ovat levittäneet. Se ei ole rikos, vaan väärä käsitys omista vammoistaan. Se on ymmärrettävää. Hänen kannaltaan on tärkeää, että vika on korjattu. Edelleen kannattaa muistaa, että ei kannata pitää oikeina Gustafssonin itsensä kertomia tietoja vammoistaan, vaan kannattaa luottaa lääkärien lausuntoihin. Myös Jorma Palo on lääkäri. Erikoistumisalakin liippaa hyvin lähelle.