MURHA.INFO

Mä odotan, että vielä joku ketku saa ne käsiinsä ja myy sikahintaan ebayssä.

Ericin housuilla oli aivoja. Ehkä ne on sen takia joutuneet jonnekin hukkateille, en minä tiedä?

http://home.eol.ca/~dord/
Sori jos tämä on jo postattu tänne kuinkakin monesti?

Katsa kirjoitti:Ericin housuilla oli aivoja. Ehkä ne on sen takia joutuneet jonnekin hukkateille, en minä tiedä?

http://home.eol.ca/~dord/
Sori jos tämä on jo postattu tänne kuinkakin monesti?

Ja tässä Brooksin suositukset;
http://www.thebestd-fens.com/?p=52

Katsa kirjoitti:Ericin housuilla oli aivoja. Ehkä ne on sen takia joutuneet jonnekin hukkateille, en minä tiedä?

Veikkasin samaa että poliisit pistäneet pussiin tms.
Tuskinpa olisivat minkään kiireellisen asian, esim pommiuhkan takia, kun on ne vielä Ericillä jalassa siinä valokuvassa Ja varmaan ne olisi viety jo ennenkuin ruvetaan valokuvaamaan..
Dylanin raportissa taasen sanotaan että hänen vyötään oli leikattu, oisko sitten jokin aikaisempi juttu, ei tiiä..

"blue-green plaid boxer shorts; black pants with a black belt which have been partially cut away"

poistettu.

The Monsters Next Door-jutun alussa oleva kuva on melkein huvittava poikien julmine ilmeineen. Milloinkohan kyseinen kuva on mahdettu ottaa...? Kovasti tuntuu kaveruksilla olevan jo tuossa vaiheessa päällä kunnon kovismurhaaja-rooli.

"I hate you people for leaving me out of so many fun things. And no, don't fucking say, 'Well, that's your fault' because it isn't, you people had my phone #, and I asked and all, but no no no no no don't let the weird looking Eric kid come along, oooh fucking nooo."
(Harrisin päiväkirjan kuuluisat viimeiset lauseet jokunen vko ennen iskua)

Minusta Ericin päiväkirja on jotain ihan käsittämätöntä: miksi ihmeessä koko alkupuoli maalaillaan melkein yksinomaan kauheaa "oon niin kova psykopaatti"-kuvaa, mutta sitten lopussa aletaan tilittämään, kun tsubut eivät ole lämmenneet ja soitelleet (ja ilmeisesti vielä sanoneet oudon näköiseksi, damn). Joka tapauksessa monessakin kohdassa tulee selväksi, että Eric ei kirjoita vai huvin vuoksi itselleen, vaan nimenomaan tietäen (luonnollisesti), että valtava määrä ihmisiä tutkijat mukaanlukien tulee lukemaan hänen ajatuksiaan. Miksi Eric ei pidä roolia loppuun asti, vaan antaa lopuksi itsestään säälittävän kuvan? Järkeistäkseen tekoaan lukijalle perustellen tekonsa sillä, että epä-coolina elely on ollut niin kurjaa? Saadakseen sääliä? Koska oikeasti vaan ollut niin angstaavalla ja masentuneella tuulella (miltä tuo oikeastaan todella vaikuttaakin) tuota kirjoittaessaan, että on vaan tuntenut valtavaa tunnetta purkautua jonnekin välittämättä siitä, että kovismaine kärsii?

Samaa angstia näkyy jo aiemminkin:
"NBK came quick. Why the fuck can't I get any? I mean, I'm nice and considerate and all that shit, but nooooo...The amount of dramatic irony and foreshadowing is fucking amazing. Everything I see and hear I incorporate into NBK somehow...feels like a goddamn movie sometimes..."

Minua mietityttää ylipäätään koko jutussa se, missä suhteessa järki ja tunteet ovat olleet mukana missäkin vaiheessa. Syy kaikelle on toki monen tekijän summa, mutta missä suhteessa missäkin vaiheessa suunnittelua ja toteutusta pojilla on ollut mielessä kostaminen syrjijille, NBK:n ja muiden vastaavien leffojen osaltaan synnyttämä ajatus siitä, miten hiton hienoa on olla hetki "jumalana" ja marssia käytävillä ampuen muita ihmisiä, julkkiksiksi tuleminen (sehän on joka tapauksessa ollut tärkeä motiivi sinällään päiväkirjoista ja videonauhoista päätellen), yksinkertaisesti oman kurjan elämän lopettaminen ja niin edelleen. Loppupuolella NBK:n lähestyessä suunnitelmat itsessään ja niistä seurannut innostus ovat varmasti olleet pääasiallisesti poikien motivaattorina. Minun on jotenkin helppo kuvitella noita odotuksen tunnelmia ennen varsinaista h-hetkeä, ja miten jonkin noin suuren asian suunnittelu ja visiointi on tuonut elämään valtavan mielekkyyyden ja toteuttamisesta on tullut kaikki kaikessa. Tunne on varmasti voimakkuudeltaan verrattavissa rakastumiseen.

