Gustafssonin vammat

[Sariola]

Tuo on Hirvensalon oma lausuma sellaisenaan. Hän ei voi sulkea pois merkittävää aivovammaa. Kai hän tarkoittaa samaa mitä sanoo!

Voiko joku kiistää, että Hirvensalo ei ole sanonut noin!

[Sariola]

Öhman käräjäoikeuden tuomion mukaan. Lainaus sanasta sanaan sivu 24,:


On mahdollista, että Gustafssonilla on ollut aivovamma ja että Gustafsson on ollut vammat saatuaan tajuton ja liikuntakyvytön, mutta sellainen aivovamma, josta Gustafssonille olisi aiheutunut 3-5 vuorokauden pituinen muistiaukko ei ole ollut todennäköinen. Kysymykseen kuinka pitkä muistiaukko olisi voinut olla Öhman ei ole ottanut kantaa.


Tätäkään tuskin kukaan pystyy kiistämään. Näin lukee käräjäoikeuden tuomiossa.

Huomataan, että sekä Hirvensalo, että Öhman pitävät aivovammaa mahdollisena. Öhman pitää myös tajuttomuutta ja liikuntakyvyttömyyttä mahdollisena. Tämähän on selvää tekstiä.

Minä en ota jyrkkää kantaa noihin termeihin. Käytän laajempaa termiä aivovamma, kuten Tenovuo on systemaattisesti käyttänyt ja Hirvensalo sekä Öhman ovat käyttäneet käräjäoikeuden tuomiossa. Samaa mieltä olen minä, minä pidän edellisten tapaan aivovammaa mahdollisena. En itse määrittele sen tarkemmin. Ehkä Tenovuon arvio "keskivaikea aivovamma" osuu hyvin lähelle. Hän on tässä joukossa se, joka on erikoistunut juuri aivosairauksiin, mutta myös ja nimenomaan aivovammoihin, senhän kaikki tietävät. Käräjäoikeus arvosti nemenomaan Tenovuon mielipiteitä, siinä teki aivan aivan oikein.

[Misri]

^ Alkuperäinen diagnoosi oli aivoruhje (contusio cerebri). Se tarkoittaa, että aivokudokseen on muodostunut voimakkaan päähän kohdistuneen iskun seurauksena ruhjepesäke. Aikanaan NGlle tehdyt tutkimukset, eivät kuitenkaan tukeneet tätä käsitystä. Ainoa vallitseva oire oli totaalinen muistamattomuus, sitähän se Öhmankin kysyi itseltään, kuinka todellinen sitten tälläinen täydellinen muistikatkos on?

[Hessu52]

Juuri näin Misri.

Sariola yrittää samaa kikkaa, kuin minkä teki Tenovuio lautamiesraadin edessä, eli viljelee tuota aivovammaa, mikä todellakin voi olla ihan lievästä aivotärhdyksestä Ruhjetasoiseen aivovammaan, jossaista Sariola yrittää myös kaupata, jolloin tuo Gustfassonnin "tajuttomuus ja muistiaukot" olisi helpompi tajuta, mutta voi voi, kun mitään aivoruhjeen tapaistakaan, saati kallonmurtumaa ei näissa magneettikuvauksissa näkynyt, joiden olisi pitänyt näkyä.

Itselläni näky mangneetilla vanha kallonmurtuma linja, jonka sain, kun vedimme keikkabussilla koivunkylkeen.

Siinä kait meni tajukin hetkeksi aikaa, koska havahduin siihen, että olin yksin volkkari kabiinissa ja virta oli päällä.

Sammutin virran ja kömmin tuulilasin aukosta ulos, sillä auto makasi kyljellään koivua vasten.

Siitä lähdettiin hiljakseen kävelemään kaverin kämpille.

Kämpille päästyämme, jonne oli matkaa kolaripaikalta n. 3 km, huomattiin että morvistani pukkasi verta,

En siinä lääkäriin viitsinyt lähteä, vaan aloimme tipottelemaan, kuten siihen aikaan tapana oli.

Jälkeenpäin lääkärillä käytyäni, kun kerroin tuon verenvuodon korvista, lääkäri huomautti, että minulla olisi ollut jonkin tasoinen kallonmurtuma, joka oli sitten itsekseen parantunut, vaan sairaalaan olisi ollut hyvä mennä ainakin tarkistukseen.

