Mikko Niskasaari on kirjoittanut todella hienoja blogikirjoituksia. Mutta miksi juuri tässä tapauksessa itse asiassa jo alusta lähtien on uskottu mieluummin rikollisten sanaan kuin poliisin? Yleensähän kuten kirjoitit asiat ovat päinvastoin. Mikä siis tekee tästä asiasta niin poikkeuksellisen, että rikolliset eivät muodosta salaliittoja sen sijaan poliisi tekee niin? Näinhän Hesari kirjoitti vain muutama päivä sitten pääkirjoituksessaan otsikolla, että suomalaisen poliisin tulee puhua totta, jotta kansalaisten luottamus säilyy:Kalle-Ville kirjoitti: Pe Loka 09, 2020 7:23 pmSyyttäjä pelaa ilmeisesti tässä nyt kerrankin omaan pussiinsa, että kaikki murhaan syyllistyneet saisivat sen hyvin ansaitsemansa elinkautisen vankeusrangaistuksen.Nicht schuldig kirjoitti: Pe Loka 09, 2020 11:02 am
Periaatteessa syyttäjä pelaa murhan tekijöiden eikä poliisien pussiin.
Yleensähän syyttäjä, jos kuka pelaa poliisin pussiin ihan siitä syystä, että poliisi-syyttäjä- hyvä veli -korruptio suojelee toinen toisiansa jäämästä kiinni mistään lainvastaisuuksista, mikä edellyttää juuri niin iljettävää syyttäjä-poliisi-korruptiota kuin vain Suomessa voi olla.
Katso aiheesta vaikkapa Mikko Niskasaaren blogikirjoituksia, joita hänellä em. aiheesta riittää.
"Aarnion tukena oli salaliitto, jossa oli nähty vaivaa tarinoiden kehittelemiseksi ja yhdenmukaistamiseksi."
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2 ... 61959.html
Muistin virkistämiseksi on syytä katsoa hieman huumerikostuomiota. Siellä oli useita lähennellen kymmenkunta poliisi taustaista todistajaa, jotka kertoivat esim. tietolähdetoiminnasta. Tuomarit eivät lämmenneet näille todistuksille millään tavalla. Siellä oli Vilhunen, joka kertoi tarinan Aarnion ja Bheganin mahdollisesta tapaamisesta laina-autoineen kaikkineen, josta tiedetään, että se voi olla totta. Tämän tarinan tuomarit tuomioonsa kirjoittivat tosin kysymysmerkillä. Miksi ihmeessä siinä kohdin ei sanottu, että ei ole mahdollista? Samoin Saara kertoi asioita, jotka eivät voineet selvästikään olla totta. Miksei tuomiossa tästä sanottu sanaakaan? Kuitenkin poliisit valehtelivat, kun he kertoivat varsin yksityiskohtaisesti tapahtumista? Siinä kyllä ilman mitään epäilystäkään tuomarit päätyivät siihen, että osa poliiseja valehtelee oikeudessa.
Nyt tässä Unsalin surmassa on nimenomaan rikollisia kyseessä, jotka tulevat yli kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen avautumaan ja kertomaan asioita. Mutta jälleen ollaan samassa tilanteessa kuin huumejutussa, osa tarinointia ei voi pitää paikkaansa. Tällainen on esimerkiksi kuvioihin tullut pyörävaja tapaaminen. Sen kun lukee lävitse ja kuvittelee tilanteen syntyy aavistus siitä, että tarina saattaa olla keksitty.
Tehdäänkö nyt taas niin, että tuomarit uskovat tai uskottelevat itselleen, että rikolliset ovat avautuneet ja kertovat nyt sitten totuuden?