Misri kirjoitti:^^ Nämä NGn kenkien *keskinkertaisen voiman tuottavat pienet veripisarat, pienimmät pisarat olivat kooltaan 0.5 mm. Tyypillinen keskinkertaisen voiman tuottama veriroiske on kooltaan/luokitukseltaan 1 - 4 mm. Eli kengän veriroiskeet olivat kooltaan hyvin pieniä. Keskinkertainen voima tarkoittaa, että lyönti vaatii lisävoimaa, tässä tapaulksessa lisävoimaa on saatu raskaasta astalosta. Tuulikin ruumiinavaus raportissa on todettu: että Tuulikkia on isketty ainakin kaksi kertaa päähän *huomattavaa voimaa käyttäen raskaalla painavalla astalolla. Tämä kaikkein pienin 0.5 mm keskinkertaisen voiman tuottama pisarakoko, kertoo siitä, että Tuulikin päähän on lyöty *rajulla/tappavalla voimalla. Näin pieni pisarakoko lähentelee jo ammunta - vammojen tuottamaa pisarkokoa.
NGn oikeanjalan kengän sisäreunassa, lähellä kantaa oleva yhtenäinen kosketusverijälki oli läpimitaltaan 5 cm-pitkä. Sen jäljen kyllä pystyi silmin havaitsemaan.
Miksi aikalaispoliisit olisivat tutkineet NGn housunlahkeita. Ja jos olisivatkin nähneet niissä verta, niin sitä olisi pidetty luonnollisena itsestäänselvyytenä. Olihan teltta verinen, jonka päältä NG löydettiin.
=====================================================================
Tuo ylläoleva Misrin kirjoitus on harhaanjohtava. Ne keskinkertaisen nopeuden luokkaan kuuluvat veriroiskeen pisarat ovat kooltaan 1-4 mm. Niitä oli kengissä useita. Sitten oli lisäksi niitä alle 1 mm:n veripisaroita. Niitäkin useita. Myös Hessulla on tässä ollut vääriä käsityksiä. Näitä molempia pisarakokoja esiintyi.
Tämä on lainausta ETP:sta s.41
RTL 8087/1/03/17.2.2005 lausunnossa todetaan jalkineissa olevan
useita keskinkertaisen nopeuden luokkaan kuuluvia veriroiskeita (kommentti: 1-4 mm) ja useita erittäin pieniä veriroiskeita (kommentti: alle 1mm). ...
Asiantuntijan mukaan:
1-4 mm:n laajuisia veripisaroita syntyy keskinopeuksisista iskuista. Alle 1 mm:n jäljet syntyvät suurinopeuksisista iskuista, esim. luodista tai räjähdyksestä. [/b]
Noista kengistä on löytynyt näitä molempia kokoja:
Useita 1-4 mm:n kokoluokkaan kuuluvia veriroiskeita ja useita alle 1 mm:n kokoluokkaan kuuluvia veriroiskeita. Lue alla oleva asiantuntijan kirjoitus.
======================================================================
VERIJÄLJISTÄ YTTIN MUKAAN
Tekninen tutkija Anja Ytti keskusrikospoliisista kertoi, että Nils Gustafssonin kengät oli tutkittu ensin mikroskoopilla. Sen jälkeen kengistä oli otettu dna-näytteet.
Oikeassa kengässä oli selvästi enemmän veriroiskeita.
- Veri oli tullut pääosin lähes kohtisuoraan ylhäältä alas, Ytti kertoi. Oikean kengän sisäsivulla oli myös kosketusverta.
Kengissä ei ollut nauhoja, vaan ns. kuminauhavenykkeet. Kun oikean kengän venykkeen kuminauhan väleistä on löytynyt verta, niin on todennäköistä että venyke on ollut venytettynä eli kengät jalassa. Ytin mukaan kohtaan on kuitenkin voinut osua pieni veripallo, jolloin veri on voinut tulla myös siten että kengät eivät ole olleet jalassa.