Tuossa on kuitenkin oppia siitä, että kallomurtuma ei välttämättä mitenkään estä liikkumista, ei selkeää ajattelua, ym.

Aivoruhjetta ei minulla ole ollut, koska siitä ei ollut merkkiä nykyaikaisissa kuvauksissa.

Ulosajostamme jäi muistoon tosiaan se, kun auto alkoi heittelehtiä lumisella tiellä ja kolme koivua odotti vain yhteentörmäystä, sen jälkeen on pienio black out, mutta herättyäni, avaimet virtalukosta älysin ottaa pois.

Ei tullut muistinmenetystä, mutta seuraavana aamuna oli pää pirun kipeä ja jano hirmuinen, joten juotavaa oli ainakin saatava ja jatkuvasti koko päivän.

Taisi muuten spyttakin jossain vaiheessa lentää itselläni, joten erikoista viinaa Bodomin niemellä oli nautittu, kun krapulaakaan ei sitten ole ollut, eikä janoakaan!

[Sariola]

^ Alkuperäinen diagnoosi oli aivoruhje (contusio cerebri). Se tarkoittaa, että aivokudokseen on muodostunut voimakkaan päähän kohdistuneen iskun seurauksena ruhjepesäke. Aikanaan NGlle tehdyt tutkimukset, eivät kuitenkaan tukeneet tätä käsitystä. Ainoa vallitseva oire oli totaalinen muistamattomuus, sitähän se Öhmankin kysyi itseltään, kuinka todellinen sitten tälläinen täydellinen muistikatkos on?

Kliiniset oireet ovat todennäköisesti viitanneet aivoruhjeeseen. Sen aikaisilla menetelmillä ei aina aivoruhjettakaan havaittu. Toisekseen sekä Öhman, että Tenovuo ovat viitanneet myös "diffuusiin aivovammaan" joka ei aina näy kuvattaessa edes nykyaikana. Kukkuun laittamasta linkistä ilmeni, että myöskään aivoruhje ei aina näy kuvattaessa - ainakaan 60-luvulla. Tenovuo totesi oikeudessa, että aivoruhjeen jälki aivoissa voi myös kadota - siis liittyy 2000-luvun tutkimuksiin. Tenovuo totesi oikeudessa myös, että v.2004 tutkimuksissa ei enää saada selville, oliko potilaalla 44 vuotta aikaisemmin ollut aivovamma. Tällä oli aikoinaan myös "pasin" lähettämä tutkimus aivoruhjeiden havaitsemisesta kuvattaessa. Siitä ilmeni, että aivoruhjeet eivät aina näy kuvattaessa. Kun kuvataan säännöllisin välein aivoruhjeita tietyissä potilaissa, niin yhdessä kuvantamismenetelmässä ruhjeista näkyy suurin osa tietyn ajan kuluttua vamman synnysta, mutta ajan kanssa sitten suuri osa ruhjeista katoaa näkymättömiin. Toisessa menetelmässä (magneettikuvaus) tuoreet aivoruhjeet eivät näy kaikki, mutta vanhoista näkyy "kaikki", eli suurin osa. Tutkimuksessa otos oli pieni ja seuranta-aika oli vuosi tai pari. Myös kuvattaessa magneettikuvauksella vanhoja aivoruhjeita, yksi aivoruhje katosi näkymättömiin ajan kanssa (otos oli pieni). Suuri aivoruhjeiden asiantuntija Hessu on täällä esittänyt, että jopa TT-kuvauksella aina nähdään jälki myös vanhoista aivoruhjeista. Se on täyttä puppua. Suuri osa aivoruhjeiden jäljistä katoaa TT-kuvauksen näkökentästä täysin ajan kanssa. Magneettikuvaus on tarkempi tutkittaessa vanhoja aivoruhjeita, mutta sekään ei ole sataprosenttisen varma havaitsemaan kaikkia vanhojen aivoruhjeiden jälkiä. Kyseisessä tutkimuksessa yksi aivoruhje (pienessä otoksessa) katosi myös magneettikuvauksen näkökentästä. Seuranta-aika oli vain vuosi tai pari. Jos seuranta.aika olisi ollutkin 44 vuotta, olisi tulos voinut olla aivan toinen.

Mitä tästä opimme? Älkää pitäkö Hessua asiantuntijana. Hessu puhuu sujuvasti ****aa.
Parempi luottaa näiden aivovammojen asiantuntijoiden mielipiteisiin.

