MURHA.INFO

Gurney kirjoitti: Ei voi kuin ihmetellä, miten aidot ruotsalaiset katselevat tuota menoa? Munaton porukka linnottautuu lukittujen ovien taakse.

Ruotsalaispoliisit ovat kyllästyneet väkivaltaan: ”Olemme varautuneet, että meitä päin ammutaan raketteja – emme siihen että automme räjäytetään”

Poliisin kotitaloa tulitettiin Västeråsissa, poliisiauto räjäytettiin Malmössä ja poliiseja kohti ammuttiin raketteja eri puolilla Ruotsia. HS tapasi tukholmalaislähiössä työskenteleviä poliiseja.

Tukholmalaispoliisit Jonatan Hernandez ja Martin Marmgren tekivät keskiviikkoiltana lähtöä Solnan poliisiasemalta Rinkebyn lähiöön. Illan päätavoite oli puuttua rikollisjengien väliseen väkivaltaan.

Julkaistu: 6.1. 2:00 , Päivitetty: 6.1. 8:03

Solnan poliisiaseman eteen kurvaa pakettiauto, jossa on sinilamput ja erityiskestävä tuulilasi. Kello on vasta neljä, mutta hämärtää jo.

Poliisit Jonatan Hernandez ja Martin Marmgren kampeavat ulos. ”Tämän on sitten käytävä nopeasti”, Marmgren sanoo.

Kolmas poliisi, nuorempi nainen, ei halua haastatteluun tai kuviin turvallisuussyistä. Kolmikko on matkalla tekemään iltavuoroa yhteen poliisin kannalta vaikeimmista tukholmalaislähiöistä.

”Menemme Rinkebyhyn. Siellä on viime aikoina ollut törkeää väkivaltaa jengien välillä”, Marmgren aloittaa. ”Ykkösprioriteetti on kontrolloida jengien johtajia ja pysäyttää huumekaupan tekijöitä.”

Marmgren luettelee illan tavoitteita kuin ostoslistaa lukisi. Hernandez kuuntelee ilmeettömänä.

Poliisi Jonatan Hernandez otti Rinkebyhyn mukaan oranssit suojalasit, jotka suojaavat myös laservaloa vastaan.

Pelottaako heitä koskaan?

”Hyvin harvoin”, Marmgren vastaa.

Hernandez pohtii pidempään. ”Pelkoa oppii käsittelemään. Uran alussa sitä ei ehkä osaa.”

Kaulalla roikkuvat oranssit suojalasit. Ne varjelevat ilotulitteiden lisäksi vihreiltä laservaloilta, joita on tavattu tähtäillä alueen poliisien silmiin.

Hernandez kertoo myös suullisesta uhkailusta. ”Tiedän missä asut, tiedän missä teet töitä, sentyyppistä.”

Poliisiauto lähti Solnan poliisiasemalta kohti Rinkebyn iltaa. Autoissa on erityisvahvat tuulilasit, joita ei saa särjettyä esimerkiksi kiviä heittelemällä.

Ruotsissa alkoi maanantaina vaalivuosi. Syyskuussa äänestetään. Jo nyt vaikuttaa selvältä, että turvallisuus nousee yhdeksi parlamenttivaalien merkittävistä keskustelunaiheista. Ruotsalaisia ovat järkyttäneet viime viikkoina muun muassa Malmön neljä lyhyen ajan kuluessa uutisoitua joukkoraiskausepäilyä.

Samaan aikaan keskusteluun on noussut poliisiin kohdistuva väkivalta. Kynnys vakaviinkin hyökkäyksiin näyttää madaltuneen.

Västeråsissa poliisin kotitaloa tulitettiin lokakuussa konetuliaseella. Oli tuurista kiinni, ettei kukaan sisällä nukkuneen perheen jäsenistä loukkaantunut. Malmössä taas räjäytettiin hieman ennen uuttavuotta poliisiaseman eteen pysäköity poliisiauto.

Ruotsin poliisien ammattijärjestön varapuheenjohtajan Christer Palmkvistin mukaan osa Ruotsin poliiseista alkaa saada tarpeekseen. ”Tunnelma on jo hieman turhautunut”, hän sanoo.

Viimeisimpänä ongelman nosti esille perinne, jonka ei pitäisi olla perinne lainkaan. Tänäkin uutenavuotena Ruotsin poliisit saivat väistellä heitä kohti ammuttuja raketteja. Kristianstadissa yksi lainvalvoja koki olonsa niin uhatuksi, että veti aseen esiin.