Vasemmassa kengässä verijälkiä oli vähemmän. Siihenkin valtaosa jäljistä oli tullut ylhäältä päin, mutta osa lähes maan tasolta.
- Verijäljet tukevat, tosin ei kovin vahvasti, sitä että kengät ovat olleet tekohetkellä jalassa, koska sisältä ei ole löytynyt verijälkiä. Kenkien päällä on roiskeita suuaukon reunalle, mutta sisällä ei. Oikean kengän sisäsivu on ollut verinen. On vaikea kuvitella mikä olisi aiheuttanut kosketusveren, jos ne olisivat olleet sillä paikalla, johon Gustafsson on kuulusteluissa kertonut ne jättäneensä. Tietysti on mahdollista, että jokin verinen on koskettanut kenkiin ja aiheuttanut kosketusveren.
Kenkien erilainen verimäärä selittyy sillä, että oikea kenkä on ollut lähempänä tai vasen jonkun suojaama.
Kenkien veri on Tuulikki Mäen. Teltan päällä on tietyllä alueella Mäen verta samantyyppisinä roiskeina kuin kengissä on ollut. Kankaassa on tällä kohtaa myös ns. void-alue, jossa veriroiskeita ei ole. Alue on suurin piirten kengän kokoinen.
Siitä kenen jaloissa kengät ovat olleet, ei voida tehdä lainkaan johtopäätöksiä.
Verijäljistä apua tutkimukselle
KRP:n teknisen tutkijan Anja Ytin mukaan verijälkitutkimus tuli Suomeen varsinaisesti 1990-luvun alussa. Sen avulla voidaan tehdä päätelmiä rikospaikan tutkimuksesta ja selvittää todennäköisiä tapahtumakulkuja. Todennäköisyydet paranevat, jos käytössä on muuta rikospaikkatutkintaa ja tietoja esimerkiksi uhrien vammoista.
DNA-tutkimukset liittyvät olennaisesti verijälkitutkimukseen, koska sen avulla saadaan tieto siitä, että mikä jälki kuuluu kenellekin.
- Veri on hyvin ainutlaatuista nestettä. Se pyrkii molekyylirakenteeltaan aina pienimään mahdollisimpaan tilaan, Ytti kertoi.
Ytin mukaan on tärkeää, että jälkiä on riittävästi. Johtopäätösten teossa pitää huomioida myös alusta, koska jäljet ovat erilaisia sileässä ovessa tai asfaltissa. Sileästä johtopäätösten tekeminen on helpompaa. Myös materiaalin imukyvyllä on merkitystä.
Jälkien mittauksessa on lukuisia erilaisia mahdollisuuksia. Tulokulmien ja -suuntien avulla jäljistä voidaan matemaattisten yhtälöiden avulla laskea lähtöpisteen etäisyys esimerkiksi seinästä tai lattiasta. Pienimmät verijäljet jäävät lähimmäksi lähtöpistettä.
Myös verijälkien koko kertoo tapauksesta. Suurimmat jäljet syntyvät tippuneesta verestä.
1-4 mm:n laajuisia veripisaroita syntyy keskinopeuksisista iskuista, esimerkiksi nyrkin iskusta. Alle 1 mm:n jäljet syntyvät suurinopeuksisista iskuista, esimerkiksi luodista tai räjähdyksestä.
Heilahdusjäljet kertovat, kuinka monta kertaa on lyöty. Myös puuttuvat jäljet, ns. void-alueet, kertovat esimerkiksi uhrin sijainnista tai puuttuvista esineistä. Näiltä alueilta veri siis puuttuu, vaikka ympäristössä sitä on.
Siirtokuvio tarkoittaa sitä, että veri on tarttunut toiseen esineeseen ja siitä edelleen pintaan. Näistä voidaan päätellä vaikkapa se, onko joku kontannut tai kulkenut rikospaikalla. Kosketusveri syntyy, kun esimerkiksi esine, vaikkapa kenkä, koskettaa veristä kohtaa. Tällöin kosketusverta on siis nimeomaan kengässä.