Gustafssonin vammat

[Matlock]

Gustafsson mainitsi jossain haastattelussa, että oikealle pyrki kaatumaan, en muista ihan tarkkaa sanamuotoa.

Tuskinpa enää on mitään mahdollisuutta saada selville, huimasiko Gustafssonia ollenkaan, oliko mahdollinen huimaus normaalia asennon muutoksesta johtuvaa vaiko jotain vakavampaa. Veikkaisin hänellä jotain huimausta olleen ja ehkä ei itsekään tiedä, mitä. Huimauksen syitä on muuten valtava määrä.

Kenkiä en usko hänen kuljetelleen oli huimausta tai ei.

[Oulunmies]

Noh, minulle se ei ole uskon asia.

[Hessu52]

Joo, kyllä on tainnut huimaus olla sitä itse hankittua, sairaalassa ensin krapula ja sitten vahva siihen rööki päälle, huimaa meikäläistä jo pelkkä ajatuskin!

Miten tuon tasapainoelimen vammautumisen kanssa nyt onkaan, kun poliisi pyrki häntä auttamaan silloin kun pääsi sairaalasta, niin tähän "sankarimme" tokaisi: "Invalidinäkö minua pidätte" ja torjui kaikenlaisen tuen.

Paras todiste siitä "tasapainottomuudesta" on kun tämä Gustafssonni seisoo kapealla kallionkielekkeellä niemellä kädet puuskassa, tukevasti kuin sonni ja siinä kun on vesi vielä molemmilla puolilla liplattamassa noin metrin päässä, niin on siinä ollut tasapainoilemista, kuka jumal`auta uskoo noita älyttömyyksiä, häh?

Jos tasapainoelin olisi ollut huonona, niin kyllä poliisit olisivat muutaman kerran nostaneet tämän "sankarpojan" lätäköstä ylös, no sitten kyllä voisin uskoa tasapainoelimen vaurioon, mutta näillä näppäimillä en!

[awa]

Olen tuossa laskenut täsmälleen tuon kirjoittajan ilmoittamista luvuista, että nykyään vuosittain hoidetuista aivovammapotilaista kuolee noiden lukujen mukaan 1 %. Voit tarkistaa laskelman. Tietysti tuo kuolleisuusluku on ollut vuonna 1960 hieman korkeampi. Sitä voi vain veikata, olisiko ehkä kaksinkertainen, eli noin 2 %. Jossakin niillä main se oikea luku on.

Sariola, kerrot tuossa edellä lainaamassani tekstissä että olet laskenut täsmälleen tuon kirjoittajan ilmoittamista luvuista aivovammojen hoidoista sitä ja tätä, mutta Sariola, kertoisitko meille kaikille että mitenkäs niitä laskemiasi aivovammoja on hoidettu?

Aivovammoista esimerkiksi aivotärähdys ei vaadi minkäänlaista hoitoa. Sariola on aiemmin esittänyt meille, että sairaalassa makaaminenkin on hoitoa. Tosiasia on, että sängyssä makaaminen ainoastaan pitkittää aivotärähdyksen eli aivovamman oireita, joten sairaalasängyllä makuuttamista ei voida pitää tässä Gustafssonin tapauksessa hoitona, koska hoidollinen vaikutus on hoidettavalle aivovammapotilaalle päinvastainen, eli oireita pitkittävä, vaikka sairaalassa tapahtuvasta makuuttamisesta onkin kysymys. Tässäkin asiassa Sariola on väärässä. Sariolan tiedot ovat vajavaisia. Sariolalta puuttuu asiatieto. Valitettavasti.

Sariola puhuu prosenteista. Mielenkiintoista. Todennäköisyyksistä ja "prosenteista" voin kertoa sen, että aivoihin jälkiä jättämätön aivovamma minkä seurauksena ihminen on tajuttomana tunteja ja tokkuraisena päiviä ja muistamattomana iänkaikkisesti, on todella todella todella harvinainen. Itse en ole kuullut tällaisesta tapauksesta. Sariola varmasti selvittää tunteeko googlekaan moista. Lisäksi epätodennäköisyyttä lisää se, että tämän kaiken aiheuttanut astalolla lyöty/aiheutettu aivovamma parantuu hoitamattomana jälkiä jättämättömäksi. Tällainen on hyvin hyvin hyvin epätodennäköistä. Joku voisi todeta, että kyse on mahdottomuudesta.Vammnakirurgian huippuammattilaisen ja ortopedian ylilääkäri Eero Hirvesalon mukaan - tässä puhutaan todennäköisyyksistä.