Öhman: Diffuusi aivovamma ei näy aina kuvattaessa.

Tenovuo: V.2004 suoritetuilla kuvauksilla ei enää voi todeta, oliko potilaalla aivovamma v. 1960. Myös aivoruhjeen jälki aivoista voi kadota ajan kanssa.

Käytännössä on sekin mahdollisuus, että potilaalla onkin ollut "diffuusi aivovamma", joka ei näy kuvattaessa. Sen aikaisilla kuvausmenetelmillä niin tarkka diagnoosi ei ehkä ollut mahdollista, ja lääkäri kirjoitti kliinisten oireiden perusteella "aivoruhje". Hoito näyttää olleen aivan sopivan pituinen tällä diagnoosilla.

[pasi]

Tenovuo totesi oikeudessa, että aivoruhjeen jälki aivoissa voi myös kadota - siis liittyy 2000-luvun tutkimuksiin.

Oikaistaanpa taas kerran tämä Sariolan toistuvasti esittämä virheellinen väite. Kohdassa, jonka Sariola aina esittää väitteensä tueksi, Tenovuo toteaa (käräjäoikeuden tuomion mukaan) näin: Tämän päivän kuvantamismenetelmilläkään ei aivovammaa aina voida todeta, koska aivokudoksen muutokset tapahtuvat mikroskooppitasolla ja löydökset voivat myös hävitä.

Tässä yhteydessä Tenovuo siis selvästi puhuu aivovammoista, joissa kudosmuutokset tapahtuvat mikroskooppitasolla l. solutasolla, joten Tenovuo puhuu aksonivaurioista. Tenovuon mukaan esim. "[t]raumaattinen aksonivaurio on siis solutason tapahtuma, minkä takia sen toteaminen kliinisissä käytössä olevilla tutkimusmenetelmillä on vaikeaa."
Lähde: http://www.ollitenovuo.com/75

Toki tiedämme jo ennestään, että Sariola väittää virkkeen loppuosan "löydökset voivat myös hävitä" viittaavan kaikkiin mahdollisin aivovammoihin, joten Sariolan ei tarvitse sitä kantaansa enää toistaa.

Myös kuvattaessa magneettikuvauksella vanhoja aivoruhjeita, yksi aivoruhje katosi näkymättömiin ajan kanssa (otos oli pieni).

Mitään tällaista ei minun esittämästäni ikivanhasta tutkimuksesta käynyt ilmi. Sariola kirjoittaa puppua, kuten aina tästä(kin) tutkimuksesta kirjoittaessaan.

[Sariola]

....

Myös kuvattaessa magneettikuvauksella vanhoja aivoruhjeita, yksi aivoruhje katosi näkymättömiin ajan kanssa (otos oli pieni).

Mitään tällaista ei minun esittämästäni ikivanhasta tutkimuksesta käynyt ilmi. Sariola kirjoittaa puppua, kuten aina tästä(kin) tutkimuksesta kirjoittaessaan.

Kyllä siinä niin kävi, vaikka pasi "ei tunnusta".

Tuossa seurantatutkimuksessa kuvattiin nimenomaan aivoruhjeita tuoreeltaan ja seurantatutkimuksena pitempänä aikana, ehkä vuosi pari.

Kuvattiin sekä TT-kuvauksella että magneettikuvauksella. Tuoreen puoleisissa aivoruhjeissa TT-kuvaus oli parempi ja siinä näkyi suurin osa aivoruhjeista. Sensijaan magneettikuvaus havaitsi huomattavasti vähemmän tuoreita aivoruhjeita. Kun aikaa kului suurin osa, eli yli puolet aivoruhjeista häipyi pois TT-kuvauksen näkökentästä. Hessu on väittänyt, että TT-kuvauksella näkyy aivoruhjeen jälki loppuelämän. Se on täyttä puppua. Vanhojen aivoruhjeiden jälki näkyy paremmin magneettikuvauksessa. Siinäkään se näkyvyys ei ole 100 prosenttista.
Tuossa suppeassa aineistossa yksi aivoruhje katosi magneettikuvauksen näkökentästä täydellisesti. Seuranta-aika oli vain vuosi tai pari. Mitä tapahtuukaan, jos aikaa on kulunut esim. 44 vuotta. Tuo tutkimus osoitti juuri päinvastoin kuin pasi oli olettanut. Myös magneettikuvauksessa näkyvä aivoruhje voi ajan myötä kadota näkyvistä, vaikka suurin osa aivoruhjeista tai niiden jälki näkyy vielä pitkän ajan kuluttua magneettikuvauksessa. Tuo vanhan aivoruhjeen jäljen näkyvyys magneettikuvauksessa ei kuitenkaan ole 100 prosenttia. Tuota seuranta aikaa en tarkalleen muista, mutta se oli korkeintaan 3 vuotta. Kykenen kyllä lukemaan tuota englannin kielistä tekstiä.

