
- Siren.jpg (427.49 KiB) Katsottu 2998 kertaa
Uutinen (2005) käräjäoikeuden katselmuksesta ja paikallisen Risto Sirénin haastattelu. Sirén mainitsee Gyllströmin heitelleen kivillä mopoilijoita.
Käräjäoikeuden katselmus houkutteli paikalle kymmeniä uteliaita kansalaisia
Bodomin murhien käräjäsaliin ei toimittajien lisäksi muuta yleisöä mahdu, mutta maanantai tarjosi kaikelle kansalle mahdollisuuden nähdä, millä tavoin suomalaisen rikoshistorian yhtä mielenkiintoisimmista tapauksista ruohonjuuritasolla ratkotaan.
– Jos Gustafsson on sen tehnyt, niin kova mies täytyy olla kun ei tunnusta. Mutta ei tällaista rikosta heikkohermoinen pystyisi tekemäänkään, pohti paikalle vaimonsa kanssa saapunut Pertti.
Pariskunta ei ollut Gustafssonia aikaisemmin nähnyt, mitä nyt viime päivien lehdistä. Minkälaiseen lopputulokseen käräjäoikeus päätyy, sitä he eivät uskaltaneet arvailla.
– Mutta eihän sitä tällaisia syytöksiä ihan tyhjästä lähdetä esittämään, Pertti uumoili massiivista ihmisletkaa silmäillessään.
Myös Ari oli saapunut paikalle silkasta mielenkiinnosta. Hän oli Gustafssonin monet kerrat nähnyt, sillä hän asuu Niipperissä vain parinsadan metrin päässä Gustafssonien maatilasta.
– Eilen kun menin ohi, niin Gustafsson puuhaili siellä kottikärryjen kanssa pihalla.
Kioskinpitäjä heitteli kivillä
Koiransa kanssa käräjäoikeuden jalkautumista seurannut
Risto Sirén kertoo asuneensa murhapaikan lähistöllä koko ikänsä.
– Käyn tässä joka aamu kuuden seitsemän aikaan, mutta nyt sattuneista syistä tulin vähän myöhemmin.
Koko Suomea kuohuttaneen henkirikoksen tapahtuessa Sirén oli 11-vuotias. Hän kuuli puskaradion kautta, että Bodominjärven rannalla oli tapeltu.
– Sitten me tietysti lähdettiin kaikki kylän kakarat katsomaan. Oltiin tuossa risteyksessä, kun ruumiita kannettiin paikalta, hän kertoo osoittaen paikkaa, jossa nyt seisoo asianajajien autoja ja lautamiesten tilataksi.
Heti tuoreeltaan niin poliisi kuin kyläläisetkin epäilivät veritöistä kioskinpitäjää, joka ”vihasi nuorisoa ja moottoripyöriä yli kaiken”.
– Me kun ajettiin tästä mopolla, niin sehän tuli pihasta kuin hirvi ja heitti kivillä. Mieleen jäi, että jos se saa meidät kiinni, niin se tappaa. Se oli täysin hullu äijä, Sirén muistelee.
Kioskinpitäjä todettiin syyttömäksi, mutta vuonna 1969 hän päätyi omaan ratkaisuunsa ja hukuttautui Bodominjärveen. Viimeisinä sanoinaan hän legendan mukaan tunnusti murhat.
Tutustuivat vanhemmalla iällä
Koska Risto Sirénillä ja Nils Gustafssonilla on seitsemän vuoden ikäero, he liikkuivat lapsina eri porukoissa.
Toisiinsa he tutustuivat vasta vanhemmalla iällä Sirénin työskennellessä autokorjaamossa, jossa Gustafsson useasti asioi.
Sirén pudistelee päätään miettiessään syytettä – Gustafssonia on vaikea uskoa murhaajaksi.
– Hän on erittäin mukava mies, oikein lupsakka mitä olen hänen kanssaan jutellut.
Verihelluntain tapahtumista miesten kahvipöydässä ei kuitenkaan koskaan ole keskusteltu.
– En kysellyt, kun ei ollut tarvetta, enkä ole kuullut kenenkään muunkaan kyselleen.
KÄRÄJÄOIKEUS JALKAUTUI MURHAPAIKALLE
Kun sana kolmoismurhasta helluntaina 1960 lähti kiirimään, Bodominjärvelle saapui sankoin joukoin poliiseja, toimittajia, kuvaajia ja lähiseudun asukkaita.
Ehkä häivähdys samaa koettiin maanantaina, kun Espoon käräjäoikeus jalkautui murhapaikalle – poliisien, toimittajien, kuvaajien ja uteliaiden ulkopuolisten kera.
Puskia ja ojanpientareita myöden säntäilleet valokuvaajat seurasivat totuttuun tapaan Nils Gustafssonin ja asianajajien jokaista askelta. Vain itse ground zero, murhaniemi, oli poliisinauhalla eristetty.
Maaston muotoja ja etäisyyksiä.
Murhapaikalle suuntautuva katselmus oli sekä syyttäjän että puolustuksen toive. Molemmat osapuolet kehuivat reilun tunnin kestäneen jalkautumisen ajaneen asiansa, vaikka kaikkiin yksityisalueella sijaitseviin kohteisiin ei näin isolla retkueella voitukaan mennä.
– Katselmus tehtiin tuomioistuinta varten, jotta he näkevät nämä perspektiivit ja osaavat ottaa vastaan todisteita oikealla tavalla, johtava kihlakunnansyyttäjä Tom Ifström totesi patikoinnin päätteeksi.
Toisin kuin esitutkinnan aikana, maanantaisessa katselmuksessa vuosikymmenten takaisia tapahtumia ei lähdetty avustajin ja teltoin rekonstruoimaan.
– Tarkoituksena oli havainnoida maaston muotoja ja etäisyyksiä, jotka on helpompi hahmottaa paikan päällä kuin vain kartalta katsoen, puolustusasianajaja Riitta Leppiniemi kuvaili luontoretken lähtökohtia.
Murhaniemen lisäksi oikeus tutustui paikkoihin, joilla havaintoja tehneet todistajat aikoinaan olivat, sekä etsiskeli kivenkoloja, joista Gustafssonin ja Boismanin kengät löytyivät.
– Ihan tarkasti kenkien löytöpaikka ei ole tiedossa, koska maisemat ovat muuttuneet ja paikalla oli silloin tien sijaan vain polku, Leppiniemi selvitti.
Syyttäjän vaatimuksesta Gustafsson on paikalla kaikissa kolmoismurhaa käsittelevissä istunnoissa, jollaiseksi katselmuskin laskettiin. Ääneen Gustafsson ei kuitenkaan maanantaina päässyt.
– Jos joku olisi nähnyt tarvetta kysyä jotain Gustafssonilta, olisi se tietysti ollut mahdollista, puolustusasianajaja Heikki Uotila totesi.