Voin kertoa, että hieman kauniisti tai latteasti sairaalan ylilääkäri, ortopedian erikoslääkäri Eero Hirvensalo totesi todennäköisyyden. Toki oikeassahan Hirvensalo oli - todennäköisyys oli vain hyvin ilmeinen - tiettyyn suuntaan kallistuva - eli Gustafssonin kannalta hyvin hyvin pieni. Tämän totean omana mielipiteenä. Taidan olla oikeassakin. Ei ole kiellettyä-

Voisin kliinisesti ja empiiristä näkökulmaa hyödyntäen arvioida, että tuossa puhutaan aivovamman näkymättömäksi parantumisen mahdollisuudesta, joka on noin 1:1000 000 000.

- hymm -

[Sariola]

......

Voisin kliinisesti ja empiiristä näkökulmaa hyödyntäen arvioida, että puhutaan aivovamman parantumisen mahdollisuudesta näkymättömäksi joka on noin 1:1000 000 000.
.....

- hymm -

Minusta näyttää, että keskustelun taso on tässä osiossa pudonnut kovin matalaksi!

Jos juuri tuohon asiaan ottaisin kantaa, niin aivovammaa ei aina edes havaita kuvantamismenettelyssä, vaan diagnoosi tehdään tänä päivänäkin joskus oireiden perusteella. Tämä on faktaa sellaisenaan.

Vaikuttaa siltä, että jäljelle jääneet ovat kaikki saman mielisiä, tukevat ja kehuvat toisiaan, olkoonpa esitys kuinka huono, heikko tai asiaton tahansa.

Joku täällä väitti, että "1960-luvulla 50% aivovammapotilaista kuoli" aivan tosissaan. Sekin meni aivan täydestä tässä porukassa. Kovin on puhtaaksiviljeltyä joukkoa. Tässä joukossa ei keskustelua kannata jatkaa ainakaan tästä asiasta. Kovin ollaan ulalla!

[awa]

Tässä joukossa ei keskustelua kannata jatkaa ainakaan tästä asiasta. Kovin ollaan ulalla!

Niin keskustelua ei kannata jatkaa mikäli yrittää vääristellä selvää asiaa. Väärittelylle ei anneta täällä tilaa. Valitettavasti.

Aivovamma eli aivotärähdys ei näy kuvissa ja ei parantuakseen vaadi minkäänlaista hoitoa. Diagnoosi tehdään pelkkien oireiden perusteella. Totta. Voidaan myös todeta, että suurin osa näistä aivovammoista ei päädy lääkärin tutkittavaksi lainkaan. Arvioisin, että noin 1:1000 aivotärähdyksestä päätyy diagnosoitavaksi. Tämä on vain arvio - luku voi olla paljon suurempikin.

[Kotipoliisi]

Minusta näyttää, että keskustelun taso on tässä osiossa pudonnut kovin matalaksi!

Joku täällä väitti, että "1960-luvulla 50% aivovammapotilaista kuoli" aivan tosissaan. Sekin meni aivan täydestä tässä porukassa. Kovin on puhtaaksiviljeltyä joukkoa. Tässä joukossa ei keskustelua kannata jatkaa ainakaan tästä asiasta. Kovin ollaan ulalla!

Ensimmäiseen väitteeseesi voin yhtyä, eihän täällä viitsi kovin moni muu lisäksesi edes keskustella - joten taso on juuri kuten itse sitä kuvailet.

Se, että vääristelet tieteellisiä tutkimuksia, on todella ikävää. PubMedistä löytyy esim. hakusanoilla: " brain damage mortality history" runsaasti tutkimustuloksia, joilla vääristelysi kumotaan välittömästi.

Eräässä ansiokkaassa tutkimuksessa muuten tutkimustuloksena on, että: "There was no observed improvement in brain damage mortality between 1930 and 1970...." - voi vaan ihmetellä kuinka monta prosenttia aivovammapotilaista kuolikaan 1930-luvulla? Taitaa olla reilusti yli 50%.

En viitsi tutkimuksia tänne referoida kun olet niiden "yläpuolella" - sinne Pubmediin vaan lukemaan asiantuntijoiden tieteellisiä tutkimuksia ja vastaväitteesi voit lähettää suoraan näille neurokirurgian tohtoreille ja professorikirjoittajille.