rampiz kirjoitti:http://hiki.pedia.ws/wiki/Columbinen_veril%C3%B6yly

Melkosta paskaa tuollakin.

Ei hitto kun nuo Hikipedian jutut on huonoja!
silti naurattaa.

Sakara kirjoitti:
"I hate you people for leaving me out of so many fun things. And no, don't fucking say, 'Well, that's your fault' because it isn't, you people had my phone #, and I asked and all, but no no no no no don't let the weird looking Eric kid come along, oooh fucking nooo."
(Harrisin päiväkirjan kuuluisat viimeiset lauseet jokunen vko ennen iskua)

Minusta Ericin päiväkirja on jotain ihan käsittämätöntä: miksi ihmeessä koko alupuoli maalaillaan melkein yksinomaan kauheaa "oon niin kova psykopaatti"-kuvaa, mutta sitten lopussa aletaan tilittämään, kun tsubut eivät ole lämmenneet ja soitelleet (ja ilmeisesti vielä sanoneet oudon näköiseksi, damn). Joka tapauksessa monessakin kohdassa tulee selväksi, että Eric ei kirjoita vai huvin vuoksi itselleen, vaan nimenomaan tietäen (luonnollisesti), että valtava määrä ihmisiä tutkijat mukaanlukien tulee lukemaan hänen ajatuksiaan. Miksi Eric ei pidä roolia loppuun asti, vaan antaa lopuksi itsestään säälittävän kuvan? Järkeistäkseen tekoaan lukijalle perustellen tekonsa sillä, että epä-coolina elely on ollut niin kurjaa? Saadakseen sääliä? Koska oikeasti vaan ollut niin angstaavalla ja masentuneella tuulella (miltä tuo oikeastaan todella vaikuttaakin) tuota kirjoittaessaan, että on vaan tuntenut valtavaa tunnetta purkautua jonnekin välittämättä siitä, että kovismaine kärsii?

Samaa angstia näkyy jo aiemminkin:
"NBK came quick. Why the fuck can't I get any? I mean, I'm nice and considerate and all that shit, but nooooo...The amount of dramatic irony and foreshadowing is fucking amazing. Everything I see and hear I incorporate into NBK somehow...feels like a goddamn movie sometimes..."

Tuo Ericin päiväkirja kyllä on paikoitellen noloa luettavaa, mutta teinihän siinä kirjoitteli. Välillä ollaan niin isoja, ja sitten taas..ei.

Westwordin jutussa todetaan, että päiväkirja päättyy, "..whine of the pathetic geek who can't land a prom date".

http://www.westword.com/2001-12-06/news ... -love-it/3

Gen Y:n antisankarit. Naista ei saanut ja se tietysti oli jonkun muun kuin oma vika? Lisäksi saamattomuus piti sitten kostaa ulkopuolisille. Oikeita winetys-kulttuurin messiaita.

Sakara kirjoitti:The Monsters Next Door-jutun alussa oleva kuva on melkein huvittava poikien julmine ilmeineen. Milloinkohan kyseinen kuva on mahdettu ottaa...? Kovasti tuntuu kaveruksilla olevan jo tuossa vaiheessa päällä kunnon kovismurhaaja-rooli.