[MAGNUM]

TUOTA,,KYLLÄ MINULLE AINAKIN ON MONI NEUROPSYGOLOGI SANONUT ETTÄ AIVOVAMMAA EI AINA NÄY VAIKKA KUVAT OTETTAISIIN HETI!!!,,,,JA VOI NÄKYÄ MUTTA EI ENÄÄN TAAS VUOSIEN PÄÄSTÄ NÄY JÄLKEÄKÄÄN JA NÄIN MYÖS SAATTAA OLLA VAIKEA SAADA KORVAUKSIA AIVOVAMMOISTA KUN EI PÄÄN SISÄLLÄ MERKKEJÄ SIITÄ!!! VAAN VAIN OIREET JÄLJELLÄ,,,,ITSELLÄ HETI ALKUPÄÄN KUVISSA LÖYTYNYT TÄPLÄMÄISIÄ MUUTOKSIA,,,DIFFUUSI AKSONIVAURIO TAI JOTAIN SELLAISTA,,,KUN TUO MUN MUISTI EI OIKEIN PELAA,,MUTTA TUOTA ON KAI 100 KERTAA MULLE TOISTETTU NIIN JÄÄNYT MIELEEN JA 95% VARMUUDELLA NÄIN ASIA ON!

[pasi]

Kyllä siinä niin kävi, vaikka pasi "ei tunnusta".

Parempi olisi, ettei Sariola kommentoisi tutkimuksia, koska hän näyttää johdonmukaisesti ymmärtävän sekä havainnot että tulokset sopivasti väärin, mutta se lienee turha toivo.

Tuota seuranta aikaa en tarkalleen muista, mutta se oli korkeintaan 3 vuotta.

Tutkimuksessa ei ensinnäkään tutkittu vanhoja aivoruhjeita, ja toiseksi MRI-kuvauksessa havaittiin yksi pieni 2 vuotta vanha aivoruhje. Tutkimuksen tekijät selittivät tämän ikäisten aivoruhjeiden näkymisen hemosideriinillä, jota syntyy veren hajoamiotuotteena. Lyhin aika, jolloin MRI havaitsi hemosideriiniä muodostuneen, oli muutama viikko vamman syntymisestä. Pisimmillään aika, jonka jälkeen hemosideriiniä havaittiin, oli mainittu 2 vuotta. Eräs tutkimuksen johtopäätös oli, päinvastoin kuin Sariola väittää, että vanhempien aivoruhjeiden jälki näkyy T2-painotetuissa MRI-kuvissa juuri hemosideriinin muodostumisen takia.

MRI:ssä havaitsematta jäänyt ruhje oli 7 kuukauden ikäinen. Havaitsematta jääminen voi siis johtua esim. siitä, ettei hemosideriiniä ollut vielä ehtinyt muodostua. Tutkimuksen perusteella ei voi tehdä (muut kuin sariolamaisesti ajattelevat) sellaista johtopäätöstä, ettei kyseinen ruhje tulisi myöhemmin näkyviin, koska myöhempiä seurantakuvauksia ei tälle ruhjeelle tehty.

Kykenen kyllä lukemaan tuota englannin kielistä tekstiä.

Tätä on syytä epäillä, koska (tämänkin) tutkimuksen sisällön joutuu selittämään Sariolalle yhä uudelleen, eikä sittenkään mene perille.

[Sariola]

Pasi tuossa siis myöntää, että 7 kk vamman syntymisen jälkeen yksi aivoruhje, joka oli siis todettu aikaisemmin jommalla kummalla tutkimusmenetelmällä, ei enää näkynytkään magneettitutkimuksessa.

Pasi selittää, että se voi tulla jälleen näkyväksi (magneettikuvauksessa), kun aikaa on kulunut riittävästi.