Tämä Malmössä vuosi sitten uutenavuotena kuvattu video levisi Ruotsin sosiaalisessa mediassa ja sai poliisin vahvistamaan läsnäoloaan.

Usein tekijöinä ovat lähiöiden nuoret. ”Meillä on ongelmia maahanmuuttajien sopeuttamisen kanssa. Sitten kokoonnutaan jengeihin ja keksitään kaikkea”, Palmkvist toteaa.

Kungsholmenin massiivisen poliisitalon suojissa kuuluu yksi syvä hengenveto. Andreas Lingvall on juuri kuullut kysymyksen ilotulitteista.

”Sehän ei ole mitenkään ainutkertaista. Valitettavasti.”

Lingvall on päällikkötason poliisi, joka vastaa merkittävistä rikostutkinnoista ja suurtapahtumista Tukholman alueella. Hän ei ole varma, onko väkivalta poliisia vastaan lisääntynyt juuri viime kuukausina. Pidemmästä trendistä hän sen sijaan on vakuuttunut.

”Koen, että kymmenen viime vuoden aikana väkivallan uhka on kasvanut.”

Poliisi Anders Lingvallin mukaan uhkailulle ei pidä ikinä antaa periksi. ”Meidän pitää näyttää paikallisyhteisöille, että poliisia ei voi pelotella pois.”

Yksi syy on aseiden määrän kasvu. Kymmenen vuotta sitten oli harvinaista, että poliisi takavarikoi rikollisilta tuliaseita tai käsikranaatteja. Nyt ne ovat tavallisia löytöjä.

”Olemme varautuneet siihen, että meitä päin ammutaan raketteja. Mutta siihen emme ole varautuneet, että ajoneuvomme räjäytetään.”

Uhkauksia Lingvall kuuli silloin, kun työskenteli vielä kentällä Botkyrkassa. Rikolliset osaavat asettaa sanansa niin, että rikoksen tunnusmerkit eivät täyty. Tarkoitus tulee kuitenkin selväksi. ”He sanovat esimerkiksi, että ’muista katsoa olkasi yli, kun palaat kotiin’. Ei se hauskalta tunnu.”

Uhkailulle ei kuitenkaan olla antamassa periksi, Lingvall vakuuttaa. ”Päinvastoin. Silloin pannaan sille alueelle entistä enemmän poliiseja ja kohdistetaan tiettyihin avainhenkilöihin entistä enemmän painetta.”

Kistan ostoskeskuksen yhteydessä sijaitseva poliisiasema suljettiin kesällä. Poliisin tunnukset ovat yhä jäljellä.

Kistan ostoskeskuksessa sijaitsevan poliisiaseman lasiovessa on alareunastaan revennyt lappu. Siinä lukee ”stängt”, suljettu. Vettä tihuttaa.

Asema oli ainut Tukholman luoteisten maahanmuuttajalähiöiden alueella, jossa sijaitsevat Rinkeby ja mellakoistaan tunnettu Husby. Päätös sulkemisesta tehtiin kesällä.

Kistan poliisiasema suljettiin kesällä monen paikallisen pettymykseksi.

Mediassa syiksi nousivat puute henkilökunnasta ja vanhentuneet tilat. Poliisijohto lohdutti, että poliisin läsnäolo tullaan varmistamaan muilla tavoin. Kaikki alueen asukkaat eivät täysin vakuuttuneet.

Asukkaista ehkä turhautunein on entinen kaupanomistaja, nykyinen tuontiyrittäjä Salam Kurda. Hän istuu tuttunsa pitämän parturi-kampaamon takahuoneessa väliaikaisessa toimistossaan. Seinällä on Wild Wild West -elokuvan juliste, nurkassa vesipiippu ja pöydällä tietokone sekä kaksi taskulaskinta.

Salam Kurda sulki 32 vuotta toimineen ruokakauppansa ja keskittyy nykyään ruokatarvikkeiden maahantuontiin. Toimistoaan hän pitää toistaiseksi tuttavansa parturiliikkeen takahuoneessa.

Kurda alkaa olla Ruotsissa jo jonkin sortin julkkis. Hän on johtanut Husbyn kauppojensulkutempauksia, joilla lähiön yrittäjät ovat protestoineet turvattomuutta ja poliisien puutetta vastaan. Marraskuussa Kurda päätti viimeisenä vastalauseenaan sulkea lopullisesti itämaisten elintarvikkeiden kauppansa Salam Orientlivsin, jota hän oli ehtinyt pyörittää samalla paikalla 32 vuotta.

