MURHA.INFO

ulkosuomalainen kirjoitti:Ma jo selitin miksi mun mielesta villakoiratukon voisi erottaa kiskaistusta. Oli se itse kiskaistu tai toisen kiskaisema, kyseessa oli siis sotkuinen tukko eli takku. Riippuen yksittaisten hiusten sotkeutumiskohdasta, osa todennakoisesti irtoaa juurineen, osa katkeaa jostain kohtaa, jos takun repii paasta voimalla. Pitkissa hiuksissa myos eri puolilta paata kasvavat hiukset saattavat takkuuntua. Kunnon takun olen joskus joutunut pitkatukkaisella muksulla leikkaamaan saksilla. Harvoin se takku oli lahella paanahkaa --pikemminkin puolivalissa hiuksia.

"Takkutukkaisen Annelin" -teorian joudun kyllä hylkäämään, ei millään pahalla.

*nauraa vedet silmissä* Tää on oikein sana-iloittelua

ulkosuomalainen kirjoitti:

"Takkutukkaisen Annelin" -teorian joudun kyllä hylkäämään, ei millään pahalla.

*nauraa vedet silmissä* Tää on oikein sana-iloittelua

Sanoi Kuolemannaakka (jonka armeija-ajoista on 20 vuotta) kokemuksen syvalla rinta-aanella.

ulkosuomalainen kirjoitti:

Kuolemannaakka kirjoitti:
Takkutukkaisen Annelin" -teorian joudun kyllä hylkäämään, ei millään pahalla.
*nauraa vedet silmissä* Tää on oikein sana-iloittelua

Sanoi Kuolemannaakka (jonka armeija-ajoista on 20 vuotta) kokemuksen syvalla rinta-aanella.

Kuolemannaakka kirjoitti
Öh? Ja tämä liittyi mihin?

ulkosuomalainen kirjoitti
Tassa voisi tietenkin ruveta miettimaan montako hiusta taytyy viela olla omassa paassa, etta pystyy takun syntymekanismin hahmottamaan, mutta antaa olla...

Psykoterapeutti: "Lapsi suojelee äitiään"
Perjantai 20.5.2011 klo 01.12

Vaasan hovioikeudessa syyttäjän todistajana kuullun psykoterapeutti, sosionomi Satu Kivimäen mukaan Anneli Auer saattoi vaikuttaa lapsensa kertomukseen murhaajasta.

- Lapsi ei havaitse mitään ennen kuin äiti alkaa kysellä hätäpuhelun aikana, lähtikö murhaaja jo. Siinä lapsi saa ainekset luulla, että talossa on ulkopuolinen. Selitykseen on helppo tarttua, koska se tarjoaa hänelle ulospääsyn mahdottomasta tilanteesta, että äiti voisi satuttaa isää.
Kivimäen mukaan todennäköisin selitys lapsen tarinalle murhaajasta on halu suojella äitiä.
- Äiti on lapsen ensisijainen rakkausobjekti, se johon hän turvautuu. Jos isä on kuollut ja äiti on ainoa, joka hänellä on, niin hänen on helpompaa ja siedettävämpää uskoa siihen, että joku muu kuin äiti on surmaaja. Hän pelkää menettävänsä äitinsäkin.
Kivimäki oli läsnä tytön poliisikuulusteluissa vuonna 2007 ja 2009. Syksyllä 2009 12-vuotias tyttö oli hermostunut ja epäluuloinen.
- Se on erittäin tavallista lapselle. Mitä vaikeampi asia, sitä vaikeampi siitä on vapaasti kertoa.

