MURHA.INFO

🠅

Muun muassa käräjäoikeuden tuomiosta voit lukea, miksi on täysin luonnollista, että ihmisen muistikuvat muuttuvat vuosikymmenten kuluessa. Oleellisilta osilta Gustafssonin muistikuvat eivät edes ole muuttuneet.

^Pyhään kirjoitukseen on aina hyvä vedota, kun argumentit ovat muuten vähissä!

LexVeritas kirjoitti: Ma Heinä 07, 2025 1:24 pm 🠅

Ei suinkaan noin. En tietenkään aina näe tarpeelliseksi alkaa selittää pysyvästä aivojumista kärsivälle samaa asiaa uudelleen ja uudelleen.

On epäuskottavaa, että muistamattomuus alkaisi tekohetkestä.

On tullut tosiaan selväksi, että se on sinun mielestäsi epäuskottavaa. Asiantuntijoiden mielestä vammautumishetken jälkeisen muistamattomuuden korjautumattomuus on kuitenkin selviö.
Gustafssonin muistamattomuus ei välttämättä ala vammautumishetkestä, koskapa ei voida objektiivisesti arvioida, mitä hän muistaa. Myöskään hän itse ei voi muistaa olevansa muistamatta jotain, mitä hän ei muista. Jos ja kun hän ei muista kaikkea vammautumista edeltäneeltä ajalta, niin silloin kyseessä ei ole periaatteessa tarkkarajainen muistiaukko.

"Asiantuntijoiden mielestä vammautumishetken jälkeisen muistamattomuuden korjautumattomuus on kuitenkin selviö." Yhden (hyvin todennäköisesti lahjotun) asiantuntijan mukaan.

🠅

Väität nyt ilmeisesti siis, että vammautumishetken jälkeisen muistamattomuuden palautumattomuus on väittämäsi mukaan lahjotun Olli Tenovuon täysin omaa keksintöä?

LexVeritas kirjoitti: Ma Heinä 07, 2025 5:30 pm 🠅

Väität nyt ilmeisesti siis, että vammautumishetken jälkeisen muistamattomuuden palautumattomuus on väittämäsi mukaan lahjotun Olli Tenovuon täysin omaa keksintöä?

Väitän, että Nissen hyvin epätodennäköistä kertomusta oireistaan on puoltanut vain yksi (hyvin todennäköisesti lahjottu) asiantuntija. Ei Nissellä ole mitään muistiaukkoa ollut.

Väitä vaan.

Lähtökohtaisesti epätodennäköistä on, että Gustafssonin lahjomaksi väittämäsi Tenovuon todistus vammautumishetken jälkeisen muistamattomuuden palaamattomuudesta ei saisi tukea muilta alan asiantuntijoilta.

Lähtökohtaisesti myöskään Gustafssonia hoitaneiden lääkäreiden (mm. neurokirurgien Karikosken ja Mäkelän) diagnooseja ei voida noin vain todeta "lähtökohtaisesti täysin epäluotettaviksi". Ei etenkään sillä perusteella, että tekoäly ilman mahdollisuutta tutustua Gustafssonin sairauskertomukseen ja mm. röntgenkuviin väittää 65 vuotta sitten tehtyjen diagnoosien olevan yleisessä katsannossa mahdollisesti esim. 50 prosentin todennäköisyydellä jossain määrin lähtökohtaisesti epäluotettavia.

LexVeritas kirjoitti: Ti Heinä 08, 2025 10:32 am Väitä vaan.

Lähtökohtaisesti epätodennäköistä on, että Gustafssonin lahjomaksi väittämäsi Tenovuon todistus vammautumishetken jälkeisen muistamattomuuden palaamattomuudesta ei saisi tukea muilta alan asiantuntijoilta.

Lähtökohtaisesti myöskään Gustafssonia hoitaneiden lääkäreiden (mm. neurokirurgien Karikosken ja Mäkelän) diagnooseja ei voida noin vain todeta "lähtökohtaisesti täysin epäluotettaviksi". Ei etenkään sillä perusteella, että tekoäly ilman mahdollisuutta tutustua Gustafssonin sairauskertomukseen ja mm. röntgenkuviin väittää 65 vuotta sitten tehtyjen diagnoosien olevan yleisessä katsannossa mahdollisesti esim. 50 prosentin todennäköisyydellä jossain määrin lähtökohtaisesti epäluotettavia.

60-luvun menetelmin aivovamman diagnosointi on tosiaan ollut lähtökohtaisesti epäluotettavaa.

🠅 Niinhän sinä väität.

