Tutustuin vasta tänään AA:n "ystävien"
blogiin. Omilla nimillään ilmeisesti esiintyvät. No, saahan sitä "rakastamaansa" ihmistä puolustaa, mutta millä perustein? Ei ainakaan järjellisin.
Mahtaako olla viisasta sitouttaa nimensä kautta oma lähipiirikin julkisuuteen - lopputulos kun voi olla AA:n tuomitseminen murhasta ja lsh:stä - ja naisten osoittautuminen sinisilmäisiksi ja typeriksi viiden ällän ekonomin "fanittajiksi". Voi siinä olla blogistien läheisilläkin selittelemistä siinä,
että kuinka se XXX:kin siihen Annuun haksahti.
Kukin naisista on tutustunut AA:iin vasta aikuisiällä; 2000-luvulla, kaksi naista netin kautta ja yksi vasta hiljattain koputeltuaan AA:n ovelle ja pyydettyään tätä kahvittelemaan - syystä, jota voi vain arvailla. Ainakin yhteen nimeen linkittyi googlaamalla lahjatavarabisnes; yhteydestä blogistiin ei ole varmuutta.
Naiset eivät todennäköisesti ole juurikaan olleet yhteydessä AA:n lapsuus- ja/tai nuoruusaikaiseen lähipiiriin; vanhempiin, aviomieheen, lapsuus- tai koulukavereihin ja/tai sukulaisiin. Tuskin myöskään AA:n lapsiin. Kirjoituksia silmäillessä sai vaikutelman, että paremminkin AA on vieraillut (joskus) heidän luonaan tai kulkenut mukana kaupungilla, mutta he eivät ole niinkään vierailleet AA:n luona.
Naiset pitävät AA:a viranomaisten pitkällisen ja uuvuttavan ajojahdin uhrina. AA:n nuorempien lasten lsh- ja surmayöpuheita he pitävät ympäristön syöttäminä tai tuulesta temmattuina höpötyksinä, jotka AA kuulemma olisi valmis, totta kai, antamaan anteeksi. Ja AA kun on joskus jossakin viestissä kirjoittanut niin kauniisti "pummiäitien" lastenkin oikeudesta hyvään elämään. Ihana ihminenhän sen AA:n (sillä perusteella) täytyy olla...
Mainittakoon, että maailma on täynnä ystäviensä, tuttaviensa tai yhteisöjensä suuresti ihailemia ihmisiä, jotka ovat työ- tai siviilielämässä sortuneet vakaviin rikoksiin. Joskus rikostapaukset selviävät tuoreeltaan, joskus niistä saadaan vihiä vasta ihmisen kuoltua - sitten, kun lähipiiri on uskaltautunut puhumaan tai "salaiset kansiot" on saatu avattua. Ihminen voi olla toiselle ihmiselle (tai yhteisölle) mitä herttaisin ja mukavin kanssaihminen, oikea
heikkojen ja sorrettujen puolustaja tai
rauhanrakentaja, mutta toiselle (tai joillekin) henkeä uhkaava; väkivaltaa käyttävä hirviö. Mitäs jos naisten kahvittelukaverilla olisikin kaksi puolta? Se kiva, fiksu ja tasainen ´Annu´ ja se vähemmän kiva, tasapainoton ja arvaamaton veitsikäsi-Edwardina, joka tykkää
tantrisesta s----stä alaikäisten kanssa?
Tuttavaansa voi toki kutsua "ystäväksi", mutta todellinen ystävä, (jota puolustaisi julkisesti murha- ja lsh-syytteiltä), tulisi mielestäni tuntea syvemmin ja perusteellisemmin kuin chättäilyn, shoppailun ja kahvittelun (tai
osittaisen oikeudenkäyntimateriaalin) kautta. Ja silloinkin olisi hyvä ilmaista vain tukensa; ei aloittaa julkista "sivuoikeudenkäyntiä" - eikä ainakaan riittämättömin perustein.
Mikä mahtaa olla naisten motiivi? Syvä kunnioitus AA:n vakaata (tai vakaalta vaikuttavaa) persoonaa kohtaan? Viranomaisviha? Ihastuminen? Pyrkimys hyötyä taloudellisesti AA:n "maineesta"? Taivas tietää.
Yhdellä naisella oli käsittämättömiä heittoja koskien omaa AA:n puolustukseksi esittämäänsä puheenvuoroa oikeudessa. Nainen vihjaili, että hänellä olisi tietoa toiseksi vanhimman lapsen "höpöhöpö"-kertomusten todellisesta (harmittomasta) alkuperästä, mutta että hän oli sitten kuitenkin "unohtanut" kertoa asiasta oikeudessa. Mistäköhän tämä "faktatieto" kertomusten "harmittomasta" alkuperästä oli mahtanut tulla? Ettei vain AA:lta itseltään? Naisen "puolustustodistelun" aineisto näytti koostuvan AA:n nettikirjoituksista, joiden nainen (ilmeisesti) katsoi osoittavan, että AA on kunnon ihminen. Voi elämän kevät! Mitä niiden naisten päässä oikein liikkuu?