”Vuosina 2015 ja 2016 turvallisuus romahti. Aloimme menettää tuloja”, Kurda kertoo.

Aiemmin hänen liikkeeseensä tultiin naapurilähiöistä asti. Sitten asiakkaat alkoivat vähetä varsinkin iltaisin.

Kurdan uskoa Ruotsin oikeusjärjestelmään on koeteltu. Eräänä varhaisena joulukuun aamuna vuonna 2016 hän sai työntekijältään puhelun, että kauppaan on murtauduttu. Tekijät olivat menneet läpi kolmesta ovesta ja murtaneet kassakaapin. Kurdan mukaan rahaa hävisi 60 000 euroa.

Poliiseilla kesti puolitoista tuntia saapua paikalle. Kurda oli kuitenkin vielä toiveikas. ”Pöytiä ja muita pintoja oli selvästi koskettu, niistä olisi saanut sormenjälkiä.”

Poliisit soittivat myllätystä kaupasta puhelun. ”Linjan toisessa päässä tehtiin päätös, että rikospaikkatutkintaa ei tehdä”, Kurda kertoo. ”Minä aloin sitten siivoilla paikkoja ja jatkaa töitäni.”

Tekijöitä ei saatu kiinni.

Kerran Kurdan liikkeen ryösti kaksi haulikoilla varustautunutta nuorta miestä. Sillä kertaa poliisi nappasi tekijän. Tunnin päästä sama nuorukainen tuli Kurdaa vastaan Husbyn keskustassa. Hänet oli päästetty vapaalle jalalle odottamaan asiansa käsittelyä alaikäisyytensä vuoksi. ”Hän moikkasi minua ja sanoi voivansa hyvin.”

Kurdan mielestä näillä kulmilla käy liian usein niin, että pahoista teoista ei seuraa juuri mitään. ”Minä heittäisin itse itseni ulos maasta, jos käyttäytyisin noin.”

Ohikulkijat tulivat kuvauksen yhteydessä jatkuvasti pyytämään Salam Kurdalta, että tämä muuttaisi mielensä ja avaisi taustalla näkyvän liikkeensä Husbyn keskustassa uudestaan.

Husbyssä lähes kaikilla on maahanmuuttajataustaa. Asukkailla on juuria Afrikassa, Lähi-idässä ja tietysti Suomessa.

”Ei tämä kuitenkaan mikään ihonvärikysymys ole”, Kurda sanoo.

Sitten hän osoittaa toimittajaa. ”On niitä paljon sinunkin näköisiä, Puolasta, Baltiasta ja muualta, jotka johtavat näitä jengejä.”

Kurdan mielestä asuinalueiden eriytyminen on päästetty Ruotsissa aivan liian pitkälle ilman että yhteiskunta todella kantaisi vastuutaan.

”Tästä on vain 12 kilometriä Tukholman keskustaan!” konkarikauppias parahtaa.

”Kyllä ihmisten pitää täällä pystyä tulemaan ostoksille, oli sitten pimeää tai valoisaa.”

Rinkebyn aluepoliisi Hanif Azizi on Kurdan kanssa samaa mieltä: väkivalta poliisia kohtaan saattaisi ainakin hieman vähetä, jos seuraukset siitä olisivat tuntuvia ja välittömiä. Nyt rikollisjengien johtajat käyttävät työrukkasinaan nuorukaisia, koska tietävät näiden pääsevän vähällä.

”Alaikäi­nen saatetaan panna kanta­maan asetta tai tekemään ryöstö vaikka velan kuittaa­miseksi.”

Nykyhal­litus on reagoinut poliisien toiveisiin tiukenta­malla aselakeja. Ladatun aseen tai käsikra­naatin kanssa pidätetty joutuu odottamaan oikeudenkäyntiään telkien takana, ja minimi­rangaistus on kaksi vuotta vankeutta.

Azizin mielestä puuttumisen olisi kuitenkin hyvä tapahtua jo varhaisemmassa vaiheessa. Kerran hän sai talteen ihan videolle, kun mies uhkasi heittää häntä kivellä. Syyttäjän mielestä tapaus ei kuitenkaan ollut niin vakava, että sitä olisi kannattanut tutkia.

