Verottajan linjaus tuosta pääministerin ateriaedusta oli hyvinkin odotettu, eli täysin sama, mitä verohallinnon johtava asiantuntija Sami Varonen lausui heti kohun alettua. (Mikäli siis saat työnantajalta elintarvikkeet aamupalan tekemistä varten, niin tokihan se on veronalaista tuloa täydestä, käyvästä arvostaan. Eihän mikään estä maksamasta palkkaa missä muodossa tahansa,
mutta verotettavaa tuloa se tietysti on.
Tasavallan presidentin virka-asuntoon kuuluvat palkkiosta annetun lain mukaan täysin samat edut kuin Kesärannalle ja pääministerille. Siitä huolimatta presidentti Sauli Niinistölle tai hänen perheelleen ruokaostoksia ei makseta valtion varoista.
Presidentin kansliasta kerrotaan, että mainittu lakipykälä
ei mahdollista tällaisen edun tarjoamista.
Valtioneuvoston kanslian 31.05.2021 tekemä lausuntopyyntö pääministerin virka-asunnon palveluiden veronalaisuudesta.
https://vnk.fi/documents/10616/56906592 ... .5.%20.pdf
Tuossa lausuntopyynnössä on kaksi liitettä: Valtioneuvoston kanslian ohje 17.8.2010 eli pääministeri Mari Kiviniemelle osoitettu ohje, jonka asiana on pääministerin virka-asunto ja siihen liittyvät palvelut.
https://valtioneuvosto.fi/documents/106 ... 082010.pdf
Toisena liitteenä on vastaava Valtioneuvoston kanslian ohje 18.06.2019 Antti Rinteelle, jonka asiana myöskin pääministerin virka-asunto ja siihen liittyvät palvelut.
https://vnk.fi/documents/10616/56906592 ... 062019.pdf
Tuo Antti Rinteelle jaettu ohjehan tuli jakoon vain 12 päivää sen jälkeen, kun Rinteen hallituksen toimikausi 06.06.2019 alkoi. Tämä ohje oli alivaltiosihteeri Timo Lankisen laatima "täsmennys" tuohon aiempaan Mari Kiviniemelle laadittuun ohjeistukseen. Jokainen voi nyt verrata noita kahta Valtioneuvoston kanslian ohjetta keskenään, sekä tehdä niistä johtopäätöksensä, eli olivatko ohjeet yhteneväiset muille pääministereille ja Antti Rinteelle / Sanna Marinille. Tuohon jälkimmäiseen ohjeistukseen on lisätty kohta
4.1 virka-asuntoon liittyvät ravitsemuspalvelut, jota aiemmissa ohjeissa
ei ollut. Tämän lisäyksen Timo Lankinen teki ja kertoi, ettei omasta mielestään ollut tarpeellista olla yhteydessä verottajaan. Näistä eduista Valtioneuvoston kanslian olisi pitänyt automaattisesti ilmoittaa verottajalle ja myöskin Sanna Marinin olisi pitänyt näistä eduista ilmoittaa verottajalle. Eli lain mukaan ilmoitusvelvollisuus on molemmilla yhtäläinen.
Sanna Marin kommentoi 01.06 uutisaamun suorassa lähetyksessä:
– Tämä asiahan ei ole uusi. Tästä on uutisoitu jo paljon ennen minun pääministeriaikaani, pääministeri toteaa ja jatkaa.
– Mutta jostakin syystä silloin tämä kysymys ei ole herättänyt näin paljon kiinnostusta tai huomiota.
Koska
käytännöllä on ollut pitkät perinteet, syyllisiä ei ainakaan toistaiseksi etsitä.
Nämä perinteet tosiasiallisesti tässä laajuudessa "yritettiin" mahdollistaa vasta Timo Lankisen tekemän venkula täsmennyksen myötä (ohje 18.06.2019)
Suomalainen käyttää kuukaudessa keskimäärin 200 euroa ruokaan. Pienituloisissa lapsiperheissä tästäkin summasta vain haaveillaan. Kuukauden jokaisena päivänä Marin ei ole ollut kesärannassa, joten ihmetellä täytyy, miksi tuo summa nousee kuukausitasolla noinkin valtavaksi.
Tokihan sitä mielellään elää täysin ilmaiseksi veronmaksajien piikkiin, kun Sannalla on 11.02.2021 tietojen mukaan kaksi asuntolainaa suuruudeltaan 360 000 ja 80 000 euroa, eli velkaa yhteensä 440 000 euroa.
Mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia
ei Marinille ole missään tapauksessa tulossa, vaan ainoastaan veroseuraamus, eli verojen maksu ja mahdollinen veronkorotus.
Mitä taas virkamiehiin tulee, niin asioihin puuttuvat tarvittaessa oikeusasiamies tai oikeuskansleri.
Marinin on itsensä kannettava vastuunsa tästä sotkusta, koska uskottavuus on kyllä täysin menetetty. On vaarallista tasa-arvoisessa ja demokraattisessa oikeusvaltiossa, että tapausta on vähätelty
pääministerin itsensä, kuin monien muidenkin taholta. Kuvastaa sitä pohjattoman ylimielisyyden määrää, mikä heijastuu Marinin käytöksestä, eli olla omasta mielestään kaiken/kaikkien yläpuolella. Elämme demokraattisessa avoimessa yhteiskunnassa, emme missään Pohjois-Koreassa. Pääministeri on se, joka johtaa Suomen politiikkaa ja hänen kohdallaan kaikki asiat täytyy olla laillisella ja kestävällä pohjalla. Pääministerillä on vastuu siitä, miten asiat on järjestetty, vaikkei itse niitä olisikaan ratkaissut. Vastuun sysääminen virkamiesten kontolle ei politiikassa ole reilua. Tällainen asia olisi monessa länsimaassa johtanut vakavaan harkintaan siitä, voiko pääministeri enää jatkaa virassaan. Nyt nähtäväksi jääkin, miten Suomalainen poliittinen järjestelmä toimii tällaisessa asiassa.