Toivossa on hyvä elää. Kaksi vaihtoehtoa on, ehkä tulee - ehkä ei. Joka tapauksessa 7 kk vamman syntymisen jälkeen sitä ei enää näkynyt magneettikuvauksessa.

Totuus on, että yksi aivoruhje katosi magneettitutkimukselta.

Pasi selittää, että se tulee näkyviin myöhemmin. Ehkä, mutta sitä ei ole todistettu.

[pasi]

Sariola tuossa myöntää, ettei ymmärtänyt viittaamastaan tutkimuksesta mitään.

Pasi selittää, että se voi tulla jälleen näkyväksi (magneettikuvauksessa), kun aikaa on kulunut riittävästi.

Missä kohdassa minä tuollaista selitän? Nyt Sariola tarkka lainaus näkyviin, eikä mitään omia sepustuksia. Muussa tapauksessa totean Sariolan taas kerran valehtelijaksi.

[Matlock]

Olen töissä tekemisissä jatkuvasti radiologin kanssa ja k.o. asiasta jutellessa sanoi, että ratkaisevaa näkyvyyden kannalta on, missä kohtaa aivoja vaurio on. Syvällä olevat saattavat jäädä näkymättä, varsinkin noin vanhat.

[Sariola]

Sariola tuossa myöntää, ettei ymmärtänyt viittaamastaan tutkimuksesta mitään.

Pasi selittää, että se voi tulla jälleen näkyväksi (magneettikuvauksessa), kun aikaa on kulunut riittävästi.

Missä kohdassa minä tuollaista selitän? Nyt Sariola tarkka lainaus näkyviin, eikä mitään omia sepustuksia. Muussa tapauksessa totean Sariolan taas kerran valehtelijaksi.

TÄSSÄ: ... MRI:ssä havaitsematta jäänyt ruhje oli 7 kuukauden ikäinen. Havaitsematta jääminen VOI SIIS JOHTUA esim. siitä, ettei hemosideriiniä ollut vielä ehtinyt muodostua. Tutkimuksen perusteella ei voi tehdä (muut kuin sariolamaisesti ajattelevat) sellaista johtopäätöstä, ettei kyseinen ruhje tulisi myöhemmin näkyviin, koska myöhempiä seurantakuvauksia ei tälle ruhjeelle tehty.


Ehkä tulee, ehkä ei. Ainakaan sitä ei ole senjälkeen havaittu, mahdolloisesti ei yritettykään havaita.

[pasi]

TÄSSÄ:

Toisin sanoen vain Sariolan mielikuvituksessa. Sariolan väite siis oli, että puheena olevassa tutkimuksessa yksi aivoruhje katosi ajan kanssa jäljettömiin. Totesin, ettei sellaista johtopäätöstä (eli ettei ruhje tulisi myöhemminkään näkyviin hemosideriinin takia) voi ko. tutkimuksesta tehdä muut kuin sariolamaisesti ajattelevat, ja kerroin myös lyhyesti, mitä tutkijat itse totesivat johtopäätöksinään. Jos Sariola ymmärtää tuon niin, että selitin ruhjeen tulevan myöhemmin näkyviin, en voi muuta kuin pahoitella. Ei ihme, että tieteellisen tutkimusraportin ymmärtäminen on Sariolalle ylivoimaista.

[Sariola]

TÄSSÄ:

Toisin sanoen vain Sariolan mielikuvituksessa. Sariolan väite siis oli, että puheena olevassa tutkimuksessa yksi aivoruhje katosi ajan kanssa jäljettömiin. Totesin, ettei sellaista johtopäätöstä (eli ettei ruhje tulisi myöhemminkään näkyviin hemosideriinin takia) voi ko. tutkimuksesta tehdä muut kuin sariolamaisesti ajattelevat, ja kerroin myös lyhyesti, mitä tutkijat itse totesivat johtopäätöksinään. Jos Sariola ymmärtää tuon niin, että selitin ruhjeen tulevan myöhemmin näkyviin, en voi muuta kuin pahoitella. Ei ihme, että tieteellisen tutkimusraportin ymmärtäminen on Sariolalle ylivoimaista.

Olen ollut opiskeluaikoinani professorin johtamassa tutkimusryhmässä jäsenenä. Ei tällainen ole täysin vierasta. Mielestäni jää epäselväksi, tuleeko kyseinen aivoruhje näkyviin edes myöhemmin.