Joku kerta koomasin koneen ääressä ja sattui se lehti olemaan sen kuvan kohdalta auki. Väsytti ihan sairaasti, olin Cokiksenpuutteessa ja jäin sitten vain tuijottamaan sitä kuvaa. Dylan näyttää ilkeältä oikeastikin, mutta kun sitä Ericin kuvaa alkaa tuijottamaan tarkemmin, ei se näytäkään niin ilkeältä oikeastaan siinä. Oikeastaan, kun sitä ilmettä alkaa tuijottamaan, se onkin aika ilmeetön. Vähän semmoinen "olin juuri nostamassa päätäni kun kuva otettiin". Ei ollenkaan uhkaavalta. Olen yhä samaa mieltä tänäkin päivänä kun katselen tuota kuvaa, melkein voisin kuvitella Ericin revenneen kohta nauramaan. Just semmonen tilanne mikä kaverusten kesken voisi tapahtua. Siis jos tosiaan puhutaan tästä kuvasta:



(Pahoittelen kuvan laatua, en äkkiä löytänyt tuota kuvaa netistä ja jouduin käyttämään ko. lehdestä aiemmin ottamaani valokuvaa, josta leikkasin tuon..) Mutta tosiaan, ensisilmäykseltä se ilme näyttää ilkeältä, mutta kun sitä rupeaa tuijottamaan pidempään, huomaa, ettei se ilme ole ilkeä oikeastaan ollenkaan.

Ihan satavannomaan en mene siitä, että milloin tuo kyseinen kuva otettiin, mutta muistaakseni kuva on otettu joskus välillä maaliskuu-huhtikuu 1999. Brooks sanoo kirjassa ystävystyneensä Ericin kanssa viimeisten kuukausien aikana uudelleen, joten tosiaan puhutaan silloin alkuvuodesta 1999. Kuvanottovaiheessa he olivat jo ystäviä jälleen, sillä Brooks meni mukaan siihen "hulluttelukuvaan" jossa Eric ja Dylan tähtäsivät kameraa aseilla. Lisäksi Brooksin kirja antaa tälle varmennuksen, tosin ei muuta kuin vapaasti suomennettuna:

Columbine High Schoolin vuosiluokka 1999:n kuva otettiin jumppasalin penkeillä, lähes neljänsadan oppilaan tungettua yhteen kuin iso, onnellinen perhe. Ylhäällä vasemmassa kulmassa siinä kuvassa ovat Eric, Dylan ja minä.
Zach Heckler ja Robyn Anderson olivat siellä kanssamme. Me kuulimme, että saamme tehdä yhden virallisen kuvan ja yhden "hulluttelukuvan". Koska valokuvaaja antoi meille mahdollisuuden tehdä yhden hulluttelukuvan, hän päätteli ettemme pilaisi ensimmäistä kuvaa typeryyksillä. Meitä kaikkia kehoitettiin olemaan liikkumatta, joten jokainen antoi vakavan ilmeensä kameralle.
Kun tuli hulluttelukuvan vuoro, Eric käänsi KMFDM:n lippiksensä nurin ja hän ja Eric molemmat (put on shades?). Eric päätteli, että koska meitä osoitettiin kameralla, olisi hienoa osoittaa takaisin kuvitelluilla aseilla. Joten me viisi teimme juuri sen.
Se oli hauska idea silloin. En ajatellut sitä toista kertaa.

Edit: Löysin kuvan parempilaatuisena, vaihdoin.

Arlene kirjoitti: Tuo Ericin päiväkirja kyllä on paikoitellen noloa luettavaa, mutta teinihän siinä kirjoitteli. Välillä ollaan niin isoja, ja sitten taas..ei.

Kyllä noita Ericin juttuja lueskellessa tosissaan nousee paikoittain melkoinen myötähäpeä pintaan, sellaista teinishittiä ja uhoamista sieltä löytyy.

VoDKa kirjoitti:Oikeastaan, kun sitä ilmettä alkaa tuijottamaan, se onkin aika ilmeetön. Vähän semmoinen "olin juuri nostamassa päätäni kun kuva otettiin". Ei ollenkaan uhkaavalta. Olen yhä samaa mieltä tänäkin päivänä kun katselen tuota kuvaa, melkein voisin kuvitella Ericin revenneen kohta nauramaan. Just semmonen tilanne mikä kaverusten kesken voisi tapahtua.

Totta, nyt kun katsoo tuon vähän isompana, Eric ei tosissaan vedä niin pahaa iivöl-naamaa kuin Dylan. Melko neutraalilta näyttää, mutta voihan olla niinkin, että Eric ei vaan ehtinyt vetää julmaa ilmettä kunnolla Jätkät kuitenkin tajusivat, että moni koulukaveri tulee tuosta kuvasta heidät muistamaan (ihan oikeiden muistojen lisäksi tietysti) ja imagon luonti oli varmaan tuossa vaiheessa jo täydessä vauhdissa. Julmalla ilmeellä varmistettiin, että vielä vuosikymmenten päästäkin kuvaa katsovat luokkakaverit muistelevat ennemmin pelottavina ja kieroituneina tappajina, eikä minäkään säälittävinä tavishymypoikina, jotka vähän vaan sekos, kun ei elämä ihan mennyt nappiin. Lieneeköhän "aseella" kameran osoittelukin ollut jonkinlaista poikien käsitystä huumorista, jos siis Eric on tuota vielä ehdottanut.