Ruotsiin lapsena pakolaisena Iranista saapunut Azizi tekee Husbyssä ja Rinkebyssä juuri sitä, mitä kauppias Kurda toivoisi lisää: hän on läsnä silloinkin, kun autot eivät pala.

Hän käy kouluissa, puhuu nuorten kanssa, käy kysymässä kuulumiset parturiliikkeessä. Azizi tahtoo muistuttaa, että kaiken rikollisuuden ja kielteisen julkisuuden keskellä valtaosa näidenkin lähiöiden nuorista juttelee hänelle mielellään. Heitä eivät kiinnosta rikollisjengit, saati kivien heittely.

”He käyvät koulussa ja yrittävät elää elämäänsä niistä lähtökohdista, jotka heillä on. Aivan kuten nuoret kaikissa muissakin paikoissa.”

Ruotsalaispoliisit ovat kyllästyneet väkivaltaan: ”Olemme varautuneet, että meitä päin ammutaan raketteja – emme siihen että automme räjäytetään”

Poliisin kotitaloa tulitettiin Västeråsissa, poliisiauto räjäytettiin Malmössä ja poliiseja kohti ammuttiin raketteja eri puolilla Ruotsia. HS tapasi tukholmalaislähiössä työskenteleviä poliiseja.

Julkaistu: 6.1. 2:00 , Päivitetty: 6.1. 8:03

Tukholma

Solnan poliisiaseman eteen kurvaa pakettiauto, jossa on sinilamput ja erityiskestävä tuulilasi. Kello on vasta neljä, mutta hämärtää jo.

Poliisit Jonatan Hernandez ja Martin Marmgren kampeavat ulos. ”Tämän on sitten käytävä nopeasti”, Marmgren sanoo.

Kolmas poliisi, nuorempi nainen, ei halua haastatteluun tai kuviin turvallisuussyistä. Kolmikko on matkalla tekemään iltavuoroa yhteen poliisin kannalta vaikeimmista tukholmalaislähiöistä.

”Menemme Rinkebyhyn. Siellä on viime aikoina ollut törkeää väkivaltaa jengien välillä”, Marmgren aloittaa. ”Ykkösprioriteetti on kontrolloida jengien johtajia ja pysäyttää huumekaupan tekijöitä.”

Marmgren luettelee illan tavoitteita kuin ostoslistaa lukisi. Hernandez kuuntelee ilmeettömänä.

Pelottaako heitä koskaan?

”Hyvin harvoin”, Marmgren vastaa.

Hernandez pohtii pidempään. ”Pelkoa oppii käsittelemään. Uran alussa sitä ei ehkä osaa.”

Kaulalla roikkuvat oranssit suojalasit. Ne varjelevat ilotulitteiden lisäksi vihreiltä laservaloilta, joita on tavattu tähtäillä alueen poliisien silmiin.

Hernandez kertoo myös suullisesta uhkailusta. ”Tiedän missä asut, tiedän missä teet töitä, sentyyppistä.”

Ruotsissa alkoi maanantaina vaalivuosi. Syyskuussa äänestetään. Jo nyt vaikuttaa selvältä, että turvallisuus nousee yhdeksi parlamenttivaalien merkittävistä keskustelunaiheista. Ruotsalaisia ovat järkyttäneet viime viikkoina muun muassa Malmön neljä lyhyen ajan kuluessa uutisoitua joukkoraiskausepäilyä.

Samaan aikaan keskusteluun on noussut poliisiin kohdistuva väkivalta. Kynnys vakaviinkin hyökkäyksiin näyttää madaltuneen.

Västeråsissa poliisin kotitaloa tulitettiin lokakuussa konetuliaseella. Oli tuurista kiinni, ettei kukaan sisällä nukkuneen perheen jäsenistä loukkaantunut. Malmössä taas räjäytettiin hieman ennen uuttavuotta poliisiaseman eteen pysäköity poliisiauto.

Ruotsin poliisien ammattijärjestön varapuheenjohtajan Christer Palmkvistin mukaan osa Ruotsin poliiseista alkaa saada tarpeekseen. ”Tunnelma on jo hieman turhautunut”, hän sanoo.

Viimeisimpänä ongelman nosti esille perinne, jonka ei pitäisi olla perinne lainkaan. Tänäkin uutenavuotena Ruotsin poliisit saivat väistellä heitä kohti ammuttuja raketteja. Kristianstadissa yksi lainvalvoja koki olonsa niin uhatuksi, että veti aseen esiin.