Mahtaa sen jälkeen naurua piisata rapakon toisella puolella....

[Hessu52]

Tuskin Sariola tuohon pustyy, siis ymmrtämään mitä siellä lukee, tai ainakin hän vääristelee lukemansa ihan uuteen kuosiin, no jos ei ymmärrä, niin ei sitten kertakaikkiaan ymmärrä.

Minä uskon noihin tutkimuksiin ja tiedän omasta kokemuksestani, että sairaalassa pidettiin -60 luvulla selkäydinpunktion, (lumbaalipunktion) jälkeen potilas vuorokauden makuultaan ja viikon sairaalassa, joten siitä on tullut tuo Gustafssonnin yp. eli "ylimääräinen palvelu" sairaalassa.

Ts. varmuuden vuoksi makuutettiin lasaretissa, eikä päästetty pois, eli jos masusta poistettiin umpilisäke, niin sitä oltiin sairaalassa 1-2 viikkoon, ihan riippuen lekurista, näin se meni, nykyjään pääsee jo leikkauksen jälkeen kotihoitoon seuraavana päivänä.

Näillä näppäimillä, Gustafssonni olisi ollut valmis luovutettavaksi kotihoitoon jo viimeistään viikon päästä tragediasta, joka sekin on huiman pitkä aika posken tikatulle haavalle ja aivotärähdykselle, kuten Sariola aivovammaa nimittää!

Ai niin, olin unohtaa sen "henkenvaarallisen" naarmun käsivarressa!

[awa]

Näillä näppäimillä, Gustafssonni olisi ollut valmis luovutettavaksi kotihoitoon jo viimeistään viikon päästä tragediasta, joka sekin on huiman pitkä aika posken tikatulle haavalle ja aivotärähdykselle, kuten Sariola aivovammaa nimittää!

Juuri noinhan se on, eli viikkokin olisi pitkä aika, sillä nykypäivänä tuollaisilla vastaavanlaisilla (hyvin tyypillisillä) Gustafssonin kasvojen luuvammoilla, potilas saattaa hakeutua hoitoon vasta päivien kuluttua vammasta. Esimerkiksi nuo hyvin tyypilliset "nakkikioskivammat" on saatu perjantai-iltana ja potilas hakeutuu hoitoon vasta maanataina aamupäivällä, koska leukapielet eivät toimi normaalisti. Tämä on hyvin tyypillistä.

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin nuo Gustafssonilla olleet, tai sen kaltaiset hyvin tyypilliset nyrkiniskun seurauksena tulleet kasvojen murumat eivät tarvitse sairaalahoitoa lainkaan. Ne voidaan nykypäivänä hoitaa osaavassa hoitopaikassa ihan poliklinikalla ja samantien - yhden pysähdyksen taktiikalla. Näin on. Tietysti potilaan kasvojen murtumien hoidon etenemistä myöhempinä viikkoina seurataan. Se on tämän päivän hoitoa se. Näin minulle on kerrottu.

Toki kerrottiin sekin - mikäli potilas tuodaan suoraan nakkikioskilta hoitoon noilla vammoilla, saattaa lääkäri määrätä potilaan yön yli seurantaan sairaalaan, että potilaan pää selviää ja nähdään, että kyseessä on vain humalaisen hourailua ilman minkäänlaista aivovammaa. Selvinpäin olevaa potilasta on myös helpompi tutkia ja hoitaa. Lisäksi lääkäri saa varmuuden tärähdyksen seurauksista. Sillä onhan potilaan pää kiistatta tärähtänyt, mutta siihen ei asaiantuntioiden arvion mukaan liity yleensä aivovammaa, eikä edes aivotärähdys ole todennäköinen. Myös "stuspot-tila" hieman korjautuu kun potilas nukkuu päänsä selväksi. Näin se menee. Enkä jaksa uskoa, että evoluutio on näin lyhyessä ajassa niin paljon ihmistä muuttanut, että vuonna 1960 ihmisen rakenteet olisivat kovasti nykyihmisestä eronneet.

- hymm -

[Hessu52]

^Joo taisi olla kovapäisempää porukkaa silloin ennen, kun sotienkaan jälkeen ei tarvittu mitään sosiaalitanttoja siihen viereen voivottelemaan puolestaan.