Kritiikkiä kuulustelutavoista

Puolustus ja omaisten asianajaja Seppo Kauppila kritisoivat tapaa, jolla lasta kuulusteltiin. He epäilivät painostusta.
- Tyttö on niukka ja hänen kanssaan täytyy tehdä paljon töitä, jotta pääsee kontaktiin. Ei tässä mitään väärin ole tehty, Kivimäki vakuutti.
Auerin esikoislapsi kertoi heränneensä surmayönä meteliin ja käyneensä kolme kertaa olohuoneessa katsomassa mitä tapahtuu. Ensimmäisellä kerralla hän näki vanhempansa makuuhuoneessa, toisella kerralla äiti oli poissa ja kolmannella kerralla murhaaja kiipesi ulos ikkunasta.
- Lapsen kertomus on johdonmukainen ja hän pysyy omassa tarinassaan. Tarina on hyvin luotettavan kuuloinen. Silloin tulee vaikeampaa, kun hän näkee isänsä lattialla. Hänen on vaikea palauttaa mieleen missä äiti on, Kivimäki kertoo.
Lapsen kertomus ulkopuolisesta henkilöstä on tutkijoiden mukaan ongelmallinen.
- Hän ei kuule missään vaiheessa ulkopuolisen henkilön ääniä, ainoastaan isänsä ja äitinsä äänet. Sitten hän kuulee rysähdyksen, mutta ei näe mitään. Myöhemmin hän näkee tumman hahmon juoksevan kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen ja rikotun ikkunan kautta ulos.
Kivimäki kummasteleekin lapsen ristiriitaisia kuulo- ja näköhavaintoja yöltä.
- Hän kuulee kurjia ääniä, mutta ei näe mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Se herättää kysymyksen mitä hän todellisuudessa näkee ja voiko hän kertoa siitä.

Lapsi ei turvaudu äitiin

Kivimäki huomauttaa, että lapsi puhuu murhaajasta saduista tutuilla sanoilla, kuten jättiläinen ja menninkäinen.
- Hän selittää monisanaisemmin tapahtumasta ja puhuu satuhenkilöistä. Se poikkeaa hänen muusta käytöksestään.
Psykoterapeutin mukaan normaalisti uhkatilanteessa lapsi turvautuisi äitiinsä.
- Tilanne on hyvin pelottava ja ahdistava. Isä makaa verissään lattialla. Voisi ajatella, että lapsi turvautuisi äitiinsä eikä päästäisi tätä silmistään. Tässä tapahtuu juuri päinvastoin. Johtopäätöksemme on, että äidin tilanteeseen liittyy jotain niin ahdistavaa, että lapsi ei voi häneen turvautua.
Lapsen kuulustelut videoitiin ja ne on katsottu aiemmin sekä käräjä- että hovioikeudessa. Kivimäen tehtävänä oli olla lapsen tukena kuulusteluissa. Hänen mukaansa ne suunniteltiin tarkasti etukäteen.
- Kokoonnuimme ja mietimme viranomaisten kesken, millaisia asioita lapselta yritetään selvittää ja miten kuulustelu toteutetaan inhimillisesti ja sopivalla tavalla.
Toteutus ei miellyttänyt omaisten asianajajaa, joka kovisteli Kivimäkeä aiheesta. Lapsi haettiin kuulusteluun niin, että Auer ei ollut kotona. Hänelle soitettiin vasta myöhemmin, ja kerrottiin missä tytär on.
- Se oli mietitty ratkaisu. Poliisi ei halunnut, että äiti valmentaa lastaan kuulusteluun. On näin toimittu ennenkin, Kivimäki puolustautui.

"Lapsi ei kerro kaikkea"

Kivimäen mukaan lapsi pyrki kuulusteluissa antamaan aina kaunista kuvaa perheestään.
- Hän suojelee perhettään. Lapsi haluaa pitää yllä sitä ajatusta, että heillä ei ollut riitoja, vaikka käsitykseni mukaan niitä on kaikissa perheissä.
Psykoterapeutti kertoi hovioikeudelle, että jo 2-3-vuotiaat lapset osaavat kertoa hätävalheita. 8-vuotias ymmärtää valehtelun jo hyvin tarkoituksenmukaisesti.
- Se toimii lapsen suojamekanismina. En puhu Auerin lapsen kohdalla tietoisesta valehtelusta. Se on hänen pyrkimyksensä suojella läheisiään.
Kivimäki epäileekin, että lapsi ei välttämättä kerro kaikkea tietoa, jota hänellä surmayöstä on.
- Lapsen kertomukset kokonaisuutena ovat aiheuttaneet sen epäilyksen, että hän ei halua kertoa kaikkea. Ei se epätavallista ole. Lapsi voi kieltää jonkun asian olemassaolon täysin ja se voi olla hyvin primitiivistä.