Tämä Malmössä vuosi sitten uutenavuotena kuvattu video levisi Ruotsin sosiaalisessa mediassa ja sai poliisin vahvistamaan läsnäoloaan.

Usein tekijöinä ovat lähiöiden nuoret. ”Meillä on ongelmia maahanmuuttajien sopeuttamisen kanssa. Sitten kokoonnutaan jengeihin ja keksitään kaikkea”, Palmkvist toteaa.

Kungsholmenin massiivisen poliisitalon suojissa kuuluu yksi syvä hengenveto. Andreas Lingvall on juuri kuullut kysymyksen ilotulitteista.

”Sehän ei ole mitenkään ainutkertaista. Valitettavasti.”

Lingvall on päällikkötason poliisi, joka vastaa merkittävistä rikostutkinnoista ja suurtapahtumista Tukholman alueella. Hän ei ole varma, onko väkivalta poliisia vastaan lisääntynyt juuri viime kuukausina. Pidemmästä trendistä hän sen sijaan on vakuuttunut.

”Koen, että kymmenen viime vuoden aikana väkivallan uhka on kasvanut.”

Yksi syy on aseiden määrän kasvu. Kymmenen vuotta sitten oli harvinaista, että poliisi takavarikoi rikollisilta tuliaseita tai käsikranaatteja. Nyt ne ovat tavallisia löytöjä.

”Olemme varautuneet siihen, että meitä päin ammutaan raketteja. Mutta siihen emme ole varautuneet, että ajoneuvomme räjäytetään.”

Uhkauksia Lingvall kuuli silloin, kun työskenteli vielä kentällä Botkyrkassa. Rikolliset osaavat asettaa sanansa niin, että rikoksen tunnusmerkit eivät täyty. Tarkoitus tulee kuitenkin selväksi. ”He sanovat esimerkiksi, että ’muista katsoa olkasi yli, kun palaat kotiin’. Ei se hauskalta tunnu.”

Uhkailulle ei kuitenkaan olla antamassa periksi, Lingvall vakuuttaa. ”Päinvastoin. Silloin pannaan sille alueelle entistä enemmän poliiseja ja kohdistetaan tiettyihin avainhenkilöihin entistä enemmän painetta.”

Kistan ostoskeskuksessa sijaitsevan poliisiaseman lasiovessa on alareunastaan revennyt lappu. Siinä lukee ”stängt”, suljettu. Vettä tihuttaa.

Asema oli ainut Tukholman luoteisten maahanmuuttajalähiöiden alueella, jossa sijaitsevat Rinkeby ja mellakoistaan tunnettu Husby. Päätös sulkemisesta tehtiin kesällä.

Mediassa syiksi nousivat puute henkilökunnasta ja vanhentuneet tilat. Poliisijohto lohdutti, että poliisin läsnäolo tullaan varmistamaan muilla tavoin. Kaikki alueen asukkaat eivät täysin vakuuttuneet.

Asukkaista ehkä turhautunein on entinen kaupanomistaja, nykyinen tuontiyrittäjä Salam Kurda. Hän istuu tuttunsa pitämän parturi-kampaamon takahuoneessa väliaikaisessa toimistossaan. Seinällä on Wild Wild West -elokuvan juliste, nurkassa vesipiippu ja pöydällä tietokone sekä kaksi taskulaskinta.

Kurda alkaa olla Ruotsissa jo jonkin sortin julkkis. Hän on johtanut Husbyn kauppojensulkutempauksia, joilla lähiön yrittäjät ovat protestoineet turvattomuutta ja poliisien puutetta vastaan. Marraskuussa Kurda päätti viimeisenä vastalauseenaan sulkea lopullisesti itämaisten elintarvikkeiden kauppansa Salam Orientlivsin, jota hän oli ehtinyt pyörittää samalla paikalla 32 vuotta.

”Vuosina 2015 ja 2016 turvallisuus romahti. Aloimme menettää tuloja”, Kurda kertoo.

Aiemmin hänen liikkeeseensä tultiin naapurilähiöistä asti. Sitten asiakkaat alkoivat vähetä varsinkin iltaisin.

Kurdan uskoa Ruotsin oikeusjärjestelmään on koeteltu. Eräänä varhaisena joulukuun aamuna vuonna 2016 hän sai työntekijältään puhelun, että kauppaan on murtauduttu. Tekijät olivat menneet läpi kolmesta ovesta ja murtaneet kassakaapin. Kurdan mukaan rahaa hävisi 60 000 euroa.