Tuo Gustafssonnin väitetty muistinmenetys on siitä ihmeellinen, että hän kuitenkin muisti olleensa moottoripyörällä liikenteessä, mutta äitiään luuli poliisiksi.

Kuika tuollainen on yleensäkään mahdollista muistiaukossa, sillä jo on muistiaukko, niin sitten on se muistiaukko, eikä sinne päin!

[Kotipoliisi]

^Näin on.

Itse olen jo pitkään ollut huolissani Nissen äkillisistä tajunnan menetyksistä sairaalahoidossa, jotka eivät kuitenkaan ehkä liity moninkertaiseen muistiaukkoon. Yritin lääketieteen kirjallisuudesta etsiä vastauksia näihin äkillisiin ja lyhytaikaisiin kohtauksiin ja tällaista oireyhtymää ei nykylääketiede tunne.

Kohtauksethan alkoivat tajunnan hämärtymisellä ja vaikealla väsymisellä sekä ilmenivät aina silloin kun potilas luuli poliisin olevan tulossa potilashuoneeseen.

Äkillinen tajunnan menetys diagnosoidaan nykypäivänä pyörtymiseksi. Pyörtymiseen taas voi olla montakin syytä - yksi niistä on voimakas pelkotila.

[Hessu52]

No mutta mitäs pelättävää rehellisellä nuorellamiehellä olisi, silä poliisihan on ystävä, kuten siihen aikaan taidettiin sanoa!

Ja sanotaan vieläkin, ainakin rehellisen ihmisen ystävä, itse en ole kjoskaan mennyt tajuttomaksi, kun poliisin kanssa olen keskustellut, vaikkapa ylinopeusskosta joita olen muutaman näiden parin miljoonan ajokilometrin aikana saanut.

Miten lie käynyt bussikuskin, joka hetsillään meni tajuttomaksi, kun poliisi koputteli sairaalahuoneen ovea ja kysyi, "Nisse, mitä nimellä tapahtui, aha, ja taas taju kankaalla", heh, tämä noin mielikuvituksellisesti sanottuna!

Toisaalta poliisin yhdistäminen äitiin, saattaisin kuvitella olevan jotenkin auktoriteettikysymys, eli äidin sanaan oli uskottava, kuten poliisinkin sanaan, mutta äidin sanaan enemmän, kait, ja jos ei ole valinnanvaraa, niin meneehän sitä väkisinkin tajuttomaksi, noinkin vaikean pulman kohdalla!

[awa]

Niin mitenkäs se tarina menikään:

- "kun keskustelu kääntyi illan tapahtumiin Gustafssonilta meni taju .."

[Sariola]

Niin mitenkäs se tarina menikään:

- "kun keskustelu kääntyi illan tapahtumiin Gustafssonilta meni taju .."

_________________________________________________________
Haluan sanoa tämän: Minä olen todennäköisesti se kirjoittaja täällä, joka on osallistunut pisimpään näihin Bodom-keskusteluihin eri areenoilla. Kyllä minulla on jonkin verran faktatietoja asiasta.

Täällä on joukko kirjoittajia, jotka kieltäytyvät tunnustamasta totuutta etenkin NG:n vammojen osalta. Näitä tosiasioiden ja sen mukana totuuden kieltäjiä täällä ovat ainakin: awa, Hessu52, Misri, Yövuoro, Kotipoliisi ja muutama muu. Oulunmiestä en laske tähän ryhmään kuuluvaksi, vaikka olenkin eri mieltä hänen kanssaan muutamista asioista. Nämä muutamat kirjoittajat kieltävät naurettavan lapsellisella tavalla aivan selvät tosiasiat. Toisaalta se huvittaa, mutta toisaalta vihastuttaa. Että kehtaavat tehdä noin - minusta se on häpeällistä.