"Syyttäjä kysyi ovesta (pesuhuoneen ovesta).
Mäkinen vastasi että tarkisti asian. Ovesta olisi päässyt kurkkimaan, muttei kulkemaan.
Aukeni muistaakseen 30 asteen kulmaan".
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 19#p389319

Tapahtumapaikasta laaditun valokuvaliitteen valokuvista 25, 26 ja 55 - 57 ilmenee, että pesuhuoneesta makuuhuoneeseen avautuva ovi oli ollut kiinni, että sen alaosassa makuuhuoneen puolella ei ollut ollut muita kuin yksittäisten veripisaroiden ja -roiskeiden jälkiä ja että Jukka Lahti oli maannut lattialla hyvin lähellä ovea pää ovea kohti. Ensipartiokuvat-tallenteen valokuva 51, jossa poliisin tekninen tutkija on havainnollistanut oven avautumiskulmaa, osoittaa, että tekninen tutkija oli voinut avata ovea niin paljon, että hän oli pesuhuoneen puolella seisten mahtunut katsomaan Jukka Lahtea ja osoittamaan tätä taskulampulla. Sanotun perusteella hovioikeus toteaa, että ei ole mahdotonta, että Anneli Auer olisi kertomallaan tavalla käynyt katsomassa ja koskettamassa Jukka Lahtea. Epätodennäköistä kuitenkin on, että hänen t-paitansa molempien hihojen verijäljet olisivat voineet aiheutua tässä yhteydessä. Joka tapauksessa esitetyn näytön perusteella ei voida varmuudella päätellä, miten ja milloin Anneli Auerin t-paidan hihojen verijäljet ovat aiheutuneet.

Valhalla kirjoitti:Kulman arvioiminen silmämääräisesti on todella hankalaa. 15 sentin mittakin kuulostaa summittaiselta - miksi ei 16 tai 14. Eli mahtoiko olla mitattu. Sen sijaan reko on tehty varmasti Jukan valokuvan perusteella ja siitä mallia ottaen. Se kuva on olemassa ja on lahjomaton. Luulenpa siis, että Mäkinen - tosin hyvin linjansa mukaisesti - muisteli asiaa summittain. Oikeudelle kuvien perusteella siis tuo oven kulma ei ole arvoitus - mikä onkaan.

Tapahtumapaikasta laaditun valokuvaliitteen valokuvista 25, 26 ja 55 - 57 ilmenee, että pesuhuoneesta makuuhuoneeseen avautuva ovi oli ollut kiinni, että sen alaosassa makuuhuoneen puolella ei ollut ollut muita kuin yksittäisten veripisaroiden ja -roiskeiden jälkiä ja että Jukka Lahti oli maannut lattialla hyvin lähellä ovea pää ovea kohti. Ensipartiokuvat-tallenteen valokuva 51, jossa poliisin tekninen tutkija on havainnollistanut oven avautumiskulmaa, osoittaa, että tekninen tutkija oli voinut avata ovea niin paljon, että hän oli pesuhuoneen puolella seisten mahtunut katsomaan Jukka Lahtea ja osoittamaan tätä taskulampulla. Sanotun perusteella hovioikeus toteaa, että ei ole mahdotonta, että Anneli Auer olisi kertomallaan tavalla käynyt katsomassa ja koskettamassa Jukka Lahtea. Epätodennäköistä kuitenkin on, että hänen t-paitansa molempien hihojen verijäljet olisivat voineet aiheutua tässä yhteydessä. Joka tapauksessa esitetyn näytön perusteella ei voida varmuudella päätellä, miten ja milloin Anneli Auerin t-paidan hihojen verijäljet ovat aiheutuneet.