Hitmen for Hire on vähän samaa luokkaa, jouluna -98 taidettiin kuvata (?), jolloin suunnitelmat ovat olleet varmaan jo aika hyvällä mallilla. Pitäisikö tuollainen tekele alle viisi kuukautta kuukautta ennen iskua tulkita vihjeeksi tulevasta, kieroutuneeksi huumorintajuksi (sama pukeutumistyyli kuin iskupäivänä ja Columbinea käytetty osittain kuvauspaikkana - ilmeisesti), osoitukseksi kiusaajille, että he ovat vastuussa kaikesta (asetelmahan "leffassa" on sama kuin todellisuudessakin: kiusaajia rangaistakoon), poikien "harjoitusverilöylyksi" (saa tepastella aseistettuna ympäri kaupunkia "tappajalookissa", näkee teeveestä ennakkoon, miten tyyli istuu ja pääsee ehkä myös vähän sisään siihen fiilikseenkin, miltä tuntuu tappaa muita) vai aivan viattomaksi kavereiden hassutteluksi Hmmmm.... Kavereilla, jotka auttoivat poikia, oli varmasti melko petetty fiilis iskun jälkeen. Jos ei muuten, niin sitten siitä, etteivät pojat pyytäneet messiin (eihän sitä tiedä, vaikka näinkin kieroutunutta porukkaa olisi kyseisessä kaveripiirissä ollut).

Pakko muuten sanoa tähän väliin, että näyttelijänlahjoja ei kummallekaan jätkistä ole erityisemmin suotu


Se mikä minua edelleenkin mietityttää suuresti on, miten poikien yhteistyö on alunperin saanut alkunsa. Ensinnäkin, minulle on jäänyt jostain käsittämättömästä syystä sellainen kuva, että pojat eivät edes olleet aikaisemmin (siis reilusti ennen iskua) mitään erottamattomia "bestiksiä", jotka lukevat toistensa ajatukset yhdestä ilmeestä, toki ilmeisen hyviä ystäviä. Iskun, jonkin niin ison jutun yhdessä suunnittelu, varmasti sittemmin lähensi heitä sille tasolle, ettei kumpikaan koskaan perääntynyt.

Tuskin ajatus iskuun on vain eräänä päivänä syntynyt, kun jompikumpi on ehdottanut, että "Hitto, tapetaanko vuoden päästä niin paljon meidän koululaisia, kun vaan ikinä pystytään?!" Ovatkohan jätkät ensin vain puhuneet jonkun veemäisen päivän jälkeen, että "Damn, tekis mieli tappaa noi kaikki" ja siitä se on lähtenyt kehittymään entistä realistisemmaksi, kunnes jompikumpi on sitten heittänyt, että "Oikeesti!" Jommankumman on kuitenkin ollut pakko sanoa se ensin ääneen. VAI olisiko sittenkin käynyt niin, että esim. Eric on keksinyt ajatuksen verilöylystä ja on sitten pikkuhiljaa johdatellut Dylania mukaan ajatukseen, kunnes kumpikin on ollut ajatuksesta yhtä innoissaan.... (Pahoittelen, että Dylan tulee tässä taas ohjailun kohteeksi, mutta Eric on vaan niin paljon helpompi kuvitella keksimään tuollaista).

VoDKa kirjoitti: Columbine High Schoolin vuosiluokka 1999:n kuva otettiin jumppasalin penkeillä, lähes neljänsadan oppilaan tungettua yhteen kuin iso, onnellinen perhe. Ylhäällä vasemmassa kulmassa siinä kuvassa ovat Eric, Dylan ja minä.
Zach Heckler ja Robyn Anderson olivat siellä kanssamme. Me kuulimme, että saamme tehdä yhden virallisen kuvan ja yhden "hulluttelukuvan". Koska valokuvaaja antoi meille mahdollisuuden tehdä yhden hulluttelukuvan, hän päätteli ettemme pilaisi ensimmäistä kuvaa typeryyksillä. Meitä kaikkia kehoitettiin olemaan liikkumatta, joten jokainen antoi vakavan ilmeensä kameralle.
Kun tuli hulluttelukuvan vuoro, Eric käänsi KMFDM:n lippiksensä nurin ja hän ja Eric molemmat (put on shades?). Eric päätteli, että koska meitä osoitettiin kameralla, olisi hienoa osoittaa takaisin kuvitelluilla aseilla. Joten me viisi teimme juuri sen.
Se oli hauska idea silloin. En ajatellut sitä toista kertaa.