Tosiasiat pitää omaksua esim. lukemalla ensin ajatuksella Öhmanin laatima vammaluettelo. Sitten tutustumalla hoitoaikoihin sairaalassa, korvaklinikalla ja hammasklinikalla. Joku väittää, että sairaalahoito ei ole hoitoa. Tietysti sekin on hoitoa, se on sairaalahoitoa. Sairaalassa mm. huolehditaan, että potilas on puhdas, saa tarvittavan ravinnon ja tarpeellisen lääkityksen, ja saa lepäillä rauhassa rasittamatta itseään. Sekin on hoitoa, sairaalahoitoa. Sehän on selvä asia. Kyllä myös hoitoaika kertoo jotakin vammojen vakavuudesta. Ei sitä pidä kieltää. Sen ajan lääkärit ovat olleet sen ajan huippuja, kuten legendaarisen kuuluisa aivokirurgi Niilo Karikoski, myöhemmin sotavammasairaalan ylilääkäri ja lääkintöneuvos. Hänen vastuullaan oli potilas sen jälkeen, kun hänet oli siirretty "Neurologiseen klinikkaan" kaksi päivää sairaalaan tulon jälkeen.

Tämä kannattaa lukaista silloin tällöin!


Neurokirurgi Öhmanin lausunto käräjäoikeuden tuomion mukaan

Lausunnot vuosina 2003 ja 2004 antaneen ja todistajana kuullun neurokirurgi Juha Öhmanin mukaan Gustafssonilla on ollut murtumat vasemmalla alaleuassa hampaiden välissä ja nivelnastan kohdalla, vasemmassa poskiluussa sivuseinämässä ja katossa sekä poskikaaressa, minkä lisäksi otsaluun ja poskiluun liitos on auennut sekä ohimoluun ääriviivassa korvan takana vasemmalla on ollut murtuma. Lisäksi Gustafssonilla on ollut ruhjehaavat ohimon-päälaen seudussa, poskessa ja leuassa sekä viiltohaava oikeassa kyynärvarressa. Vammat on voitu aiheuttaa nyrkillä mutta myös tylpällä astalolla tai potkaisemalla. On epätodennäköistä, että neljän vuorokauden muistinmenetyksen aiheuttaneessa vaikeaksi luokiteltavassa aivovammassa ei verta aivoselkäydinnesteessä olisi. Gustafssonille vuonna 2004 tehdyssä magneettikuvauksessa olisi kyllä näkynyt aikanaan ollut ns. aivoruhjepesäke. Sen sijaan jos kysymyksessä on ollut ns. diffuusiaivovamma, se ei näy kuvantamismenetelmissä.

Aivosähkötutkimuksen 16.6.1960 mukaan Gustafssonilla on saattanut olla aivoissa vasemmalla puolella häiriöitä, mutta tämä tutkimus on epäspesifi, ja ilmakallotutkimuksessa 17.6.1960 on voitu nähdä vain aivokammioiden mahdollisia litistymiä. Lisäksi molemmat tutkimukset on tehty suhteellisen pitkän ajan kuluttua vammasta. Mitään työkyvyn ja kuntoutumisen selvittäviä neuropsykologisia kokeita ei ole 1960 luvulla tehty.

Puutteelliset kirjaukset ja röntgenkuvien puute ovat vaikeuttaneet johtopäätösten tekemistä, ja siksi Öhman on perustanut kannanottonsa asiassa pitkälti aivoselkäydinnesteen verettömyyteen. Ns. Brillen hematooma kuvaa luotettavasti kyllä kallonpohjan murtumaa. On mahdollista, että Gustafssonilla on ollut aivovamma ja että Gustafsson on ollut vammat saatuaan tajuton ja liikuntakyvytön, mutta sellainen aivovamma, josta Gustafssonille olisi aiheutunut 3-5 vuorokauden pituinen muistiaukko ei ole ollut todennäköinen. Kysymykseen kuinka pitkä muistiaukko olsi voinut olla, Öhman ei ole ottanut kantaa.

Että näin!

[pasi]

Haluan sanoa tämän: Minä olen todennäköisesti se kirjoittaja täällä, joka on osallistunut pisimpään näihin Bodom-keskusteluihin eri areenoilla. Kyllä minulla on jonkin verran faktatietoja asiasta.

Määrä ei korvaa laatua, eikä omien luulojen toisteleminen muuta niitä faktoiksi. Kuten Kotipoliisi jo totesikin, mikäli pidät keskustelun tasoa kehnona, kannattaa katsoa peiliin.

Tosiasiat pitää omaksua esim. lukemalla ensin ajatuksella Öhmanin laatima vammaluettelo.

Selvä. Aloitetaan vaikka tästä: missä kohdassa Öhmanin vammaluetteloa mainitaan kahdesta kohtaa poikki ollut leukaluu, jota olet hokenut faktana useilla forumeilla?