Poliiseilla kesti puolitoista tuntia saapua paikalle. Kurda oli kuitenkin vielä toiveikas. ”Pöytiä ja muita pintoja oli selvästi koskettu, niistä olisi saanut sormenjälkiä.”

Poliisit soittivat myllätystä kaupasta puhelun. ”Linjan toisessa päässä tehtiin päätös, että rikospaikkatutkintaa ei tehdä”, Kurda kertoo. ”Minä aloin sitten siivoilla paikkoja ja jatkaa töitäni.”

Tekijöitä ei saatu kiinni.

Kerran Kurdan liikkeen ryösti kaksi haulikoilla varustautunutta nuorta miestä. Sillä kertaa poliisi nappasi tekijän. Tunnin päästä sama nuorukainen tuli Kurdaa vastaan Husbyn keskustassa. Hänet oli päästetty vapaalle jalalle odottamaan asiansa käsittelyä alaikäisyytensä vuoksi. ”Hän moikkasi minua ja sanoi voivansa hyvin.”

Kurdan mielestä näillä kulmilla käy liian usein niin, että pahoista teoista ei seuraa juuri mitään. ”Minä heittäisin itse itseni ulos maasta, jos käyttäytyisin noin.”

Husbyssä lähes kaikilla on maahanmuuttajataustaa. Asukkailla on juuria Afrikassa, Lähi-idässä ja tietysti Suomessa.

”Ei tämä kuitenkaan mikään ihonvärikysymys ole”, Kurda sanoo.

Sitten hän osoittaa toimittajaa. ”On niitä paljon sinunkin näköisiä, Puolasta, Baltiasta ja muualta, jotka johtavat näitä jengejä.”

Kurdan mielestä asuinalueiden eriytyminen on päästetty Ruotsissa aivan liian pitkälle ilman että yhteiskunta todella kantaisi vastuutaan.

”Tästä on vain 12 kilometriä Tukholman keskustaan!” konkarikauppias parahtaa.

”Kyllä ihmisten pitää täällä pystyä tulemaan ostoksille, oli sitten pimeää tai valoisaa.”

Rinkebyn aluepoliisi Hanif Azizi on Kurdan kanssa samaa mieltä: väkivalta poliisia kohtaan saattaisi ainakin hieman vähetä, jos seuraukset siitä olisivat tuntuvia ja välittömiä. Nyt rikollisjengien johtajat käyttävät työrukkasinaan nuorukaisia, koska tietävät näiden pääsevän vähällä.

”Alaikäi­nen saatetaan panna kanta­maan asetta tai tekemään ryöstö vaikka velan kuittaa­miseksi.”

Nykyhal­litus on reagoinut poliisien toiveisiin tiukenta­malla aselakeja. Ladatun aseen tai käsikra­naatin kanssa pidätetty joutuu odottamaan oikeudenkäyntiään telkien takana, ja minimi­rangaistus on kaksi vuotta vankeutta.

Azizin mielestä puuttumisen olisi kuitenkin hyvä tapahtua jo varhaisemmassa vaiheessa. Kerran hän sai talteen ihan videolle, kun mies uhkasi heittää häntä kivellä. Syyttäjän mielestä tapaus ei kuitenkaan ollut niin vakava, että sitä olisi kannattanut tutkia.

Ruotsiin lapsena pakolaisena Iranista saapunut Azizi tekee Husbyssä ja Rinkebyssä juuri sitä, mitä kauppias Kurda toivoisi lisää: hän on läsnä silloinkin, kun autot eivät pala.

Hän käy kouluissa, puhuu nuorten kanssa, käy kysymässä kuulumiset parturiliikkeessä. Azizi tahtoo muistuttaa, että kaiken rikollisuuden ja kielteisen julkisuuden keskellä valtaosa näidenkin lähiöiden nuorista juttelee hänelle mielellään. Heitä eivät kiinnosta rikollisjengit, saati kivien heittely.

”He käyvät koulussa ja yrittävät elää elämäänsä niistä lähtökohdista, jotka heillä on. Aivan kuten nuoret kaikissa muissakin paikoissa.”

URSA kirjoitti:”Meillä on ongelmia maahanmuuttajien sopeuttamisen kanssa. Sitten kokoonnutaan jengeihin ja keksitään kaikkea”