Noh, mikäs VoDKalle tuli.. put on shades = laittaa aurinkolasit päähän

Sakara kirjoitti: Tuskin ajatus iskuun on vain eräänä päivänä syntynyt, kun jompikumpi on ehdottanut, että "Hitto, tapetaanko vuoden päästä niin paljon meidän koululaisia, kun vaan ikinä pystytään?!" Ovatkohan jätkät ensin vain puhuneet jonkun veemäisen päivän jälkeen, että "Damn, tekis mieli tappaa noi kaikki" ja siitä se on lähtenyt kehittymään entistä realistisemmaksi, kunnes jompikumpi on sitten heittänyt, että "Oikeesti!" Jommankumman on kuitenkin ollut pakko sanoa se ensin ääneen. VAI olisiko sittenkin käynyt niin, että esim. Eric on keksinyt ajatuksen verilöylystä ja on sitten pikkuhiljaa johdatellut Dylania mukaan ajatukseen, kunnes kumpikin on ollut ajatuksesta yhtä innoissaan.... (Pahoittelen, että Dylan tulee tässä taas ohjailun kohteeksi, mutta Eric on vaan niin paljon helpompi kuvitella keksimään tuollaista).

Dylan oli kirjoittanut marraskuussa 1997, että hän haluaisi "go on a killing spree". Kääntäisikö tuon vaikka, että hän haluaisi tappaa useita ihmisiä.

Itse asiassa, viitaten Sakaran edelliseen tekstiin, tuli mieleeni. Olen nyt lukenut Brooksin kirjan (itse asiassa jo aikaa sitten) ja tuo Dylan/Eric asetelma mielessäni on vaihtunut hieman.

Brooksin kuvauksen perusteella näen Dylanin mukavana ihmisenä, mutta myös sulkeutuneena, joka ei käsittele tunteitaan kuin vaikkapa Brooks itse. Eric taas ilmaisee vihaansa (vaikkakin vähän yliampuvasti). Näiden kahden tiedon perusteella mietin, oliko sittenkin alkuidea Dylanin? Jos Dylan päätti, että hän haluaa tehdä näin ja Eric oli hyvä partneri siihen, koska hän on niin räjähdysaltis ja yllytettävissä? Koska sitä Eric oli, raivostui pienimmästäkin todella pelottavan paljon.

Arlene kirjoitti:

VoDKa kirjoitti: Columbine High Schoolin vuosiluokka 1999:n kuva otettiin jumppasalin penkeillä, lähes neljänsadan oppilaan tungettua yhteen kuin iso, onnellinen perhe. Ylhäällä vasemmassa kulmassa siinä kuvassa ovat Eric, Dylan ja minä.
Zach Heckler ja Robyn Anderson olivat siellä kanssamme. Me kuulimme, että saamme tehdä yhden virallisen kuvan ja yhden "hulluttelukuvan". Koska valokuvaaja antoi meille mahdollisuuden tehdä yhden hulluttelukuvan, hän päätteli ettemme pilaisi ensimmäistä kuvaa typeryyksillä. Meitä kaikkia kehoitettiin olemaan liikkumatta, joten jokainen antoi vakavan ilmeensä kameralle.
Kun tuli hulluttelukuvan vuoro, Eric käänsi KMFDM:n lippiksensä nurin ja hän ja Eric molemmat (put on shades?). Eric päätteli, että koska meitä osoitettiin kameralla, olisi hienoa osoittaa takaisin kuvitelluilla aseilla. Joten me viisi teimme juuri sen.
Se oli hauska idea silloin. En ajatellut sitä toista kertaa.

Noh, mikäs VoDKalle tuli.. put on shades = laittaa aurinkolasit päähän

Sori, vähän heikko päivä suomentamisen suhteen. Ja kaiken muunkin.

Huomenna skarppaan!