Minä puolestani totean, että 1960-luvulla neurokirurgien tekemät aivovammadiagnoosit ovat nimenomaan lähtökohtaisesti luotettavia, ja ne ovat varmuudella yhtä lähtökohtaisesti edelleen voimassa.

LexVeritas kirjoitti: Ti Heinä 08, 2025 1:39 pm 🠅 Niinhän sinä väität.

Minä puolestani totean, että 1960-luvulla neurokirurgien tekemät aivovammadiagnoosit ovat nimenomaan lähtökohtaisesti luotettavia, ja ne ovat varmuudella yhtä lähtökohtaisesti edelleen voimassa.

Mihin lähteisiin perustat toteamuksesi?

Tekoäly:

"1. Kuvantamismenetelmien kehityshistoria
CT-skanneri (tietokonetomografia) kehitettiin vasta 1970-luvun alussa (Hounsfield & Cormack, Nobel 1979).

MRI (magneettikuvaus) yleistyi kliinisessä käytössä vasta 1980-luvulla.

→ 1960-luvulla ei ollut luotettavia menetelmiä aivorakenteiden tarkkaan visualisointiin.

Lähde:

Hounsfield, G.N. (1973). "Computerized transverse axial scanning (tomography): Part 1." British Journal of Radiology.

Edelman, R.R., Hesselink, J.R. & Zlatkin, M.B. (2006). Clinical Magnetic Resonance Imaging.

2. Lievän ja keskivaikean aivovamman tunnistaminen
Lievien aivovammojen diagnostiikka perustui kliiniseen arvioon, usein ilman objektiivista mittaria.

Glasgow Coma Scale otettiin käyttöön vasta vuonna 1974.

Lähde:

Teasdale, G., Jennett, B. (1974). "Assessment of coma and impaired consciousness. A practical scale." The Lancet.

3. Neuropsykologian kehitys
Neuropsykologisia testimenetelmiä ei ollut laajasti saatavilla eikä niiden käyttö ollut vakiintunutta.

Kognitiivisten oireiden yhteyttä aivovammoihin ei vielä hyvin tunnettu.

Lähde:

Lezak, M.D., Howieson, D.B., Bigler, E.D., Tranel, D. (2012). Neuropsychological Assessment (5th ed.)."

🠅
Toteamukseni, että 1960-luvun diagnoosit ovat nimenomaan lähtökohtaisesti luotettavia ja voimassa olevia perustuu siihen, että ne ovat lähtökohtaisesti luotettavia ja voimassa siihen asti, kunnes niiden epäluotettavuus on aukottomasti todistettu. Lähtökohtainen luotettavuus- ja voimassaolo-olettama pätee lähtökohtaisesti kaikkiin diagnooseihin, joiden ei ole osoitettu olevan epäluotettavia. Tämän toteamiseen ei tarvita mitään erityistä lähdettä eikä etenkään tekoälyä.

LexVeritas kirjoitti: Ti Heinä 08, 2025 2:49 pm 🠅
Toteamukseni, että 1960-luvun diagnoosit ovat nimenomaan lähtökohtaisesti luotettavia ja voimassa olevia perustuu siihen, että ne ovat lähtökohtaisesti luotettavia ja voimassa siihen asti, kunnes niiden epäluotettavuus on aukottomasti todistettu. Lähtökohtainen luotettavuus- ja voimassaolo-olettama pätee lähtökohtaisesti kaikkiin diagnooseihin, joiden ei ole osoitettu olevan epäluotettavia. Tämän toteamiseen ei tarvita mitään erityistä lähdettä eikä etenkään tekoälyä.

Vastauksesi perustuu oletukseen, joka itsessään kaipaisi perustelua: että kaikki 1960-luvun diagnoosit ovat "lähtökohtaisesti luotettavia" vain, koska niitä ei ole erikseen kumottu. Tämä logiikka on ongelmallinen etenkin lääketieteellisessä kontekstissa, jossa diagnostiikka, tutkimusmenetelmät ja ymmärrys monista sairauksista ovat kehittyneet merkittävästi vuosikymmenten aikana.

Esimerkiksi neurologiassa tai psykiatriassa 1960-luvun diagnostiikka perustui usein subjektiivisiin havaintoihin ilman nykyisiä kuvantamismenetelmiä tai tarkkarajaisia diagnostisia kriteeristöjä.

Mielestäni tämä "keskustelumme" johtuu nyt siitä, ettet ymmärrä lähtökohtaisuudenkaan merkitystä.

Ollaan aika kaukana Gyllströmistä taas.

Käsittääkseni Blexi ei osaa perustella, miksi 60-luvun aivovammadiagnoosit ovat hänen mielestään lähtökohtaisesti luotettavia.